Saturday, 31 January 2015

tilkkupeitto lapselle.

Valmis! Ompelin lapselle sopivan tilkkupeiton, johon sain idean Sarah Fielken tavasta tehdä applikoitavia kangasympyröitä. Annoin peitolle nimeksi ”Täplikästä menoa”.


Nimeen sain vinkkiä AnjaK:n kommentista, missä hän sanoi peitossa olevan villiä menoa. Koska yksi tilkkupeitoistani on jo nimeltään ”Villit kuviot,” kehitin menolle toisen adjektiivin. Applikoidut ympyrät ovat vähän kuin täpliä ja ympyräkankaissa on useampi 101-dalmatialaiskoiraa-kuvio. Menon voi siis katsoa olevan hyvin täplikästä.


Melkein ei valo riittänyt edes päiväsaikaan ulkona. Eilen näkyi aurinkokin pariin otteeseen, mutta silloin peitto ei ollut vielä valmis.

Leikkasin ja silitin applikoitavat ympyrät pahvisen ympyrämallin avulla. Piirsin ympyrän pahvinpalalle, joka minulla sattui olemaan käsillä ja ympyrän koko määräytyi sillä. Käytin mallina jotain ympyrämäistä esinettä, olisikohan ollut purkki? (Miten en tällaista asiaa muista, vaikkei siitä ole kuin muutama viikko aikaa?!)


Neliötilkkujen koko määräytyi puolestaaan syntyvien kangasympyröiden koon perusteella. Päädyin leikkaamaan neliöitä, jotka olivat 19 cm x 19 cm.


Lapselle sopivat ja sopivan väriset kuosit alkoivat huveta, enkä ollut muutenkaan innostunut tekemään applikoituja neliöitä enempää kuin 24, joten kehitin sommitelman, joka ei vaatinut enempää ympyräneliöitä kuin minulla jo oli. (Yksi valmis ympyräkuvioinen neliö jäi sitä paitsi ylitse sommitelmastani, joten käytin sen taustakappaletta hauskuttamaan.)

Ostin ensikäynnilläni Menita Outlet –myymälään tosi kivaa traktorikangasta tämän peiton takakankaaksi. Silloin minulla ei ollut vielä edes ideaa tilkkupinnaksi, saati että olisin tiennyt, minkä kokoinen peitosta tulee. Niinpä taustakangasta oli sittenkin hieman liian vähän, jotta se olisi riittänyt tähän yksinään.


Toisaalta tilkkumainen taustakappale on kiva.


Valmiiksi painetuista nimilapuistani yksi oli sopivan värinen ja vielä ympyräkuvioinen, joten valitsin tietysti sen tähän peittoon.


Tilkkupeitto on kooltaan 123cm x 157cm. Tikkausmestari Soile Kivinen Töölön Tilkkupajasta toteutti siihen longarm-tikkauksen kuviolla Modern Scribbles. Pinnasta tuli juuri sopivan taipuisa!


Tikkaukset näkyvät vielä paremmin blogikirjoituksessani, joka keskittyy esittelemään tikattua tilkkupintaa.

Valitsin peittoon pilkullisen kanttauskankaan. Reunakantti on täysvinoon leikatusta 6cm leveästä kaitaleesta, jonka silitin ensin kaksinkerroin ja kiinnitin sitten ensin nurjalle puolelle, jotta pääsin ompelemaan tilkkupeiton paraatipuolelle siistin tikkauksen.


Arvelin tämän pussukkapostaukseni lopussa, että ehkä ensi vuonna pääsisin esittelemään valmista peittoani, mutta hahaa! Taaperon tilkkupeitto eli ”Täplikästä menoa” on heti tammikuussa valmis! Yllätin itseni iloisesti!

Mitähän saaja mahtaa tästä pitää – tilkkupeitto on hänelle ja hänen vanhemmilleenkin yllätys...

Thursday, 29 January 2015

tilkkupinta kasvaa. kanttausvinkki.

Joskus sitä oppii virheistään, ainakin joksikin aikaa. Olen osannut nyt pitää varani ja asemoida sakaratilkut suorakaiteen muotoisiin tilkkublokkeihin oikein päin (en siis väärin päin kuten kuvaan tässä blogikirjoituksessani), ja minulla onkin jo kuusi yhdistelmäblokkia valmiina:


Ne sopivat toistensa viereen eli joka nurkkaan muodostuu tähtihyrrämäinen kuvio. Hyvä, minä! 

Tilkkublokkien ohje löytyy Capitola Quilterin Tassels-tutoriaalista.

