Friday, 29 April 2011

viisi vinkkiä työtilan organisoimiseen.

Tilkkuystäväni TööT Syyringistä perusti blogin ja esitteli postauksessa työtilaansa. Tästä inspiroituneena minäkin näppäilin tykönäni muutaman kuvan. Päätin oitis, että kuvat saisivat olla ”au naturel” eli en somistaisi enkä siivoaisi työtilaani mitenkään. No, kuvista näkee jo yhdellä silmällä, että somistettu saati siivottu ei kyllä ole.

Tarkastelin kuvia kriittisesti ja kokosin viisi vinkkiä käsityötilan parempaan organisoimiseen. Voitte itse päättää, ovatko kuvat hyviä vai varoittavia esimerkkejä.

Vinkki 1 – Kirjat käden ulottuville

Kirjat ja lehdet kannattaa säilyttää lähellä ompelupistettä. Ohjeiden tarkistaminen käy nopeammin, ja inspiraatiokin löytyy läheltä. Itse säilytän tilkku- ja käsityöaiheisia kirjoja ja lehtiä hienossa kaapissa samassa huoneessa, missä ompelen. Kaappi on kyllä ääriään myöten täynnä ja kaipaisi kipeästi siistimistä ja karsimista:


Luonnollisesti kaapin ympärillä näkyy normaalia sotkua: muovi- ja paperikasseja, joissa on käsitöihin liittyviä tarvikkeita. Yleensä kangaspaloja.

Vinkki 2 – Oma ompelupöytä

On onni, jos ompelukoneen voi pitää koko ajan toimintavalmiudessa, eikä sitä tarvitse pakata kaappiin ompelurupeaman päätteeksi.

Minulla on onneksi ompelupöytä. Lundian kirjoituspöytälevy ja siihen kuuluva, hyllymäinen jalka on maalattu vaaleansiniseksi. Kun pöytä oli juuri muuttanut makkariimme, se näytti siistiltä ja tilavalta. Röykkiöt ovat nyt ottaneet sen valtaansa:


Vinkki 3 – Kankaat järkevään järjestykseen

Olen lukenut, että kangasvarastoja kannattaa olla kaksi: yksi pienemmille paloille ja toinen, kenties vähän hankalammin saatavilla oleva paikka isommille määrille.

Säilytän ompelupöydän viereisessä kaapissa siisteimpiä pikkupinojani ja isommat kangaspinot asuvat isommissa laatikoissa siellä täällä makkarissa ja vaatehuoneessa.


Avaan kaapin toisinaan silloinkin kun en tarvitse sieltä mitään ja vain katselen värien mukaan järjestämiäni kankaita. Se rauhoittaa.

Vinkki 4 – Tarvittavat välineet ja tarvikkeet pöydälle

Tämän tästä käytetyt välineet, esimerkiksi lukuisat sakset, tavallisimman väriset ompelulangat ja monet neulatyynyt kannattaa säilyttää heti käden ulottuvilla.

Vinkki 5 – Tilaa pöydän vasemmalle reunalle

Ommeltava työ vaatii tilaa ompelukoneen vasemmalle puolelle ja mielellään myös ompelukoneen taakse – ja siksi en ymmärrä, miten joku pystyy tehokkaasti ompelemaan koneella, joka on sijoitettu komeroon tehdylle pöytätasolle. Oikealla puolella ei tyhjää tilaa tarvita yhtä kipeästi, niin kuin kuvastakin näkyy:


Myönnän, tämä on kauhealla tavalla paljastava kuva! Vannon, että röykkiö on muuttunut silmälle näkymättömäksi, ja että se näkyy vain kameran kuvassa. Vähän huolestuttaa, ryntäävätkö lukijat näistä inhorealistisista työtilakuvista kauhistuneina tiehensä, palaamatta blogini pariin enää koskaan.

Thursday, 28 April 2011

mitä seuraavaksi?

Keskeneräisiä töitä on tietysti vaikka muille jakaa, mutta silti: saatuani valmiiksi Karaoken eli japanilaistyylisen pikkulaukun olin aivan kuin tyhjän päällä. Lähdin liikkeelle etsimällä inspiraatiota lukuisista hankkimistani kirjoista ja lehdistä.

