Tilkunviilaaja

Traktorinjälkiä muistuttavista tilkkublokeista ompelemani tilkkupinta saa taustakappaleeseensa vähän samoja kankaita kuin etupuolellakin on ja niiden lisäksi kukka-perhoskuvioisen kankaan. (Kuvasta huomaankin, että olen taas tosi hyvin silittänyt paloja ennen valokuvan ottamista. Siis en.) Olen leikannut kalakuvioisesta batiikista epämääräisen kokoisia paloja ja kehystänyt ne tilkkupinnassa esiintyneillä neutraalinvärisillä kaitaleilla. Kokosin myös merkillisen raidallisen palan kaitaleista, joita oli jäänyt yli ommellessani etupuolen tilkkupintaa. Mallasin raitapalaa batiikki-kehyspalojen jatkeeksi, mutta siihen se ei sopinut. Voi olla, että leikkaan palan vielä pitkittäin kahteen osaan ja ompelen ne pötköksi, jonka sijoitan taustakappaleen vaakasuoraksi linjaksi. Mutta aika näyttää. Katsotaan, millaisia kangaspaloja minulla on käytössäni, kun tästä vielä hiukan kehittelen.

Siivoilin (lue: siirsin paikasta toiseen) vaatekaapin kangaskasoja ja esiin putkahti epäonnistunut tilkkutaideteos, jonka kyhäsin Helsingin tilkkukilta Syyringin jäsenilleen järjestämällä luovan konekirjonnan kurssilla vuonna 2009. Itse Maija Brummer opetti meille, miten tilkuista voi tehdä näyttävän taideteoksen, ja minä toteutin sitten tällaisen: Tarkoituksenani oli loihtia kankaanpaloista pioni ja täyttää sen tausta vihreillä pioninlehdillä ja –varsilla. Uskoni loppui kesken, ja rääpäisyni on virunut kasoissa kurssista asti. Pionini näyttää kuvassa huomattavasti paremmalta kuin livenä. Ei kannata lohdutella, että ihan hyvähän tämä on, kehyksiin vain! Oikeasti tämä ei kelpaa kehyksiin eikä tällaisenaan mihinkään. Tein toisesta vastaavasta tekniikkakokeilustani Tilkkusirkus-tilkkupussukan, josta tuli oikein kivakin. Nostin tämän pionin-päkäleeni esiin, jotta leikkelisin myös siitä pussukkapaloja. Ettei tarvitse edes epäonnistunutta kokeilua heittää pois! Pääsen varmaan ko

Ensin pohjustusta havainnolleni. Aiemmin tässä kuussa olin juhlamielellä, koska Miehen 50-vuotispäivälahja (tekemäni tilkkutyö, jonka annoin hänelle marraskuun alkupuolella 2012) oli vihdoin päässyt seinälle. Juhlamieleen sekoittui kuitenkin harmistumista, sillä tähän asti hyvin palvellut Villit kuviot –tilkkupeitto riiteli kurjasti tilkkuseinävaatteen kanssa. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvää. Joudun tekemään uuden tilkkupeiton sängylle. Kuvion ja värien pitää tietysti nyt kompata seinävaatetta ja mielellään myös verhoja, jotka nekään eivät ole vielä ikivanhat. Päätin, että kokeilen ommella plus-kuvioisia tilkkublokkeja kitaratilkkutyön kanssa sävy sävyyn. Ja nyt vihdoin pääsen yllättävään havaintoon. Olen värikkään ystävä enkä ajatellut, että varastoistani löytyisi kovinkaan monta ruskeasävyistä kangasta. Tarvitsen ensinnäkin vaaleita kankaita plussien taustalle, mutta onneksi niiden ei tarvitse kaikkien olla rusehtavia. Yllätys 1: Ruskeasävyisiäkin vaaleita/vaale

