Tilkunviilaaja

Voih sentään, miten vähälukuisiksi minun ompelutuokioni ovat taas kutistuneet! Siltä varalta, että blogini lukijat kuitenkin kaipaavat lukemista, tarjoan taas kierrätysaiheita. Marraskuussa 2009  Tilkunviilaaja-blogin ensimmäinen postaus näki päivänvalon neljä vuotta sitten 3.11.2009, ja tuon vuoden marraskuun loppupuolella tunnun puuhanneen PC-laukkuja. Teetin niihin sopivat pohjavaneripalatkin. Suurista PC-laukkuvalmistamohaaveistani huolimatta tuon tuotteen tekeminen tyssäsi, sillä hukkasin käyttämäni kaavan. En ole löytänyt sitä, vaikka olen monta kertaa etsinyt, enkä toisaalta ole viitsinyt mittailla, laskeskella ja piirrellä uutta kaavaa. Siksi minulla on pohjavaneripaloja jäljellä vielä noin seitsemään laukkuun. Tai yhteentoista. Huokaus. Marraskuussa 2010  Ohhoh, marraskuun loppupuolella 2010 olin jo saanut valmiiksi neljä joulukuusiaiheista tyynynpäällistä ja jouluisia lasinalusia oli myös tekeillä. Postauksen nimikin on ”valmiina valmiina”. Kylläpä näytän tehneen

Ihmeiden ihme, sain pitkästä aikaa valmiiksi jotain hyödyllisempää kuin tilkkupeiton! Armottoman hitaasti etenevä tilkkulaukkuprojekti on valmis. (Näyttäessäni valmista laukkua, Tytär ihmetteli ääneen, olinko todella tehnyt jotain hyödyllistä.) Tämä tilkkupaloista ja vaaleasta lisäkankaasta ompelemani, modernisti retro vetoketjulaukku sai nimekseen Takataan roos. Nimeä keksittiin perheen voimalla, ja idea lähti Tyttären huomiosta, että laukussa on jotain 1960- tai 1970-lukulaista. Ensimmäinen mieleen tullut nimi-idea oli kyllä Twiggy, mutta jatkoimme keksimistä, koska halusin löytää suomenkielisen nimen. (Takataan roos ei tietysti ole ihan suoraviivaista suomea.) Laukun toisella puolella tilkkupalat on taiteellisesti asemoitu toiseen reunaan. Tästä puolesta minulle tuli mieleen kelvoton laukkunimi ”Ämpäri” – alin iso tilkkupala muistuttaa vähän ämpäriä. En halua silti antaa sellaista nimeä kivalle laukulle. Ei siis aina ole ihan helppo keksiä hyvää nimeä. Tilkkulaukkuun

Jäännöspaloista ja lisävaaleasta kokoamani ja jo aikaa sitten vanutikkaamani tilkkupinnat ovat vihdoin saamassa laukun muotoa: Tasoitin palat laukkukappaleiden muotoisiksi ja mallasin, eikö vain vetoketjulipare sovikin hyvin väreihin. Totta kai sopii! Kaikki sopii aina kun vain pannaan sopimaan. Olen myös ommellut laukun vuorikappaleet melkein valmiiksi. Seuraavaksi täytyy vissiin ruveta valitsemaan laukkuun sankakangasta, huokaus. Valintoja! Minulla kun on yleensä monenlaisia töitä tekeillä, niin aloitin tällaiset jouluiset lasinaluset: Kuponkikangas on tilkkukilta Syyringin kankaidenvaihtoillasta kotoisin, mutta en millään pysty muistamaan, keneltä tilkkuystävältäni sen kaappasin. Vaalea vihreä tuo näihin lisää valoisuutta. Ensimmäistä kertaa kokeilen ommella ensimmäisen kehyskaitalekerroksen näin, että leikkaan palat erilleen vasta tämän ommeltuani. Tuumin, että näin ehkä säästän hieman kaitalekangasta. Arvostelen tilkkukirjan Kirjastosta löytyi pitkästä aikaa t

2 vuotta sitten olin ompelemassa musta-harmaasävyistä vetoketjulaukkua. Samassa postauksessa vastasin kysymykseen ”mistä ideoita tilkkutöihin”. Postauksessani linkitin kahteen blogosfääristä löytämääni tilkkutyöhön, joiden näköisiä töitä itsekin tykkäisin ehkä tehdä. Toisessa oli plussia ja toisessa kolmio-neliöitä. Olin jo unohtanut nämä nimenomaiset ideat, mutta äskettäinhän kerroin plussakuviokokeiluistani, ja tumma-vaalea kolmio-neliötähtipintani on vähän samaa henkimaailmaa kuin tuo toinen idea. Tänään ajattelen, että Pinterestistä saa ideoita kaikkein helpoimmalla, ainakin kun on päässyt nuppineulottamisessa vähän alkuun. Tilkunviilaajalla on Pinterestissä pari muistitaulua, joista yhteen olen kerännyt kuvia teemalla ”Ideat / Voisin tehdä”. Toinen ajatukseni on kokeilla ”katoavia neljiä neliöitä” eli ”disappearing four-patch” –tekniikkaa. Sitten joskus. Shush I’m Quilting teki tästä aika hauskan variaation. Kolmanneksi, vastustuskykyni on olematon, jos vink