Ei löytynyt mitään sellaisenaan toteutettavaa, joten lähdin tekemään pintakokeilua, joka juolahti mieleeni eräänä iltana vähän ennen nukahtamistani. (Tunnustan: olen niin outo, että päivän viimeiset ajatukset pyörivät yleensä tilkkutöiden ympärillä.)

Etsin vähän aikaa valmista sektoriympyrää, jota voisin käyttää, mutta päädyin sitten tekemään kaavan itse. Otin A4-kokoisen paperin, piirsin sen kulmaan keksipurkilla ympyrän ja jaoin sen summittaisesti sektoreihin. Etsin sopivat, toisiinsa liukuvasti sointuvat kaitaleet ja aloin täyttää alueita paper-piecing-tekniikalla.


Halusin pinnasta reikäleipämäisen, joten tein vaaleasta kankaasta applikoitavan ympyrän. Kaavana käytin ompelupöydältä löytynyttä liimapurkkia ( ! ). Piirsin epämuotoisen ympyrän ompelupöydältä löytyneelle Eurokangas-hintalapulle ( ! ), leikkasin kankaan hiukan suuremmaksi, ompelin harsinpistot kankaan ulkoreunoihin ja kiristin kankaan hintalappumallineen ympärille. Sitten kiinnitin pyörylän värisektoreiden päälle pienillä pistoilla aivan taitereunasta. Ja koska pyörylää ei tarvinnut ommella sektorialueeseen kiinni koko matkalta, sain hintalappumallineen poistetuksi kätevästi applikoinnin jälkeen.

Toisen vaalean kankaan merkkasin samalla keksipurkilla. Ompelin merkkiviivaa pitkin suoran ompeleen, leikkasin pyörylän irti noin 0.75cm päästä ommelviivaa, tein leikkauksia saumanvaraan ja taittelin sormilla nipistellen kankaan vähän ommelviivaa kauempaa (jotta ommelviiva jää näkymättömiin). Sitten applikoin myös sen kankaan kiinni värisektorialueeseen.

Poistin sittemmin paperit sektoreiden alta ja ympäriltä, pienensin saumanvaroja ja nyt kappale odottaa, että siitä tehdään pikkulaukun etukappale.

Kangasehdokas

Mielessä kävi myös, pitäisikö kerran kokeilla tehdä laukku vähemmälti tilkkutyönä ja enemmälti hienoa kangasta esitellen. Esimerkiksi tätä Kaffe Fassettin kangasta voisi silloin käyttää:


Olisiko se kuitenkin vähän niin kuin huijaamista? Tilkkuahan tässä on tarkoitus viilata eikä vain valmistaa laukkuja.

Kontrastia

Paljastin tässä postauksessani keksineeni salaisuuden, miten tilkkupintaa saa nopeammin valmiiksi. (Vastaus: käyttämällä isompia paloja.)

Eihän se tietenkään mikään salaisuus ole. Minä en varmaan ole aikaisemmin edes nähnyt kirjoistani nyttemmin löytyviä ohjeita, joissa käytetään toooodella isoja paloja, esimerkiksi tätä:


Malli löytyy Kathy Doughtyn ja S. Fielken kirjasta ”Material Obsession,” joka on tosi kiva ja visuaalinen kirja. Mallin ”tilkut” ovat kokoa ”fat quarter”.

Mutta mutta! Minä kiinnostun automaattisesti näistä pikkiriikkisistä paloista. Esimeriksi tämä pieni kukkakangastilkku sointuisi lyhyen vetoketjun väriin. Mausteena voisi olla tumman punaruskeaa kangasta. Eihän tämä mikään suorastaan keväinen juttu olisi, mutta kukkia sentään.


Heti alkaa ajatus lentää. Mutta miten kauan kestäisi, että tällaisista satunnaisista paloista saisi kokoon peittokokoisen tilkkupinnan? Ja millaisen loven tämä pussukka tekisi kangasvarastoihini? Ei minkäänlaista.

Wednesday, 27 April 2011

japanilaistyylinen pikkulaukku tilkuista.

Valmis! Pikkulaukun koko on noin 32cm x 21cm. Loppusuora eteni takkuisesti.