Taaperon tilkkupeittokin on saanut nimen ja nimilapun ja olen hyvässä vauhdissa peiton kanttaamisessa. En saanut sitä aivan valmiiksi asti eilen, vaikka kovasti pinnistelin.


Kanttinauha on kiinni peitossa ja olen aloittanut kantin kääntämisen. Ensimmäinen nurkka on valmis, mutta kolme nurkkaa puuttuu vielä.

Löysin mieleisen kanttauskankaan päällimmäisistä kasoista. Ilahduttavaa, ettei etsimiseen ja valitsemiseen mennyt kauan!


Kehuskelen vielä nappiin mennyttä summittaisarviotani. Leikkasin kanttauskankaasta kaitaleita ja arvioin silmällä, siis en mittaamalla tai edes peiton reunoihin mallaamalla, montako kaitaletta tarvitsen. Valmistin reunakantin ja rupesin kiinnittämään sitä tikattuun tilkkupintaan. Mielessä kyllä kävi, pitäisikö viimeistään siinä vaiheessa varmistaa kantin riittävyys, mutta päätin sitten ommella niin pitkälle kuin pystyn ja jatkaa kanttia, jos on tarpeen. Ei tarvinnut! Kantti oli sattumoisin juuri sopivan mittainen niin, ettei tarvinnut pihistellen yhdistää kantin päitä.

Niin, ja kokeilin YouTube-videolta löytämääni tapaa yhdistää reunakantin päät toisiinsa. Ehkä tekin haluatte kokeilla?! Cassandra Plott näyttää, miten se käy helposti kuin heinänteko. Tämä on kaikista kokeilemistani ehdottomasti paras tapa.

Wednesday, 28 January 2015

11 faktaa.

Sain Aivosolun ajatukset –blogista haasteen vastata 11 kysymykseen ja jatkaa haastetta. Säännöt ovat näköjään seuraavat:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Haastetun pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää valita 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa.
4. Haastetun pitää esittää 11 uutta kysymystä haastetuille.
5. Sinun pitää kertoa ketkä 11 olet haastanut.
6. Ei takaisinhaastoa.

Ensin siis 11 asiaa itsestäni:


  1. Olen kutonut elämäni aikana yhden parin sukkia. Koulun käsityötunnilla oli pakko.
  2. En ole koskaan jäänyt pakkasella kielestäni kiinni metalliin.
  3. Osaan näpytellä kymmensormijärjestelmällä eli en katso näppäimiä kun kirjoitan.
  4. Lempivärini on värikäs ja kuviollinen.
  5. Oranssi väri ei pue minua lainkaan.
  6. Jos joku tavara on hukassa, etsin sitä periaatteella ”90% todennäköisyydellä tavara löytyy kolmen metrin säteellä paikasta, missä se on viimeksi nähty”. (Joskus on vaikea muistaa, missä se ON viimeksi nähty.)
  7. Kannatan mielessäni Rauman Lukkoa.
  8. Koska olen Raumalta kotoisin.
  9. Pienenä ajattelin, että minusta tulisi isona muotipiirtäjä. (Ei tullut.)
  10. Kävin viimeksi elokuvissa katsomassa leffan ”Interstellar”.
  11. En ole koskaan lasketellut/alamäkihiihtänyt. Siis edes kokeillut.


Mielelläni vastaan 11 kysymykseen, mutta että haastaisin vuorostani 11 bloginpitäjää tähän! Aivan räjähdysmäisestihän tämä haasto lisääntyisi, jos jokainen haastettu tuottaisi 11 lisähaastettua, jotka jokainen tuottaisivat 11 lisähaastettua ja niin edelleen.

Haastan kaksi uutta ja toivon, että edes toinen heistä jatkaisi haastetta. Eihän tämä ketjukirje saa minuun loppua (vaikka tosi moni ketjukirje on aikojen saatossa loppunut juuri minuun).

No niin, tässä siis minun kysymykseni ja vastaukseni:


