Tekstit

Kuurankukka.

Kuva
Hyvää joulua! Jouluaaton kalenteriluukusta putkahtaa todellinen joulupeitto eli vuonna 2019 valmistunut Kuurankukka. Paraatipuolen lumihiutaletta ja taustapuolen lisäpaloja lukuun ottamatta käytin siinä vain joulukankaita. Lokakuun loppupuolella 2019 rupesin näkemään yllättävän hauskoja lumihiutaleita pitkin Instagramiä. Mitä useampia näin, sitä enemmän halusin itsekin kokeilla mallia! Ensin ajattelin katsoa mallin löytämistäni kuvista ja laskea itse, montako millaistakin palaa tarvitsen. Hiljalleen minusta alkoi kuitenkin tuntua, että olisi reilumpaa ostaa kaava ja niin tukea käsityöyrittäjän toimintaa. Sinäkin voit 12 dollarilla tukea @modernhandcraftin käsityöyritystä ja ostaa Snowflake-kaavan täältä: https://www.modernhandcraft.com/pdf-patterns/snowflake-quilt-pdf-pattern   Käyttelin hänen valmiiksi laskemiaan palamenekkitietoja, mutta leikkasin kymmenen sentin neliöitä, en tuumamittaisia. Kymmenen sentin neliöitä siksi, että pitkä viivaimeni on senttimittainen. Onnittelen itseä

Ruutuässä.

Kuva
Vähiin käy Tilkunviilaajan joulukalenterikin ennen kuin loppuu. Toiseksi viimeistä luukkua tässä availlaan! Ohhoh, jälleen pääsi joulu yllättämään – aivan niin kuin syksyisin liukas keli yllättää autoilijat ainakin kerran. Tänään paljastan, että mikäli ikinä olen täysin hurahtanut johonkin tilkkupeittomalliin, niin tähän Plaid-ish Quilt -malliin, jonka mukaan toteutin Ruutuässä-peiton vuonna 2019. Elokuussa 2019 osui silmiin Instagram-päivitys, jossa @kitchentablequilting kertoi juuri julkaisseensa ilmaisen tutoriaalin. Kuvassa näkyi hauska, ruutukuvioinen tilkkupeitto. Olen näemmä ottanut päivityksestä ruutukaappauksen ja ladannut ohjeen koneelleni saman tien. Pääsin syksyllä 2019 ihanalle tilkkumatkalle Ranskan Alsaceen, ja juuri sopivaan aikaan, jotta saatoin täydentää siellä kangasvarantojani tätä projektia varten. Minulla oli takaraivossa ajatus, että yhdistäisin violettia, turkoosia ja oranssia, ja saaliinani olikin oikein hyödyllisiä nyyttejä. Tartuin uusiin kankaisiin heti

Pellervontie.

Kuva
Vuonna 2019 valmistunut Pellervontie-tilkkupeittoni tuo teille terveiset Käpylästä. Ompelin Pellervontie-peiton itse suunnittelemistani tilkkublokeista, joille löytyi loistava ja sopiva nimikin, kun kysyin kavereilta. Kvilttaaja ehdotti nimeä Käpylä, ja totta kai se oli paras ja osuvin! Blokin suunnitteleminen lähti käytännön tarpeesta. Tarvitsin riittävän ison blokin, jonka yhdistäisin ostamaani Tula Pinkin Pinkerville-sarjan yksisarviskankaaseen. Yksisarviset olivat isoja ja niin hienoja, etten halunnut pilkkoa niitä yhtään. Onneksi ne mahtuivat 8,5-tuumaisen neliön sisään, joten saatoin leikata palat neliöviivaimeni avulla. Sommittelin Käpylä-blokista saman kokoisen. Olisin voinut blokit ja yksisarvisneliöt suoraan toisiinsa, mutta ne tuntuivat tarvitsevan vielä valkoista välikaitaletta. Tykkään edelleen Käpylä-blokistani ja siitä, miten yksisarviset kirmaavat tilkkupinnalla.   Nyt kannattaa katsoa hetki seuraavaa kuvaa ja sitten vähän päästä siirtyä katsomaan sitä seuraavaa ku

Herkkupalat.