Tilkunviilaajan elokuun kalenterikuvassa on tilkkulaukku, jonka pinnat kokosin parin kuvatilkun ympärille. "Ajatus kantaa hedelmää" -laukku on tosi jäpäkkä ja siitä tuli mielestäni hauska. Siksi ihmettelin kovasti, ettei se mennyt kaupaksi viime myyntitilaisuudessani. No, se on siis sulostuttanut varastoani valmistumisestaan asti. Sitten otsikon lupamaan hitaaseen. Hohhoijaa, neliö-tähtikuvioisen pinnan jatkaminen lentävät hanhet –riveillä vei paljon enemmän aikaa kuin etukäteen ajattelin. Olen puurtanut työn parissa kokonaisen tilkkuilupäivän – siis päivän, jonka aikana teen paljon muutakin kuin vain tilkkutyötä – ja nyt vasta sain pinnan valmiiksi. Tässä ensin näytiksi erikseen valmistamani tummat hanhet. Eniten aikaa meni palojen ja pinnan silittämiseen. Työssä on noin tsiljardi saumaa. Se on taustapuolelta melko siisti, mutta ei täydellinen. Vaikka kuinka varoin ja mielestäni käänsin saumat oikeaan suuntaan, risteyksiä tuli – eli niitä saumoja, jotka on toi

Tilkunviilaajan kalenterikuva heinäkuulle 2013 onkin monta kuvaa. Jäätelökesä-tilkkupeitto näkyy parhaiten pystykuvassa, mutta kalenterin kuva-alue vaatisi vaakakuvan. Ratkaisin asian tekemällä muutamasta kuvasta kollaasin. Jokaisessa on kuitenkin mukana sama Jäätelökesä-tilkkupeitto. Ja ihana Kissakin pääsi mukaan kuviin! Huomaan, etten kesäkuussa muistanut julkaista Tilkunviilaajan kesäkuun 2013 kalenterikuvaa, joten näytän sen nyt tässä: Kesäkuun kuvan kanssa minulla oli aivan sama haaste kuin heinäkuun, eli pystykuvan sovittaminen vaakamuotoiseen alueeseen onnistui vain tekemällä kollaasi. Kesäkuulle kun oli aivan pakko saada Lootuskukka-pannulapun lisäksi ihanat pionimme kalenterikuvaan näkyviin! Tilkkulaukku käytössä Pitkästä aikaa pääsin näkemään yhden tilkkuluomukseni työn touhussa. Mjauahtava-tilkkulaukku oli rakkaalla Siskollani mukana, kun kävin hänen kanssaan ulkona syömässä. Laukun puna-musta-valkoinen väritys on tismalleen Siskon maun mukainen. (Täs

Vinoruutuisen tilkkutyöni kivoista vinoraitablokeista sain sivutuotteena aina kaksi pienehköä kolmio-neliötä. Olen niitä yhdistellyt erilaisiksi pinnoiksi, joista toivon jossain vaiheessa tekeväni jotain. Tämä kuvio on esiintynyt aiemmassa postauksessani: Pala lienee nyt sopivan kokoinen, jotta voin ommella siitä tilkkulaukun. Oikein muuta en keksi tästä tehdä, kun en ole innokas tyynynpäällisten tekijä. Toisessa postauksessa esittelin toista tilkkupintaa, johon myös käytin lentäviä hanhia. Pinta on nyt täydentynyt ja taitaa sekin olla sopivan kokoinen tilkkulaukun pala: Tilkkupinta on kyllä aika eri paria geometrisen kuvion kanssa! Toisaalta, näissä on samoja värejä ja muotoja, ja vaalea kangasta on paljon. Ehkä laukku on kivakin, jos puolet ovat toisistaan poikkeavan näköiset. Halusin vielä kokeilla yhtä lentävä hanhi –ideaa eli sellaista, jossa hanhet lentelevät vähän eri korkeuksilla: Vasta neljättä riviä kiinnittäessäni huomasin, että olisin hyvin voinut pan