  1. Aikaavievin harrastuksesi? Lukeminen. Käytän erittäin paljon aikaa tilkkutöiden tekemiseen, mutta vielä enemmän luen. Viime vuonna luin 82 kirjaa, joissa oli yhteensä noin 25499 sivua. (Goodreads pitää puolestani lukua sekä kirja- että sivumääristä per vuosi.)
  2. Mitä harrastit ennen kuin aloitit kyseisen puuhan? Ehkä jokeltelua ja konttaamista. Opin lukemaan hyvin pienenä enkä muista aikaa sitä ennen.
  3. Lempiaine koulussa (mikä tahansa koulutaso käy)? Fysiikka.
  4. Paras matkakohde jossa olet käynyt ja miksi? Yhdysvaltojen itärannikko. Matkamme ulottui New Yorkista Bostonin kautta Cape Codiin ja takaisin ja mukana olivat kalifornialaisystävämme. Matka oli heidän täydellisesti suunnittelemansa ja saimme viettää koko ajan heidän kanssaan. Tapaamme vain noin kolmen vuoden välein. Pääsin käymään Cape Codissa, jolla oli mielessäni jostain syystä taianomainen kaiku.
  5. Mitä haluaisit maailmasta nähdä? Pistetään vaikka top 3. Tykkään eniten kyllä olla kotona ja olen onnekkaana ihmisenä nähnyt suunnilleen ne paikat, joiden näkemisestä olen vähän haaveillut – esimerkiksi juuri Cape Codin, tai Hollywoodin, Grand Canyonin tai Lontoon ja Pariisin. No, kun oikein tiristää, niin löytyyhän pari. Prinssi Edvardin saari. Uusi-Seelanti.
  6. Kenen kanssa haluaisit käydä lounaalla (voi olla jo edesmennyt)? Miehen ja Tyttären kanssa mieluiten. Taas olen onnekas, sillä heidän kanssaan lounastaminen onnistuu usein! Jos ei heidän kanssaan niin sitten Kevin Costnerin.
  7. Elämäsi motto. Ei minulla sellaisia ole ollut, mutta noin vuoden ajan olen kuullut korvissani Yodan opetuksen: ”Do. Or do not. There is no try.”
  8. Jos saisit taikasauvan, minkä yhden asian muuttaisit elämästäsi? Poistaisin itseltäni häiritsevän fobian.
  9. Mikä projekti on nyt kesken? Taaperon tilkkupeitto. Palapelipeitto. Yh, mielenkiintoisista tilkkublokeista koottava tilkkupeitto. Tassels-tutoriaalin mukaan toteutettava tilkkupeitto. Kaikki projektit ovat kesken.
  10. Oletko aamu vai iltaihminen? Aamuihminen.
  11. Sipsit, suklaa, karkit vai leivonnaiset? Ei, vaan näin: Suklaa, karkit, leivonnaiset ja sipsit.


Haastan mukaan:
Tilkkuilon
Pomada-blogin Saijan.

Uudet 11 kysymystä heille:


  1. Mitä juhlit viimeksi ja miten?
  2. Mikä on liikuntalajisi?
  3. Ken on heistä kaikkein kaunein? Eli kaikkien aikojen kaunein missi – tai saa hän olla muukin kuin missi?
  4. Mistä mihin olisit valmis kävelemään?
  5. Mitä veikkaat, moneenko lauluun osaat sanat ulkoa?
  6. Ja laulatko yleensäkään?
  7. Mikä on seuraava projektisi ja miksi?
  8. Mistä saat ideat tilkkutöihisi? (Ja jos haluat, voit tehdä tästä aiheesta vaikka oman blogikirjoituksen! On kiva nähdä, mistä ihmiset saavat ideansa!)
  9. Minkä lahjan annoit viimeksi?
  10. Millainen muisti sinulla on? Valikoiva? Tarkka? Kasvo-/nimi-/numeromuisti? Vai jotain muuta?
  11. Miksi aloitit bloggaamisen ja miksi aloitit juuri sellaisella blogikirjoituksella kuin aloitit?

Monday, 26 January 2015

se tavallinen tarina.

Minulla on tekeillä epäsymmetrisiä tilkkublokkeja tilkkupintaan, jonka toteutan Capitola Quilterin tutoriaalin perusteella. Jos muistaisin lukea ohjeet tarkasti ja noudattaisin niitä, selviäisin ehkä helpommalla, mutta taas sorruin ajatusvirheisiin.

Ensiksi näytän kuitenkin hyvän ajatukseni eli mallineen, jolla pystyn asettelemaan kolmiokappaleet sopivalle kohdalle suorakaidetilkkua.


Vinkki: Asettelen mallineen tilkun kulman kanssa tasan ja sen jälkeen asetan kolmiotilkun reunan mallineen reunan myötäisesti:


Kiitos mallineen, minulla oli tuotapikaa neljä kolmioin koristeltua suorakaidetta:


(Ja tässä kohdassa alkoi tavallinen tarinani eli tilkkumoka.)

Unohdin ottaa huomioon sauman kohdalla kankaan taitokseen kuluvan ylimäärän, joten kolmioni eivät menneet suorakaidetilkun reunojen kanssa täysin tasan. (Tämä ei ole tilkkumokani, vaan tavanomaista epätarkkuutta vain.)


Nurjalla puolella näkyy, miten kapeiksi saumanvarat niistyivät parissa kohdassa.