Ompelin siis toisenkin traktorinjälkitilkkublokin retrokankaasta, jota kovasti ihailin tässä postauksessani. Vasemmanpuoleinen blokki on ihailemani, oikealla on tämä uusi. Kankaan kuvio on erittäin vaihtelevaa, eikä uuteen blokkiin osunut punaisia kukkia ollenkaan yhtä hauskasti kuin ensimmäiseen. Jos olisin tehnyt tämän uuden ensimmäiseksi, en olisi ehkä ruvennut ompelemaan toista samasta kankaasta. Tämä on kiva, muttei niin kiva. Heille on kuitenkin ehkä seuraa toisistaan, kunhan pääsevät tilkkupinnalle asti. Kovin monta tällaista blokkia en pysty ompelemaan lisää, sillä kangas vetelee viimeisiään. Joskus käy niinkin, vaikka olen tyypillisesti kankaiden säästelijä, en loppuun käyttäjä. Tein neljää muutakin blokkia samaan aikaan kun ompelin retrokankaista tilkkublokkia. Ne ovat huomattavasti hillitympiä. Ihan voisi tylsiksi sanoa, mutta hekin heräävät varmasti eloon, kun heitä on iso tilkkupinta. Tarkkaan katsova huomaa lisäksi, etten ommellut oikean alakulman blokkia

Joskus tulee tunne, että minimaalisen jutun tekemiseen vaaditaan suhteettoman paljon valmistelua. Otetaan vaikka tilkkulaukun vuorikappaleeseen ommeltava sisätasku. Kaivan esiin laatikon, josta toivon löytäväni sopivan kokoisen kangaspalan, silitän palaa kohdasta jos toisesta, sitten mittaan ja leikkuroin kappaleen. Päättelen sopivan kohdan, jolle kiinnittää Tilkunviilaaja-kangasmerkki. Se kannattaa kiinnittää ennen kuin ompelen taskukappaleen pussiin, niin ommel jää näkymättömiin taskukappaleen sisäpuolelle. Kuvan taskukappale tulee koristeompeleilla somistamaani vaaleaan tilkkulaukkuun, joka on siis erittäin keskeneräinen. Ahersin vielä ylimääräistäkin eli leikkasin kivan kupongin ja kiinnitin myös sen taskukappaleeseen. Käytin jopa ompelukoneen erikoisommelta, mistä se oli taas tyytyväinen. No sitten ompelin kappaleen pussiin paitsi jätin kääntöaukon kappaleen alareunaan, kavensin nurkat, käänsin oikein päin ja tyrkin saumat ja nurkat teräviksi. Huoh! Olinpa ahertanut va

Kesäisen värinen "leijuvat neliöt" -tilkkupeitto on kirvoittanut lukijoilta myönteisiä kommentteja, joista syvimmät kiitokseni! Minunkin silmääni se miellyttää, mutta vasta nyt olen varma, että peitto – sitten kun se valmistuu – tulee olemaan yleisömenestys: Kissa on erehtymättömällä mukavuustutkallaan valinnut sen tämän hetken mieluisimmaksi lepopaikaksi. (Pidän peittoaihiota parhaani mukaan muiden tekstiilitavaroiden alla, mutta se on pari kertaa jäänyt hetkeksi esille ja joka kerta heti – vips – Kissa löytyy peitolta!) Koska tilkkuilurintamalta ei mitään uutta, näytän asiaan hiukan liittyvän uuden alun: Amanda kehui Crazy Mom Quilts –blogissaan, että jäännöskankaista leikatuista suikaleista virkkaamalla saa kivan tuntuisen ja näköisen maton. Olen aloittanut. Sain Töölön Tilkkupajan longarm-tikkauksen jälkeen takaisin leijuvien neliöiden taustakappalekankaasta yli jääneitä kaitaleita, ja kapeimmista leikkasin ensimmäiset ”kangaslankani”. Matonkuteiksi näitä t