Kaikki vaikutti vielä lupaavalta, kun olin ommellut päällikappaleen ja vuorikappaleen muotoon. Ne sopivat tarkasti sisäkkäin:


Pohjan arkuutta vähentävä kaitalekin oli juuri sopivan levyinen, ja laukun pohjasta tuli näin tyylikäs:


Valmistin sangat ongelmitta ja valitsin yläreunan huolittelukaitaleeksi valkoisen kankaan. Tarkistin vielä muistiinpanoistani, minkä levyisen huolittelukaitaleen olen havainnut hyväksi (3.5cm).

Sitten ompelin kaitaleen yksin kerroin laukun yläreunaan.


Saahan sen näinkin tehdyksi, mutta on hankalaa. Irrotin kaitaleen, taittelin kaksin kerroin ja ompelin uudelleen. Käänsin kaitaleen nurjalle ja ompelin ensin käsin kiinni. En ollut ihan puolessa välissä käsin ompelua, kun huomasin jättäneeni nappilenksun ompelematta. Voi että! Irrotin käsinpistoja sen verran, että sain (siinä välissä ompelemani) nappilenksun kiinnitetyksi jo ommellun kaitaleen alle.

Kaksi koneommelta vielä laukun yläreunaan, napin valinta (Tytär valitsi yhdistelmän, jossa on kaksi nappia päällekkäin) ja ompelu, ja laukku oli valmis! Jipii!

Kas tässä, tilkkulaukku nimeltään Karaoke:


Laukku takaa:


Napit ovat Tilkkuluola-löytö, eli sitä sata nappia viidellä eurolla –erää. Tosi nättejä ne kyllä ovat!


Jos tarkasti katsoo, tästä kuvasta näkee, että nappilenksu on kiinnitetty huolittelukaitaleen sisä- eikä ulkopuolelle sauman sisään kuten yleensä. Kuvassa näyttää lisäksi kuin lenksu olisi taitoksella, mutta ihan niin huonosti en sentään suoriutunut. Lenksu on ihan suorasti kiinnitetty ja ilmeisesti tässä kuvassa vain jotenkin taittuneena.


Valitsin laukulle Karaoke-nimen, koska
- halusin, että nimi on jotenkin japanilaishenkinen
- laukkukappaleiden värilliset suikaleet tuovat etäisesti mieleen nuottien/äänen korkeuden
- sanan alku ”kara” on yhteinen sanan ”karamelli” kanssa, ja tässä on vähän ranskalaispastillien värihenkeä.

Valitettavasti Tytär ei nyt saanut keksiä laukulle nimeä. Täytyy hei varmaan tehdä uusi laukku, jolle hän voi taas keksiä nimen! Hyvä idea!

Korjausliikettä

Joudun kotioloissa silloin tällöin tekemään korjaustöitä ommellen. En pidä siitä, mutta säästäväisenä ihmisenä ymmärrän sen tarpeellisuuden, ja kätevintä on, että ompelua parhaiten taitava tekee sen. Toimitusaikani vain ovat pitkät. Tänään sain korjattua Tyttären farkut, joita olin näemmä korjannut jo aikaisemminkin.


(Tämä oli varmasti kaikkia oikein hyperpaljon kiinnostava asia ja kuva.)

Laukkumateriaalia

Mies toi rautakauppareissultaan lisää laukkumateriaalia eli pyykkinarua laukun sankoihin. Naru on edellistä erää paksumpaa. Täytyy varmaan ensin kokeilla pienellä pätkällä, toimiiko paksumpi naru entisen levyisissä sankakaitaleissa.


(Tämäkin oli varmaan hyperkiinnostava asia.)

Tuesday, 26 April 2011

torkkupeiton tilkkupinta valmis.

Se on tehty! Sain blokit mieleiseeni järjestykseen ja hyviin asemiin toisiinsa nähden. Tasasin jokaisen blokin kokoon 35cm x 35cm, huh, ja ompelin blokit yhteen. Ensin kolme vierekkäistä ja sitten kolmen rivit toisiinsa.


Vielä silitys, ja tilkkupinta oli koossa. Viskasin sen sängyn päälle nähdäkseni, miltä valmis peite kenties näyttäisi. No ei siitä mitään käsitystä vielä voi saada.


