Tekstit

bilepussukka tilkuista.

Kuva
Biletykseen sopivaksi (tai oikeastaan bilettämisen aikana tarvittaville tavaroille sopivan kokoiseksi) mitoitetun Street-mallisen vetoketjupussukan nimi on tietenkin Bilehile. Pelkistä mustista ja mustanpuhuvista tilkuista valmistettu pussukka tuntui tylsältä ajatukselta, joten livautin mukaan myös punaisia ja harmaita paloja. Ja tarkkailevia katseita. (Ja jos tosi tarkkaan katsoo, kissankarvasomistetta ainakin toistaiseksi.) Näin tuimasti katsovaa pussukkaa ei kukaan uskaltaisi edes varastaa. Vaikka siis bilettämisen aikana tarkkaavaisuus hervahtaisi, pitkäkyntinen roisto ei hyödy tästä pussukasta. Bilehile-tilkkupussukan jäykistää kerros muinaisista olohousuistani leikattua jerseytä sekä musta tikkausvanu. Kuvauksia varten sulloin sinne tyhjän muovikassin ja siksipä Bilehile näyttää mukavan muhkealta. Muodoltaan, ei kooltaan tietenkään! Bilehile-pussukka kun on melko pieni: Leveys ylhäältä noin 21,5 cm Korkeus noin 13,5 cm Pohjan leveys noin 5,5 cm Ompeli

valmiit nimilaput - ja keskeneräistä myös.

Kuva
Sinnikkäästi puurtamalla sain ommelluksi pinon matkalaukun nimilappuja jäännöspalatilkuista. Nimilappujen kangasosuuksien leikkaaminen on lastenleikkiä! Lisäksi se on erittäin hauskaa! On mukava etsiä lapun etupuolta varten tilkkuja, joissa on joku kiva juju ja taustapuolelle jujutilkkuun sointuva, vaatimattomampi kangaspala. Valitsen taustapuolelle vaatimattomamman kankaan, sillä varsinainen nimilappuhan peittää siitä suurimman osan. Vielä minä ompelen lapunkin, vaikka siihen liittyy pikkutarkkaa kääntämistä ja silittämistä myös, mutta voih, sitten seuraa työläs osuus. Täytyy etsiä sopivan joutilaita kankaita, joista leikata täysvinoa kaitaletta. Kankaiden täytyy sointua sekä juju- että taustapuolen kankaaseen ja sitten nuo lenksut pitää vielä ommella. Yllättävän paljon keskittynyttä ajattelua vaatii vielä nimilapun viimeistelevä osuus eli reunatikkaus ja samalla kertaa kiinnittyvä muovitasku. Jujukangas eli paraatipuoli jää ommellessa alalangan puolelle, joten puolas

kolme kysymystä Tilkkulehdestä 2/2015.

Kuva
Miksi viherkasvi vie yli puolet TILKKUlehden kansikuvasta? Oliko lehteni painatuksessa tapahtunut värivirhe, vai miksi suurin osa kuvista oli omituisen värisiä? Miksi lehden parhaan (ja ainoa modernin) näköinen sivu on takakansi, joka on kansainvälisen tilkkutapahtuman mainos?

vetoketjupussukka tilkuista.

Kuva
Ompelin eilen valmiiksi melko vihreäsävyisen tilkkupussukan, johon olin kummallekin puolelle saanut tikatuksi krysanteemimaisen kukkasen.   Helenan nimivinkkausta muunnellen annoin tälle nimen Puutarhassa. Olipa sopivaa, että otin pussukan valmistujaiskuvatkin puutarhassa. Ensin pääsiäismäiseltä vaikuttava asetelma, pupuineen ja narsisseineen: Sitten karummassa ympäristössä kuvattu otos, jossa tikkauskuvio näkyy oikein hyvin: Puutarhassa-vetoketjupussukka on kooltaan seuraavanlainen: Leveys ylhäältä noin 24 cm Korkeus noin 16,5 cm Pohjan leveys noin 6 cm Kantolenksun ompelin 6 cm x 43 cm kaitaleesta – jälleen Street-malliston pussukka. Vetoketjun huolittelevat kangaspalat ovat mielestäni aavistuksen liian pitkät. Silmämääräisesti kun sovitan, välillä tulee täydellinen tulos, mutta välillä vähän liian nafti ja välillä näin tuhlaavainen. Ihan ookoo kuitenkin! Tässä kuvassa taskukappalekin vilkkuu vähän näkyvissä: Tykkäsin tosi paljon kangaspalasta, josta

valmis tilkkupussukka.

