Tilkunviilaaja

Neliöistä koottuja tilkkupeittoja pidetään yksinkertaisina tai peräti yksinkertaisimpina malleina. Olen eri mieltä, kuten kerroin kirjoituksessani ”millainen on paras tilkkutyömalli aloittelijalle”. Varsinkin jos neliöt ovat pieniä ja niistä kokoaa 4 x 4 -kokoisia blokkeja ja haluaa tummempien ja vaaleampien neliöiden vuorottelevan. Ja jos vielä blokit ovat sen verran pieniä, että niitä joutuu yhdistämään lukemattomia, jotta syntyy peittokokoinen tilkkupinta. Jotenkin näin: Olen pystynyt pitämään tilkkupinnan vuorottelevana, mikä on melkoinen saavutus. Ehdin mielessäni jo onnitellakin itseäni, kunnes katsoin yhtä lähikuvaa tarkemmin. Voi ei! Yksi blokki oli väärin päin! En ihmettele, että olin mennyt halpaan, sillä toinen ”tumma” nurkkapala oli lähes yhtä vaalea kuin blokin muut vaaleat neliöt. Lisäksi oikealla olevan blokin nurkkapala oli hämmentävän vähän vaalea, vaikka sen olisi pitänyt olla. Huojuvia vaaleuseroja syntyy, kun tekee pienen blokin kerrallaan. Sitä ei edes kannata vä

Minulla on työpöydällä (eli lattialla) kolme keskeneräistä projektia, ja kerron ensiksi uusimmasta. Helsingin tilkkukilta Syyrinki on ompelemassa lohtupeittoja, jotka lahjoitamme Ukrainasta paenneille, jos suinkin mahdollista. Ellei peittoja voi osoittaa tiettyyn tarkoitukseen, tarjoamme ne muille lohtua kaipaaville. Ompelen kuviollisista kankaistani pikkulapsen peittoa, ja tässä ovat ensimmäiset blokit. Ne ovat kokoa 15 cm x 15 cm, koska minulla sattuu olemaan sen kokoinen neliöviivain. Suurin osa blokeista on koottu tilkuista, mutta siellä täällä on yhdestä kankaasta leikattuja neliöitä. Tiedän, että minun kannattaa ommella blokkeihin välikaitaleet. Etsin värikkäämpää vaihtoehtoa kuin valkoinen ja päätin, että jaan blokit muutamaan väriin (eli päätän, minkä värinen kukin blokki on, vaikka niissä on paljon eri värejä) ja sen jälkeen ompelen niihin yhden kierroksen värin mukaista kangasta. Mielessäni väikkyi, että peiton blokit leijuisivat vaihtuvavärisellä pohjalla, mutta ainakin e

Nyt kun valmiit tilkkupinnat ovat saaneet Töölön Tilkkupajassa viimeistelevän tikkaussilauksensa ja keskeneräiset eivät valtavasti innosta, minun on kehitettävä seuraava blokkimalli itselleni. Otan kaikkein kiinnostavimmista, netistä löytämistäni tilkkupinnoista aina näyttökaappauksen, joten minulla on inspiraatiovarasto selailtavana. Tällä kertaa kiinnostuin Klein Meisje Quilts -blogin Whirlygig-tilkkupinnasta. Tekijä antaa tilkkublokille mitat ja ohjeet. Tuumailin, että omassa versiossani olisi jokin säännönmukaisuus – kuten esimerkiksi Värikuningatar-tilkkupeiton blokeissa vinoviiva oli aina punainen. Ajattelin, että kaikki kapeat osat (sakarat) voisivat nyt olla sinisiä, ja että isommista paloista kaksi olisi värikkäitä, kaksi vaaleita. Ompelin koeblokin omien sääntöjeni sekä hänen antamiensa mittojen mukaan, ja siitä tuli tällainen: Ei tämä oikein miellyttänyt minua! En saanut syntymään tasan minkään kokoista blokkia (huomasin vasta myöhemmin, ettei sen pitäisikään olla, vaan s