Kuva
Koska hyvä Tuomas joulun tuopi, minäkin haluan mukaan hyvyyteen, ja esittelen tänään yhden kaikkien aikojen lempipeitoistani: Herkkupalat vuodelta 2018. Olin toukokuussa 2018 juuri ostanut ihanan pinon Tula Pinkin kuviokankaita, ja halusin käyttää niitä johonkin sopivan näyttävään projektiin. Selailin idea- ja kuvapankkiani ja löysin blokkimallin, johon käytettiin viiden tuuman neliötä. Kirjoitin blokki-ideasta silloin näin: Tuollainen neliö tuntui riittävän isolta, jotta kankaan kuviot näkyisivät siinä edustavasti. Se ei toisaalta tuntunut liian isoltakaan! Halusin, että työssä olisi aika monta blokkia, jotta se ei valmistuisi liian nopeasti. Tein yhden koeblokin, ja se oli siinä! Valitsin neliöihin kankaat huolellisesti: vain kauniit ja kiinnostavat pääsivät mukaan. Osa kuoseistani tunsi varmasti olonsa syrjityiksi, mutta olin päättäväinen. En voinut olla reilu ja ajatella, että kaikki sopisivat mukaan. Blogistani voin päätellä innostuneeni täysin, sillä muutamassa päivässä (?) o

Tasapeli.

Kuva
Syksyllä 2017 kaappiini oli siunaantunut hämmentävän monta batiikkikaitalepakkausta. Tottahan halusin ommella niistä jotain, ja kehitin blokkimallin toisensa jälkeen, kunnes ideani ehtyivät täysin. Kaappiin jäi kaksi pakkausta vaikka kuinka pitkäksi aikaa, mutta niistä kerron joskus toiste. Yksi keksimistäni blokkimalleista oli rasti – ja siksi kesäkuussa 2018 valmistuneen peiton nimeksi tuli Tasapeli. Eilisessä joulukalenterissa olikin jo linkki tähän kirjoitukseen, jossa välähti myös tämänpäiväisiä rastiblokkeja.   Rastiblokkipeittoprojektissa opin, että tilkkupinnan sommitelmasta kannattaisi ottaa kuva ja katsoa sitä ennen kuin ompelee blokit yhteen. Huomasin nimittäin vasta valmiiksi ompelemastani tilkkupinnasta, että yksi blokki näytti liian tummalta ympäristöönsä: Tummanpuhuva blokki näytti paljon sopivammalta tilkkupeiton ”alanurkkaan”. Koska olen kehittänyt blokkimallin ihan itse, tarjoilen tietenkin tänään vinkkinä blokkiohjeen. Jos sinulla on kaapissa käyttötarkoitusta od

Piiri pieni pyörii.

Kuva
Voi teitä talvella valmistuneita tilkkupeittoja! Teistä saa vain luonnottoman värisiä kuvia, kuten esimerkiksi Piiri pieni pyörii -tilkkupeitosta vuodelta 2017.   Värien säätäminen tosin onnistuu minulta nykyään paremmin, ja lopputulos on sentään puna-valkoiseksi tunnistettavissa. Ensimmäiset Piiri pieni pyörii -peiton blokit ompelin hienoissa ompelulaneissa blogiystäväni Tiinatein luona! Olin jotenkin ajatellut, että ommellessani tekisin samalla kuvituksen ohjeeseen, mutta olin muistanut ottaa työvaiheista vain yhden kuvan. Voi minua! Tässä on se yksi kuva. Olette varmaan samaa mieltä, ettei tästä vielä ole kokonaisen blokkiohjeen kuvitukseksi! Kun blokkeja tuntui olevan suunnilleen tarpeeksi tilkkupeittoa varten, rupesin aprikoimaan, miten saisin vaihtelevan kokoiset ja reunoiltaan epätasaiset blokit sopimaan toisiinsa. Kyllä tilkkuystävistä on hyötyä! Olen saanut lukemattomia hyviä ehdotuksia kanssatilkkuharrastajilta. Tilkkuystäväni Soile ratkaisi blokkien sovituspulman: hän

Värienergiaa.

Kuva
Vuonna 2017 valmistunut Värienergiaa-tilkkupeittoni on yksi onnistuneimmista jelly roll -paketista ompelemistani töistä.   Valmistujaiskirjoituksessa sanoin pitäväni lopputuloksesta niin paljon, että pitäisin peiton itse. Pidinkin! Peitto on edelleen mieluinen ja välillä käytössä päiväpeittona, vaikka on tarkoitukseen hiukan liian pieni.  Kissan mielestä tilkkupeitto on kyllä sopiva.  Projektini alkoi lokakuussa 2016, kun olin ostanut Töölön Tilkkupajasta ”jelly rollin” eli rullaksi käärityn kaitalepaketin Kona-merkkisiä tilkkupuuvilloja. Paketissa oli mukana kaikki sateenkaaren värit. Ei kestänyt kuin viikon, ja olin keksinyt, mihin sateenkaarivärini käytän. Päätin ommella hirsimökin puolikkaita (vai neljäsosahirsimökkejäkö nämä mahtavat olla). Blokkini alkoivat 7cm x 7cm kangasneliöstä. Leikkasin keskusneliöitä jäännöspaloistani ja ne olivat vaikka minkä värisiä. Seuraava kerros oli vaalea/valkoinen, 4cm leveää kaitaletta. Sitten ihana kerros Kona-kaitaletta ja uloimmaksi jälleen v