Kuva
Toukokuu on jäänyt lähtemättömästi mieleeni jäätelökuukautena, koska ennen vanhaan jäätelökioskit avattiin silloin ja sitä pääsi ostamaan jäätelötötteröitä. Yksi suosikkimauistani oli tiikeri, joten ihan selvää oli, että tämä uusin pussukkani saisi nimen Tiikeri. Tällä puolella pussukkaa näkyy tilkullinen tiikeriraitoja ja hurja tiikerikissa, mutta toisella puolella on vielä pelottavamman näköinen tiikeri: Valmistusvaiheen kuva, johon olen koonnut vuorikangaspalat sekä Street-mittaisen kantolenksukaitaleen. Ihan päällimmäisenä näkyy lyhyehkö ja kapea vinokaitale, josta aioin vetoketjun vetimeen lisälenksua. Tässä vetoketjussa vain sattuu olemaan ns. reiätön vedin, johon on vaikea asentaa lisälenksu luontevasti. Lisälenksua ei siis tarvittukaan. Valmiin Tiikeri-vetoketjupussukan sisätasku on myös – roarr – tiikeriraidallinen. Taiteellinen kuva. Kokeilin, saisinko asetelluksi kuvaan sekä pussukan että sen yläpuolelle kohoavan narsissin. Näyttääkö pussukan hurja tiik

ompelin vetoketjupussukan.

Kuva
Ompelin valmiiksi yhden tekeillä olleista tilkkupussukoista ja annoin sille nimeksi Kuun pimeä puoli.   Pussukkani asettui kuvattavaksi keskelle kevätkukkia (ja pihaan toissasyksynä siirtämiäni sitä edellisvuotisia jouluhyasintteja), joten se ei vaikuta kovin pimeältä, vaan paremminkin kepeältä. Kuvasin pussukkaa myös sammaloituneilla kallioportailla. Portaat ja sammal näyttävät kuvassa hyviltä, mutta pussukka on valitettavan epävärinen. Kevätkukkien keskellä musta näyttää mustemmalta: Vaikea sanoa, kummasta puolesta pussukkaa pidän enemmän. Pimeästä puolesta, ehkä? Pussukan nimi perustuu kahteen ajatukseen. Toisaalta näin vastikään elokuvan Iron Sky, missä kuunatsit asuvat kuun pimeällä puolella ja suunnittelevat maailmanvalloitusta. Toisaalta näin televisiosta dokumentin Pink Floydin albumista ”Wish You Were Here,” mistä mieleeni tuli heidän toinen teoksensa ”Dark Side of the Moon”. Kuun pimeä puoli on siis ollut esillä. Kun pussukassa nyt on tummaa väritystä j

kahdet konetikkaukset.

Kuva
Kärsin “tyhjän paperin kauhusta” mitä tilkkupintojen tikkaukseen tulee, mutta urheasti kävin tyhjien pintojen pariin eilen ja tikkasin vähän mitä sattui. Siluettikuvioinen tilkkupinta oli helpoin. Siihen ei tarvittu kuin muutama suora pystytikkaus: Musta-harmaan tulevan pussukan toinen puoli oli vähän vaativampi, mutta vedin siihenkin pelkkää suoraa konetikkiä. Valitsin jo edellisen pinnan tikkaukseen keskiharmaan tavallisen ompelulangan. Vaalea näyttää tummalla paremmalta kuin tumma vaalealla. Tikattunakin pinnat ovat epämääräisen näköiset, kunnes ne tasoittaa: Heti ovat siistimmät. Huomaan, että joudun lyhentämään vetoketjua jonkun verran. Olen hiljattain nähnyt jossain (Pinterestissä?) kuvan krysanteemitikkauksesta ja sitä halusin kokeilla. Ompelukoneeni on hieno ja taitava ja tykkää varmaan välillä huonoa, kun käytän aina vain suoraa ommelta, siksakkia ja joskus kolmiaskelsiksakkia. Kytkin siis sen vapaaseen konetikkausasentoon, harjoittelin piirtämällä krysantee