Tilkunviilaaja

Sain pari viikkoa sitten valmiiksi taas yhden tilkkupussukan ja annoin sille nimeksi Lintukoto. Kas tässä hän on: Poikkeuksellisesti pystyn esittelemään pari kuvaa hänen valmistusvaiheistaan. Ensiksi pelkät tilkkupinnat. Ylemmässä on Trixter-tilkkupeiton  X-blokkien bonus-kolmio-neliöistä ommeltu kuvio ja suunnilleen kuittiompeluna toteutettu alareunan pala. Alemmassa palassa on kolme Noususuhdanne-tilkkupeitosta yli jäänyttä scrap-in-a-box-blokkia ja muutama kuittiommeltu pötkö. Sileät tilkkupinnat näyttävät usein jo aika hauskoilta, mutta kyllä tikkaus sentään tekee ihmeen joka kerta. Seuraavaa kuvaa on edeltänyt vaikka kuinka monta työvaihetta, mutta silti siinä näkyy kaksi tekeillä olevaa juttua. Olen vasta neulottanut kuusikulmiolipareen vetoketjun päähän kiinni, ja vetoketjun vetimeen tuleva kangaslenksu on solmimatta. Lintukoto-nimen kehitin, kun huomasin toisen puolen tilkkupinnassa lintuja ja myös jotenkin kalteri-ikkunalta näyttävän muodon sen vieressä. Mieleen tuli s

Eilen oli yön aikana satanut sen verran lunta, että sitä oli jäänyt maahan ja puihin. Ja ulkoportaille. Ensimmäistä kertaa tänä syksynä jouduin lakaisemaan raput ennen kuin pääsin lehdenhakumatkalle aamulla. Eilen ompelin myös valmiiksi pussukan, melko pitkästä aikaa. Noususuhdanne-tilkkupeittoprojektista jäi yli muutamia blokkeja, joita katselin tässä eräänä päivänä. En voinut mitään: oli pakko ommella niitä yhteen ja valmistaa pussukka. Se sai erityisen päivän kunniaksi nimen Ensilumi. Eilen oli koko päivän niin märkää, että otin kuvat vasta tänään. Olin ensin antamassa pussukalleni nimen Lokakuu, mutta tarkistin sentään listoiltani ja niin vain olen yhdeksän vuotta sitten nimennyt jo yhden pussukan niin. Syksy ja syys ovat esiintyneet myös monessa nimessä, mutta sitten joku aivosoluistani päätyi putkauttamaan mieleen syksyn ensimmäisen lumen. Nimi on siinäkin mielessä sopiva, että pussukka on yleisilmeeltään harmahtava, varsinkin kääntöpuolelta. Ensilumelle käy yleensä niin, että

Jos Pikku Hukka -läppäritasku oli epäonnistua, niin tämän Täysi-ikäinen-tilkkupussukan ompelussa onnistuin ainakin kahdella eri tavalla. Ensiksikin osasin sijoittaa kuusikulmiorivit sopivasti kankaalle niin, että ne asettuvat luontevaan kohtaan valmista pussukkaa. Eivät roiku merkillisen alhaalla pinnassa niin kuin joissain teoksissani on vähän käynyt. Toiseksi, leikkasin pussukkaan kaksi samanlaista palaa ja satuin ompelemaan ne niin, että raidat kohtaavat lähes täydellisen katkeamattomina sivusaumoissa. Pussukkaa kootessani en muistanut koko asiaa, joten yllätyin tästä kovasti! Näytän vielä lähikuvan pussukan kuusikulmioista, joiden alle lisäsin tuplakerroksen vanua. Kuva on otettu ennen pussukan viimeistelyä. Toisen puolen ilmeestä tuli sattumalta vähän ruskehtava. Alareunan punaiset raidatkin näyttävät ruskeammilta kuin toisella puolella. Täysi-ikäinen-tilkkupussukka on jälleen yksi Avoin-malliston jäsen, ja se on kooltaan seuraavanlainen:  Leveys ylhäältä noin 25 cm Korkeus

Ei ole kauan siitä kun esittelin ompelemani Dumpling-mallistoon kuuluvan Keiju-pussukan. Mainitsin, että siitä tuli odottamattoman pieni, mutta että löysin alkuperäisen kaavan. Ja jihuu, totisesti tein kaavalla uuden Dumpling-pussukan, jolle annoin nimen Syyskesä. Saatatte tässä vaiheessa sanoa, että keväiseltähän tuo näyttää, tai kesäiseltä. Sen toisella puolella on kuitenkin syksy, katsokaa vaikka: Syksyn lehtiä ja tuollaista rusehtavaa tunnelmaa. Selvästi syksyistä – kuten myös ulkona on ollut. Mihin ihmeeseen kesä katosi näin nopeasti!?!?! Pitäisiköhän minun numeroida seuraava juttu vetoketjupussukan ompelumokaksi? Mikä ettei?! Minulla onkin sitten jo 18 erilaista virhettä koossa. Aloitin luetteloni vuoden 2019 syyskuussa ihmetellen, kuinka monta virhettä sitä voikaan tehdä – siis pelkässä vetoketjupussukan ompelemisessa. Vastaukseni oli tuolloin viisitoista, mikä oli hämmästyttävää. Yllätin itseni vuoden 2020 kesäkuussa tekemällä kuudennentoista eli Sivusaumavirheen. Ompelin