Seuraavissa tilkuissa osaan varmasti asemoida kolmiot entistä tarkemmin.

Tähän asti minulla tuntui menevän oikein hyvin! Minullahan oli jo kaksi neljän blokin yhdistelmäblokkia ja se merkitsee aina, että tilkkupeitto on melkein valmis.


Mutta ei. Katselin näitä vierekkäin ja huomasin, että eihän tällaisia paloja pystykään ompelemaan kiinni toisiinsa niin, että joka nurkkaan syntyisi tähtikuvio.

Päättelin (väärin), että blokkien väliin tarvittaisiin kuitenkin vielä kolmas blokkipari. Onneksi kokeilin ensin tilkuilla, millaiset palat tähän vaadittaisiin. Ei tähän tuntunut löytyvän sopivaa palaa lainkaan!

Ihmettelin aikani ja tutustuin sitten ohjeen lyhennelmään, jonka olin kopioinut työvihkooni. Lopulta keksin, että blokkini olivat toistensa peilikuvat. (Kesti aika kauan huomata tämä.) Peilikuvablokeista ei voi rakentaa oikeanlaista tilkkupintaa.

Päädyin purkamaan vaaleamman yhdistelmäblokin alkutekijöihinsä. Käänsin palat oikein päin, ja heti näytti loogiselta:


Ompelin yhdistelmäblokin uudelleen kokoon. No nyt!


Onkohan tämä sittenkin liian vaativa malli minun toteutettavakseni? Jos joudun ompelemaan jokaisen yhdistelmäblokin kahteen kertaan, tästä tulee ikuisuusprojekti! Onneksi blokit näyttävät nyt oikein ommeltuina aika kivoilta, ja olen mallista innostunut.

Muuten, taittelin mielenkiintoisista tilkkublokeista kokoamani tilkkupinnat (peiton tilkkupinta on toistaiseksi kahdessa eri palassa) ja siirsin ne muovipussiin odottamaan uutta intoa. Tuntui mahdottomalta jaksaa työstää sitä juuri nyt. Minulla on idea, millä saan tilkkupinnasta peiton kokoisen ja lopputulos voi olla kelvollinenkin, mutta toteutan sen joskus toiste!

Sunday, 25 January 2015

tikkauksia taaperon tilkkupeittoon.

Teetin Töölön Tilkkupajassa taaperon tilkkupeittoon longarm-tikkauksen. Kyllä on hienot tikkaukset!


Valitsin ympyrämäisen tikkauskuvion, joka näyttää vähän siltä kuin lapsi olisi piirrellyt joukon ei aivan samankokoisia tai –muotoisia sisäkkäisiä pyörylöitä.


Voi että! Tikkaus tekee tilkkupinnasta NIIN ihanan! Taaperon tilkkupeitto odottaa, että tasoittelisin ja kanttaisin sen, ja helppoa se onkin nyt, kun sain sen esitasoiteltuna Soilen pajalta.


Taustakappaleessa on kivaa traktorikuosia ja lisäksi monenlaisia peiton paraatipuolelta tuttuja kankaita. Esimerkiksi veikeää dalmatialaiskangasta löytyy tilkkupeiton taustapuoleltakin.


Samaa kuosia on parissa kangasympyrässä, jotka applikoin neliötilkkuihin.


Kiinnitän tilkkupeittoihini nimilapun mieluiten ennen kanttaamista, joten seuraavaksi minun täytyy keksiä taaperon peitolle nimi! Minulla ei vain ole vielä yhtään nimi-ideaa.

Linkitin tämän blogikirjoituksen Bambisyr med sin Quiltglädje -blogin Visa och Berätta Måndag -sivulle.

Saturday, 24 January 2015

tänään nähtyä.

Vannomatta paras – vaikka sadattelin vinosaumoja ja kolmiomaisia paloja, aloitin heti uusilla kolmioilla:


Ruskeaa ja pinkkiä väriteemana siis. Malli on siitä vaativa, että tässä on kaksi erilaista blokkia ja ne täytyy ensin ommella täsmälleen oikein ja sen jälkeen asemoida keskenään juuri oikein. Muuten palojen nurkkiin ei muodostu oikeanlaista tähtikuviota.

Ajattelin tehdä tällaisia neljän blokkeja eri kankaista, mutta aina melko samaa tummuusastetta. Järjestelen sitten joskus pitkän ajan kuluttua blokkini tummuus- ja vaaleusjärjestykseen.

