Tilkunviilaaja

Viikonloppu alkoi hienosti tänään! Juuri suljettuani työkoneen näin yksityisviestin, jossa vinkattiin Stitched in Color -blogin pitäjän Rachel Hauserin seuraavan minua. Hän viittasi minuun uusimmassa blogikirjoituksessaan ja maininta oli tosi hauska! Kangaskaaos! Juuri sellaisia minun tilkkutyöni aina ovat! Ja sellaista voi myös pitää ompelupöytäni luonnollisena olotilana. Olipa hienoa! Mikä sitten on huonoa? Vastaus on – kuten yleensä – osumatarkkuuteni. Värkkäilen työläitä Blue North Strong and Free -blokkeja paperitaitteluompelemalla. Pystyn yleensä valmistamaan oikeanlaiset palat tähän tähtikappaleeseen (koska olen piirtänyt itselleni neljä erillistä kaavaa, joiden jokaisessa osassa lukee selvästi, minkä värinen tilkku siihen ommellaan). Minulla on myös malli, josta tarkistan, että asettelen neljä palaa oikeaan järjestykseen. Jotenkin palat vain välillä kääntyvät eli ompelen toisen parin väärästä reunasta kiinni, tai toisinaan molemmatkin parit. Sitten tyytyväisenä ompelen ne yh

Ensimmäiseksi haluan kiittää teitä, hyvät lukijani, siitä, että seurasitte joulukalenteriani! En aherrellut sitä turhaan! Kiitos myös monista kommenteista ja mieltäni lämmittäneestä kannustuksesta! Siirryn nyt tavallisempiin blogitunnelmiin ja esittelen pussukat, joista en voinut aiemmin kertoa, koska tein toisen niistä Tyttärelle joululahjaksi. Jouduin siis ompelemaan kaksi pussukkaa, että sain aikaiseksi yhden kunnollisen. Innostuin @nordiccrafter 'in Instagram-päivityksestä, jossa hän esitteli farkkutilkkuja, Marimekon Raanu-kuosia ja käsintikkausta yhdisteleviä tilkkuteoksiaan. Koska minunkin varastoistani löytyi farkkupaloja, Raanu-kangasta sekä jonkinlaisia käsintikkaukseen sopivia lankoja, pystyin tarttumaan heti toimeen. Ompelin melko ok:n näköiset tilkkupinnat ja tikkasin niihin korostuksia KÄSIN. Muutaman tikin vetäisin myös ompelukoneella. Löysin ihanaa pallokuosia vuoriksi ja raaskin käyttääkin sitä, koska pussukka oli tarkoitettu Tyttärelle joululahjaksi. Hänellä on lu

Hyvää joulua! Jouluaaton kalenteriluukusta putkahtaa todellinen joulupeitto eli vuonna 2019 valmistunut Kuurankukka. Paraatipuolen lumihiutaletta ja taustapuolen lisäpaloja lukuun ottamatta käytin siinä vain joulukankaita. Lokakuun loppupuolella 2019 rupesin näkemään yllättävän hauskoja lumihiutaleita pitkin Instagramiä. Mitä useampia näin, sitä enemmän halusin itsekin kokeilla mallia! Ensin ajattelin katsoa mallin löytämistäni kuvista ja laskea itse, montako millaistakin palaa tarvitsen. Hiljalleen minusta alkoi kuitenkin tuntua, että olisi reilumpaa ostaa kaava ja niin tukea käsityöyrittäjän toimintaa. Sinäkin voit 12 dollarilla tukea @modernhandcraftin käsityöyritystä ja ostaa Snowflake-kaavan täältä: https://www.modernhandcraft.com/pdf-patterns/snowflake-quilt-pdf-pattern   Käyttelin hänen valmiiksi laskemiaan palamenekkitietoja, mutta leikkasin kymmenen sentin neliöitä, en tuumamittaisia. Kymmenen sentin neliöitä siksi, että pitkä viivaimeni on senttimittainen. Onnittelen itseä

