tilkkuvuoden yhteenveto.
Tein vähän yhteenvetoa jo tässä postauksessani, mutta vuoden 2011 viimeisen tilkkuilupäivän kunniaksi nostan esiin muutaman kohokohdan.
Vuoden onnistuminen
Ilahduin, kun osasin tehdä taitellun tähden Moda Bake Shopista löytyvän ohjeen avulla. Erityisesti puna-valkoinen Siskontähti-pannulappu on hieno! Se on tuoreessa muistissani, niin se saa edustaa vuoden parasta onnistumistani. Virallinen valmis-potrettikin on upea:
Vuoden venyminen
Koska minulle värikkyys on ominta aluetta, julistan kaksi musta-valkoista joululahjaksi tekemääni vetoketjupussukkaa vuoden venymiseksi. Niissä on myös erikoisia tikkauksia - sekään ei ole ominta aluettani. En julkaissut näiden nimeä tai kunnon kuvia ennen joulua, mutta nyt pussukat ovat uusilla omistajillaan, ja voin paljastaa -
Eepra-vetoketjupussukka:
Jiipra-vetoketjupussukka:
Vuoden yllätys
Yllätyin syksyllä päätellessäni joistain blogiini tulleista kommenteista, että ainakin jotkut lukijat ovat luulleet minun suuntautuneen käsityön alalle ammatillisestikin. Tai ehkä he eivät ole luulleet, mutta olen kommenteista päätellyt ainakin, että minua pidetään jollain tavoin taitavana. Pidän itse itseäni puurtajana ja aika hitaanakin. Minun mielessäni taitavuuteen yhdistyy se, että osaa tehdä hienon käden käänteessä.
Vuoden lämmittävin
Mieltä lämmittää, että pystyin tekemään yhden tilkkupeiton valmiiksi tämän vuoden aikana. ”Iltahämärässä”-peitto on Siskolla torkkupeittona, joten se saattaa välillä lämmittää häntä tai hänen perheensä jäseniä fyysisestikin.
Vuoden liikkuvin
Ystävälleni Viet-Anhille tekemäni Tilkkupantteri-vetoketjupussukka on vuoden aikana käynyt suomalaisten matkakohteiden lisäksi ainakin Yhdysvalloissa, Belgiassa, Ruotsissa, ja Tanskassa.
Vuoden pettymys
Teen listastani myönteisen, mutta positiiviselle listalleni tuo särmää tämä yksi negatiivissävyinen havainto. Helppo valinta. Petyin hyvin pahoin, kun tilkkutyökilpailuun lähettämäni ”Vähän karrella” –seinävaate esiintyi kilpailussa väärällä, väärämerkityksisellä nimellä ”Vähän kerralla”.
Vuoden ”voi ei”
No, ihan pakko on nostaa esiin toinenkin negatiivisehko, mutta huvittavakin juttu tältä vuodelta. Lähdin vuoden alussa rakentelemaan tilkkulaukkua, johon suunnittelin koristeeksi kangasjojoja ja vaikka mitä muuta. Kyseessä on ”Kangasjojojen innoittama tilkkulaukku,” joka näyttää minusta aika vastenmieliseltä. Ja mitä olenkaan kirjoittanut tammikuun blogiviestiini. ”Tästä tulee vielä oikein kiva tilkulaukku”. Voi ei! Noinkohan?!
Vuoden virallisin
Rekisteröin Tilkunviilaajan tavaramerkiksi.
Vuoden vaikein
Vaikein ja työläin tehtävä oli ehdottomasti Sienimetsässä-tilkkulaukku, johon käytin kiinni silitettävää tukihuopaa ensimmäistä kertaa ikinä. Viimeistelin laukkua sormet lujilla, erittäin paljon käsin ommellen. Vannoin, etten toteuttaisi samalla rakenteella ainakaan pientä laukkua, mutta mitä tapahtui? Tein melkein saman tien samalla mallilla saman kokoisen Mjauahtava-tilkkulaukun.
Tulevalle vuodelle
Uuden vuoden lupauksesta saa käydä tämä: teen ainakin kaksi ohjetta lukijoilleni. En osaa sanoa, mitkä ohjeet, mutta kaksi erilaista joka tapauksessa.
Odotan Maikin tilkuissa pyörivää Jotain valmista joka kuukausi –hössötystä ja pohdiskelen jo, mitä ollenkaan saan valmistetuksi, kun saan lisävoimaa kanssaosallistuijsta.
Kuukausittain valmistettavien luetteloon olen löytänyt kuusi ensimmäistä keskeneräistä, joista yksi on tietysti tämä nukenpeitto. Neljästä muusta ehdin valoisaan aikaan tänään ottaa kuvan. Voi hitsit, viidentenä oli se ”nopeasti valmistunut” peitto, enkä ehtinyt näpätä siitä uutta kuvaa, kun piti mennä ruuanlaittoon juuri silloin.
No, ensimmäiseksi (nukenpeiton jälkeen) tartun tietysti tähän vauvanpeittoon, sillä sekin on tulossa Syyringin Lapsettaa-näyttelyyn. Pakkohan se on saada valmiiksi!
Seuraavat valmistettavat ovat satunnaisessa järjestyksessä. Saippuakuplakissat-kankaan ympärille sommiteltu tilkkulaukku, joka on valmiina pintana. Siihen on jo silitetty tukihuopakin kiinni!
Kukkaneliöistä tekemäni seinävaateaihio on tikkaamista vailla valmis.
Ja convergence-tilkkutyö on edelleen kesken. En oikein edes tiedä, mitä tästä pinnasta tekisin. Seinävaatteen? Mutta sille sopivaa seinää ei ole. Pitäisikö lisätä ympärille pintaa, että tästä saisi torkkupeiton? No, se selviää ensi vuonna, kun tämä valmistuu!
Juoksevat asiat
En ole muistanut kertoa tästä, mutta syyrinkiläinen tilkkuystäväni Sirpa oli tehnyt minulle upean huoparuusurintaneulan joululahjaksi. Käytin sitä eilen:
Ihan kuin ruusukoru olisi tehty varta vasten tuohon asuun! Kuvassa on sekin kiva juttu, että todistan samalla käyttäneeni itse tekemääni Syys-neulospaitaa.
Sitten nukenpeiton etenemiseen. Olen tehnyt useita tähteä etäisesti muistuttavia tikkauksia sinisten ”tähtien” ympärille. Osassa on vain yksi tikkaus ympärillä, osassa kaksi. Useammat tikkaukset näyttävät paremmalta, joten tikkauspuuhaa riittää peiton parissa vielä tovi.
Korostaakseni neliökeskustaisten ”tähtien” tähtimäistä olemusta olen tikannut niiden keskelle valkoisella tikkauslangalla kapeampisakaraiset tähdet. Muoto näkyy ehkä parhaiten peitteen taustapuolelta:
Taustakangas on luonnonvalossa paljon vihreämpi, ei tällainen kummallinen keltainen.
Juhlava lopetus vuodelle 2011
Sain hyvältä työkaveriltani Liisalta kuvan hänen joulupöydästään, missä tekemäni Joulukuosiset-lasinaluset olivat näkyvässä roolissa:
Meilläkin oli aika kivan näköistä joulupöydässä, mutta ei todellakaan näin upeaa! Tällaista kattausta kelpaisi esitellä vaikka kodinlaittolehden sivuilla.
Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille! Kiitos, että luette juttujani ja kommentoittekin!
Vuoden onnistuminen
Ilahduin, kun osasin tehdä taitellun tähden Moda Bake Shopista löytyvän ohjeen avulla. Erityisesti puna-valkoinen Siskontähti-pannulappu on hieno! Se on tuoreessa muistissani, niin se saa edustaa vuoden parasta onnistumistani. Virallinen valmis-potrettikin on upea:
Vuoden venyminen
Koska minulle värikkyys on ominta aluetta, julistan kaksi musta-valkoista joululahjaksi tekemääni vetoketjupussukkaa vuoden venymiseksi. Niissä on myös erikoisia tikkauksia - sekään ei ole ominta aluettani. En julkaissut näiden nimeä tai kunnon kuvia ennen joulua, mutta nyt pussukat ovat uusilla omistajillaan, ja voin paljastaa -
Eepra-vetoketjupussukka:
Jiipra-vetoketjupussukka:
Vuoden yllätys
Yllätyin syksyllä päätellessäni joistain blogiini tulleista kommenteista, että ainakin jotkut lukijat ovat luulleet minun suuntautuneen käsityön alalle ammatillisestikin. Tai ehkä he eivät ole luulleet, mutta olen kommenteista päätellyt ainakin, että minua pidetään jollain tavoin taitavana. Pidän itse itseäni puurtajana ja aika hitaanakin. Minun mielessäni taitavuuteen yhdistyy se, että osaa tehdä hienon käden käänteessä.
Vuoden lämmittävin
Mieltä lämmittää, että pystyin tekemään yhden tilkkupeiton valmiiksi tämän vuoden aikana. ”Iltahämärässä”-peitto on Siskolla torkkupeittona, joten se saattaa välillä lämmittää häntä tai hänen perheensä jäseniä fyysisestikin.
Vuoden liikkuvin
Ystävälleni Viet-Anhille tekemäni Tilkkupantteri-vetoketjupussukka on vuoden aikana käynyt suomalaisten matkakohteiden lisäksi ainakin Yhdysvalloissa, Belgiassa, Ruotsissa, ja Tanskassa.
Vuoden pettymys
Teen listastani myönteisen, mutta positiiviselle listalleni tuo särmää tämä yksi negatiivissävyinen havainto. Helppo valinta. Petyin hyvin pahoin, kun tilkkutyökilpailuun lähettämäni ”Vähän karrella” –seinävaate esiintyi kilpailussa väärällä, väärämerkityksisellä nimellä ”Vähän kerralla”.
