Tilkunviilaaja

Melko erikoisen näköinen tilkkupussukka sai vuonna 2020 nimekseen Xanadu. Xanadu-tilkkupussukasta on aika vähän kerrottavaa. En muista edes, minne se on joutunut, vai eleleekö se edelleen jossain pussukkavarastojeni syövereissä. Kirjoitin kuitenkin sen tekovaiheista vähäsen eli käytin sitä yhtenä esimerkkinä kolmesta uudesta tavasta tikata tilkkupinta.   Kun nyt pääsin aiheeseen "tilkkupintojen tikkaus," niin annanpa pari vinkkiä. Vinkki 1: Katso tästä 21 helppoa tapaa tikata tilkkupinta! Kokosin kirjoitukseeni suunnilleen kaikki tikkauskuviot, joita olen itse kokeillut kotikoneella tikatessani. Vinkki 2: Ajatuksiani tikkaamisesta. Tarjoilin erilaisia kehotuksia vuoden 2019 joulukalenterissa.  Xanadu-tilkkupussukka sai nimensä, kun tulin ajatelleeksi, että nimi voisi alkaa x-kirjaimella. Satun tuntemaan bändin ”Dave, Dee, Dozy, Beaky, Mick and Tich” tuotantoa, ja he laulavat Xanadusta hittibiisillään ”The Legend of Xanadu”. Kas tässä he esittävät hittinsä - nostalgisest

Ompelin vuonna 2017 tilkkupeiton rusettiblokeista, joista sommittelin pallokuvioita. Taisin saada melko pian idean työn nimeksi, sillä Kaikki pallot ilmassa on nerokas biisi! Kuuntele kappale ja ihastele laillani sen positiivista sykettä! Onpa ihana!      Kaikki pallot ilmassa -tilkkupeittoni valmistui kuvaamisen kannalta mukavaan aikaan loppukesällä. Eikö kaikki kuvassa näytäkin valoisalta, värikkäältä ja kesäiseltä!? Tilkkupinnan valmistamisen ajalta minulla on pari selkeää muistikuvaa. Jo melkein ensimmäiset blokit kirvoittivat positiivisia kommentteja, kun jaoin kuvia Instagram-tililläni. Lisäksi sain ainakin yhdeltä ihmiseltä neuvon, että minun pitäisi tehdä ympyräkuvioista aina joko vaaleita tai tummia, jotta kuvio erottuisi. En noudattanut neuvoa! Sen sijaan en muista, millä systeemillä leikkasin paloja blokkeja varten. En edes tämän kuvan perusteella keksi. Muistan, että minulla oli joku systeemi, mutta kuvasta ei voi päätellä, mikä. No, ehkä sillä ei ole niin väliä. En us

Joulukalenterin puolen välin kunniaksi jaan kirjavan Pöydät täyteen -tilkkupeittoni tarinaa. Tilkkupeitossa on jotenkin herttainen väritys – miten siitä muka voisi tulla petoja mieleen? No, eihän siitä tullutkaan petoja mieleen, vaan bileet! Ja koska olin silloin juuri sattunut katsomaan Antti Tuiskun musiikkivideota kappaleesta ”Peto on irti,” nappasin peitolleni nimen kertosäkeistöstä. Voit katsoa Ana Tuden hillittömän videon tästä:     Olen nähnyt Antti Tuiskun keikallakin. Mies osti meille liput Bailantaihin, jota siirrettiin kaksi tai kolme kertaa, kunnes konsertti viimein toteutui syyskuussa 2022. Olin huolissani säästä – syyskuussa voi olla millaista tahansa – mutta ilta oli ihana. Katsokaa vaikka! Tilkkublokit tuovat mieleen pöytäliinat, ja värivalikoima on melkoinen kattaus – Pöydät täyteen -peitto sai siis ihan loogisen nimen! Rakensin tilkkupinnan economy-tyyppisistä blokeista – saman tapaisista kuin käytin Tupla vai kuitti -tilkkupeittoon. Silloin leikkasin nurkkiin ko