Hyvä kuitenkin, että makkarin lattialla voi vähän kävellä taas. Meinasivat jäädä ikkunat pesemättä kun täällä vallitsi kävelykielto.

Peitto tarvitsee vielä kehyskankaan. Hmmm, siinäpä uusi pulma. Tumma vai vaalea? Mutta ei ainakaan värikäs, sillä pinta on tarpeeksi värikäs itsekseenkin.

Onneksi ei vielä tarvitse keksiä, miten tikkaan peiton.

Japanilaistyyppinen tilkkulaukku

Tytär auttoi löytämään ja valitsemaan viimeksi aloittamaani laukkuun sopivan vuorikankaan. Hän löysi kuvan sinisävyisen pinon, joka on sidottu nauhalla:


Otin varmuuden vuoksi esiin myös toisen kankaan. Sangoiksi ajattelin pellavasävyistä, eläin- ja nallekuvioista kangasta, jota käytin myös tässä viimeisimmässä torkkupeitossa. Mielestäni kangasta jäi vielä pala jäljelle. Etsin sitä varastoistani jonkin aikaa, mutta sitten luovutin. Äh, ei sitä löydy! Ainoa löytämäni pala oli torkkupeitosta yli jäänyt kaitale, eikä se mitenkään riittänyt laukun sangoiksi.

Tarvitsin kaitaletta silti, niin että hyvä että olin paikallistanut sen. Tein nimittäin taas mokan. Leikkasin sinisävyisestä vuorikankaasta palan niin, että kangasta jäi jäljelle tasainen pala. Mallailin tällä summittaisen kokoisella palalla, miten siitä muodostuisi vuori. Mallailin myös, minkä levyisen kangaskappaleen tarvitsisin täydentämään kapeampaa sinistä kaitaletta. Tapani mukaan mittasin kerran ja leikkasin kerran, pieleen. (Pitäisi mitata kaksi kertaa ja leikata kerran, ja kerralla oikein.) Kappaleet eivät yhteensä riittäneetkään, joten täydensin niitä tällä ylijäämäkaitaleella.


Mutta ihan kiva vuorikappale tämä tietysti on!

Laukkuun tulee myös yksinkertainen sisätasku. Olen jo ommellut siihen kangasmerkkini! Jotain sentään muistin ja osasin oikein.

Followereille kiitos

Huomaan, että blogini on saanut uusia Followereita. Olen yrittänyt päästä Followereiksi ilmoittautuneiden kanssa jollain tavalla Internet-yhteyteen, mutta en ole pystynyt. Blogger antaa näkyviin vain ”FriendConnect”-ikkunan, enkä pääse sen kautta puusta pitkään. Mutta kiitos teille julkisille Followereille! Kiva, että teitä tulee lisää.

Monday, 25 April 2011

torkkupeiton blokit valmiina.

Kokeilin asetella blokit niin, että tummimmat kulmat olisivat kärjet vastakkain. Vaaleakeskustaiset blokit näyttivät suunnilleen tältä:


Yritin asetella tummempikeskustaiset palat samoin: mustimmat kulmapalat nurkat vastakkain. Kännykkäkameran kuvasta huomasin sitten, että keltaista sisältävät nurkkapalat hyppäsivät silmille. Tässä asettelussa keltaiset kulmat ovat missä sattuu:


Siirsin keltaisimmat kulmat tummempikeskustaisen alueen nurkkiin. Taas kännykkäkamera paljasti, että vaaleampikeskustaisissa blokeissa näkyvä keltaisempi kangas hyppää samalla tavalla silmille. Esimerkiksi tässä kokeilussa ylimmän rivin keskiblokki näyttäisi olevan väärässä paikassa:


Asettelin blokit tilkkupeitteen muotoon. Päätin tehdä keltaisinkulmaisista blokeista nurkkablokit: vaaleakeskustaisessa osuudessa keltakulmaiset blokit ovat kulmissa ja kirkaskeskustaisessa osuudessa samoin.