Jipii! Soile oli saanut leijuvat neliöni tikatuksi Töölön Tilkkupajan longarm-koneella , ja lopputulos oli uhkea – katsokaa vaikka: Ai kröhöm, eiväthän tikkaukset tässä niin vielä näy, mutta tässä: Vielä lähemmäs täytyy mennä. No tässä näkyy tikkauskuvio: Valitsin itselleni poikkeavasti tikkauskuvion, jossa on selvästi kukkasia, ehkä ruusuja? (Olen aiemmin valinnut kukkia vain ”Villit kuviot” –tilkkupeittoni tikkaukseen, koska sen tilkkupinta toi mieleen kasvien kiipeilytukiristikon.) Soile ja minä ajattelimme, että pehmeämpi ja orgaanisempi tikkauskuvio sopisi suoralinjaiseen tilkkukuvioon. Olen tosi tyytyväinen sekä kuvioon että tikkauslankaan, joka oli vaihtuvavärinen ruskea. Seuraavaksi suoristan peittoaihion ja ompelen reunakantin. Ostin vastikään Karnaluksista kanttinauhoja ja jo ostaessani suunnittelin, että joku niistä ehkä sopisi tähän työhön. Tiedän entuudestaan, miten VAIKEATA on zoomata juuri oikeimpaan kanttikankaaseen. Zoomaamisen jälkeen täytyy sitten

Tilkunviilaajalla on jo jonkin aikaa ollut muutama nuppineulataulu Pinterestissä. Huomasin, että voin kerätä yhdelle taululle kuvia töistä ja muista jutuista, joita voisin tai haluaisin joskus itsekin kokeilla. Aiemmin keräsin kuvia (ja vastaavat linkit) erilliseen Word-tiedostoon, mutta se ei ollut hyvä systeemi. Pinterest toimii minusta tähän tarkoitukseen hyvin. Ideataulullani on ideoita niin paljon, etten elinaikanani ehtisi kaikkia toteuttaa, vaikka eläisin 200-vuotiaaksi. (Juuri nyt siellä näyttää olevan 437 nuppineulattua kuvaa.) Jokunen idea sentään joskus siirtyy sieltä toteutukseen. Leijuvat neliöt –tilkkutyö on yksi esimerkki näistä. Eilen totisesti yllätyin selaillessani Pinterestin ideatauluani! Olen jo jonkin aikaa sitten poiminut kuvan tästä samaisesta traktorinjälkipeitosta, joka American Patchwork and Quilting –lehdessä innosti minut ompelemaan. Lehtijuttua katsellessani kuva ei tuntunut entuudestaan tutulta, mutta siellä tuo kuva kuitenkin oli, Pinterestin id

Yksi ruoto lisää siis – käytin samoja vaaleaa ja ”tummaa” kangasta kuin tässä postauksessa, mutta ompelinkin oranssihtavaruotoisen tilkkublokin, en turkoosiruotoista. Näistä kootaan vinha tilkkupinta, jossa ruodot menevät välillä sinne ja välillä tänne. Ompelen toivottavasti seuraavat ruodot Tallinnan-kankaistani eli vaaleat tulevat vaaleasta ruskeasta ja tummat melko tummasta harmaasta, tummemmasta kuin näissä blokeissa käyttämäni. Voi silti olla, että samaan tilkkupintaan tulee näitä melko-valko-harmaita mukaan. Värikaitaleet tulevat turkooseista ja oransseista, turkooseja enemmän. Etsin käsille monenlaista sopivaa kangasta – näistä leikkaan kaitaleita siten kuin sattuu huvittamaan. Ei ole taaskaan mitään erityistä suunnitelmaa tai visiota. Katson, mitä tulee, vai tuleeko mitään. Tilkkublokki on joka tapauksessa mielestäni hauska ja sitä on kiva tehdä. Niin… tai tänään oli kyllä aluksi vähemmän kiva ompeluhetki. Ensin etsin ainakin vartin uutta tilkkulehteäni, jota ilm

Vihjasinkin jo American Patchwork and Quilting –lehdestä kirjoittaessani, että löysin sieltä mielenkiintoisen tilkkublokin ohjeineen. Vaikka koko peittopintaan (no en ole edes tarkistanut, miten valtavan kokoinen tilkkupeitto ohjeen mukaan ommellen syntyisi) tarvittaisiin kolme metriä sekä vaaleaa että tummaa neutraalia kangasta, en malttanut olla kokeilematta ohjetta. En ole vuosiin ommellut kalanruotokuvioista tilkkupintaa. Tai melkein kahteenkymmeneen vuoteen. Tämä ohje kehotti ompelemaan vaalean ja värikaitaleen yhteen ja samalla tavalla tumman ja värikaitaleen ja leikkaamaan niistä tietyn mittaisia paloja. Sitten parikaitaleet ommeltiin puolihirsimökkimäisesti yhteen. Lopputuloksena oli aika merkillisen epämääräisen muotoinen tilkkupinta, josta leikattiin tuo 27cm kanttiinsa neliö. Jaa nyt katsoinkin, että valmis peitto näillä ohjeilla on 601/2” x 801/2” eli noin 154cm x 205cm – aivan järkevän kokoinen. Huokaus! Täytynee hankkia kolme metriä vaaleaa ja toiset kolme tumma

