Tilkunviilaaja

Vuoden 2017 viimeinen päivä! On katsauksen aika! Peilaan tätä vuotta suhteessa viime vuoden viimeisenä päivänä esittämiini toiveisiin ja esitän uudet toiveet vuodelle 2018. (Ensi vuonna en muuten ajatellut pitää ”älä osta mitään kangasta” –kuukautta.) Ensin piti hiukan kissan kanssa yhdessä miettiä aikaansaannoksia. Kissan mielestä vain laiska luettelee töitään, mutta luettelen silti! Ompelin vuoden 2017 aikana 20 tilkkupussukkaa – vain kolme vähemmän kuin viime vuonna. S iam-vetoketjupussukka Teija-tilkkupussukka Cecilia-vetoketjupussukka Fiksu-pussukka tilkuista Galleria-tilkkupussukka No, onkos tullut kesä -pussukka Tarkkana-tilkkupussukka Bisnespyjama-pussukka Kaustinen-vetoketjupussukka Kaksijakoinen-pussukka Kimono-vetoketjupussukka Karkkipussi-tilkkupussukka Alakulma-vetoketjupussukka Muistatko-tilkkupussukka Unikeko-tilkkupussukka Kuutio-pussukka tilkuista Kevätaurinko-tilkkupussukka Viheriö-vetoketjupussukka Dannebrog-pussukka tilkuista Matkalla

Ompelin tilkkupussukan, johon käytin Teija-pussukan tekemisestä yli jäänyttä tilkkulasagnea ja jonka somistin kivoilla kissakangastilkuilla. Koska kankaassa näyttäisi olevan siamilaiskissa, uusin pussukka sai nimeksi Siam. Siinä ne kaukaiset terveiset ovatkin: Siam oli Thaimaan nimi kauan sitten, ja onhan maakin kaukana meistä. Hämmästelen, miten kivalta sini-viher-oranssihtava batiikkikangas näyttää punasävyisen tilkkupinnan rinnalla. En olisi uskonut, että se näin hyvin sopisi, vaikka kaikki kankaathan sopivat toisiinsa, kunhan ne vain ompelee yhteen. Siam -pussukan toisen puolen kissakuvio valahti jälleen hiukan liian alas. Voi, miten vaikea minun on mieltää pohjan muotoilun aiheuttamaa tilkkupinnan lyhenemistä! Toisella puolella tilkku on onneksi sopivassa kohdassa: Siam -vetoketjupussukka on kooltaan seuraavanlainen: Leveys ylhäältä noin 24 cm Korkeus noin 17 cm Pohjan leveys noin 8 cm. Tällä kertaa vetoketjupussukkani sai sivuilleen lyhyehköt kiinnipito-

Esittelin joulukalenterini yhdessä luukussa tilkkulasagneja. Sellaisen voi ommella valmiista 2,5 tuuman kaitalepaketista, mutta kivan lasagnen saa myös hyvin kapeista jäännöspalatilkuista. Pitää vain jaksaa leikata tarpeeksi monta pätkää ja ommella niitä riittävän monta peräkkäin yhteen. Tällä kertaa jaksoin todella hyvin, ja tilkkulasagneni riitti pussukkaan ja vielä jäi ylikin. Lasagnepussukastani tulikin melko hillityn värinen, sillä kumpikin puoli on lähes samanlainen. Saanko esitellä: Teija -tilkkupussukka: Pussukka on tulevan omistajansa kaima. Teija -vetoketjupussukka on kooltaan seuraavanlainen: Leveys ylhäältä noin 25 cm Korkeus noin 16 cm Pohjan leveys noin 7 cm. Kantolenksu on ommeltu 6 cm x 39 cm kaitaleesta, joten Teija on Street-mallistoa. Olin ehkä ajatellut asemoida lasagneni toisin päin – alareuna taitaa olla se, jonka mielessäni ensin sommittelin yläreunaksi. Ei kerrota kenellekään! Teija -vetoketjupussukka sai punasävyisen vuorin ja jopa sisätas

