Tilkunviilaaja

Tervetuloa seuraamaan vuotuista katsausta menneen vuoden tilkkutekemisiini! Tänäkin vuonna kissamme Sakke valvoo tilinpäätöstä – että kaikki tulee kerrotuksi oikein. Kuvastakin näkee, että Sakke keskittyy ja kuuntelee tarkasti. Laiska töitään luettelee, sanotaan. Tilkkutöissä en ole laiska, mutta luettelen silti. Ensimmäiseksi kehuskelen pussukkasuorituksillani! Kun viime vuonna ompelin vaatimattomat 13 pussukkaa, tänä vuonna niitä valmistui tasan kaksinkertainen määrä eli peräti 26!  • Kupliva-tilkkupussukka   • Lumous-vetoketjupussukka   • Ystävänpalvelus-pussukka   • Maailmanlaajuinen-pussukka   • Pergola-tilkkupussukka   • Söpöli-vetoketjupussukka   • Tyttöpoika-tilkkupussukka   • Rehti-vetoketjupussukka   • Hassu hatuntekijä -pussukka   • Nektariini-tilkkupussukka   • Marit-vetoketjupussukka   • Keiju-tilkkupussukka   • Kaukainen galaksi -pussukka   • Puistotie-tilkkupussukka   • Muhkea-vetoketjupussi   • Kolmiotrokari-vetoketjupussukka   • Syyskesä-tilkkupussukk

Jos ensimmäisessä luukussa oli supernainen, niin tunnelma nelosluukussa on toisenlainen, sillä nostan esiin Stieg Larssonin kirjan ”Miehet, jotka vihaavat naisia”. Lukukokemus ei ollut tässä niinkään lukemista, vaan putosin kirjan tapahtumien syövereihin. Pian kirjaa oli reilut sata sivua jäljellä, oli ilta, ja minun olisi pitänyt sammuttaa valo ja käydä nukkumaan. En voinut! Luin kirjan loppuun – kello oli silloin puoli kolme, ja nukuin vasta sitten. Minulle ei ollut käynyt niin koskaan ennen. Olen aina malttanut keskeyttää lukemisen hyvissä ajoin illalla – ja olen kyllä lukenut tosi monta kirjaa. Toisaalta en voi väittää, että olisin todella PITÄNYT kirjasta, koska tarina oli epämiellyttävä ja kauhistuttava. Mutta se oli mieletön. Kuin olisin joutunut lumotuksi. Totta kai kirjaan pitää liittää tilkkutyö, jonka etsin positiivisen kautta. Kirjassa esiintyi karmeuksien lisäksi monenlaista rohkeutta, joten esittelen siihen liittyen tuoreehkon tilkkutyöni Prinssi Rohkea. Vinkki: Onko nel

Kolmosluukusta löytyy jykevyyttä! Esittelemäni kirjan keskiössä on nimittäin palkintosonni. Caesar on kuollut oli yksi ensimmäisistä lukemistani Nero Wolfe -kirjoista – ehkä jopa ensimmäinen. En pitänyt siitä juuri lainkaan! Sittemmin Rex Stoutin tyyli ja erityisesti Wolfen ja Archie Goodwinin hahmot alkoivat miellyttää minua, ja nyt Stout on yksi lempikirjailijoistani. Luin kirjan hiljattain uudelleen ja huomasin taas, miten nerokas Nero Wolfe on ja miten nokkela Archie Goodwinin on. Tapahtumat ja kuviot mysteerin tiimoilla olivat hersyviä. Kirjailijan nimestä tulee etsimättä mieleen korjausprojekti, jonka yksi lopputulema oli Wolfe-vetoketjupussukka. Ystävä kysyi muutama vuosi sitten arasti, pystyisinkö antamaan hänen kovassa käytössä olleille vetoketjupussukoilleen uuden elämän. Lupasin tutustua tilanteeseen ja lopulta – luonnottoman pitkän toimitusajan jälkeen – valmistin hänen kahdesta pussukastaan neljä uutta. Ensimmäinen niistä sai nimen Wolfe. Vinkki: Itse en ainakaan ole k