Kesäkuussa 2016 sain valmiiksi Matka maailman ympäri -tilkkupeiton, jonka blokit ompelin Lady Harvatinelta ostamani January Block -kaavan mukaan. (Tarkkaan ottaen en itse ostanut kaavaa, vaan Mies osti sen – hänellä kun oli maksutapahtuman vaatima PayPal-tili.) Kaarevien palojen leikkaaminen ja ompeleminen yhteen vaati viitseliäisyyttä. Toisaalta tilkkublokki on valmiina iso, joten minun ei tarvinnut värkkäillä niitä kymmenittäin ennen kuin peittokokoinen pinta oli koossa. Ja kun ympyräkuvio alkoi piirtyä esiin sommittelulattialle asettelemistani blokeista, innostuin ja työ eteni joutuisasti. Vein tilkkupinnan tikattavaksi Töölön Tilkkupajaan ja valitsin siellä peittoon villavanun, joka on kevyt ja lämmin. Peitto on ollut olkkarin sohvalla oleilijoiden mukavuustekijänä valmistumisestaan asti. Onneksi olen kirjoittanut monenlaisia asioita muistiin blogikirjoituksiini! Nytkin palautui mieleen jo kertaalleen unohtunut, huvittava yksityiskohta peiton valmistujaiskuvauksista. Olin jo

Vuoden 2014 syyskuussa valmistui Ruususen päiväuni -tilkkupeitto / Sleeping Beauty’s Daydream.  I’ve also blogged about this quilt in English. You can find the post here:  https://tilkunviilaaja.blogspot.com/2014/10/bloggers-quilt-festival-sleeping.html Seurailin vuoden 2012 tienoilla Trends and Traditions -nimistä blogia, ja miellyin siellä näkemääni tilkkupeiton kuvaan. Värikkäät neliöt tuntuivat leijuvan eri tasoilla vaalean taustan yllä.  Tapani mukaan pähkäilin itse, miten voisin toteuttaa kuvion, koska halusin käyttää senttimittoja, en tuumia. Olen nyttemmin oppinut ompelemaan myös tuumamitoin – joskus myös sekä että! Sen sijaan tapojeni vastaisesti valitsin peittoon yksinomaan kauneimmat löytämäni kankaat! Yleensähän minulle käy niin, että säästän kuoseja. ”Tästä voisi tehdä jotain vielä kivampaa, en käytä juuri nyt”.  Muistankin hyvin, että Siskon kanssa katselimme valmista peittoa ja osoitimme suunnilleen jokaista kangasta vuorotellen, ”katso nyt, miten ihana”. Olen kiitoll

Tekevälle sattuu! Olen usein päässyt jakamaan kokemuksia, jotka eivät ole olleet maailman onnistuneimpia. Esimerkiksi pussukoita ommellessani olen pystynyt kautta aikain tekemään ainakin 15 eri mokaa. Yksi luettelemistani mokista oli numero 14 eli ”Tilkkupinnan nurjuusvirhe,” ja mainitsinkin, ettei sitä suinkaan aina tarvitse tai edes kannata korjata. Avaan tätä hieman lisää, koska käsillä sattuu olemaan pari tuoretta esimerkkiä. Olen ompelemassa tilkkupussukkaa itselleni oudosta väristä eli sinapinkeltaisesta. Olin leikannut kivasta kissakankaasta kolme palaa ja kehystänyt ne kaikki, kun huomasin, ettei pussukkapintoihin kauniisti sopisi kuin yksi tuollainen katseenvangitsija kummallekin puolelle. Päätin siis tehdä ylimääräisestä palasta sisätaskun pussukkaan. Jatkoin palaa vähän, jotta taskusta tulisi luontevamman muotoinen. Löysin myös pussukkaan sopivaa vuorikangasta, jota oli sopiva pala myös taskun vuoriksi. Vuoritettu tasku poseeraa tässä vuorikangaspalan kanssa: Ai

Ompelupisteen järjestettyäni katsoin tilkkutyöbingolappua etsiäkseni sieltä seuraavaa rastitettavaa. Sinapinkeltainen ei huvittanut, joten päätin etsiä Make Modern -lehdestä jonkin toteutettavan tilkkutyöprojektin. Lehdestä numero 25 löytyi Hide and Seek -tilkkupeiton kuva ja ohje. En kyllä halunnut tehdä aivan samanlaista kuin malli on, mutta ajattelin palata Economy-blokin pariin. Tein vastaavia paloja vuonna 2017 ja ompelin niistä Pöydät täyteen -tilkkupeiton. Lehden mallissa tehdään ensin yksi Economy Block ja täydennetään sitä vielä toisellakin kierroksella. Keskineliö on 2,5 tuuman neliö ja ensimmäinen kierros on aina yksivärinen. Minulla oli varastossa tummanpuhuvaa harmaata, jota kokeilin käyttää. Kuvaa ottaessa mietin vielä, minkä ihmeen kokoisiksi joutuisin palani tasoittamaan! Tuumamitoista ei tahtonut löytyä tasalukua! Onneksi palat olivat niin pieniä, että senttimittainen neliöviivaimeni riitti. Sieltä löytyi järjellisesti käytettävä mitta 8,5 cm. Koebloki

