Tilkunviilaaja

Osallistuin vaihteeksi tilkkutyöbingoon tänä vuonna, sillä en pystynyt vastustamaan arvonnan houkutusta. Arvoin nimittäin itselleni tehtävät bingoon, kun Tilkkuyhdistys oli julkaissut hauskan tehtäväidealistan.   Yksi bingoruuduistani kehottaa ompelemaan valmiista resurssipalapinnoista vähintään 3 teosta. Käytin muutamia pintoja jo Pöllökulta-pussukkaan, ja uusimmassa teoksessani olen hyödyntänyt niitä lisää. Teoksen nimi on Kuva-arvoitus, ja siinä on mukana to-del-la pitkän aikaa käyttämättömänä virunut blokki, epäkesko hirsimökkiblokki oikeassa yläkulmassa: Toiselle puolelle kelpuutin malliblokin, jonka ompelin Tilkkuyhdistykselle tekemääni Ikkuna-blokkiohjetta varten. Seuraavasta kuvasta näet, että myös suora konetikkaus voi näyttää mielenkiintoiselta tilkkupinnassa: Olen koonnut tikkausideoita blogikirjoitukseeni ”21 helppoa tapaa tikata tilkkupinta”. Luettelostani löytyy peräti 15 tikkaustapaa, jotka onnistuvat ilman vapaatikkausta. Ikkuna-blokkia täydentää kolmio-neliösar

Löysin pari mukaan sopimatonta tilkkupintapalaa rakennellessani Paratiisilintu-tilkkupussukkaa. Toinen niistä oli melkein tarpeeksi iso tarkoituksiini, eikä muitakaan tarvinnut kovin ihmeesti kasvattaa, jotta koossa oli pussukkapinnat. Näytinkin ne jo Paratiisilintu-postauksessani. Nyt pinnat ovat saaneet kolmiulotteisen muodon, ja tilkkupussukan nimi on Pöllökulta. Löysin nimittäin pöllökuvioisesta kankaanpalasta keltaisen pöllöhahmon, joka pääsi mukaan pussukan yläreunakaitaleeseen. Ajattelin saman tien, että pussukan nimi tulee jotenkin liittymään pöllöihin. Aioin myös paneutua nimeämiseen riittävästi, jotta lopullinen nimi vaikuttaisi kekseliäältä. Mutta jouduin ajolähtötilanteeseen. Instagram-postauksen kuvat odottivat tekstejä, ja valmiina oli vasta toisen pussukan nimi. Kännykällä ei oikein toimittanut selailla muuta, jotta jo tehty työ ei varmasti katoaisi. Pöllö, pöllö, pöllö,… mutta mikä pöllö? Keltapöllö? Ei, se on liian ilmeinen, eikä sellaista ole. Ajattelisivat vielä,

Helmikuussa Tilkkuyhdistys julkisti haasteväriksi turkoosin. Ompelin nopeasti turkoosit tilkkupinnat, mutta ne jäivät kesken, kun uppouduin ensin karhuntassublokkien tehtailemiseen ja sitten tilkkupeittojen viimeistelemiseen. En ehtinyt edes jakaa tilkkupintojen kuvia blogissani. Eilen tilkkupinnoista rakentui kuitenkin vetoketjupussukka, jolle annoin nimen Paratiisilintu. Tilkkupussukan toisella puolella on kiva lintukuvio, ja mukana on sopivasti kukkia sun muita, joten se voi hyvin laulella paratiisissa. Toiselle puolelle sattui katseenvangitsijaksi teekuppi. Tula Pinkin Curiouser and Curiouser -sarjasta. Harkitsin siksi myös nimeä Teekutsut, mutta lintukuvion innoitus voitti. Kokeilin ottaa Paratiisilintu-pussukasta dramaattisen kuvan vastavaloon. No, ainakin kuvassa on selkeästi talvi. Naapurin aita pääsi taustaksi toiseen kuvauspaikkakokeiluun. Tämän puolen tilkkupinnasta näkee, miten vaikea minun on pitäytyä yhden värisissä paloissa. Kun teekupissa oli oranssia, niin yhtäkk

