Tilkunviilaaja

Mies nimesi hienon silmukoita ja lenksuja juoksuttavan tikkauskuvion humalaisen kotimatkaksi. Soile Töölön Tilkkupajasta tikkasi geometrisen tilkkupintani hienolla longarm-koneellaan. Hän suositteli peittoon juuri tätä tikkausmallia. Kummallista, että listoilla sen nimi ei ollut mitään humalaisen kotimatkaan viittaavaakaan. Soile suositteli myös tikkauslangan värin tilkkupinnan puolelle. Loistavan onnistunut kokonaisuus, lanka ja tikkauskuvio yhdessä tilkkupinnalla! Jos haluat tehdä samanlaisia geometrisia tilkkublokkeja, ohje löytyy blogistani, täältä. Peiton taustakankaassa on kahta eri vihreää. Taustapuolella tikkauslanka on myös vihreä. Tässä kuvassa humalaisen kotimatka erottuu vielä paremmin. Eikö olekin hauskat kiemurat!? Olen keksinyt peitolle jo nimen, ja nimeksi ei tosiaan ole tulossa humalaisen kotimatka. Sentään jokin raja huumoriin! Tämä työni saattaa hyvinkin tulla näytteille Syyringin tilkkutyönäyttelyyn, joka pystytetään Helsingin Taide-Laaksoon...

Erivärisistä jäännöstilkuista kokoamiani neliöitä on 8 x 9 kappaletta eli yhdeksän kahdeksanblokkista riviä. Olen ommellut välipalat nyt kahdeksaan riviin, joista tässä kolme viimeisintä: Keltaisista, oransseista ja punaisista paloista olen nyt edennyt sinisen ja turkoosin kautta vihreään. Viimeinen rivi vielä! Leikkasin sekä vaaleasta että tummasta kankaastani kuusi kaitaletta, jotka ompelin pitkiltä sivuilta yhteen ja leikkasin sen jälkeen välipaloiksi. Jouduin kuitenkin leikkaamaan vielä yhden kaitaleen, jotta minulla olisi tarpeeksi välipaloja. Aika hyvin arvasin menekin. En ole vielä päättänyt, minkä levyiset kaitaleet ompelen rivien väliin. Täytyy hiukan laskeskella ensin, jotta peitosta ei tule jättiläismäisen pitkä suhteessa leveyteen. Tänään pääsen hakemaan valmiin geometrisen tilkkupintani Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelusta! Jipii! Tuskin maltan odottaa, että näen sen tikattuna! (Mutta puoli-blaah, tämä merkitsee myös sitä, että ”pääsen” tasoittamaan peitto...

Päätin ommella sateenkaaren värisistä jäännöspalatilkkupinnoistani tilkkupeiton niin, että neliöiden väliin tulee kaitaleet. En tällä kertaa käytäkään yksivärisiä kaitaleita, vaan kahta neutraalia, mutta eri tummuista kangasta. Valmiina on vasta kaksi pötköä, joiden avulla idea ei täysin hahmotu. Kuvitelkaa, että näiden pötköjen välissä on tumma kaitale. Seuraavien välissä on vaalea kaitale. Valmiissa pinnassa värikkäiden tilkkujen ”alla” kulkee siis tummia ja vaaleita raitoja. Ruskeat pussukkapinnat ovat valmiit tikattaviksi: Ruskea on kauimpana mukavuusalueestani, joten ehdin näitä kootessani perin juurin kyllästyä ruskeisiin jäännöspaloihini! Niitä tuntui lopulta olevan aivan liian vähän erilaisia. Olin kuitenkin päättänyt käyttää vain jäännöspaloja, joten en leikannut mukaan yhtään uutta kangasta. Hyvä, minä! Ruskeasävyiset jäännöspalat hupenivat tehokkaasti (no, niitä ei ollut alkujaankaan kovin paljon). Ensimmäinen kerta, että selvästi huomasi palojen vähentyneen.