Leikkasin pari puuttuvaa punaista suorakaidetta rakenteilla olevaan "leijuvat neliöt" -tilkkupeittooni ja sommittelin tilkkupinnan selkärangan uudelleen. Tässä melkein lopullinen järjestys: Päädyin sittenkin järjestelemään tummimmat tilkut ”alareunaan” ja vaaleimmat ”yläreunaan,” mutta keskikohdilla palat eivät ole täysin vaaleusjärjestyksessä, lähinnä sen takia, että värivalikoimassa on mukana myös vihreitä tilkkupaloja. Seuraavaksi tutustun kaavaan, jonka piirsin läppärini toimistotyökalulla ja alan koota pintaa. En usko käyttäväni pikatekniikoita, vaan kokoan tilkkupinnan todennäköisesti suorakaiteista ja neliöistä vähän kuin väritystehtävää tekisin. Välttelen näin ajatus- ja ompeluvirheitä. Saa nähdä, miten minun käy!

Olen leikellyt suorakaiteita leijuvat neliöt –tyyppiseen tilkkutyöhön kirjaimellisesti hiki päässä! Työskentelytilassani on kesähelteillä kuuma! Laskin tarvitsevani yhteensä 35 isoa suorakaidetta, ehkäpä kaikki eri kuosia, ja pienet suorakaiteet päälle. Paloja on nyt 30 eri kankaasta ja olen päässyt sommittelemaan tilkkupintaa. En tutustunut luonnoksiini, vaan ladoin paloja vierekkäin ja päällekkäin. Ajattelin, että sommitteluidea hypähtäisi mieleen katsellessani koepintaa. Ainoa ajatus tätä katsellessani oli, ettei tule mitään, vaan kummalliselta näyttää. Ei mitään ideaa! Sitten katsoin ääriviivapiirrostani, jonka perusteella laskelmoin palamenekkiä ja eri palojen asemointia. Neliöt leijuvat toisiinsa nähden limittäin, joten palatkin kannattaa järjestää limittäin. Nyt sommitelma alkoi näyttää joltakin. Minulla oli vain muutama tuokio aikaa levitellä kankaita sommittelulattialle, joten asettelu vaatii yhä virittelyä. Näen ottamistani kuvista tositilannetta helpommin, m

Näen oikeasti punaista, kun katson palapelipeittoani. Sehän on punainen. Joltain reunalta se näyttää olevan tällainen vaaleanpunasävyinen: Toisessa reunassa punainen on tummempaa ja kirkkaampaa: Tähän reunaan olenkin jo applikoinut monta palapelinirkkoa. Harmi, etteivät palat erotu toisistaan tuon selvemmin. Olisi pitänyt huolehtia kankaiden kontrastista paremmin, mutta sommittelin pinnan niin, että värit liukuisivat vaaleasta tummempaan – en niin, että palat olisivat vuorotellen vaaleita ja tummia. Ja voi aih, kyllä ovat silittämättömän näköisiä palaset tässä sommitelmassa: Auts. Näyttävät silittämättömiltä koska ovat silittämättömiä. Nyt huomaan myös, että minun olisi pitänyt leikata punakukalliset pienemmät palat toiseen suuntaan. Kuviot kulkevat niissä eri tavalla kuin isommassa palassa. Jaa-a, leikkaisinko uudet palat? Aprikoin yhä, miten ommella ”blokit” niin, että saan parhaan mahdollisen sommitelman. (Tähän kuvioon on varmasti joku nokkela kikka, jota en v