Superkirjava tilkkutyöni saa lisää neliöitä. Olen ommellut vinoraitablokkeja ja koonnut niistä tilkkublokin näköisiä sarjoja ja lämpimästä ilmasta huolimatta olen vielä silittänytkin kaiken. Tarvitsen enää vajaat 30 vinoraitablokkia, niin voin koota tilkkupinnan. Minulla on sille hyvä kehysideakin! Mutta siitä tuonnempana. Alkuperäinen ideani oli valita leveisiin raitoihin sinertäviä, keskitummia kankaita, kuten vaikka nämä tässä "tilkkublokissa": Ehkä nämäkin voi hyvällä tahdolla luokitella sinertäviksi kankaiksi: Olen hairahtunut sinisistä suunnitelmistani ja tehnyt pastellisävyisen "tilkkublokin": Ja vihreä-kellertävän "tilkkublokin": Samaten valmiiden joukosta löytyy myös musta-valko-harmahtava "tilkkublokki": Yksittäisten blokkien pino ei näytä kovin korkealta. Eikä päällimmäinen blokki näytä kovin siniseltä. Hups. Lentävät hanhet saivat ympärilleen hieman täytekangasta, jotta sain laukkupintaan sopivan le

Juopon polku-blokkien ompelemisen lomassa sain niin paljon aikaiseksi, että menin siistiin vinttiimme (se on siisti, kiitos Tyttären ja hänen Ystävänsä, jotka järjestivät sen oivalliseen ja käytännölliseen järjestykseen jo melkein vuosi sitten)  otin esiin paksun tikkausvanun ja  leikkasin vanusta vetoketjua hieman leveämmät ja vetoketjun korkuiset palat.  Ja miksi tein tämän kaiken? No, on vihdoinkin aika ommella taas pussukka. Vetoketjun mittojen mukaan leikkaamani vanun alle leikkasin tukikankaan tapaisen. Käytin vanhaa pussilakanakangasta, joka on paikoitellen niin ohutta, ettei sitä voi käyttää tilkkutöissä. Juuri näitä ohuita osuuksia voi käyttää välikerroksina. Tilkkutyöt alkoivat seuraavaksi. Asetin kuviokankaan vanun päälle ja aloin ommella tilkkuja sen ympärille. Tässä tilkkupinta tikkautuu sitä mukaa kuin se kasvaa. Seuraava pala pannaan aina edellisen päälle oikea puoli oikeaa vasten, ommellaan sauma ja käännetään pala oikein päin. Kuvassa mittailen, riittä

Nyt sain valmiiksi oikeaoppisen ”Jotain valmiiksi joka kuukausi” –hössötysjutun ( Maikin tilkut –blogissa aloitetun hössötyksen)! Elokuun valmis! Käytin kaaauan aikaa sitten tekemäni musta-valkosävyiset tilkkurivit laukkuun, joka valmistui vihdoinkin eilen. Valmis Piruetti-tilkkulaukku edestä: Samainen vetoketjulaukku ”takaa”: Ehkä ihmetyttää, miksi laukulla on tällainen pyöreämuotoinen nimi, vaikka se rakentuu ryhdikkäistä suorakaiteista ja kaitaleista. No, laukun vuorikankaassa tanssahtelee ballerinoja, ja tilkkupinnan konetikkaukset muistuttavat myös piruetti- tai tanssikuvioita, jos oikein venyttää mielikuvitusta. Vuorikankaasta saattaa saada jonkunlaisen käsityksen tuosta kuvasta. Tässä kuvassa taas näkyy, miten tällä kertaa rakensin vetoketjulipareen tilkuista: Ei pöllömmän näköinen! Eikä ollut yhtään sen vaikeampi saada vetoketjua kiinnitetyksi lipareeseen suorassa, eli voin koota lipareen osista toistekin. Tässä näkyy taas se kauan sitten koottu tilkk

Iloinen yllätys –tilkkupeiton valmistuttua siirryin kokoamaan taustakappaletta sini-vihreäsävyiseen, aitausmaiseen tilkkupeitteeseen. Halusin saada taustakappaleen valmiiksi, jotta pääsen pian viemään peitettä Töölön Tilkkupajaan tikattavaksi. Olin jo aikaisemmin löytänyt verhovarastoistani aikamoisen määrän harmaasävyistä kangasta, joka oli meillä keittiön verhona 1980-luvun loppupuolella. (Verhokappaleita oli vain yksi; se oli kietaistu ikkunan ylänurkissa oleviin metallikiemuroihin.) Tilkkurivi yhdistää kaksi verhokangaskappaletta. Huom, verhokankaalla on tietty suunta, ja ymmärsin ja ajoissa muistin ommella kappaleet eri suuntiin, jotta valmiin peiton taustakappaleella ei ole ylös- ja alas-suuntaa sivuttain. (Tilkkurivissä on tavallaan ylös- ja alas-suunta, joska yhdessä tilkussa näkyy kissan naama.) Muistin myös Soilen vihjeen, että ompelisin taustakappaleen liitossaumat hyvin loivasti aaltoilevalla ompeleella. Olin kyllä ommellut jo puolet toisesta yhdistyssaumasta