Tilkkupussukat tuntuvat valmistuvan nopeasti, kun ensin tekee valmiit tilkkupinnat ja tikkaa. Pussukan kokoamiseen ei mene niin paljon aikaa. Sainkin tässä joutuisan oloisesti valmiiksi kolme pussukkaa, kolmena peräkkäisenä päivänä. Ensin valmistui Nuppu-pussukka, sitten Kevät-tilkkupussukka ja nyt kolmas, joka sai nimekseen Verso. Pussukoita ommellessani kolme työvaihetta on ylitse muiden: tilkkupintojen kokoaminen (tietenkin!) valmiiksi tikattujen pintojen tasoittaminen (koska pinnoista tulee yhtäkkiä niin siistit) pussukan kääntämisen jälkeinen muotoilu, esimerkiksi vuorin tyrkkiminen päällisen sisään ja vetoketjureunan valmistaminen tikkaamista varten (koska näen silloin, millaiset mittasuhteet pussukkani saikaan). Nykyisin käytän vetoketjureunan kiinnittämiseen wonderclipsejä. Tässäkin vaiheessa saatan viettää tovin katsellen pinnan tikkauskuvioita. Verso-tilkkupussukan toinen puoli on herkän pastellisävyinen: Seuraava on tylsän puoleinen kuva, mutta nä

Ompelin valmiiksi kolmiulotteiselta vaikuttavaksi suunnittelemani tilkkutyön ja annoin sille nimen ”Tour de France” tilkkuystävältäni Tarjalta Ka saamani kommentin perusteella. Nimi tuntui täydellisen sopivalta, sillä käytin työhön polkupyöräkuvioista kangasta, ja blokkien on tarkoitus näyttää kuin vuorenhuipuilta. Tour de France -pyöräilykilpailun etapeista useat poljetaan vuoristoisissa maisemissa. Ompelin seinävaatteen ehdolle Tilkkuyhdistyksen ”Liikkeellä – On the Move” -teemaiseen näyttelyyn, joka tulee esille Luxemburgin Quiltfestival -tapahtumaan toukokuun lopussa. Työ on siksi kooltaan 60 cm x 60 cm. Tikkasin työn itse ja todella tiheästi. Tilkkuystäväni Soile ehdotti, että ompeleet menisivät juuri näin. Sain kääntää työtä ja vaihtaa lankaa tavallisen monta kertaa, mutta valmistuihan se tikkauskin lopulta! Tämä on ensimmäinen ”kuoliaaksi tikattu” tilkkutyöni. Jotta reunakanttaus ei häiritsisi kolmiulotteisilta vaikuttavia blokkeja (ja jotta sain työstäni täsmäl

Ompelupöydän tienoilla on ollut hiljaista muutaman päivän, sillä sain flunssan. Tilkkutyöt pyörivät kyllä ajatuksissa, mutta mitään en jaksa tehdä – eikä minun tarvitsekaan. Tänään sentään jaksan kirjoittaa vähän raporttia tähtiblokeista. Olin viime viikolla urakoinut valmiiksi peräti neljän tähden verran sakarablokkeja, silittänyt, trimmannut ja asetellut lattialle. Kissa tuli tietenkin niiden päälle pyörimään, mutta en ehtinyt saada siitä kuvaan mukaan kuin yhden etutassun. Yleensä urakoin joko neljä tai kahdeksan sakarablokkia kerrallaan. Prosessiini kuuluu vielä, että asettelen valmistuneet blokit lattialle, tutkin vielä kerran niiden värejä ja onnistuneita ja vähemmän onnistuneita kontrasteja. Ihailen kauniita kankaita. Mietin, osaanko seuraavalla kierroksella tehdä vielä hienommat tähdet. Otan kuvan ja sen jälkeen kokoan blokit pinoon. Kuvassa näkyvä toisenlainen blokki on vanhaa perua. En edes muista, milloin olen sen ommellut, mutta siinä on kritiikittömästi te