Aijai, tänään oli pakko kävellä kangaskaupan ohi. Tai en suoraan kävellyt ohi, vaan pysähdyin ottamaan kuvan todistaakseni, että olin kaupan ulkopuolella enkä sisäpuolella. (Näyn kuvan vasemman reunan ikkunaheijastuksessa.)


Minulla on ollut tapana aina poiketa kangaskauppaan, missä vain sellaisen näen, mutta koska tammikuu on ”en osta mitään kangasta” –kuukauteni, kuljin tästä haikeana pois, käymättä kangaskaupan kautta.

Olisiko tällainen nojatuoli sopiva tilkkutyöharrastajalle?


Tuolissa olisi hyvä tehdä jotain tilkkutyötä käsin, esimerkiksi tikata. Sinne maastoutuisi täysin, eikä kukaan huomaisi patistaa vaikka kotitöihin, vaan voisi vain tilkkuilla ja tilkkuilla.

Kuten kuvastakin saattaa arvata, kävin huonekaluliikkeessä, enkä vain yhdessä vaan monessa. Olohuone on vailla kulmapöytää, pöydälle asetettavaa lamppua sekä kirjahyllyä. Pöytälamppuja löytyi viimeisestä liikkeestä useita mahdollisia, mutta kulma- tai edes seinäneduspöytiä ei ole olemassa eikä oikein kirjahyllyjäkään. Näitä huonekaluja olimme etsimässä, mutta sen sijaan ostimme villaisen viltin.

Friday, 23 January 2015

mitä ajattelin tänään vuosia sitten.

Viisi vuotta sitten tikkasin värikästä tilkkupeittoa, joka sai lopulta nimen ”Ajatus karkaa kesään,” jotta se sopisi teemaltaan Helsingin tilkkukilta Syyringin ”Talvisia tarinoita” –näyttelyyn.


Oli se työlästä! Tässäkin kerron ensin tikanneeni kaksi tuntia ja sen jälkeen päätelleeni langanpäitä yli tunnin. Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelu on helpottanut elämääni huomattavasti!

Valitettavasti tilkkupeittoni ei kovin hyvin kestänyt ajan hammasta ja kovaa käyttöä (päiväpeittona, jonka päällä ihmiset ja eläin välillä oleilevat). Olin valinnut siihen pari silkkikangasta, jotka ovat hipuneet halki, ja reunakaitaleen sinänsä hienot lehvätikkaukset toteutin liian harvaan. Tikkaamattomilta alueilta tunkee vanua läpi ja pinta näyttää koko ajan karvaiselta (niistäkin kohdista, joissa Kissa ei ole oleskellut).

Neljä vuotta sitten olin juuri saanut ”Kukkea”-seinävaatteen keskiosan tilkkupinnan valmiiksi ja pohdiskelin, miten kehystäisin sen. Seinävaatteesta tuli lopulta ihan kiva, mutta järjestäisin kukikkaat neliöt eri tavalla, jos nyt olisin aloittamassa tätä projektia.


Neliöiden väleissä olevien tähtien sakarat ompelin kyllä liian kapeiksi. Tähdistä tuli vähän kummallisen näköiset.

Ehkä postasin silloin harvemmin, sillä kerroin tässä postauksessani myös valmistuneesta Farkkuketo-vetoketjupussukasta. Nykyään tekisin näistä kaksi eri postausta.

Kolme vuotta sitten eli vuonna 2012 esittelin valmista Saippuakuplakissat-vetoketjulaukkua. Laukusta tuli kiva, vaikka itse sanonkin. Minulla on se yhä varastossa – se ei jostain syystä ole löytänyt kunnon omistajaa itselleen.

Postauksessa on myös erittäin söpö kuva uskollisesta apulaisestani Kissasta.

Entä vuonna 2013? Esittelin viime katsauksessani Vanhat ystävät –tilkkupeiton kuvan. Rehellisyyden nimissä esittelen nyt peiton taustakappaleen, jonka olin saanut valmiiksi näihin aikoihin vuonna 2013. Toteutin tähän ehkä kaikkien aikojen kummallisimman taustakappaleen.


Puolustuksekseni on kerrottava, että yksi merkillisistä tilkkupaloista on kappaleessa paikkausmielessä. Löysin kankaasta pienen reiän vasta kun olin jo ommellut sen tähän ja merkilliset tilkkupalat ovat paikkoja.

Tikattuna taustakappaleessa oli ihan nätiltäkin näyttäviä kohtia:


Vuosi sitten tikkasin tilkkupintoja, joista tuli lopulta Kissanpolkka-tilkkupussukka. Ymmärsin tuolloin, ettei musta tikkauslanka näytä valmiina tikkausompeleena yhtään sen paremmalta kuin tavallinen ompelulanka.

