tilkkulaukku kuosissa.
Saippuakuplakissakuvioinen tilkkulaukku on edennyt aika lupaavasti! Olen kaikkinaisista elämiskiireistäni huolimatta saanut leikatuksi siihen kaikki osat, ja ommellutkin olen. Vuoriin tuli tällainen tasku:
Vetoketjulipareen tikkasin tällä kertaa pitkittäin, en poikittain kuten yleensä:
Kuvassa vetoketjua ei vielä ole ommeltu lipareeseen, huom. Se on lipareen kangasosien välissä vain näytiksi.
Valoisaan aikaan tänään (lauantaina) satuin katsomaan tikkausta nurjalta puolelta. Se näyttikin aika hauskalta:
(Oikeassa reunassa näkyvien tikkausviivojen ei ole tarkoituskaan olla suorat.)
Ta-daa, sain laukun näin pitkälle valmiiksi. Tässä vaiheessa piti ruveta silittämään tukikangasta sankapalojen nurjalle ja sangat pitää ommellakin.
Vetoketjulipareen ompeleminen otti koville. Laskin sille pituuden laukkukappaleen leveyden mukaan, ja sitten ompelinkin laukun sivusaumat yläreunasta leveämmiksi, alareunaa kohti kapeneviksi (jolloin laukku ei näytä niin paljon kapenevan alaspäin, kun sille on ommeltu pohja). Huomasin tämän onneksi ajoissa, ettei tarvinnut ruveta loppuun saakka viimeisteltyä liparetta lyhentämään.
Mutta jonkunlaisen ”ohhoh”-hetken tässä koin.
Kissa "auttoi" taas
Siis Kissa ei auttanut, vaan päinvastoin, laukun kokoaminen olisi voinut jäädä vaiheeseen, jos se olisi päättänyt asettua tilkkupintakappaleen päälle nukkumaan. Se ajatteli varmaan, että ”ihanaa huopaa tässä silityslaudan päällä, kurr”. Onneksi Kissalla oli laukkukappale vain hetken käytössä, peseytymisalustana.
Hyvä, että laukkukappale kelpasi pehmusteeksi. ;-)
Vetoketjulipareen tikkasin tällä kertaa pitkittäin, en poikittain kuten yleensä:
Kuvassa vetoketjua ei vielä ole ommeltu lipareeseen, huom. Se on lipareen kangasosien välissä vain näytiksi.
Valoisaan aikaan tänään (lauantaina) satuin katsomaan tikkausta nurjalta puolelta. Se näyttikin aika hauskalta:
(Oikeassa reunassa näkyvien tikkausviivojen ei ole tarkoituskaan olla suorat.)
Ta-daa, sain laukun näin pitkälle valmiiksi. Tässä vaiheessa piti ruveta silittämään tukikangasta sankapalojen nurjalle ja sangat pitää ommellakin.
Vetoketjulipareen ompeleminen otti koville. Laskin sille pituuden laukkukappaleen leveyden mukaan, ja sitten ompelinkin laukun sivusaumat yläreunasta leveämmiksi, alareunaa kohti kapeneviksi (jolloin laukku ei näytä niin paljon kapenevan alaspäin, kun sille on ommeltu pohja). Huomasin tämän onneksi ajoissa, ettei tarvinnut ruveta loppuun saakka viimeisteltyä liparetta lyhentämään.
Mutta jonkunlaisen ”ohhoh”-hetken tässä koin.
Kissa "auttoi" taas
Siis Kissa ei auttanut, vaan päinvastoin, laukun kokoaminen olisi voinut jäädä vaiheeseen, jos se olisi päättänyt asettua tilkkupintakappaleen päälle nukkumaan. Se ajatteli varmaan, että ”ihanaa huopaa tässä silityslaudan päällä, kurr”. Onneksi Kissalla oli laukkukappale vain hetken käytössä, peseytymisalustana.
Hyvä, että laukkukappale kelpasi pehmusteeksi. ;-)
Kommentit
Minulla ei juuri koskaan ole mielenkiintoista tikkausta missään päin. Nyt sentään oli vähän.
Kiitos jo etukäteen