Ta-daa! Ensimmäinen luukku avautui! Luukusta putkahtaa esiin ensimmäinen upea kirja - aloitan räväkästi supernaisen eli Modesty Blaisen avulla. Englanninkielinen The Xanadu Talisman sai minulta viisi tähteä ja melko lyhyen arvion: Eskapismia kutkuttavimmillaan. Modesty Blaisen ja Willie Garvinin taitavia pelastautumisia tilanteesta kuin tilanteesta on superhauska seurata! Mahtavaa, ettei kuvitteellinen tarina yritä olla mitään muuta kuin kuvitelmaa! Modesty Blaise -kirjasarjan kaikki teokset eivät ole suomalaisten kustantajien mielestä tainneet vaikuttaa riittävän vetäviltä: esimerkiksi huippupisteet minulta saanutta The Xanadu Talisman -kirjaa ei ole suomennettu. Useita sentään on: vaikkapa sarjan aloittanut "Modesty Blaise - pistävä perhonen" tai "Modesty Blaise ja kadonnut rakastaja". Vinkki: Tietenkin annan kirjan nimeen liittyväksi vinkiksi oman Talisman-tilkkupeittoni, josta olen myös kehittänyt kaupallisen ohjeen kaavoineen. Voit käydä hankkimassa sen itsel

Kissamme "Sakke" tässä naukuu minulle, etten ole muistanut/ehtinyt päivittää blogiini uusinta tilkkupintaa, jonka kokosin vaihteeksi melko isoista paloista. Päätin käyttää kolmioviivaihtani, koska sellaisen olin kerran hankkinut, ja ommella kolmioista kuusikulmioita, jotka ompelisin yhteen ilman yhden yhtäkään Y-saumaa. Esittelin alkavaa projektia ja hassusti miniatyyrikokoon leikkaamaani koepalaa blogikirjoituksessani kolme tilkkutyöprojektia. Pian sen jälkeen olin kerännyt oransseja, pinkkejä, persikanvärisiä, vaalean ja tummemman punaisia ja erilaisia keltaisia kankaita ja leikannutkin niistä leveitä kaitaleita. Ompelin leveän kaitaleen pitkiin reunoihin mustasta ja valkoisesta yhdistämäni kaitaleen, silitin ja vasta sen jälkeen leikkasin kolmiot. Sain kolmion ”alareunaan” kaksivärisen kehyskaitaleen. Sitten kun yhdistin kolmiot kuvan osoittamalla tavalla, kuusikulmioiden ympärille muodostui musta ääriviiva ja valkoinen välikaitale. Vaikka pinkki-oranssi-keltaiset kuus

Olen näköjään työskennellyt pari, kolme viikkoa kolmen eri tilkkutyöprojektin parissa - saatuani Amity-kaavan valmiiksi ja siirrettyäni Käpylä-blokit vähäksi aikaa vaihtopenkille. Ensimmäiseksi tartuin työläimpään eli Blue North Strong and Free -blokkimallilla ompelemaani FPP-työhön. Blokkiin tarvittavien palojen leikkaaminen sujuu melko hitaasti ja ompeleminen vielä hitaammin. Lopputulos on kyllä näyttävä: Tässä on blokkiompelun aikaista tilannekuvaa. Leikkuri suihkii tämän tästä. Blokkiin tehdään kolmenlaisia neliöitä, joihin jokaiseen tulee monta palaa. Silitetyt ja tasoitetut palat ommellaan yhteen, jolloin saadaan yksi blokki. Se on aina juhlallinen hetki. Epätasaisuus vaihtuu litteydeksi. Sileistä ja tasaisista blokeista voi sitten koota mallipinnan. Vielä joudun ompelemaan aika monta blokkia! Mutta eihän näitä blokkeja oikein jaksa kovin monta tehdä peräkkäin. On pakko siirtyä johonkin helpompaan välillä. Tällä kertaa lähdin kokeilemaan, millaisia kuusikulmiokuvioita saisi

Joku teistä ehkä muistaa vuonna 2019 ompelemani peiton nimeltä Pellervontie? Kehitin siihen blokkimallin, jonka pystyin yhdistämään isompiin kangasneliöihin. Olin silloin ostanut Tula Pinkin kangaspakkauksen, jossa oli mukana yksisarviskuviollisia kankaita. En halunnut leikellä yksisarvisia palasiksi, mutta he pääsivät tilkkupintaan näiden sopivan kokoisten blokkien kavereiksi isoina neliöinä. Tula Pink ja muutkin kangassuunnittelijat luovat edelleen isokuvioisia kangasmalleja, joten ajattelin kehittämälleni blokkimallille olevan kysyntää. Kirjoitin tuolloin itselleni sopivan, suunnilleen mitatun ohjeen, mutta kaavaa varten minun piti tehdä tarkempi koeblokki. Ompelin sen Tilkkuvestivaalien aikana. Seuraavan viikonlopun sain taas viettää tilkkutyön parissa, ja ompelin muutaman blokin lisää. Leikkasin isokuvioisista kankaista neliöitä, jotta blokki-idea tulisi selväksi. Kuvauksissa minulla oli välillä avustajakin! Hivenen silittämättömiltä vaikuttavat blokit, vähän noloa! Soile o