Edellinen valmistunut vetoketjupussi oli jättiläismäinen – tämä uusin on taas pieni. Teokseni ovat kaikkea muuta kuin standardikokoisia! Pussukan nimi on Kolmiotrokari, ja se rakentui puolivalmiiden ja orpoblokkien kasoista putkahtaneen tilkkupinnan ympärille. Tunnistan, että Kolmiotrokarin tumman puolen keskiosan tilkkupalat ovat jääneet yli Massey Ferguson -tilkkutyöstä. Sen blokkimalli perustui raidallisista kaitaleista koottuihin paloihin. Palat tasoitettiin lopuksi, ja siinä prosessissa syntyi hirveä määrä haaskiota. Olen kyllä käyttänyt melkein kaikki haaskiot eri projekteihini, niin että ne eivät menneet hukkaan. Heikompi luonne olisi heittänyt ylijäämäpalat vain roskiin. Minä olen aina lujana ja säästän kaiken. (Huokaus!) Toisella puolella näkyy leppäkerttuja ja aavistus traktorista. Tähänkin olen käyttänyt ylijäämäpaloja, nimittäin bonus-kolmio-neliöitä. En jaksa muistaa, mistä projektista pienimmät ovat, mutta pohjan tietämillä näkyvä yhdistelmä kellanvihreääkuviollista j

Sain kokea mahtavan viikonlopun toissa viikolla, kun sain osallistua Suosaaren Tilkkuvestivaaleille. Meitä oli kaikkiaan seitsemän tilkkutekijää ompelemassa yhdessä perjantaista sunnuntaihin. Tutustuimme toisiimme digitaalisissa kanavissa vuosia sitten ja olemme nyttemmin tavanneet ompeluviikonlopun puitteissa noin kerran vuodessa. Ensimmäiset Tilkkuvestivaalit Suosaaressa koimme jo kuusi vuotta sitten. Banderolli oli nytkin sama, toki taidokkaasti päivitetty. Syömiset ja juomiset hoidettiin nyyttäriperiaatteella. Nälkää ei tarvinnut nähdä eikä kenenkään ahertaa koko ajan keittiössä. Koko ajan piti sen sijaan ahertaa ompelusten parissa! Lauantain saunakin jätettiin väliin – ei tässä mitään saunomaan kerkiä, oli yhteinen mielipide. Viime vuoden tapaamisessa olin aikonut valmistaa vetoketjupussukoita, mutta en voinut. Olin unohtanut vetoketjuni kotiin. Mikä moka! Tänä vuonna pidin varani, ja vetoketjuja oli mukana kokonainen nippu. Ehdin käyttää niistä yhden. Ompelin valmiiksi tikkaa

Vähänkö olen ylpeä itsestäni, että olen jo nyt pystynyt hyödyntämään melkein kaikki viime vuoden kesälomalla valmistamani kuusikulmiot ja vielä jokusia kuusikulmioerästä, joka valmistui jo vuonna 2017. Hyvä minä! Ompelin jo aikaisemmin Kolibri-pussukan, jossa oli viimekesäisiä kuusikulmoita. Nytkin sommittelin kuusikulmiot pinnoiksi, jotka eivät näytä kukkamaisilta. Applikoin pinnat kankaanpaloille ja lisäsin niiden alle vanupalan, jonka tikkasin kiinni juuri kuusikulmioiden ulkopuolelle jäävällä ompeleella. Leikkasin nurjalta ylimääräiset vanut. Sitten tikkasin koko tilkkupinnan kiinni vanuun tavalliseen tapaan. Lopuksi lisäsin tikkaukset kuusikulmioiden kiinnityssaumoja pitkin. Kuusikulmiot näyttävät nyt herkullisen pulleilta tilkkupinnassa! Kuusikulmioin koristeltuja vetoketjupussukoita valmistui tällä erää kaksi. Ensin valmistui tämä Kaukainen galaksi -pussukka: Kaukainen galaksi -tilkkupussukka on tällainen korkeampi ja kapeampi. Toisella puolella on tummempia kuusikulmio