Myös musta-valko-vihreä-valkokulmaiset palat näyttävät hyppäävän esiin. Ne täytyy vielä järjestellä eri tavalla. Ne ovat kyllä kivat tuolla seassa. Kun saan järjestyksen mieleisekseni, tasaan blokit saman kokoisiksi keskenään ja ompelen pinnaksi. Sitten onkin torkkupeitteen tilkkupinta reunustusta vailla valmis! Hämmästyttävää!

Huomaan kuvista, että kirkaskeskustaiset blokit ovat paljon hauskemman näköiset kuin vaaleakeskustaiset! Onneksi tein niin moneen blokkiin kirkkaanpunaisen keskineliön.

Torkkupeitteen ompelemisen lisäksi ehdin eilen tehdä aika urakan puutarhassa: silppusin useamman pensaallisen verran risuja/oksia ja levitin hakkeen takaisin pensaiden alle. Pyykkiä puhdistui kaksi koneellista, ja ehdin tiskatakin. En sentään keskity ainoastaan tilkkutyöhön! (Vaikka mieleni kyllä tekisi.)

Tajusin edellisen postaukseni kommenteista, että tosiaan tilkkupintaa saa valmistumaan vieläkin nopeammin. ( ! ) Nämä pari astetta monimutkaisemmat blokit syntyvät nämäkin tosi nopeasti. Ison blokin neliöimällä saa mukavaa vaihtelua pintaan.

Sunday, 24 April 2011

nopeasti valmistuva torkkupeitto.

Olen hiukan ihmetellyt monen bloggaavan tilkkuilijan uskomattomalta vaikuttavaa nopeutta valmistaa tilkkupeitteitä. Muutamassa päivässä he valmistavat torkkupeiton kokoisen tilkkupinnan. Minulta saattaa mennä kalenteriajassa yli vuosi, että saan torkkupeiton valmiiksi.

Parin viime päivän aikana olen tainnut keksiä (yhden) salaisuuden nopeampaan tilkkuiluun: täytyy käyttää isompia tilkkuja. (Duh!)

Minullakin oli lähtökohtana noin 15cm x 15cm tilkkuneliöt, joihin yhdistin kaksi kierrosta 7cm leveitä kaitaleita. Näistä neliöistä tuli tietysti minun mittapuullani aivan jättiläismäisiä, mutta kun leikkasin ne neljään osaan, sain noin 19cm x 19cm neliöitä. Ja hei, sain näitä neliöitä aina neljä yhdestä jättineliöstä!

Kahdessa päivässä olenkin valmistanut 4 x 15 blokkia, kukin noin 19cm x 19cm kooltaan. Tässähän valmistuu torkkupeitto ennen kuin huomaankaan!

Olen valinnut värit näihin neliöihin melko sattumalta, enimmäkseen sillä perusteella, mitä käteen on osunut jäännöspalakasseja tutkiessani. Olen silti yrittänyt suosia sinisävyisiä kankaita, ja keskineliö on kaikissa blokeissa punainen (tai punaiseksi luettava).


Osa blokeista vaikutti aluksi melko harmonisen värisiltä.


Toinen kaitalekierros toi lisää särmää (tai rumuutta):



Hiivin tänään heti aamulla leikkuualustan ääreen ja leikkasin useamman jättineliön blokkipaloiksi, jotta pääsin kokeilemaan, miltä lopulliset blokit näyttäisivät. Yhdistelin ensin sillä periaatteella, että uloimmat kaitaleet olisivat suunnilleen samaa tummuutta tai tyyliä:


Kokeilun jälkeen totesin, että muodostuvan keskineliön kannattaisi ehkä olla joko vaalea tai tumma, kuten tässä olen rakennellut:


Olen tässä räiskinyt blokkipalat satunnaiseen järjestykseen keskenään, ja tummakeskustaiset palat tietysti odottavat vielä pinossa. Näyttää kuitenkin aika lupaavalta.

Tunnustan nimittäin, että paloja silittäessäni välillä kauhistuin, mitä olinkaan tekemässä. Blokit näyttivät aika sekalaiselta seurakunnalta, eivätkä niin hirveän hyvin yhteen sopivilta. Ajattelin, että ehkä tästä tuleekin retkipeitto, tai jos joudunkin antamaan tämän pois jollekin värisokealle, -tajuttomalle tai mauttomalle ihmiselle.

