Tilkunviilaaja

Yhdennessätoista luukussa on kuninkaallista tunnelmaa. Walter Tevisin Musta kuningatar ansaitsi myös viiden tähden arvion. Kirjan tarina oli kiinnostava, vaikka olin hiljattain nähnyt suoratoistopalvelusta siihen perustuvan minisarjan. Tarina kulki loistavasti ja kaikki tuntui uskottavalta. Olipa upeaa, miten vangitsevan jännittävältä shakkipelin kuvauksen saa kuulostamaan! Minunkin mielestäni, vaikka en koskaan ole pelannut shakkia enkä ole ollut siitä järin kiinnostunut.  Kirjassa oli mahtavaa myös se, että toisin kuin useissa uudemmissa kirjoissa, suurin osa henkilöhahmoista oli pohjimmiltaan kunnollisia. Heidän vikansa ja vajavuutensa eivät olleet keskiössä, vaan kirjassa hyvä oli pahaa isommassa roolissa.  Tietenkin esittelen Värikuningatar-tilkkupeiton, koska kuningatar ja koska se on yksi lempiteoksistani. Vinkki. Blokkimallin ei tarvitse olla tätä monimutkaisempi, ja silti työ voi olla vallan mainio. Toinen vinkki. Tilkkupeiton reunakantin kiinnittäminen. Kirjoitin pari

Hyvää joulukuun kahdeksatta! Tämänkertainen kirja sopii talviseen kuukauteen nimeltään mainiosti. Nostan esiin Lisa Seen kirjan Lumikukka ja salainen viuhka. Sain kirjan lahjaksi parhaalta ystävältäni Janellilta ja lukukokemus yllätti. Aloittaessani en odottanut tarinalta mitään erityistä, mutta se veikin minut mukanaan! Oli kuin kaikki hahmot olisivat olleet todellisia. Upea kirja!  Lumikukka-nimistä tilkkutyötä en ole keksinyt tehdä, mutta etsimättä tulee mieleen toinen, kukka-aiheinen työni: Kangasvuokko-tilkkupeitto. Ompelin sen vuonna 2020 ostettuani tarkoitukseen suunnitellun erikoisviivaimen. Tilkkupinnasta tuli kiva, mutta paloja leikatessa syntyi jonkun verran tosi paljon haaskua, eikä osaa leikatuista paloista edes käytetty kukkiin. Ompelin hukkapaloista sitten reunukset työlleni.  Vinkki: Tiesitkö, että kaarevat palat voi ommella toisiinsa ilman, että käyttää yhtään nuppineulaa? Katso video, joka todistaa väitteen.  Katso tästä She Can Quilt -blogin video-ohje. Video kes

Joulukalenterin kakkosluukusta löytyy haurasta tavaraa – lasia ja kangasta. Ensiksi tähän Donna Leonin Haurasta lasia -kirjaan. Arvostelin sen seuraavasti:  Tässä rikostarkastaja Brunetti-kirjassa tapahtui paljon. Epäilyksiä, sosiaalista kanssakäymistä, Questuran sisäisiä juonitteluja, murha, … ja tarinan loppuratkaisu oli vähemmän turhauttava kuin joissain muissa Donna Leonin dekkareissa. Erinomaista suomennosta oli ilo lukea!  Lisää tietoa Haurasta lasia -kirjasta löydät esimerkiksi Kirjasammon sivustolta.   Aiheeseen liittyvää vinkkiä miettiessäni aloitin lasimaalauksista, mutta pysähdyin sitten sanaan hauras. Olen nimittäin käyttänyt parissakin tilkkutyössäni liian hauraita kankaita.  Jouduin korjaamaan esimerkiksi Siskon tilkkupeiton ”Ruoho on vihreämpää”. Olin käyttänyt siinä jotain harvaan kudottua kangasta ja toista, joka oli valmiiksi kulunutta. Repaleille rikkoutunut tilkkupeitto oli surullinen näky! Vertaahan vain tähän kuvaan, missä se on vasta valmistunut: ”Ajatus kar

Ta-daa! Ensimmäinen luukku avautui! Luukusta putkahtaa esiin ensimmäinen upea kirja - aloitan räväkästi supernaisen eli Modesty Blaisen avulla. Englanninkielinen The Xanadu Talisman sai minulta viisi tähteä ja melko lyhyen arvion: Eskapismia kutkuttavimmillaan. Modesty Blaisen ja Willie Garvinin taitavia pelastautumisia tilanteesta kuin tilanteesta on superhauska seurata! Mahtavaa, ettei kuvitteellinen tarina yritä olla mitään muuta kuin kuvitelmaa! Modesty Blaise -kirjasarjan kaikki teokset eivät ole suomalaisten kustantajien mielestä tainneet vaikuttaa riittävän vetäviltä: esimerkiksi huippupisteet minulta saanutta The Xanadu Talisman -kirjaa ei ole suomennettu. Useita sentään on: vaikkapa sarjan aloittanut "Modesty Blaise - pistävä perhonen" tai "Modesty Blaise ja kadonnut rakastaja". Vinkki: Tietenkin annan kirjan nimeen liittyväksi vinkiksi oman Talisman-tilkkupeittoni, josta olen myös kehittänyt kaupallisen ohjeen kaavoineen. Voit käydä hankkimassa sen itsel