Kiittelin samaisessa postauksessani vuosi sitten ostamaani Husqvarna Viking -ompelukonetta, mutta moitin sitä myös. Väitin, ettei sillä pystyisi ompelemaan kunnollista tikkiä sen jälkeen kun se on varoittanut alalangan kohta loppuvan. Olin väärässä. Kone ompelee edelleen moitteetonta tikkiä, kunhan en kuittaa ompelukoneen näytöllä olevaa ”alalanka vähissä” –ilmoitusta. Tätä nykyä koneeni saa minulta yksinomaan kiitosta!

Thursday, 22 January 2015

ihme on tapahtunut.

Ei uskoisi, että joku tilkkutyöni olisi minusta liian kirjava, mutta nyt sekin ihme on tapahtunut:


Kokeilin, miltä päinvastaisväriset tilkkublokit näyttäisivät hypervärikkään tilkkupintani reunoilla, mutta suunnitelmistani huolimatta tämä ei nyt nappaa. Toinen puoli näyttää vielä omituisemmalta ja vääremmän väriseltä ja ... no niin, liian kirjavalta!


Mitä ihmettä olen miettinyt valitessani vaaleiksi ja tummiksikin kankaiksi tunkkaisia vihreäsävyisiä, kun peiton keskiosa on noin sinivoittoinen? (Oikeasti en ole miettinyt juuri muuta kuin ”on vaalea” ja ”on tumma”.)

Hiki kihosi otsalle tätä miettiessäni, mutta illalla juuri ennen nukkumaanmenoa päätin, että heivaan blokit ties minne – vaikka taustakappaleeseen – ja rakentelen tähän välikehyksen. Ja sen jälkeen jotain muuta tilkkupintaa levittävää, mutta ei lisää näitä blokkeja, kun en jaksa.


Käärin nyt kirjavan tilkkupinnan kokoon ja säilön sitä, kunnes saan kerätyksi puhtia projektin päättämiseen. Nyt oli pakko ruveta tekemään jotain muuta, että koen vaihtelua.

Leikkasin paloja ”tassels”-tilkkublokkeja varten ja kokeilin, onnistunko tekemään suorakaiteille sopivat sakarakulmat. Yhden väärään kohtaan ommellun sauman purettuani palat rupesivat menemään melko oikeille kohdille.


Ihan kaksi tilkkublokkia ompelin, mutta suorakaiteita leikkasin aika monta. (Olipa kiva leikata suoria paloja ja eri värejä kuin äskettäin.)

Ensin ajattelin, että ääh, en jaksa ruveta kokoamaan taas ruskeita kankaita, kun juuri tein Pelkkää hyvää –tilkkupeiton plus-kuviolliset blokit ruskeista. Sitten löysin paljon uusia ruskeita ja ajattelin kuitenkin kokeilla.

Jos tämä ei rupea näyttämään hyvältä, siirryn johonkin muuhun väriin. Voisihan tässä olla vaikka punainenkin pohjavire, tai violetti. En olekaan käyttänyt violettia väriä oikein mihinkään. Mahtaisiko minulla edes olla useampia violetteja kankaita..?

Hei, eilisessä postauksessa esiintynyt härpäke ei ollut kaikille tuttu, joten kerron siitä vähän lisää.

Härpäke on ompelukoneissa usein mukana tuleva lisäväline, joka asetetaan joko paininjalan alle taakse tai alle eteen, kun saumakohta on paksu. Ompelu ei välttämättä syötä paksuja saumakohtia tasaisesti, vaan tikit lyhenevät melkein olemattomiin tai neula alkaa lyödä samaan kohtaan, ja ommeltavaa kohtaa täytyy käsin siirtää vähän eteenpäin.

Ongelmahan johtuu siitä, että ommeltava kangas on epätasaisen paksuinen – paininjalan reitillä on ensin paljon ohuempi osuus ja sitten yhtäkkiä paksu möhkäle, jolloin kone ei saa ommeltavasta kankaasta kunnon otetta. No, kun tämän muovisakaralevyn asettelee paininjalan alle (siis ei neulan reitille), niin kone saa syötettyä ommeltavan kankaan tasaisemmin.

Kirjavan tilkkutyöni saumakohdissa käytin apuvälinettä vain paininjalan takana, mutta yhtä hyvin se toimii, jos oikein megapaksun sauman jälkeen seuraa ohuempaa aluetta. Silloin härpäke laitetaan paininjalan eteen, kunnes saumakohta on kokonaan takanapäin.

Tässä lisävälineessä on toinen puoli vielä toistakin paksumpi eli se toimii vielä megamegapaksummillakin saumoilla. Yleisin käyttötarve on varmaan farkkusaumojen ompelussa.