Samalla ajattelin, että helppoahan on tehdä ihana tilkkutyö pelkistä ihanista kankaista. (Tosin ihanista kankaista pystyy helposti tekemään myös kamalan tilkkutyön, mutta ehkä se on vähän vaikeampaa.)

Tuli tästä tilkkupinnasta nyt millainen tahansa, niin ainakin olen huomannut sen syntyvän tooooodella paljon nopeammin kuin ne peitteet, jotka olen värkkäillyt 5cm x 5cm paloista! Luulisi myös, että jäännöspalakasat olisivat silmin havaittavasti pienenneet. Luulisi, niin.

Friday, 22 April 2011

suorakaiteita ja neliöitä.

Japanilaisvivahteinen tilkkupinta muotoutui tällaiseksi:


Täydensin tilkkupintaa vielä yksillä valkoisilla kaitaleilla, että sain siitä tarpeeksi leveän (tilkkulaukkua silmällä pitäen). Tasoitin tilkkupinnan alareunan ja ompelin sinne poikkikaitaleen, jotta laukun pohja ei olisi niin arka. Valitsin kankaan, jota sattui esiintymään sekä etu- että takakappaleessa.

Kiinnitin taakse paksumman liimavanun ja leikkasin college-trikoosta taustapalan. Tikkasin mielikuvituksettomasti mutta eleettömään tyyliin sopivasti suorin ompelein:


Uutta tilkkupintaa

Hiljattain ostamassani Cozy Modern Quilts –kirjassa oli kiva, neliöistä ja kaitaleista ommeltu malli, johon päätin tarttua. Minua innoittivat punasävyiset, isohkot tilkkuneliöt, jotka ostin Tilkkuluolasta Torstaitikkaajien kojusta.

Blokit tehdään kätevästi, leikkaamalla isompi blokki neljään osaan:


Yritin löytää sopivia kaitaleita jäännöskangaspinoistani ja –kasseista. Arvelin, että niitä saattaisi olla melko tavalla. Päätin värityksen ideaksi vain sen, että keskellä olisi punasävyinen neliö, sisempi kaitale olisi keskitummaa ja ulompi kaitale hyvin tummaa. Väreistä viis, ja punaisen keskineliön sävykin saisi olla mikä tahansa tummasta vaaleaan.

Keskellä siis punaista ja sisempänä keskisävyistä:


Ja uloimpana tummaa kangasta:


Toinen tumma kangas meinasi vallan loppua ja jouduin kaivelemaan toisia jäännöspalavarastoja ja lopulta jatkamaan viimeistä kaitaletta kuudella eri jatkopalalla.

Kaksi testikappaletta sointuisivat toisiinsa suunnilleen näin, jos ne tulisivat vierekkäin:


Blokit näyttivät lupaavilta. Vilkaisin myös täpötäysiin jäännöspalapinoihin ja –kasseihin ja ryhdyin leikkaamaan jäännöspaloista neliöitä ja kaitaleita, jotta ne edes vähän vähenisivät. Kävin myös parilla isommalla ja uudemmalla kankaalla. Leikkasin kolmettoista setit:


Nyt sitten ompelemaan! Tästä (tilkkupeitosta?) näyttäisi tulevan aika värikäs.

Valmiit Ystävälliset-lasinaluset

Ompelin kuusi sydän- ja/tai ruusukuvioista lasinalusta valmiiksi:

Thursday, 21 April 2011

mustan ja valkoisen sävyjä.

Kolmas ja tällä erää viimeinen ruusuneliöin koristettu vetoketjupussukka on valmis. Tämän nimi on Öinen ruusu (ja keksin nimen itse). Olisin mieluusti tehnyt tästä Yöruusun, mutta se oli liian lähellä vyöruusua, josta ei tule mukavia ajatuksia mieleen.


Musta pinta oli tietysti mahdoton saada edes lähes realistisesti kuvatuksi.


Kangasmerkki tuli kiinnitetyksi aika alas. Kun havaitsen tällaisia epäsäännöllisyyksiä töissäni, lohdutan itseäni toteamalla, että ainakin nämä ovat todella uniikkeja. Joka tavalla.