Musta-valko-harmaa-tyyppinen vetoketjupussukka sai nimekseen Kissanpolkka. Jos minulla olisi ollut rajaton valinnanvara, olisin ommellut pussukkaan mustan vetoketjun – ja olisin ollut NIIN väärässä. Punainen vetoketju on täykky. Kissanpolkka-vetoketjupussukka ei kapene näin paljon alaspäin, vaan kuva liioittelee. Sen mitat ovat Leveys ylhäältä noin 24cm  Korkeus noin 20cm  Pohjan leveys noin 10cm.   Kaapista löytyi mustaa, pallokuvioista kangasta vuoriksi. Miehen mielestä vuorikangas muistutti tähtitaivasta. Huolittelin jälleen vetoketjujen päät kangaspaloilla, mutta pihistelin tilkkupinnan koon kanssa eivätkä kangaspäät jääneet näkyviin kuin aivan vähän. Enemmän olisivat voineet, ja nurkistakin olisi silloin tullut siistimmät. Tästä lumisimmasta kuvasta voi hiukan erottaa, että osa tikkauksista on punaisia. Minulle kävi tikatessa myös niin, että kangasta kääntäessäni osuin vahingossa ompelukoneeni hipaisuikkunaan, ja tikki muuttui kesken ...

Toinen musta-valko-harmaista tilkkupinnoista pääsi eilen tikkauspöydälle asti. Yksi kommentoija ehdotti punaisia tikkauksia, mutta ainakin aloitin mustilla. Voi olla, että puolet tikattuani lisään pari punaista tikkausriviä näiden jatkoksi. Aloitan pienissäkin töissä tikkauksen keskeltä. Silloin on pienempi mahdollisuus, että tilkkupinnan alla olevat kerrokset kääntyilevät vinoon tikkauksen edetessä. Musta tikkauslanka sopii tähän hyvin, mutta ei näytä sen kummemmalta kuin tavallinen ompelulanka. Ehkä tarkkaan katsoen huomaa kauniimman kiillon. En usko ostavani toista rullaa erikoislankaa mustana, vaan mustaa tikkausta tarvitessani käytän tavallista lankaa. Tikkaan ompeleen ylhäältä alas, jätän neulan työhön ja teen 90 asteen käännöksen. Kolme pistoa (tähän valitsemani pituisia pistoja tietysti), pysähdys, jälleen 90 asteen käännös ja ommel takaisin alhaalta ylös. Paininjalan leveyden etäisyydellä edellisestä ompeleesta. Lankaa ei tarvitse katkaista kuin ihan reunassa....

Aiemmin esittelemäni monokromaattinen kangasvalikoima jäi kummittelemaan mieleeni ja päätin toteuttaa musta-valko-harmaan tilkkupinnan. Otin tietysti mukaan väreihin (tai värittömyyteen) sopivia jäännöspalatilkkujani. Ompelin palat samaan tapaan kuin Tviit-tviit-pussukkapinnan.   Vinkkinä teille, jotka ehkä teette samalla idealla tilkkupintaa: kapeammista kaitaleista tulee hauskemman näköinen pinta. Se on työläämpää koota, mutta lopputulos on hauskempi. Minulla sattui olemaan vähän leveämpiä paloja ja muutenkin laiskottelin kokoamisessa, ja jälkiviisaana totean, että olisi pitänyt malttaa käyttää enemmän kapeita paloja. Musta-valko-harmaus ei ulotu vetoketjuun, sillä sen väristä ei löytynyt. Punainen valikoitui tähän, koska rikoin monokromaattisen värimaailman kahdella värikkäämmällä, kissakuvioisella tilkulla. Vetoketju sopii ainakin toisen tilkun väreihin. Tilkkupinnat oleilevat ompeluhuoneen makkarin lattialla odottamassa, että tikkaisin ne. Mies vilkaisi niitä...

Tästä ei tule valituspostausta, mutta ajattelin tasapainottaa onnistumiskertomuksiani tunnustamalla viisi ompelemiseen liittyvää juttua, joita en todellakaan osaa kunnolla hyvin mitenkään. 5 - En muista mittoja. Ehkä sekunnin tuhannesosan, korkeintaan. Jos tekemisistäni on kulunut viikko, muistista on haihtunut vähäisinkin aavistus edes suuruusluokista. Olenkin oppinut olemaan luottamatta muistikuviini. Vaikka olisin ommellut sata tilkkublokkia viime kuussa, en tänään muista edes, minkä kokoisia ne olivat. Välillä mittaan jotain, esimerkiksi taustakangaspalojen pituuksia ja leveyksiä, ja luku häviää tuhka tuuleen mielestäni ennen kuin saan kirjoitetuksi sen muistiin. Olen jokusen vuoden tehnyt muistiinpanoja tilkkutöistäni. Keskeneräiseksi jääneiden töiden jatkaminen tauon jälkeen rupesi nimittäin käymään suunnattoman hankalaksi, kun en muistanut, olinko tehnyt kymmen- vai yksitoistasenttisiä blokkeja. Voi sitä jälkikäteen mittaamista! Muistikirja on olennaisesti helpottanut r...