Wednesday, 21 January 2015

tuhat saumaa.

Ei-tilkkuilevat ihmiset kysyvät minulta toisinaan, miten kärsivällisyyteni riittää tilkkutöiden tekemiseen. Minun on vaikea vastata kysymykseen, sillä en yleensä koe, että tilkkutyöt koettelisivat kärsivällisyyttä. Teen aika lyhyitä rupeamia kerrallaan ja yhteen työhön kyllästyttyäni teen välillä jotain muuta.

Nyt alkaa kuitenkin kärsivällisyys olla lopussa, ja silti olisi hyvä tehdä tämä työ valmiiksi tilkkupinnaksi asti.

Mutta kun siinä on tuhat saumaa!


Olen jo tilkkublokkeja ommellessani kohdannut vinosaumaisia paloja ja sekä ompelemisen että silityksen aikana on saanut varoa, etteivät saumanvarat käänny väärinpäin. Viimeiset saumat ovat paikoitellen vaikka kuinka moninkertaiset, joten kuvassa näkyvä työkalu on ollut koko ajan käytössä.


Voi jee sentään, vaikka olen varmasti ommellut tuhat saumaa, niin vielä on saumoja surrutettavina edes siihen asti, että tilkkupinnan keskiosa on valmis!

Seuraavaa tilkkutyötä miettiessäni selasin Pinterestissä ideatauluani ja hylkäsin kaikki, joissa käytettäisiin kolmio-neliöitä. Juuri nyt en jaksa niitä! Antakaa minulle suorakulmaisia paloja, joissa on suorakulmaisia saumoja!

Sommitteluseinällänilattiallani on siis tilkkupinta, jossa on yksi väärin ommeltu tilkkublokki.


Koska kaikki eivät löytäneet virhettä edellisistä kuvista, merkkasin sen tähän:


Ompelin yhden ensimmäisistä tekemistäni blokeista juuri niin kuin ei olisi pitänyt, joten isosta kolmio-neliöstä ei tullut valmiiseen blokkiin kolmio-neliötä vaan tällainen vajakki.

Nyt otan taas ompelutyökalun esiin ja alan koota loppuja neljän blokin yhdistelmiä isommiksi paloiksi.

Monday, 19 January 2015

lisää virheitä.

Mielenkiintoiset tilkkublokit ovat olleet minulla työn alla lähes vuoden ja välillä olen pitänyt pitkänkin tauon. Voi siis olla, että olen vain unohtanut tehneeni yhden virheellisen blokin valmiiksi asti. Se piileskeli muiden valmiiden tilkkublokkien joukossa ja sujahti huomaamatta sommitelmaani, enkä huomannut sitä ennen kuin olin jo ompelemassa sitä kiinni toisiin blokkeihin.


Ompelin kuulkaa virheellisen blokin tähän pintaan pokkana mukaan vain. En kestänyt ajatusta, että tekisin vielä yhden tilkkublokin lisää varta vasten, ja senhän pitäisi sitten sopia sommitelmaankin. Teen nyt valmiiksi kun ryhdyin.

Tässä kuvassa se ehkä erottuu vielä paremmin:


Ellette huomaa virhettä, hyvä vain!

Ompelin nämä blokit sekä sentti- että tuumamitoilla. Leikkasin ensin senttimitoilla neliöt. Tuumamittojahan en hallitse, mutta tässä osasin käyttää pientä tuumaviivoitintani merkitäkseni, mistä leikkaan pienet kolmio-neliöt. Lopuksi tasoitin blokkini (en pysty tekemään auringontarkasti samanlaisia ja samankokoisia) ja kas ihmettä, nepä sattuivat olemaan juuri sopivia tasoitettaviksi leikkuuviivaimeni avulla!


Viivaimeni on 16cm korkea ja tasoitin blokit lopulta 16cm x 16cm kokoon. Oli kerrankin helppo välttää mittausvirheet. Blokkeja ei tarvinnut kovin paljon leikata, mutta vähän kuitenkin.

Saumani eivät osu koko ajan kohdalleen, mutta en välitä siitäkään (niin kuin en välitä yhdestä väärin ommellusta blokista muiden seassa)! Kuvassa neljä alinta isoa blokkia on jo ommeltu kokoon. Riittävää tarkkuutta edustavat.


Muistin tilata lisää Tilkunviilaaja-kangasmerkkejäkin! Olen kuitenkin harmissani, etten pystynyt tilaamaan samoja kuin viimeksi, vaikka tilasin merkit samasta paikasta.


