Tilkunviilaaja

Tunnustan ensin, että jostain merkillisestä syystä tämä arkisen näköinen raitablokki (katso kivan raidallisen tilkkublokin teko-ohje tästä postauksestani ) miellyttää silmääni juuri nyt. Jouduin kursimaan blokin kokoon epäoikeaoppisesti. Valitsemani ruututilkku ei riittänytkään kolmeen ohueen raitaan eikä tumma harmaansininen kangaskaan riittänyt, vaan jouduin kokoamaan raitoja useammasta palasta ja lisäksi jatkamaan sitä eri kankaalla. Enkä yleensä niin välitä yksivärisistä osuuksista. Mutta jostain syystä kokonaisuus on kuitenkin kiva! Tunnustan myös, etten tässä blokissa yltänyt nappisuoritukseen: Eiväthän nuo reuna- ja keskiosan raidat kohtaa lainkaan tarkasti! Mehiläistä ei epätarkkuus näytä haittaavan. Kolmas ja lämmittävin tunnustus: Tilkuista Totta –blogin Irma on antanut minulle ihanan tunnustuksen jo kaaauan aikaa sitten, mutta en ole saanut aikaiseksi postausta aiheesta. Tässä kauan viipynyt kiitokseni: K I I T O S ! ! ! ! Olen iloinen, että blogini on m

Ensin vähemmän suosittu (minun keskuudessani): sängynpäällistyyny, joka on liian litteä eikä sovi päiväpeiton eikä muiden tyynyjen väreihin tai olemuksiin. Heittäkää, lukijat, ideoita, miten voisin uusiokäyttää tyynyn tilkkupinnan, joka on ihan ookoo! Tyynynä tämä on tullut tiensä päähän. En halua enää siirrellä isoa, litteää ja sointumatonta tyynyä iltaisin lattialle ja aamuisin takaisin sängyn päälle. Postaukseni ei tänään kyllä ole ensisijaisesti sänkytyynyaiheinen, vaan tilastoaiheinen. Olen vähän tutkiskellut blogini lukijamääriä ja huomannut mielenkiintoisia seikkoja. Hiljattaiset postaukset Viime aikojen postauksista tympii on yksi vähiten luetuista. Se on luettu vain 14 kertaa. Ilmeisesti kannattaa välttää kielteisten tunteiden ilmaisua, jos haluaa postausten kiinnostavan luettavaksi asti! Eniten on katsottu valmista modernia tilkkupeittoa. Arvaan, että postaus on saanut niin paljon katsojia, koska mainitsin siitä kommentissani Oh, Fransson! –blogissa. Kiittelin

Vantaan Tilkkutiiraajat juhlistavat killan 15-vuotisjuhlaa järjestämällä tilkkutyönäyttelyn Tikkurilan kirjastotalon Pisto-galleriassa. Avajaisia vietettiin maanantaina 3.9., ja vein tilkkuystäväni Soilen kanssa heille tervehdyksen Helsingin tilkkukilta Syyringiltä.   Varsinkin pääkaupunkiseudulla asuvien kannattaa tietysti käydä näyttelyssä! Esillä on isoja töitä, jotka ovat aina vaikuttavia, mutta vitriineissä on myös pieniä tilkkujuttuja. Erilaisia ja inspiroivia! Esimerkiksi Maarit Kinnusen "Onnesta soikeana" –laukku on näyttelyssä ja esillä vitriinissä, missä sitä voi tarkastella realistisemmin kuin Maikin tilkut –blogin kuvasta, tai tästäkään kuvasta: Kaksi poimintaa näyttelyssä esillä olevista isoista töistä. Otin kuvan Pia Eklundin työstä "Mars ja muut planeetat," koska siinä oli kiva idea. Ympyrät oli applikoitu peitteeseen risareunaisina, ja spiraalimainen tikkaus kruunasi kaiken. Näyttelyssä tämän työn näkee kokonaisuudessaan! R

Asettelin triojäätelöä muistuttavan, Töölön Tilkkupajan upeasti Longarm-koneella tikkaaman torkkupeiton eilen ompeluhuoneen makkarin lattialle. Valo lankesi juuri sopivasti peitteelle, että tikkaukset näkyivät hyvin. Pakko oli ottaa vielä yksi kuva peitteestä ja tikkauksista: Ja toinenkin kuva, missä tikkaukset näkyvät vielä lähempää: Peite lepäsi lattialla syystä. Pinnistin kaiken aikaansaavuuteni äärimmilleen ja sain kuin sainkin tasoiteltua peitteen kanttaamista varten. Mittasin ensin oikeaoppisesti peitteen keskikohdan esiin ja piirtelin siitä laskettuna yhtä pitkiä matkoja toiseen ja toiseen reunaan. Katselin näin tekemiäni tussimerkintöjä hetken ja totesin sitten, että tässä kuvioinnissa on tärkeintä ommella kantti suunnilleen tasaisen välimatkan päähän suorakaiteitten ulkoreunoista. Jos kuvioinnin ulkopuolella oleva kapea ”kehys” on välillä leveämpi ja välillä kapeampi, veikkaanpa, että reunakantti näyttää mutkittelevan, vaikka se olisi peitteeseen itseensä verr