Jouluni oli niin rauhallinen, että ehdin useaan otteeseen ompelupöydän ääreen (sekä leikkuulattialle). Olin tasoittanut Fancy Forest –minityöni jo aiemmin, joten viimeistelyyn tarvittiin enää nimilappu ja reunakanttaus. Koska joulukalenterini aikaan keksin minipeitossa olevan tusina metsäneläintä, nimi oli helpompi keksiä. Tusinasta tuli kyllä ensiksi mieleen ”Likainen tusina,” mutta nämä veijarit eivät ole likaisia ainakaan vielä. Siksi uusin tilkkupeitto on nimeltään ”Metsäinen tusina”. Ompelin eläimet Elizabeth Hartmanin Fancy Forest –kaavalla. Aloitin työn hauskassa seurassa: ompelulaneissa Anun luona. Tutustuin Anuun Instagramin kautta ja ompelulaneissa oli kaksi muutakin alkujaan Instagram-ystävää. Siitä tuleekin mieleen, että aloitin edellisen valmistuneen tilkkupeiton eli Piiri pieni pyöriin myös ompelulaneissa, joissa oli mukana Instagram-ystäviä! Sillä kerralla meitä emännöi Tiinatei. Ellei halua tilkkutyötä omaksi, ei kannata kommentoida tykkäävänsä jostain. M

En malttanutkaan pysytellä poissa blogini ääreltä, sillä sain yhden tilkkupeiton valmiiksi! Parhaalla tahdollanikaan en saanut tallentumaan kunnollisen väristä kuvaa kivasta punavalkoisesta tilkkupeitostani, joka sai nimen ”Piiri pieni pyörii”. Otin kuvia jouluaattona keskipäivän aikaan, mutta valo ei silti riittänyt. Kuva on sinisävyinen ja pysyy. Voi että! Olisin myös toivonut, että kivan kanttauskankaan vaihtuvat sävyt olisivat erottuneet kuvassa jotenkin. Leikkasin Tula Pinkin kankaan pituuden suuntaiset kanttikaitaleet, jotta efekti tulisi esiin. Kyllä se hyvin näkyi reunakantissa, mutta koko ison peiton ympärillä efekti on vain vieno. Lähikuvan otin sisätiloissa kaikki valot päällä – sävyt ovat tässäkin mitä sattuu, vaikka koetin säätää. Kuvausolosuhteet ovat näin vuoden pimeimpään aikaan todella haastavat! Käärin peiton rullalle, jolloin reunakantin väritys näkyi kyllä hyvin: Sain myös reunakantin kulmat onnistumaan aika hyvin. Harjoitus auttaa! En viitsi väi

Ta-daa! Joulukalenterin viimeinen luukku! On jouluaatto ja saan piirtää rastin ”joulukalenteri tehty”-ruutuun! Viimeisimmässä tilkkupeittoaihiossanikin on rastikuvioiset blokit, ja toiseenkin ”tehty”-ruutuun voi piirtää rastin, sillä tilkkupinta on yhtenä kappaleena: Vielä tarvitsen taustakappaleen, jotta voin viedä työni mestaritikkaaja Soilelle Töölön Tilkkupajaan. Jaa-a, millaisenkohan tikkauskuvion valitsen tälle peitolleni? Teille joulukalenterin seuraajille en kirjoita rastia, vaan täyden kympin! Olette seuranneet kirjoituksiani todella tiiviisti, ainakin jos blogini kävijätilastoihin on uskominen. Vaikka välillä tuntuu, että bloggaaminen on katoavaa perinnettä, niin tässä kuussa Tilkunviilaaja-blogi sai enemmän käyntejä kuin koskaan aiemmin. Kiitän joulukalenterikirjotusteni lukijoita! Tällä kuusityynyjen rivillä toivotan hyvää joulua kaikille! Ja huh, taidan nyt pitää lyhyen tauon! Ryhdyin mittavaan tehtävääni tietenkin juuri vuoden kiireisimpään aikaan! Kokei

Watercolour-tilkkutyöksi nimitetään työtä, jonka väritys ja kuviot tuovat mieleen vesivärimaalaukset. Innostuin tekniikasta ennen bloginpitäjän uraani, joten minulla on vain muutama kuva omista töistäni - enkä niitäkään kuvia löytänyt! Töistäni löysin vain yhden, jossa olen toteuttanut tekniikkaa todella pienesti. Tämä on "Eräänlainen ikebana" -niminen seinävaate vuodelta 2007. Työn nurkissa erottuu watercolour-teema (jos erottuu). Seinävaatteeni kiersi aikansa Suomea japanilaisteemaisessa matkalaukkunäyttelyssä. Otin ideat watercolour-töihini Donna Ingram Slusserin ja Pat Maixner Magaretin kirjasta "Watercolour Quilts". Tavoittelin hiukan samanlaista visuaalisuutta kuin näkyy Stitchin' Therapy -blogin tässä kirjoituksessa. Hmm, koskapa watercolour-teema oli näin nopeasti käytynä, voisin oikeastaan kirjoittaa pari sanaa englanninkielisestä termistä ”wish list”. Tämä tuli mieleeni, sillä näin että tikkaustaituri Angela Walters oli tehnyt oikein videon