Uudet merkit ovat tarkoituksella isompia, mutta niissä on myös erilainen tekstityyppi. Etsin ja etsin entistä, eleetöntä tekstityyppiä, mutta sitä ei ollut enää valikoimassa. Valitsemani oli paras tarjolla olleista vaihtoehdoista.

Koska jalokivimäinen tai ylikirjava retkipeittoni on loppusuoralla, pohdiskelen taukoamatta seuraavaa projektia itselleni.

Ompelisinko tällaisia kolmen eri sävyn neliöitä?


Haittapuolena tässä mallissa on sen monimutkainen toteutus verrattuna tyypillisiin valintoihini. Joutuisin mittaamaan ja leikkaamaan useita erilaisia paloja. Niin, ja mitat ovat toistaiseksi tuumina. Ääh.

Vai toteuttaisinko suorakaiteista ja pikkupaloista hauskan tähtikuvion?


Seuraamani bloggaaja Capitola Quilter on tehnyt mallista tutorialin ja hänen toteuttamansa Tassels-tilkkupeitto on huikea! Sininen ja keltainen olisivat varma yhdistelmä, mutta liian samanlainen kuin hänellä. Olen miettinyt, jos tekisin ruskehtaville suorakaiteille pinkkejä (ja ehkä myös oransseja) tähtiä. Kuulostaako karmealta?

Kolmas vaihtoehto mielessä on sähäkkä Fractured-tyyppinen tilkkupinta. En tiedä! Malli houkuttelisi, mutta tekisin siitä kuitenkin liian räväkän.

Saturday, 17 January 2015

kangertelua kalkkiviivoilla.

Toisinaan olen olevinani näppärä ja järkeilen, miten esimerkiksi yhdistellä tilkkuja tai blokin palasia nokkelammin toisiinsa. Taas sorruin tähän – ja vieläpä siinä vaiheessa, kun olin vihdoinkin ompelemassa vihoviimeisiä saumoja vihoviimeisiin mielenkiintoisiin tilkkublokkeihini!

Ompelin MONTA palaa yhteen tällä tavalla:


Teidän silmänne näkevät varmasti oitis, ettei tällainen toimi.


Itse huomasin ongelman vasta silitysrautaa käyttäessäni. Ei auttanut kuin purkaa MONTA saumaa ja ommella uudestaan.

Tilkkutöihin menee tovi jos toinenkin, ja aikaa saa kulumaan vielä enemmän, kun ompelee väärin. Ja vielä sitäkin enemmän, kun ompelee ensin väärin ja sitten toisella tavalla väärin:


Olen niin tottunut typeryyksiini, etten edes sadatellut. Tyynesti vain purin ompeleet vielä kerran ja ompelin todellakin viimeisen tällaisen blokin kokoon oikein. Sitten pääsinkin sommittelemaan tilkkupinnan keskiosaa, jonka timanttikuviot ovat tummia.


Nopeasti kyhäämäni esittelysommitelma on kuvassa vielä esillä. Silmälläkin näkee, että oikean alakulman neljän blokin yhdistelmä on kuvioiltaan liian sekava.


Keräsin kaikki blokkini pinoon ja jaoin ne neljään ryhmään:

  • Hyväkontrastiset, joissa vaaleat osuudet ovat hyvin vaaleita
  • Vähäkontrastiset (tyyliin ”mitä oikein ajattelin?”)
  • Hyväkontrastiset, joissa vaaleat osuudet ovat tummempia
  • Epämääräiskontrastiset, joissa sekä tumma että vaalea osuus on tosi kirjava.

Sen jälkeen kokosin lattialle neljän tilkkublokin kokonaisuuksia niin, että sirottelin vähä- ja epämääräiskontrastiset blokit sinne tänne.


Ensimmäinen yhdistelmä, joka osoitti myös, että minulla oli tilkkublokkeja juuri oikea määrä. (En olisi juuri ihmetellyt, vaikka minulta olisi puuttunut pari tai jos olisi ollut pari ylimääräistä.)

Valokuvassa tilkkutyöni näyttää aika kivalta, mutta silmällä katsottuna tämä on TODELLA kirjava. No, hätätilassa otan tämän käyttöön retkipeitoksi. Virittelen sommitelmaa vielä.

Onhan tässä vielä muutama juttu tehtävänä, ennen kuin retkipeittoni on valmis. Joudun tasoittelemaan jokaisen blokin ennen kuin ompelen ne neljän yhdistelmiksi, joista puolestani kokoan tilkkupinnan. Sitten sommittelen tähän yhden kierroksen päinvastaisen värisiä blokkeja. Näistä vaiheista lisää myöhemmin!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails