Tilkunviilaaja

Nyt sai pussukka juuri oikean nimen. Onneksi oli Tytär neuvomassa! Tässä ensin uusimmasta Street-malliston vetoketjupussukasta kuva: Tällä puolen pussukkaa on herttaisen oloisia kettuja ja mielenkiintoisesti myös nuottikuviota. Itse olin tylsä ja ennalta-arvattava ja keksin väliaikaisen nimen ”Ketunhäntä kainalossa”. Nimessä olisi ollut vähän petosmainen vire, joten en ollut siihen ihan tyytyväinen. Mutta Tytär sanoi heti, että tietenkin pussukan nimen täytyy olla ”Mitä kettu sanoo?" Totta kai täytyy! Ja se sen nimi nyt onkin. Ehkä ”What does the fox say” –biisi ei ole tuttu kaikille lukijoille. Se oli uskomattoman suosittu noin viidentoista minuutin ajan ehkä reilu vuosi sitten. Vitsikäs ja pöhkö biisi. Pussukan toinen puoli ei viittaa biiseihin tai muuhunkaan. Siinä on sööttiä kettukangasta ja minulle aika epätyypillisiä väriyhdistelmiä kaverina. Vuorikankaana on tilkkupintoihin vienosti sopivahko kangas. Tilkunviilaaja-merkki siellä pilkistää. Tikkaukset

Olen aivan innoissani kahdesta asiasta. Tulevista myyjäisistä (kerron tästä lisää postauksen lopussa) ja myös uusimmasta vetoketjupussukastani, sillä toteutin siihen vahingossa oivalliset mittasuhteet. Uusin, Tyyneys-vetoketjupussukka on matalampi kuin viimeaikaiset kappaleeni ja se näyttääkin pussukan ja pikkulaukun välimuodolta: Kuvassa vetoketjupussukka näyttää vinolta. Oikeasti se on suora. Katsotaanpa uudestaan: Jep, näyttää suoremmalta. Tilkkupinnan kuvioinnista voi olla monta mieltä, mutta lähtökohtana olivat ompelupöydältä löytyneet jäännöspalat. Niissä oli paloja traktorinjälkikuvioisesta tilkkupinnasta, joka on edelleen tikattuna, mutta ei kantattuna. Kummallakin puolella on lisäksi katseenvangitsijana kaitale, jonka sain She Can Quilt –bloginpitäjältä arvontavoittoni eli upean ratkkojan yhteydessä. Vuori on pilkullista, melko harmonisen väristä kangasta. Koska pussukka on näinkin pieni, en toteuttanut sinne sisätaskua. Olin myös liian malttamaton saamaa

Blogiarvonta on edelleen käynnissä. Osallistu aiemmassa blogiarvonta-postauksessani! Voit voittaa tämän Lokakuu-vetoketjupussukan, jonka sain eilen valmiiksi. Vetoketjupussukka on kooltaan seuraavanlainen: Korkeus noin 22 cm  Leveys ylhäältä noin 31 cm  Ompelin pussukkaan 25 cm pitkän vetoketjun ja pussukan suuaukko on noin 24 cm pitkä.  Pohjan leveys noin 10 cm  Kantolenksun pituus noin 42 cm (pussukka on siis Street-mallistoa).  Lokakuu-vetoketjupussukassa on yhdestä kankaasta ompelemani vuori, johon olen ommellut toisesta kankaasta leikkaamani sisätaskun. Taskussa on Tilkunviilaajan kangasmerkki. Uusi tilkkupussukka sai Lokakuu-nimen tietenkin sen takia, että se valmistui nyt lokakuussa. Helppo ratkaisu! Tytär ehdotti kyllä nimeä ”Repaleinen lokakuu,” mutta en hyväksynyt sitä. En kehtaisi arpoa voitoksi repaleisen nimistä vetoketjupussukkaa. (Hauska nimiehdotus kyllä! Valitsisin hänen ehdottamansa nimen ilman muuta, jos pussukassani olisi jossain risareunaa, m