Olen näköjään työskennellyt pari, kolme viikkoa kolmen eri tilkkutyöprojektin parissa - saatuani Amity-kaavan valmiiksi ja siirrettyäni Käpylä-blokit vähäksi aikaa vaihtopenkille. Ensimmäiseksi tartuin työläimpään eli Blue North Strong and Free -blokkimallilla ompelemaani FPP-työhön. Blokkiin tarvittavien palojen leikkaaminen sujuu melko hitaasti ja ompeleminen vielä hitaammin. Lopputulos on kyllä näyttävä: Tässä on blokkiompelun aikaista tilannekuvaa. Leikkuri suihkii tämän tästä. Blokkiin tehdään kolmenlaisia neliöitä, joihin jokaiseen tulee monta palaa. Silitetyt ja tasoitetut palat ommellaan yhteen, jolloin saadaan yksi blokki. Se on aina juhlallinen hetki. Epätasaisuus vaihtuu litteydeksi. Sileistä ja tasaisista blokeista voi sitten koota mallipinnan. Vielä joudun ompelemaan aika monta blokkia! Mutta eihän näitä blokkeja oikein jaksa kovin monta tehdä peräkkäin. On pakko siirtyä johonkin helpompaan välillä. Tällä kertaa lähdin kokeilemaan, millaisia kuusikulmiokuvioita saisi

Noin viisi vuotta sitten, syksyllä 2018 nyrjäytin mieleni, ja huomasin yhtäkkiä leikkeleväni pieniä, neljän sentin neliöitä jäännöspaloistani ja ompelevani niistä 4-patch-blokkeja. Olin valmistanut tilkkupussukan ja pohdiskelin seuraavaa: ”Pitäisikö aloittaa jättiläismäinen tilkkujenhävitysurakka ja ruveta ompelemaan pienenpieniä four-patch-blokkeja, joista sitten vuoden, parin jälkeen kokoan ison peiton?” Vastasin itselleni myöntävästi ja seuraavassa blogikirjoituksessa olin jo työn touhussa, ompelemassa tosi pieniä blokkeja. Eikä kestänyt kauan, kun minulla oli jo 50 pientä 4-patchiä tehtynä. x Muutamassa kuukaudessa olin ommellut neljän neliön blokkeja yli 700 kappaletta. x Pikkuneliöt ja -blokit olivat aina välillä tauolla, mutta palasin niiden pariin uudelleen ja uudelleen. Kolme vuotta sitten olin taas innostunut leikkaamaan pieniä neliöitä. Se onkin mukavaa puuhaa! Voisin leikata niitä lisää milloin tahansa! Siihen en kyllästynyt. Noin kolme vuotta sitten kerroin jo menetelmis

Ei ole kauan siitä kun esittelin ompelemani Dumpling-mallistoon kuuluvan Keiju-pussukan. Mainitsin, että siitä tuli odottamattoman pieni, mutta että löysin alkuperäisen kaavan. Ja jihuu, totisesti tein kaavalla uuden Dumpling-pussukan, jolle annoin nimen Syyskesä. Saatatte tässä vaiheessa sanoa, että keväiseltähän tuo näyttää, tai kesäiseltä. Sen toisella puolella on kuitenkin syksy, katsokaa vaikka: Syksyn lehtiä ja tuollaista rusehtavaa tunnelmaa. Selvästi syksyistä – kuten myös ulkona on ollut. Mihin ihmeeseen kesä katosi näin nopeasti!?!?! Pitäisiköhän minun numeroida seuraava juttu vetoketjupussukan ompelumokaksi? Mikä ettei?! Minulla onkin sitten jo 18 erilaista virhettä koossa. Aloitin luetteloni vuoden 2019 syyskuussa ihmetellen, kuinka monta virhettä sitä voikaan tehdä – siis pelkässä vetoketjupussukan ompelemisessa. Vastaukseni oli tuolloin viisitoista, mikä oli hämmästyttävää. Yllätin itseni vuoden 2020 kesäkuussa tekemällä kuudennentoista eli Sivusaumavirheen. Ompelin

Tässä kirjoituksessa esittelen uudelleen (upouusin kuvin) kolme tilkkutyötä, jotka valmistuivat jo monta vuotta sitten. Kävimme kesäviikonloppuna ystävien huvilalla ja olimme siellä ihan yötä. Vierashuoneessa on esillä kaksi seinätekstiiliä, jotka ompelin Tilkkuyhdistyksen violettiin haasteeseen vuonna 2010. Niitä ei valittu edustamaan Suomea silloin, mutta pääsivätpä ne lopulta kuitenkin seinälle! Ensimmäiseksi ompelin melko työlään, applikaatioita täynnä olevan kukkataulun. Otin mallia Jane Sassamanin luontoaiheisista taidetekstiileistä. Olipa minulla paljon erilaisia violetteja kankaita! (Työn nimikin on "Näen violettia".) Lue työvaiheista lisää kirjoituksistani 40 x 40 -senttinen seinävaate , muotoutuva orvokki ja seinävaate tikattavana.   En tainnut olla sataprosenttisen tyytyväinen kukkatauluuni tai jotain. Joka tapauksessa ompelin toisenkin violetin työn. Koin seuraavassa kuvassa näkyvän "Sekaisin lilasta" -seinätekstiilin olevan omaa ilmaisua enkä muilta