Tilkunviilaaja

Minun pitäisi ommella taustakappaletta hienoon January-tilkkutyöhöni (voin hyvällä omallatunnolla sanoa sitä hienoksi, sillä en ole keksinyt blokkia itse), mutta pussukoiden tekeminen on paljon kivampaa. Käyttelin lentävien hanhien oheistuotteena syntyneitä kolmio-neliöitä ensin tilkkutyön taustakappaleeseen ja sitten ompelin sinisävyisistä kolmio-neliöistä vetoketjupussukan. Tämä valmistui melkein vahingossa. Uusimman pussukkani nimi on Merenneito. Ensin minulla oli vain kolmio-neliöpinnat. Löysin tosi nopsaan sopivaa tikkausvanua niiden taustalle. Ihmeellistä viitseliäisyyttä osoittaen jaksoin tikata vapaata konetikkausta – muurahaisenpolkua vain, mutta silti! Sitten olikin aika tasoittaa pinnat ja leikata/ommella vuorikappaleet sekä kiinnittää vetoketju. Ompelin vuorikappaleet useammasta palasta. Tällaisista: Ja tällaisista: Näitä sattui löytymään ompelupöydältä. Siinä on muuten sommitteluperiaatteeni lyhykäisyydessään: mitä ompelupöydältä sattuu osumaan käteen...

Pari kuukautta sitten näin Instagramissa ihanan tilkkupeiton, jonka joku oli tikannut pallomaisin kuvioin. Pieni tutkimustyö tuotti tuloksen ja löysin Lady Harvatinen tekemän tilkkublokin kaavan. Kaava maksoi neljä dollaria, mutta maksoin sen ilomielin! (Oikeastaan Mies maksoi sen, koska hänellä on PayPal-tili. Toivottavasti hän saa nyt paljon kohdennettua mainontaa tilkkutöihin liittyen! Ja huom, maksoin hänelle takaisin.) Eikä kulunut kauankaan, kun minulla oli ensimmäinen January-tilkkublokki valmiina. Olin l entävät hanhet –työssäni kaihtanut vihreää, joten päätin ottaa vihreän erittäin vahvasti mukaan tähän uuteen tilkkupintaan. Lisäksi turkoosia ja sinistä sekä taustakankaiksi beigen sävyjä. Innostuin blokista! Pääsin käyttämään juoponpolkuja tehdessä oppimaani kaarevien saumojen tekniikkaa. Ompelin näitä aina niin monta kuin olin sattunut leikkaamaan osia valmiiksi. Joka välissä silitin. Leikkaaminen oli aika työlästä, vaikka hauskaa sekin! Kaavat olivat kummall...

Ommellessani valtavan määrän lentävät hanhet –tilkkublokkia kävin jäännöspalalaatikkoni läpi useaan kertaan ja tartuin myös pitkiin kankaisiin. Lopulta hanhia oli niin monta, että arvelin pystyväni kokoamaan niistä tilkkupeiton kokoisen pinnan. Hanhien sommitteleminen yksi kerrallaan isoksi pinnaksi vaatii useammanlaista kestävyyttä. Koska sommittelen lattialla, minun on oltava valmis kyykkimään pitkiä aikoja. Palan siirtäminen alareunasta yläreunaan vaatii kyykkyasennosta ponnahtamista ja myös loikkimista ja kurottamista. Eniten se yksi kerrallaan sommitteleminen kuitenkin vaati kärsivällisyyttä, jota huomasin itseltäni puuttuvan ainakin tällaisessa asiassa. Eikä Mies oikein tykännyt, kun makuuhuoneessa kävellessä sukanpohjaan tarttui aina hanhiblokki tai pari. Minäkään en tykännyt siitä. Keksin sitten ommella aina neljä hanhiblokkia yhteen tällaiseksi M-kirjaimeksi. Tein eri värisiä. Näidenkään sommitteleminen ei ollut maailman nopeinta, mutta joka tapauksessa olenn...