Jos et vielä ole osallistunut blogin 5-vuotissynttärin kunniaksi pystyttämääni blogiarvontaan, tee se saman tien: ohjeet ja osallistuminen aiemmassa blogiarvonta-postauksessani. Blogiarvonnan voitto on ruskehtavista, tavallista paljon kapeammista suikaleista kokoamieni tilkkulasagnepalojen ympärille virittämäni tilkkupinta ommeltuna vetoketjupussukaksi. Eli siis vetoketjupussukka. Olen tikannut tähän vierekkäisiä suoria ompeleita. Aivosolu kysyi, tikkaanko ompeleet suuntaa vaihtaen, ja vastaus on, kyllä tikkaan. Esimerkiksi yhden ompeleen ylhäältä alas, sitten pari kolme pistoa vaakasuoraan alareunassa ja käännös, ompelu takaisin alhaalta ylös. Jos ompelisin koko ajan samaan suuntaan, pinnasta tulisi erittäin helposti vino. Ainakin vanu ja välikerros menisivät helposti vinoon. On tietysti helpompikin, kun ei tarvitse katkaista lankaa välillä. Koska pussukkaan on tulossa pitkä kiinnipito-/roikotuslenksu (turkoosi jutska kuvan yläreunassa), se on Street-mallistoani. Ne

Käytin pinkki-turkoosiin tilkkupussukkaan paljon samoja kankaita, jotka yhdistelin mielestäni epämieluisasti Avosydän-pussukkaan. Löysin mukaan jopa pari koira-aiheista tilkkua! Lopputulos on sata kertaa mieleisempi minulle. Tässä siis valmis Koiranpoika-vetoketjupussukka tilkuista: Koiranpoika -nimen pussukka sai, kun mietin mielessäni koiriin viittaavia sanoja. Yhtäkkiä muistin melkein kahdenkymmenen vuoden takaa vauvaleikkilorun, jolla huvitin silloista vauvaani. Kiikerin, kiikerin, kissanpoika, koikerin, koikerin, koiranpoika. Luuputin, luuputin, luppakorva, tepytin, tepytin, teppylijalka. Tepytintepytinteppylijalka! Pussukan nimi on siis Koiranpoika, vaikkei sen väritys olekaan perinteisen poikamainen. Vetoketjun päihin ompelemani kangaslipareet jäivät näkyviin juuri ja juuri. Taas ahnehdin pussukalle alaspäin levenevää muotoa, ja yläreuna jäi vahingossa pikkuisen kapeammaksi kuin olin aikonut. Pussukan mitat valmiina ovat: Leveys yläreunasta 26 cm  Kor

Huhhuh! Vaikka heinäkuussa sattumalta löytämäni valikoima kankaita sopi mielestäni yhteen ja vaikka luulin, että kankaita yhdistelemällä syntyisi automaattisesti todella viehko tilkkupinta, en tykännyt tuotoksestani. Olipa hankala käsitellä sitä, kun en koko aikana viehättynyt siitä lainkaan! Sain kuitenkin tilkkupinnat tikatuiksi, aika luovastikin jopa, ja nyt tilkkupussukka on valmis. Annoin sille nimeksi Avosydän. Sydän on tämän vetoketjupussukan nimessä ilman muuta sen takia, että tikkasin tilkkupintaan tosi monta sydänkuviota. Olin todella vähällä antaa tälle nimen Sydämistynyt, mutta sitten kävi pussukkaa sääli. Ei ole sen syy, etten välitä kokoamastani tilkkupinnasta! Siksi en halunnut antaa sille kielteisen oloista nimeä. Varmaan tästä joku tykkää. Sen verran jurppii, että olen puoliksi päättänyt tehdä toisen version samoista kankaista. Katsotaan, tulisiko siitä minulle mieleisempi. Ompelin Avosydän-vetoketjupussukkaan sisätaskun, jossa on ommeltuna Tilkunv