Pussukan nimi on Jee-jee, mutta siitä tulee vääjäämättä mieleen Les Chat Sauvages -nimisen bändin biisi Twist à Saint Tropez. Ainakin minulle! Meillä oli kotona singlelevy, jota kuuntelin mielelläni jo alle kouluikäisenä. Luultavasti viehätystä lisäsi se, että levyn kannessa oli kuva kissaorkesterista – vähän kuin Pikkuoravat-levyjen kansissa oli piirretyt oravat - Nestori, Simeoni ja Elmeri. Kuuntele kappale tästä, niin kuulet myös, miten sana ”twist” kannattaa laulaa.     Meillä oli muitakin singlelevyjä ja matkalevysoitin. Opettelin mieluusti soittimen ja levyjen käytön jo aika pienenä ja kuuntelin kaikkia levyjämme – paitsi tylsiä kieliopintojen esittelylevyjä. Toinen lemppareistani oli englanninkielinen ”Putti Putti,” jossa kertosäe lauletaan havaijiksi. Annan bonuksena vielä linkin tuohon biisiin - voit kuunnella sen YouTubessa: https://www.youtube.com/watch?v=UR9h_c4s-ac  Vaikka opin käyttämään levysoitinta, niin kaikkina näinä tilkkuiluvuosinakaan en ole oppinut yhtä asiaa –

Ylvis oli yhden hitin ihme joskus vuonna 2013. Heidän kappaleensa innoittamana Tytär antoi kivan kettukangaspalan ympärille ompelemalleni tilkkupussukalle nimen Mitä kettu sanoo. Käsitellään tuo yksi hitti ensin. Mitähän se kettu oikein mahtaa sanoa? Katso video, niin se selviää (vai selviääkö sittenkään)! Siinä sitä on tymäkkää laulantaa ja äännäntää!    Tuntuu, ettei biisin kuunneltuaankaan ihan tiedä, mitä kettu sanoo. Sitten käsitellään Mitä kettu sanoo -tilkkupussukka. Olette varmasti ahkerina lukijoinani huomanneet, että kuvaan valmiit teokset yleensä ulkona, ja äärimmäisessä hädässä erittäin vaalealla poppanamatolla. Mutta Mitä kettu sanoo -pussukan valmistujaiskuvat otinkin kakluunia vasten, sillä oli pimeistä pimein vuodenaika ja valottomista valottomin päivä, ja juuri tuohon kohtaan osui sopiva spottivalo. Olisi luullut, että kuvasta tykättäisiin, sillä se oli ainakin kunnolla valaistu. Olisi luullut väärin. Tuo juttu oli sinä vuonna suunnilleen vähiten luettu blogikirjoitu

Voisiko Takataan roos -laukun kanssa juosta Tornioon? Takataan roos -aukkuni valmistui vuonna 2013, jolloin Tytär asui vielä kanssamme ja auttoi usein minua keksimään teoksilleni nimiä. Nytkin hän oli havainnoinut laukun vienot viitteet 1970-lukuun, ja niin nimi löytyi! Kuvia katsoessani täytyy todeta, että tilkkupinta on huomattavasti vähemmän kirjava kuin nykyiset työni. Olin kuitenkin rakentanut pinnan samanlaisista resurssipalaneliöistä, joita toisinaan edelleen valmistan. Tilkkupinnan tikkauksiin panostin – juoksutin pintaan ainakin suoria ompeleita, kaaria ja spiraaleita. Tästä tuli mieleen markkinoida vetoketjulaukkuohjettani! Klikkaa itsesi kirjoitukseeni, jossa kerron, miten sinäkin voit ommella tuollaisen laukun – omanlaisestasi tilkkupinnasta.  Huomasin kirjoituksestani, että tuolloin käytin vielä yksinomaan nuppineuloja kiinnittäessäni laukun osia ompelua varten. Nyttemmin olen löytänyt wonder-clipsit. (Tästä vuorostaan tulee mieleen joulukalenterini luukku 4 vuodelta

Rakentelin vuonna 2012-2013 tilkkupeiton blokeista, joita luonnehdin kalterikuvioisiksi (tai säleikkömäisiksi). Se sai nimen Villit kuviot. Katselen tätä kymmenen vuotta nuoremman itseni ompelemaa tilkkutyötä ja varsinkin valmistusprosessia kuvaavia kirjoituksiani vähän epäuskoisena. Käyttelin (jo silloin) erilaisia kankaita huolettomasti yhdessä! Luultavasti osa valinnoista johtui siitä, etten voinut noin vain mennä kauppaan ja valita juuri mieleni mukaisia kankaita esimerkiksi työn kehykseen. Ehkä en tänään valitsisi haalean vihertävää välikaitaletta, mutta mitä siitä! Kyllä se villeihin kuvioihini sopi. Valmistujaiskirjoituksessani valmis kirjava tilkkupeitto kerron myös onnekkaasta sattumasta, jonka ansiosta peitto sai siihen täydellisesti sopivan reunakaitaleen. (Kaitale oli jo joutumassa roskiin, mutta minulle se oli aarre.) No tämä biisi sitten. The Troggs -nimisen yhtyeen kappale Wild Thing on minulle tuttu varhaisesta teini-iästä asti – ei siksi, että olisin sitä kuunnellut