Juuri kotiuduin tilkkutyönäyttelymatkalta. Kävin Jokioisten näyttelyssä tilkkuystäväni Soilen kanssa ja paluumatkalla poikkesimme vielä Humppilassa syömässä ja tutustumassa ostosmahdollisuuksiin. Koko päivä tässä vierähti, mutta kannatti käydä! Oma Pehmeää ja possunpunaa –vauvanpeittoni oli ripustettu toisen lapsekkaan peitteen lähelle. Työni oli vallan hyvin esillä. Kuvassa rouva tutkii peitettä, jossa oli laskostettuja neliöitä. Hieno työ, ja myöhemmin kuulimme vielä, että tilkut oli leikattu tekijän bussinkuljettajamiehen työpaidoista. (Ehkäpä kuitenkin käytöstä poistetuista paidoista.) Suosikkini  Huomasin, että minuun vetoavat erityisesti työt, joissa on paljon erilaisia kankaita  neliöistä tai suorakaiteista rakennettu pinta  selkeitä värejä.  Marja-Liisa Ikamon Värikkyys – Vividness –työ olisi ollut suosikkini, jos ulompi kehys olisi sopinut neliöistä rakennettuun pintaan vielä paremmin: Työ oli ihana ja siinä oli hyvät, riittävät tikkaukset. Helsinkiläis

Terveisiä Yhdysvaltojen itärannikolta! Tein sinne lomamatkan, jolla olivat mukana paitsi Mies ja Tytär, myös kalifornialaispariskunta, jotka olemme tunteneet kauan – tutustuin rouvaan silloin, kun kumpikin olimme junioreita high schoolissa. Bloggerin ajastettu postaus huolehti siitä, että teillä lukijoilla riitti tuoreelta vaikuttavia Tilkunviilaaja-tekstejä myös poissaollessani. Aioin matkalla tutustua paikallisten kangaskauppojen tarjontaan, mutta siihen ei ollut mahdollisuutta. Näin Joann’s-nimisen ketjukaupan kerran, mutten onnistunut löytämään sitä uudelleen. Pari kertaa ajoimme tilkkutyöliikkeiden ohi, mutta herrat polkivat päättäväisesti kaasua niillä kohdin. Maisemakuvien sijaan pari kuvaa pussukoistani matkakäytössä. Ensin omat, vintage-kankaiset pussukkani Bed&Breakfast-huoneemme peilipöydällä Bar Harborissa, Mainessa: Ystäväni pussukat, kuva otettu heidän huoneessaan, myös Bar Harborissa: En muistanut ollenkaan, että olen tehnyt hänelle kokonaista kolme v

Modernilla tilkkupinnalla on nyt takakappale: Peitteen kangasosat ovat siis valmiit toimitettavaksi Töölön Tilkkupajan tikkauspalveluun! Saanen samalla itselleni Triojäätelöä-työnimellä kulkevan tilkkupinnan, joka on valmiiksi tikattu, ja samalla tikatun kangaspalan, josta voin tehdä vaikkapa vetoketjulaukun. Aika ison. Pussukoita nähty Tilkkupantteri-vetoketjupussukka oli juhannuksena näyttäytynyt Lontoossa: Tällä kertaa pussukka erottuu Viet-Anhin kuvassa aika vaikeasti, mutta on se se! Kiitokset kuvasta matkustavaiselle ystävälleni. Kaksi nimetöntä pussukkaani näyttäytyivät lavastamattomassa kuvassa ystäviemme mökillä Pyhtäällä:   Kalakuvioinen pussukka on ”his” ja violettisävyinen ”hers”. Tällaiset luontevat näkymät ilahduttavat aina: tekemäni jutut ovat käyttöesineinä esillä. Ihana ostos  Saisiko olla kupillinen terävää? Aito Arabian vintage-kuppipari on päätynyt ihanaksi neulatyynyksi: Taustalla huom juhannusruusuja. Kuppipariin liittyy tarina