Minulla oli odottamassa kitarakangasta hyödyntävät, valmiiksi tikatut pussukkakappaleet ja kangastilkuilla jatkettu/päätelty vetoketju, mutta päädyin ompelemaan myöhemmin aloittamani Madison-tilkkupussukan valmiiksi ensin. Nyt oli toisen pussukan vuoro. Tällainen tuli tilkkupussukasta, jolle annoin nimen ”Jee-jee”. Pyrkimykseni oli saada ommelluksi miehisempi kanto- tai säilytysratkaisu. Jopa vuorikappaleeseen valikoitui miestenvaatehtimon kuvamateriaalia: Kuvasta näkee selvästi myös, että pussukkakappaleet levenevät alaspäin, ja kulmista leikkaan palat pois, jotta saan ommelluksi pussukalle pohjan. Toinen puoli Jee-jee-kantoratkaisusta tms on vielä jotenkin kukallisempi kuin toinen: Huokaus! Ei tästä kovin miehinen nyt tullut. Nallekin kurkistelee sivusauman tietämillä. No, vuorikappaleessa on sentään tekijän merkki: Hupsis, mutta pohjan tietämillä onkin aivan selviä kukkakuvioita: Kantolenksu on pitkä, eli kyseessä on Street-malliston pussukka.

Ellei vihreä-musta tilkkupussukkani muuten ole täysin keväinen, sireenit tekevät ainakin valmistujaiskuvasta keväisen! Tässä vihreä puoli Madison-tilkkupussukasta: Musta-harmaa puoli Madison-tilkkupussukasta näyttää tällaiselta: Suosin suomenkielisiä nimiä, mutta tälle suvaitsin englannilta kalskahtavan nimen. Syy: katseenvangitsijakankaan hahmot tuovat mieleen Mad Men –televisiosarjan, joka kertoo Madison Avenuen mainostoimistoelämästä silloin joskus. Valmis pussukka on kiitettävän suorareunainen, vaikka ompelin siihen kunnollisen pohjan. Pääsin hyvään tulokseen, kun muistin ommella tarpeeksi leveän tilkkupinnan, jotta pussukkakappaleihin jää varaa leventää niitä vetoketjun leveydestä pohjaa kohti. Varmemmaksi vakuudeksi keväisyydestä kuvasin Madison-tilkkupussukan myös riippumassa kukkivan omenapuun oksasta, näin: Ja vihreä puoli edellä, näin: Tilkkupussukan vuori on myös tilkkutyötä. Kerroin tässä postauksessani koonneeni vuorikappaleet leveähköistä jäännöska

Ompelin viime postauksessa esittelemäni tilkkupussukan valmiiksi ja annoin sille leppäkerttuteemaan sopivan nimen ”Lennä, lennä!”. Valitsin katseenvangitsijaksi leppäkerttukankaan, joka inspiroi minut ompelemaan toisen puolen pussukasta sinisävyiseksi: Ja toisen puolen punasävyiseksi. Ensin kuva vähän kauempaa: Ja lähempi kuva, ja lopuksi erittäin lähikuva: Tilkunviilaaja-merkki mukana vuorissa. Tilkkupinnan tukena on tällä kertaa tukevahko tikkausvanu sekä pala flanellia. Hypistelin jo nallekuvioista fleeceä, josta minun piti tehdä Tyttärelle joku kiva juttu, mutta en ehtinyt ryhtyä toimeen ennen kuin hän yhtäkkiä olikin täysi-ikäinen ja söpöjen nallekuvioiden aika oli auttamatta ohi. Fleece oli kuitenkin sen verran söpöä, että tuntui julmalta tikata se pussukan tukipinnaksi, näkymättömiin. Niin tukipinnaksi valikoitui flanelli. Ompelin sivusaumalenksun jälleen pitkäksi, jolloin pussukkaa voi esimerkiksi kantaa ranteessa. (Ihan kuin kukaan oikeasti kulkisi täm