Innostuin tammikuussa tekemään tummataustaisia karhuntassublokkeja. Tein ensin vain kokeilun, mutta blokkeja kertyi lisää ja lisää, kunnes tilkkupinta oli valmis. Varastossa oli sopiva taustakangaskin, ja kun Töölön Tilkkupajan Soile oli vielä pyöritellyt longarm-Armillaan peittoon ihanat tikkaukset, oli aika viimeistellä työ ja ottaa siitä valmistujaiskuvat. Tässä hän on: valmis  Otava-tilkkupeitto karhuntassublokeista. Käytin blokkeihin paljon resurssipaloja, mutta leikkasin mukaan myös uusia kankaita. Valitsin värit vapaasti: ainoa sääntöni oli, että jokaisessa blokissa olisi keltaista tai oranssia (tai sellaiseksi luokiteltavaa väriä). Kokosin neljän palan blokit niitä sen kummemmin sommittelematta, mutta tein parhaani saadakseni kaikki kuviokankaat näkymään oikein päin. (Osa tassuista oli onneksi sellaisia, joiden suunnalla ei ollut väliä.) Blokeista tulikin hyvin sattumanvaraisen värisiä. Lisää satunnaisuutta sain sommitellessani blokeista tilkkupintaa, sillä järjestys määräy

Jaoin Tilkunviilaajan joulukalenterin 2021 luukussa 24 jo kuvan Lexical-tilkkupeitostani ohuena pintana. Kerroin viime vuoden yhteenvetopostauksessani myös siitä, että olen kirjoittanut blokista ohjeen/kaavan, jota aion tarjota verkkokaupasta ladattavaksi. Vaikka tilkkupinta odotti melkoisen tovin luottotikkaajani Soilen paluuta tauolta, peitto valmistui silti ennen kuin olen saanut kaavani kaupallistettua. Voi minua! Olen silti kaikkiaan enemmän tyytyväinen kuin tyytymätön mihinkään, sillä Lexical-peitosta tuli kiva. Katsokaa vaikka! Ensimmäinen kuvauspaikka oli kadun päähän kerätty lumivuori – varmaan kahden pitkän henkilön korkuinen. Peiton urhea pitelijä on noussut vain vuoren puoliväliin, ja kamppailee suoristaakseen peiton, johon tuuli tarttuu hanakasti. Peitto suoristui lopulta. Kuvaajan varjo on tyylikkäästi mukana! Seuraavassa kuvauspaikassa toivoin saavani näkyviin myös tikkauskuviot, mutta siinä oli vielä tuulisempaa. Lexical-peitollani on jalat! Peitto lepatti pu

Nimeän jokaisen tilkkuteokseni, olipa kyse sitten pienestä pussukasta tai parisängyn peitosta. Nimet ovat yleensä suomenkielisiä, joskin käännän nimet englanniksi Instagram-päivityksiäni varten. Nyt olen työstänyt kahta tilkkupeittoa sillä mielellä, että kirjoitan niistä kaupallisesti saatavilla olevat ohjeet englanniksi. Siksi niillä on valmiiksi englanninkieliset nimet – ja tämän peiton nimi on Trixter. Trixter-tilkkupeitto valmistui jo muutama päivä sitten, mutta en vain ennättänyt saada siitä yhtään aurinkoista kuvaa. Siksi minulla ei ole esimerkiksi yksityiskohtakuvia tai valoisia kuvia, joissa peiton tikkauskuvio näkyisi. Tikkaus näkyy kuitenkin tässä ei-niin-valoisassa kuvassa, jonka otin tasoittamattomasta ja kanttaamattomasta peitosta. Aaltoileva tikkauskuvio saa pinnankin näyttämään aaltoilevalta, vaikka oikeasti peitto on aivan litteänä lattialla. Kokeilin yhden lyhyen, aurinkoisen hetken ajan, saisinko peitostani kuvan moni-ikkunaisella kuistilla. Ehkä kuvasta aavistaa,

Piti ihan Instagram-kanavan puolelta tarkistaa, milloin viimeksi puutuin kukkakuvioisiin, paperiompelulla toteuttamiini Blue North Strong and Free -blokkeihin. Viimeisin kuva oli maaliskuulta 2021 – siis melkein vuosi sitten. Laskin epäluotettavassa laskupäässäni, että yhdessä blokissa olisi 73 osaa. Ompelen blokkeja paperiompeluna, taittelutekniikalla. Minulla on yksi kaava, jolla ompelen keskimmäisen palan ja nurkkapalat. Loput blokkiin tulevat palat kokoan neljästä keskenään saman muotoisesta, mutta eri tavoin väritetystä palasta. Olen tehnyt jokaiselle väritykselle oman kaavan, jotta minulla on toiveita saada syntymään oikeanlaiset osat. (Ja silti teen välillä virheitä.) Viimevuotinen tilanne jäi kutkuttavasti kohtaan ”noin kymmenen valmista blokkia”. Parin viime viikon aikana olen ommellut muutaman blokin lisää. Tässä ylimmät kaksi blokkia ovat uusia: Blokin muoto on hauska! Mielestäni keskellä on kukka. Miehen mielestä blokin keskellä oleva kuvio on miina, eli hän näkee isomm