Helmikuussa Tilkkuyhdistys julkisti haasteväriksi turkoosin. Ompelin nopeasti turkoosit tilkkupinnat, mutta ne jäivät kesken, kun uppouduin ensin karhuntassublokkien tehtailemiseen ja sitten tilkkupeittojen viimeistelemiseen. En ehtinyt edes jakaa tilkkupintojen kuvia blogissani. Eilen tilkkupinnoista rakentui kuitenkin vetoketjupussukka, jolle annoin nimen Paratiisilintu. Tilkkupussukan toisella puolella on kiva lintukuvio, ja mukana on sopivasti kukkia sun muita, joten se voi hyvin laulella paratiisissa. Toiselle puolelle sattui katseenvangitsijaksi teekuppi. Tula Pinkin Curiouser and Curiouser -sarjasta. Harkitsin siksi myös nimeä Teekutsut, mutta lintukuvion innoitus voitti. Kokeilin ottaa Paratiisilintu-pussukasta dramaattisen kuvan vastavaloon. No, ainakin kuvassa on selkeästi talvi. Naapurin aita pääsi taustaksi toiseen kuvauspaikkakokeiluun. Tämän puolen tilkkupinnasta näkee, miten vaikea minun on pitäytyä yhden värisissä paloissa. Kun teekupissa oli oranssia, niin yhtäkk

Olipa Tilkkuyhdistys keksinyt kivan tavan auttaa meitä rakentamaan tilkkutyöbingoruudukon. Käytin idealistaa apuna ja arvoin itselleni tehtävät ruudukkoon. Viimeksi bingoilin vuonna 2020, jolloin sain ruudukkooni aika monta ruksia. En olisi pystynyt täyttämään sitä kokonaan, sillä yksi ruuduista oli ”Tilkkurata Järvenpäässä onnistuu,” eikä se onnistunut. Koko tapahtumaa ei järjestetty lainkaan! Eikä sitä järjestetty viime vuonnakaan. Palkitsin silti itseni hyvästä suorituksesta. Ostin hienon suklaarasian, jonka konvehdit söin melkein yksinäni. (Ostin saman tien toisen samanlaisen, josta riitti perheellekin paljon syötävää.) Mitä kaikkea tällä kertaa sitten osuikaan ruudukkooni? Huollata ompelukone. Otan ehdottomasti tämän mukaan ruudukkooni. Ensiksikin, satunnaislukugeneraattori osui tähän kaksi kertaa. Toiseksi, olen ollut koneelleni huollon velkaa jo ainakin vuoden verran… Ompele trikootilkuista. Sain tähänkin tehtävään kaksi osumaa. Minulla ei ole trikootilkkuja, joten en ota te

Marras-joulukuu kuluivat monipuolisen tilkkutyötekemisen merkeissä – ansiotyön lisäksi. Kirjoitin joulukalenteriin juttuja ja viimeistelin ensimmäistä, kaupalliseksi ajattelemaani tilkkublokin ja -peiton kaavaa sekä pyöritin kaavatestausrinkiä. Samalla rakensin uutta tilkkupintaa. Inspiroiduin @stashbanditquilting ’in The Big Cheese -tilkkutyöstä ja päätin kehittää siitä oman versioni. Jotenkin päädyin puna-turkoosiin väritykseen. Ensimmäiset inspiraatiovärit olivat tällaiset: Visioin niin, että pinnassa olisi tumman- ja vaaleanpunaisia x-blokkeja ja välissä vaalean- ja tummanturkooseja raita-alueita. Päädyin x-blokeissa viiden tuuman alkuneliöön, johon ompelisin kahteen kulmaan lumipallotekniikalla kolmiot. Ensimmäisten väriajatusten jälkeen päädyin käyttämään vaaleampia punaisia. Väliin tulevat raita-alueet tuntuivat kuitenkin mitoiltaan hankalilta. Pitkähköä pätkäpötköä oli hankala ommella. Lopulta sentään tajusin, että voisin ommella raitapalat neljästä viiden tuuman neliöstä n

Vaikka tilkkupeittoja on kertynyt varastoihini reilusti yli oman tarpeen, teen uusia koko ajan. Se vain on maailman hauskinta! Aloitin noin viikko sitten taas projektin, johon päätin käyttää hiljattain ostamani Carolyn Friedlander -kangasnipun kankaita. Malliksi valikoitui parin ehdokkaan joukosta Blue Elephant Stitches -blogista mielenkiintoinen blokkimalli. Ajattelin, että keväällä kunnon valossa voi ommella myös vähän tummemmista kankaista blokkeja. Olen leikannut paloja paitsi uusimmista Carolyn Friedlander -kankaista, myös aiemmin ostamani nipun kankaista. Lisänä tietenkin myös kaikenlaisia muita kankaita. Pinnasta tulee tällaisen oloista: Tässä on neljä ensimmäistä ompelemaani blokkia. Aloitin niin, että käytin neljän ruudun neliöihin myös oikein tummia kankaita. Katsellessani pintaa alkoi arveluttaa, että tummat pikkuneliöt sekoittuisivat liikaa isoihin tummiin neliöihin. Varsinkin tästä isommasta kuvasta huomaa, etteivät isot, neljästä isosta neliöstä muodostuvat neliöt ehkä