Olen päässyt mielenkiintoisten tilkkublokkien ompelemisessa taas vähän pidemmälle. Te kommentoijat, kiitos teille kommenteista! Niitä on aina kiva lukea! Ymmärsin, että aika monen mielestä olen valinnut esimerkiksi tähän tilkkupintaan aika vinhan värisiä ja kuvioisia kankaita. Tai valinnut ja valinnut. Kävin pinoja läpi ja nostin käytettäväksi aina tummat, ehkä sinisävyiset tai muuten minua miellyttäneet ja toisaalta vaaleat, kenties sinisävyiset. Tilkkupinnasta onkin näköjään tulossa sinisävyinen, tai ainakin toistaiseksi näyttää siltä. Voihan olla, että seuraavalla noukkimiskierroksella otankin esiin vaikka vaaleanpunasävyisiä kankaita. Puhuttiinkohan kommenteissa, että "yhdistelen rohkeasti"? (Lue: ei katso YHTÄÄN, sopivatko kankaat toisiinsa.) Tosiaan, aika vinhat värit ja kuviot rohkeasti tässä: Vasemman alakulman blokissa on Miehen entistä paitakangasta. Hän oli siirtänyt paidan hylättyjen pinoon, josta otin sen omaan käyttööni. Leikkasin siitä muistaaksen

Olen useamman vuoden halunnut ommella tietyn tilkkupeiton. Tilkkupinnassa näyttää olevan neliöitä, joiden kulmat menevät päällekkäin. Tiedän, mistä voisin ostaa tilkkupeiton kaavan, mutta ompelen mieluiten ilman kaavoja ja ilman tarkkaa suunnitelmaakin, joten olen pähkäillyt mallia itsekseni. Pari päivää sitten tajusin, miten malli kannattaa leikata ja ommella. Olen siitä asti miettinyt tarvittavien tilkkujen kokoja ja ompelin mallipalankin (jo toisen – edellinen tosin perustui vääränlaiseen ompelusuunnitelmaan). Ehkä pystyn ompelemaan haluamani mallin! Varastoistani löytyi sopivaa ”taustakangasta” neliöille ja kulmien tummaa kangasta myös. Ihme juttu! Ei tarvinnutkaan lähteä kangaskauppaan. Suunnittelin, että tilkkupinnasta tulisi puna-pinkki, mutta taidan terästää värivalikoimaa parilla vihreällä palalla. Ei sovi minulle, että olisi pelkkää yhtä väriä. Kuinkahan mones keskeneräinen tilkkupeittopinta tämä onkaan? Palapelipeitto on ollut samassa jamassa kuukausia eikä mo

Yhdestä tilkkutyönäyttelyssä esillä olevasta tilkkupussukastani oltiin ostomielessä kiinnostuneita, joten innostuin tekemään samasta katseenvangitsijakankaasta toisen version. Tai siis aloitin toista versiota. Tällä kertaa leikkasin ja sommittelin palaset vapaammin kuin viimeaikaisissa tilkkupussukoissa. Valitsin tarkoituksella ompeluaiheiselle katseenvangitsijakankaalle eri kaverikankaat kuin aiemmin ompelemissani Kaavamaista- ja Seurapiirit-pussukoissa. Tikkasin spiraalikuvioin: Ja toiselle puolelle samoin: Vähän lähempää: Käytin vaihtuvaväristä, harmahtavan rusehtavaa ja kauniskiiltoista konetikkauslankaa. Spiraalin sisemmillä kierroksilla piston pituus oli lyhyempi kuin täällä ulompana. Minusta vähän pidempi tikkauspisto on kaunis. Olen tänään pessyt maailman ihaninta pyykkiä eli tilkkukankaita! Leikkasin myös muutaman neliön, joista ehkä piankin ompelen samoja kiinnostavia blokkeja kuin olen kuvannut esimerkiksi tässä postauksessani.