Tein alkuvuonna 2010 lukuisia applikoituja tilkkukukkakuponkeja, jotka päätyivät mikä minnekin. Yhdestä kupongista tein toukokuussa 2010 kassin. Kassi on nykyisin kampaajaystäväni Tarun omistuksessa. Olin eilen hänellä käsittelyssä ja hän mainitsi edelleen pitävänsä kassistaan kovasti. Heti otin siitä kuvan:   Taru tykkäsi, että kassin vetoisuus on erityisen hyvä. Esimerkiksi varakengät mahtuvat sinne hyvin, ja vielä jää tilaa kaikenlaiselle muulle tarpeelliselle. Olipa kiva kuulla! Nyt kun olisin johonkin merkannut, minkä kokoinen laukku on… Noihin aikoihin en vielä antanut luomuksilleni omaleimaisia nimiä, keksin tavan vasta vähän tuon jälkeen. Enkä kirjoittanut laukkujen ja pussukoiden strategisia mittoja muistiin. Olisi pitänyt! Suutarin lapsilla ei taida olla jalkoja  …vai miten se sananlasku mahtoikaan mennä? Pitää paikkansa, katsokaa vaikka: Nolottaa myöntää, mutta käytän ITSE tällaiseen kuntoon kuluttamaani Tilkunviilaaja-laukkua enkä saa aikaiseksi, että uusisin sa

Hiirikuvioisesta pussukasta puuttui ainoastaan kangaslenksu vetoketjun vetimestä. Sain ommelluksi sen juuri ja juuri! Tytär nimittäin aloitti mittavan sisustusoperaation huoneessaan ja vaihtoi esimerkiksi kirjakaappinsa yläosan makkarissa olevaan kaapin alaosaan, joka oli täynnä ompelu- ja muita kirjojani. Hän luopui kokonaan toisesta kaapista, jonka siirsin turvaan ompelunurkkaukseeni kangassäilytyskaapin tilalle. Ompeluhuoneesta Makkarista tulee varmasti lopulta kiva, mutta juuri nyt täällä on kamalaa. Pöydällä, tuoleilla ja lattialla on röykkiöitä ja taas röykkiöitä koditonta tavaraa. Mistä ihmeestä ne oikein materialisoituivat? No, joka tapauksessa siis pystyin juuri ja juuri raivaamaan ompelukoneen ympärille solan, jossa mahduin ompelemaan 7cm pitkän kiinnipitolenksun pussukan vetoketjuun. Tässä on valmis vetoketjupussukka, jonka nimi on ”Iik, hiiriä”. Toinen puoli on tällainen: Ehkä tuo keskellä oleva tumma pala on vähän hallitseva, mutta pussukka on silti ihan kiva. Un

Jännittävin tuokio applikoituihin hedelmäpuukuvioihin perustuvan vetoketjulaukun tekemisessä koitti pari iltaa sitten. Sain ommella laukkukappaleet pussiin ja kääntää. Yhtäkkä osat alkoivat näyttää oikealta laukulta! Ompelin laukkuun vetoketjulipareen vetoketjuineen. Teen lipareesta yleensä lyhyemmän kuin laukunsuun leveys, jotta se on helpompi ommella laukkuun kiinni. Olen vahingossa tehnyt myös laukunsuun mittaisia lipareita ja ne olen joutunut osittain kiinnittämään käsin. Erittäin hidasta! Vanutikkaan liparekappaleet, ja niistä tulee siinä vaiheessa aina käyrät, mutta kun lipareessa on vetoketju ja se on ommeltu laukunsuuhun, käyryyttä ei enää huomaa. Näyttää aika suoralta. No vähän kupruilee, mutta se on orgaanisen näköistä niin kuin tällaisessa laukussa pitääkin olla. Nyttemmin olen ruvennut kiinnittämään vetoketjun vetopään lipareen risareunan päähän. Kun olen ommellut vetoketjun, huolittelen risareunat kaitaleella. Tässä vaiheessa täytyy olla tarkkana, että kait

Kankaantaitteluvinkki! Osuin sattumalta Jenin kankaantaittelu-tutoriaaliin, jota joku muu blogosfääriläinen kehui. Heti kiinnostuin! Ei sillä että kaipaisin lisää puuhia, mutta tässä taittelutavassa oli jotain hyvin zen-mäistä. Päätin kokeilla yhden säilytyshyllyllisen taittelemista näin. Hyllyllä oli jostain syystä sekä punaisia että keltaisia kankaita. Ensin taittelin punaiset kankaat: Minun taitoksistani ei tullut täysin samanlaisia kaikista! Riittävän saman kokoisia kuitenkin. Siirryin keltaisiin kankaisiin ja taittelin samalla periaatteella kaikki kangaspalat, olivatpa ne tasaisia, standardimittaisia tai eivät. Taittelutapa toimi hyvin! Jouduin työskentelemään lattialla (se on ainoa sopiva pinta koko ompeluhuoneessa makkarissa), ja keltaisia taitellessani aloin väsyä. Siksi pino on epämääräisempi kuin punainen pino. Olen aikaisemmin välillä taitellut kankaita säilytyshyllyyni sopivan pahvimallineen mukaan, mutta malli on aika iso ja kankaani enimmäkseen pieniä.