Vuoden ”voi ei”
No, ihan pakko on nostaa esiin toinenkin negatiivisehko, mutta huvittavakin juttu tältä vuodelta. Lähdin vuoden alussa rakentelemaan tilkkulaukkua, johon suunnittelin koristeeksi kangasjojoja ja vaikka mitä muuta. Kyseessä on ”Kangasjojojen innoittama tilkkulaukku,” joka näyttää minusta aika vastenmieliseltä. Ja mitä olenkaan kirjoittanut tammikuun blogiviestiini. ”Tästä tulee vielä oikein kiva tilkulaukku”. Voi ei! Noinkohan?!
Vuoden virallisin
Rekisteröin Tilkunviilaajan tavaramerkiksi.
Vuoden vaikein
Vaikein ja työläin tehtävä oli ehdottomasti Sienimetsässä-tilkkulaukku, johon käytin kiinni silitettävää tukihuopaa ensimmäistä kertaa ikinä. Viimeistelin laukkua sormet lujilla, erittäin paljon käsin ommellen. Vannoin, etten toteuttaisi samalla rakenteella ainakaan pientä laukkua, mutta mitä tapahtui? Tein melkein saman tien samalla mallilla saman kokoisen Mjauahtava-tilkkulaukun.
Tulevalle vuodelle
Uuden vuoden lupauksesta saa käydä tämä: teen ainakin kaksi ohjetta lukijoilleni. En osaa sanoa, mitkä ohjeet, mutta kaksi erilaista joka tapauksessa.
Odotan Maikin tilkuissa pyörivää Jotain valmista joka kuukausi –hössötystä ja pohdiskelen jo, mitä ollenkaan saan valmistetuksi, kun saan lisävoimaa kanssaosallistuijsta.
Kuukausittain valmistettavien luetteloon olen löytänyt kuusi ensimmäistä keskeneräistä, joista yksi on tietysti tämä nukenpeitto. Neljästä muusta ehdin valoisaan aikaan tänään ottaa kuvan. Voi hitsit, viidentenä oli se ”nopeasti valmistunut” peitto, enkä ehtinyt näpätä siitä uutta kuvaa, kun piti mennä ruuanlaittoon juuri silloin.
No, ensimmäiseksi (nukenpeiton jälkeen) tartun tietysti tähän vauvanpeittoon, sillä sekin on tulossa Syyringin Lapsettaa-näyttelyyn. Pakkohan se on saada valmiiksi!
Seuraavat valmistettavat ovat satunnaisessa järjestyksessä. Saippuakuplakissat-kankaan ympärille sommiteltu tilkkulaukku, joka on valmiina pintana. Siihen on jo silitetty tukihuopakin kiinni!
Kukkaneliöistä tekemäni seinävaateaihio on tikkaamista vailla valmis.
Ja convergence-tilkkutyö on edelleen kesken. En oikein edes tiedä, mitä tästä pinnasta tekisin. Seinävaatteen? Mutta sille sopivaa seinää ei ole. Pitäisikö lisätä ympärille pintaa, että tästä saisi torkkupeiton? No, se selviää ensi vuonna, kun tämä valmistuu!
Juoksevat asiat
En ole muistanut kertoa tästä, mutta syyrinkiläinen tilkkuystäväni Sirpa oli tehnyt minulle upean huoparuusurintaneulan joululahjaksi. Käytin sitä eilen:
Ihan kuin ruusukoru olisi tehty varta vasten tuohon asuun! Kuvassa on sekin kiva juttu, että todistan samalla käyttäneeni itse tekemääni Syys-neulospaitaa.
Sitten nukenpeiton etenemiseen. Olen tehnyt useita tähteä etäisesti muistuttavia tikkauksia sinisten ”tähtien” ympärille. Osassa on vain yksi tikkaus ympärillä, osassa kaksi. Useammat tikkaukset näyttävät paremmalta, joten tikkauspuuhaa riittää peiton parissa vielä tovi.
Korostaakseni neliökeskustaisten ”tähtien” tähtimäistä olemusta olen tikannut niiden keskelle valkoisella tikkauslangalla kapeampisakaraiset tähdet. Muoto näkyy ehkä parhaiten peitteen taustapuolelta:
Taustakangas on luonnonvalossa paljon vihreämpi, ei tällainen kummallinen keltainen.
Juhlava lopetus vuodelle 2011
Sain hyvältä työkaveriltani Liisalta kuvan hänen joulupöydästään, missä tekemäni Joulukuosiset-lasinaluset olivat näkyvässä roolissa:
Meilläkin oli aika kivan näköistä joulupöydässä, mutta ei todellakaan näin upeaa! Tällaista kattausta kelpaisi esitellä vaikka kodinlaittolehden sivuilla.
Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille! Kiitos, että luette juttujani ja kommentoittekin!
Kommentit