Varmaan teitä välillä kyllästyttää, kun kerron erikseen joka ainoan ompeluvaiheen projekteistani! No, voitte aina äänestää hiirellänne ja klikata muualle. Kerron siis seuraavasta vaiheesta miehekkään kantokonseptin (kantokonsepti-sanaa käytän, koska pussukan on vaikea kuulostaa miehekkäältä) ompelemisessa. Tikkasin tilkkupinnat suorin ompelein – vaaleanruskean kellertävällä ja toisaalta harmahtavan vaalealla langalla – ja tasoitin ne pussukan muotoisiksi: Tällä kertaa olin malttanut tehdä kappaleista kunnolla leveät, ja sain viistetyksi sivut ilman, että vetoketjun kangaspäät lyhenevät liikaa. Hyvin on mittaa vetoketjun kangaspäällä suhteessa pussukkakappaleen yläreunaan. Kuvassa näkyy ehkä vähän tikkauslankojen väriäkin. Olette varmaan kanssani yhtä mieltä siitä, että vaalea lanka tummemmalla pohjalla näyttää erittäin hyvältä. Jätän kappaleet toistaiseksi odottamaan ja teen seuraavan pussukan tilkkupinnan valmiiksi. Tekee taas mieli käsitellä jäännöspaloja: tällä kerta

Ihmeellistä, miten hitaasti sitä joskus pääsee työn syrjään kiinni! Tilkkupeittoaihioni ”jäännöspaloista” ja ”geometrinen” ovat olleet valmiiksi tikatut vaikka kuinka kauan, mutta edelleenkään en ole saanut kantatuksi kumpaakaan. Syyringin ”Tilkut piknikillä” –näyttely lähestyy vääjäämättä, ja toinen peitoista tulee sinne esille. Siksi minun olisi saatava peittoon reunakantti. Peittoaihio on Imatran Tilkkupäivien jäljiltä vielä matkalaukussa, joka on alakerrassa. Saamattomuuttani jätin peiton sinne ja sen sijaan että olisin valinnut siihen kanttikankaan, valitsin kaiken. Otin jäännöspalalaatikosta esiin värikkäitä, melko isoja paloja ja leikkasin niistä 6cm leveitä kaitaleita joko täysvinoon tai täyssuoraan. Olen huomannut, että kumpikin kaitale toimii hyvin, ja samassa työssä voi käyttää sekä ettää. Jotta saan sateenkaaren rullaamaan kivasti koko reunan pituudelta, minun täytyy löytää vaaleanpunaisen ja kirkkaansinisen väliin sopiva yhdisteväri ja/tai –kuvio. Tässä vaih

Mitä ihmettä tämä kuva mahtaa esittää? Vastaus: Vihdoinkin muun kuin brittiläis-suomalaisen kangasvaihtotyöni tuloksia, eli näin valtavan pitkälle olen päässyt solmioista rakentuvassa tilkkupeitossa. Haha. Viisi blokkipohjaa on leikattuna ohuimmasta mahdollisesta vanusta ja niiden keskelle olen leikannut kolmesta eri solmiosta blokin keskipalat. Koska peitto tulee Lions-klubin varainhankintaan, leikkaan osaan keskipaloista leijonan. Tuollainenkin solmio sattui lahjoitusröykkiöstä löytymään.

Blogini viettää valitettavaa hiljaiseloa, koska ahkeroin ainoastaan suomalais-brittiläisen kangasvaihtotyön parissa, eikä sitä saa esitellä julkisesti. Hitsiläinen! Näyttäisin mielelläni, miltä tekemäni blokit näyttävät ja millainen pino minulla niitä on valmiina (no ei kovin kummoinenkaan pino ole). Kangasvaihtotyön lomassa en ehdi keskittyä vaativiin juttuihin, mutta lahjoitussolmioita pystyn käsittelemään. En ole laskenut, mutta valtava määrä niitä on! Tässä otantana vain muutama: Näiden joukossa muuten pilkistää punainen, joka on varmasti onnen omiaan hirsimökkiblokkien keskipalana! Olen purkanut kymmeniä solmiota alkutekijöihinsä ja huomannut, että niiden rakenteessa on mielenkiintoisia piirteitä. Miltei poikkeuksetta solmio on kolmesta kappaleesta yhdistetty. Leveä osa, kapea osa ja kaulan ympärille tuleva osa. Solmion sisällä on jäykiste, muistaakseni nimeltään vatiini. Kalliissa solmioissa se on yhdestä kappaleesta mutta useimmiten siinä on kaksi osaa, joita ei ole