Sitä valkoista

Tykkäisin välillä ommella vaikka tilkkulaukun. Raotin kirjastosta lainaamaani sisustuskirjaa Väreillä kodikasta, kirjoittanut Shannon Fricke. Näin tämän kuvan ja ajattelin (tietenkin) heti tilkkupintaa:


Kuvassa on ilmeisesti paperityönä tehtyjä seinätauluja, mutta mikä estäisi yhdistämästä moninaisia väritilkkuja valkoisiin paloihin juuri näin? Tilkkupinnasta voisi sitten koota vaikka juuri tilkkulaukun. Ehkä laittaisin pohjan värikkäämmästä kankaasta, ettei laukusta tulisi liian arka (siis likaantumiselle arka).

Tuumasta toimeen: leikkasin jäännöspalakasoistani löytämistäni keskitummista kankaista suorakaiteita. Leikkasin valkoisesta lakanakankaasta kaitaleita. Mallailin värillisiä paloja valkoiselle pohjalle, että näkisin, onko pinnasta tulossa inspiraatiolle uskollinen:


Toiselle puolelle leikkasin hieman eri väriset suorakaiteet:


Vielä en tiedä, miten toteutan laukulle sen tummempisävyisen pohjaosan. Ehkä valitsen jonkin näistä suorakaidekankaista pohjakankaaksi.

Kannattaisikin varmaan tehdä pari laukkua välillä, kun satuin ostamaan Tilkkuluolan myyntipöydiltä kaksi 100 kappaleen nappipussiakin. (Laukkuun tarvitaan yleensä yksi nappi - muuhun tarkoitukseen en oikeastaan nappeja käytä.) Tarjous oli tietysti liian hyvä ohitettavaksi, vaikka ihan kahtasataa nappia en taida ehtiä aivan heti käyttää. En ole vielä tarvinnut niistä yhtään.

Äitienpäivälahjatyyppiset lasinaluset

Leikkelin suorakaiteita uuteen tilkkulaukkuun, mutta ehdin myös ommella lasinalusia. Ompelin tilkkupinnan ja taustakankaan oikeat puolet vastakkain yhteen, jätin yhtenäiselle sivulle kääntöaukon. Leikkasin sopivan kokoiset neliöt liimavanusta, jota ei riittänyt kuin neljään aluseen. Loput kaksi leikkasin tavallisesta vanusta.

Kavensin neliöiden kulmat ja käänsin palat oikein päin. Kiinnitin kääntöaukon neuloilla. Lasinaluset odottavat tässä, että tikkaan ne:


Pidän vapaapäivää. Toivottavasti ehdin myös ommella eikä koko vapaapäivä kulu kodin rästitöiden tekemiseen!

Tuesday, 19 April 2011

valmiita vetoketjupussukoita.

Valmistuneista kauimmin on ollut tekeillä ”Kaupungin yö” –niminen vetoketjupussukka. Tilkkupinta on valittu käsiin ensimmäiseksi sattuneen vetoketjun värin mukaan. Pintaan harjoittelin tavallista muurahaisenpolkua terävämpää konetikkauskuviota.


Muistin ommella vuoriin kangasmerkin, mutta liian myöhään – jouduin kiinnittämään sen käsin ompelemalla.


Vähän isompi vetoketjupussukka, nimeltään ”Hiiohoi”:


Tähän pussukkaan muistin ommella kanto- tai kiinnipitolenksun ja kiinnittää sen samalla kun ompelin pussukan tilkkupinnat pussiin. Tämä onkin kyllä viime aikoina valmistuneista pussukoista ainoa, jossa on lenksu. Taisin muistaa kiinnittää myös kangasmerkin aika hyvin ajoissa.


Valmis ruusuneliöpussukka

Valmistin ruusuneliöiden ympärille muotoutuneet tilkkupinnat pussukoiksi suuruus- tai pienuusjärjestyksessä eli pienimmän ensin. ”Vadelmaunelma”-nimen saanut pussukka on valmiina tämän näköinen:


Pussukan sisään löysin teemaan sopivan ruusukankaan:


Myöhään eilen illalla valmistui vielä yksi vetoketjupussukka, mutta siitä ei vielä ole kuvaa. Ensi postauksessani sitten!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails