tikkauksia. leikkauksia.

Vihdoinkin sain aikaiseksi raivata ompelupöytäni tilkkupeitteen tikkaustyölle suotuisaksi. (Ei uskoisi, että ompelupisteeni siivouksesta on niin vähän aikaa – kaikki tuntuu jälleen olevan levällään.)

Otin esiin ”nopeasti valmistuneen tilkkupeittoni” (hah hah!), mietin vähän aikaa, millä ihmeen värillä sitä tikkaisin ja miten, sitten jätin ajattelun aika vähiin ja aloitin vain jollain soveliaahkolla langalla. Langan väri on punertavan violetti, koska peiton keskellä olevissa blokeissa on jonkin verran violettia väriä. Tikkauskuvio on loivasti mutkitteleva ommel, koska haluan peitteeseen ”modernin” tuntuman.

Peitossa on kirkkaita punaisia kohtia, joissa on keltaista väriä. Niihin teen ehkä jotain korostusta keltaisella tikkauslangalla.

Peitossa kulkee myös musta-valko-vihreä ”köynnöskuvio” kulmittain. Niihin kohtiin ajattelin tikata kiehkuroita tai rinkuloita.

Punaiseen, kapeaan kehykseen saatan myös tikata jotain muusta pinnasta poikkeavaa. Ja peiton mustat reunat ovat kysymys sinänsä. Ehkä niihinkin tulee vielä jotain, tai sitten tikkaan niihinkin loivasti mutkittelevaa viivaa.

Tikkasin ensin aivan tavallista paininjalkaa käyttäen, ilman mitään apuvälineitä. Olipa uuvuttavaa, peitto veti koko ajan ja kun ompelin yhden tikin yhteen suuntaan ja toisen toiseen suuntaan, tikkausten välissä nurjalla puolella näkyi, että ompeleet vetivät eri suuntiin. Ei mitenkään dramaattisesti mutta kuitenkin. Sitten muistin, että omistan kaksi juttua, jotka ehkä olisivat avuksi.

Olen aikoinaan ostanut koneeseeni lisävarusteeksi yläsyöttäjän, jonka asentamiseen ei tullut ohjetta ja jonka siksi asensin pari ensimmäistä kertaa puutteellisesti, joten se ei oikein toiminut. Päätin kuitenkin etsiä sen käsiini ja kokeilla. Löysinkin sen – tosin aika kauan aikaa sitä etsiskeltyäni - ja sain sen toimimaan.

Minulla on nyt myös tarttumapalat! Kiitos tilkkuiluystäväni Miljan, joka oli löytänyt Lidlistä maton liukuesteverkkoa ja joka leikkasi siitä minullekin palan. Otin kämmentä vähän isommat palat liukuestettä ja pitelin niiden avulla peitteestä kiinni sitä tikatessani. Kyllä pelitti!

Yläsyöttäjän ja liukuestepalojen avulla sain viimeisimmän loivasti mutkittelevista viivoista selvästi siistimmäksi ja vetämättömämmäksi.

Tosi hieno tilkkutyöidea

Osuin eilen sattumalta linkkipolulle, joka johti upean taitellun kangastähden tutoriaaliin.

Olen tehnyt samantapaisia, ehkä kuitenkin vähän vaatimattomampia (ja ohuempia) tähtiä parikin kappaletta pyöreiksi joululiinoiksi. Voi olla, että joudun kokeilemaan myös tätä!

Niitä leikkauksia

Ei siinä kaikki, että tikkasin peitettä! (No, neljä ommelta sain tehdyksi.) Etsin trikoopaitakaavani, löysin sattumalta siihen vaihtoehtoisen kaula-aukon kaavan ja leikkasin itselleni paidan uudesta, ihanasta kuviotrikoostani:

Hihoja ei tässä vaiheessa vielä ollut leikattu.

Kaula-aukosta tulee tällainen:

Kaula-aukon kaava on Burdan Petite Fashion –lehdestä vuodelta 1999. En heitä juuri mitään ikinä pois!

Ehkä tulevaa leikkausta

Katselin juuri eilen Kay Whittin uusinta mekkomallia Sew Serendipity –blogissa ja mietin, että tykkäisin tehdä tilkkumaisen mekon samaan tyyliin, mutta a) en pitkää b) enkä hihatonta. Tänään satuin selaamaan Suurta käsityölehteä, elokuu 2011 ja näin tämän mallin:

Voisin toteuttaa tämän mekon samoilla ideoilla. Tästä mallista jättäisin tietysti kaula-aukon tienoilla olevan röyhelön pois ja ehkä ompelisin mekkoon pidemmät hihatkin. Tai siis tiedän, että ompelisin vajaamittaiset pitkät hihat. Ja käyttäisin monta eri kangasta. Katsotaan, saanko aikaiseksi!

Tällaiseen käyttöön päätyvät tekemäni kassit ja pussukat:

Kissa etsi vaihtoehtoisen makuupaikan, koska olin taitellut silityslaudan syrjään.