Tilkunviilaaja

Punasävyinen palapelikuvioinen tilkkupinta on ollut pitkään kesken, sillä palapelipalojen nirkot ovat työläät toteuttaa. Mökkilomalla minulla ei muuta ollutkaan kuin aikaa, ja sitä riitti siis myös palapelin rakentamiseen. Kokosin punaisen tilkkupinnan enimmäkseen niin, että värit liukuvat toisiinsa, ja nirkkoja kiinnittäessäni olen ollut epäuskoinen – eiväthän vierekkäiset palat edes erotu toisistaan! Mitä turhaan näitä paloiksi ompelemaan! Valokuvissa palat näyttävät kuitenkin erottuvan toisistaan ihan kivasti. Jatkan tämän valmiiksi asti ja teen kaikista oikeita palapelipaloja. Laiturilla oli vähän tuulista ja peittokaitaleen kulmat lähtivät lentoon. Onneksi minulla oli jalka palasen reunan päällä, muuten olisin ehkä joutunut kalastamaan tilkkupinnan järvestä! Idean palapelitilkkupintaan sain alkujaan tilkkuystävältäni Maijalta, joka oli tehnyt vastaavanlaisen peiton pojalleen. Hän esitteli peittoa Helsingin tilkkukilta Syyringin yhdessä kiltaillassa ja ajattelin ens

Traktorinjälkeä muistuttava tilkkublokki tasoitetaan epämääräisen muotoisesta neliöksi, ja niinpä siinä tuoksinassa jää paljon hukkapaloja. Osa paloista on aika isojakin. Kirjoitin tuossa postauksessa, etten harmittelisi asiaa, vaan keskittyisin muuhun, mutta enpä voinut olla ajattelematta. Ennen kuin huomasin, olin ommellut pari jäännöspykäriviä yhteen siinä toivossa, että saisin näin syntyneestä pinnasta leikatuksi vaikka neliöitä. Näistähän voi leikata vaikka ja mitä! Tai siis yhden 9cm korkean ja vaihtelevan mittaisen palan sekä kaksi 4cm leveää pätkäpalaa. Mutta nämä kun ompelee sopivasti yhteen, syntyy niin monimutkainen tilkkupinta, että ensikertalainen ihmettelee, miten sellainen on oikein syntynyt! Ja että miten ollenkaan sellaisen osaa ommella! (Ja edistynyt harrastaja miettii, eikö tekijä osaa sovittaa saumoja kohdalleen tuon paremmin.) Jäännöspalaa jää nyt huomattavasti vähemmän, ja kaikki niin pientä, että minäkin pystyn surutta heittämään tuollaiset ros

Kiitos kaikille kommentoijille! Ilahduin, että niin moni tykkäsi esimerkiksi leijuvista neliöistäni ja jätti kivan kommentin! Tilkku ja Tilkku kysyi, minkä kokoinen on leijuvien neliöiden neliö, joka muodostuu keskusneliöstä, tummista nurkista ja sivusuikaleista. Se on 27,5cm x 27,5cm. En tiedä, haluaako hän tietää koon, jotta voi arvioida valmiin peiton kokoa, vai jotta voisi mitoittaa ”tilkkublokin”. Minä en osannut ommella tilkkupintaa neliöistä, vaan tein aina yhden rivin valmiiksi ja ompelin rivit yhteen. Tässä postauksessa näkyy, että tosiaan kokoan pintaa rivi kerrallaan. Mari Ohenoja-Miettinen antoi kiinnostavan vinkin isojen palojen leikkaamiseen: ”Itse leikkaan suuret kangaspalat olohuoneen maton päällä käyttäen suoraa reunaa viivaimena.” Hmm, varmaan toimisi paremmin kuin minun ähräämiseni yleensä. Täytyy kokeilla! Poutapilvi näki leijuvien neliöiden taustakappaleen poikkiraidassa kedon poikki kulkevan polun. Tämä oli kiva huomio! Irma kommentoi l

Kuusten kuiske –nimen saanut tilkkupeitto on valmis! Naapurin jasmiini (tai jasmike) on peitolleni komea tausta. Ompelin tilkkupeiton ”geometrisistä tilkkublokeista” ja ompelin niiden ympärille mielestäni kekseliään, katkoviivamaisen kehyksen. Vähän kuin olisi silkkinauhaa pujotettu tuohon, tai vedetty megahyperpaksulla langalla etupistoja. Voin kehua tätä kekseliääksi, sillä ei ollut minun ideani. Löysin tämän tilkkuystävältäni Soilelta lainaamastani kirjasta, joka oli täynnä kehysideoita. Peiton värejä on mahdoton säätää kuntoon, mutta kyllä kai näistä kuvista saa jonkunlaisen käsityksen myös värityksestä. Lähikuvassa jokunen kangas näyttää suunnilleen sen väriseltä kuin oikeassa elämässäkin. Leikkasin kehystä varten paloja, joista muutamia jäi käyttämättä. Hyödynsin ne taustakappaleen elävöittämiseen. Tausta on aika eleetön, sillä löysin kaksi isoa, yksiväristä kangaspalaa varastoistani. (Ihme!) Toinen paloista on ollut minulla varmaan 20 vuotta aika kauan,

Olen viettänyt niin paljon aikaa ompelupöydän ääressä, että puutarha näyttää suunnilleen viidakolta. Siksi tämän Karnevaali-tilkkupussukan kuvauspaikkanakin on viidakko! Tai no, oikeasti tässä ollaan ruohikolla päivänliljapenkin äärellä. Toiselta puolelta Karnevaali-pussukka näyttää tällaiselta: Pussukan nimi putkahti mieleeni jo siinä vaiheessa, kun vasta tilkkulasagne oli valmiina. Joskus on vaikea saada nimen päästä kiinni, mutta tällä kertaa se kävi helposti! Sammaleiset kiviportaat näyttävät aina hyviltä, harrastinpa puutarhurointia tai en. Pussukka näyttää kapenevan alaspäin, mutta se on kuvakulman aiheuttama harha. En päässyt ottamaan kuvaa yhtään alempaa, sillä heti jalkojeni takana kasvoi valtava heinätupas, johon en halunnut punkkien pelossa astua paljaine säärineni. Pysyttelin turvallisesti kiviportaalla, missä sentään eivät punkit vielä viihdy. Oikeasti pussukka ei siis kapene voimakkaasti alaspäin, vaan sen koko on seuraava: Leveys ylhäält

Sinnikkään tikkaamisen jälkeen pussukkakappaleet olivat siinä kunnossa, että pääsin tasoittamaan ne muotoonsa. Tilkkupussukka-aihio näyttää heti paljon valmiimmalta. Ompelin tahallani vetoketjun päihin aika reilun mittaiset jatkolipareet, jotta muistaisin varmasti tehdä tarpeeksi leveän tilkkupinnan. Minulle on aika monta kertaa käynyt niin, että lipareet ovat valmiissa pussukassa olleet vain hädin tuskin näkyvissä. Tikkauksia vähän lähempää: Kiva pinta tuli tästäkin! Vaikeinta näissä tikkauksissa oli pitää suora linja: vaikka pysyin mielestäni aina samalla etäisyydellä edellisestä tikkausviivasta, niin vain  ne tuppasivat valahtamaan vinoon. Tein tikkausten aikana pari välitarkistusta ja piirtelin uusia tavoitelinjoja. Pitkästä aikaa maltoin ommella pussukkaan myös sisätaskun, kun löysin taskua varten melko sopivan tilkun. Vähän jouduin jatkamaan tilkkua vasemmasta alakulmasta. Vinkki: Ompelin taskukappaleen toisesta reunasta ylhäältä leveämmän. Kun ompelen tas

Keskeneräisistä töistäni olen raivostuttavasti lykännyt niin sanotuista geometrisista tilkkublokeista ompelemani tilkkupeiton viimeistelemistä. Töölön Tilkkupajan Soilehan loihti siihen ihanat, humalaisen kotimatkaa (tai ehkä sittenkin perhosen lentoa) muistuttavat tikkaukset jo ...ööö... kauheaa, tammikuussa! En vain ole saanut aikaiseksi levittää työtä lattialle tasoitettavaksi ja niin edelleen. Mutta ta-daa! Nyt peittopinta on joka reunastaan tasainen! Eihän tähän pääsemiseen mennyt kuin muutama kuukausi! Miten mahtaisi käydä tilkkupinnoilleni, jos joutuisin vielä tikkaamaan ne käsin?! Eivät taitaisi valmistua elinaikanani. Eivätkä ne olisi näin tasaisia ja taidokkaita. Kuvassa näkyy aito tilanne. Olen taittanut peiton kaksinkerroin tarkistaakseni, ettei se vain ole vino. (Ei ollut.) Käänsin toisen reunan vielä kerran, että peitosta näkyisi muutakin kuin taustapuoli. Seuraavaksi kirjoitan tilkkupeittooni nimilapun ja kiinnitän sen paikoilleen, ja sitten on tehtävän

Tykkäsin täböllä pystysuuntaisista tikkauksista, jotka toteutin vaakakaitalepaloista kokoamiini tilkkupintoihin (esimerkiksi Lennä, lennä! –tilkkupussukassa on tällaiset tikkaukset), mutta mieleeni tuli myös, toimisikohan päinvastainen yhtä hyvin! Siis että kokoaisin tilkkupinnan kapeahkoista pystykaitaleista ja tikkaisin vastaavat tiuhat rivit kohtisuoraan kaitaleisiin nähden eli pussukkaan nähden vaakasuoraan. Sitten oli käsissäni melko – mutta ei ihan tarpeeksi – kapeita kaitaleita, jotka jäivät tähteeksi leikattuani leijuville tilkkuneliöille kirjavat kehyspalat. Rohkenin lähteä kokeilemaan 2,5-senttisillä kaitaleilla (kavensin saumanvaroja kyllä normaalista) ja tein tilkkulasagnetekniikalla kaitalepinnan, jota täydensin leveämmillä kaitaleilla. Tältä näyttivät ensimmäiset vaakasuorat tikkaukset: Ja tällainen on valmiiksi tikattu tilkkupinta: Onko tässä oikeastaan paljon eroa kaitaleversiooni verrattuna? Samanlainen fiilis tässä kuitenkin on. Odotin hiukan selvemp

Kapean kapea tilkkulasagne riitti vaivalloisuudessaan minulle – tai ei se nyt määrättömän vaivalloinen ollut, mutten halunnut leikata enempää tosi kapeaa kaitaletta – ja lasagnekappaleet saivat viereensä vähän leveämpiä kaitaleita. Pidin tilkkupinnan enimmäkseen pystysuuntaisena, jotta suunnittelemani vaakasuorat tikkausviivat poikkeaisivat pinnan linjoista mahdollisimman paljon. Kas, varastoista löytyi kiva pinkki vetoketjukin! Leikkasin pinkille vetoketjulle vihreän värikkäät jatkopalat kumpaankin päähän. Ihan selvästi tässä on vetoketjupussukka jo melkein valmiina! Oikeasti – ehei, vielä on edessä monta työvaihetta. Täytyy etsiä tilkkupintojen taakse ensin jäpäköittävä collegejersey ja sen jälkeen tikkausvanu ja sitten panen koneen laulamaan tikkausviivoja. Vuorikangas täytyy valita, mahdollisesti ompelen tähän pussukkaan sisätaskunkin, ja sitten pääsen suoristamaan kappaleet ja ompelemaan ne. Ei ehkä ihan valmistu tänään vielä!

Leijuvien neliöiden kehyskaitaleita leikatessani jäljelle jäi kohtalainen kasa 5cm leveitä paloja, ja lähdin leikkimään niillä. Leikkasin paloista 2,5-senttisiä kaitaleita, jotka ompelin päistään yhteen piiitkäksi pötköksi. Tästä lähti siis tilkkulasagne, mutta huomattavasti tavallista kapeammilla kaitaleilla toteutettuna! Tuota pikaa käsissä oli pitkähkö, kapeahko ja oikein kapeista kaitaleista ommeltu tilkkupinta. Kaitaleet olivat vaihtelevan pituisia ja kuositkin vaihtelivat, joten pinnasta tuli iloinen, täysin satunnainen ja värikäs. (Hei! Lempiväriäni eli värikästä.) Tämän pituus sattui olemaan reilut 50cm, eli juuri sopiva kahteen samanlaiseen pätkään leikattavaksi. Noin 25cm korkea pala tarjoaa täydellisen lähtötilanteen 25-senttisen vetoketjun ympärille ommeltavaan tilkkupussukkapintaan. Pussukka onkin kohta valmis! (Haha.) Olen pohdiskellut tällaisen kapeapystykaitalepinnan ompelemista jo jonkin aikaa, sillä haluan kokeilla, miltä näyttää tasainen vaakaviivat

Käytin kuin käytinkin uusinta taustakangashankintaani tulevaan leijuvat neliöt –tilkkupeittooni. Välttelin pitkää pystysaumaa ja kokosin taustakappaleen ompelemalla peräkkäisiä pituuksia vierekkäin. Alemman ja ylemmän kootun palan väliin ompelin pötkön, joka jäi varsinaisesta tilkkupinnasta yli, kun en tehnytkään pinnasta niin korkeaa kuin olin ensin ajatellut. Levensin pötköä muutamalla myös jo valmiiksi leikkaamallani tilkulla, eli tähän osuuteen minun ei tarvinnut erikseen leikata yhtään palaa. Jouduin sen sijaan tietysti mittaamaan ja leikkaamaan isot kukkakangaspalat. Äh, se on ikävää puuhaa! Kangasta ei kunnolla mahdu levittämään suoraksi. Ensimmäiset palat mittasin ja repäisin, mutta kangas venyi liikaa, ja seuraavat jouduin mittaamaan ja leikkaamaan lattialla. Ylläolevan kuvan oikeassa reunassa saattaa erottua kuvaajan varjo. Taustakappale on roisisti taitoksilla, koska tuulenpuuskat eivät jättäneet kuvaussessiotani rauhaan. Tähän taustakappaleeseen ompelin va

Voih sentään, pidin varoittamatta pitkähkön bloggaustauon. Anteeksi! Olin matkoilla ja sitä edeltävät pari päivää kuluivat matkavalmisteluissa. Tallinnan-matkalla tilkkuystäväni Mari kysyi minulta, ompelenko joka päivä. Ehkä teitä lukijoitakin miedosti kiinnostaa, mitä vastasin. Ompelen melkein joka päivä, mutta en kovin pitkään – useimmiten ehkä 15-60 minuuttia päivässä. Ompelupisteeni on valmiudessa koko ajan, joten pääsen työnsyrjään kiinni saman tien. Matkalla en ommellut! Mutta palasin eilen ja pääsin jo tänään ompelukoneen ääreen. Olin ompelutauon jäljiltä tavanomaista tarmokkaampi ja huoneen lattiakin oli sopivan siisti, joten päätin pinnistellä leijuvat neliöt loppusuoralle. Leikkasin tilkkupinnassa esiintyvistä kankaista 10cm:n levyisiä kaitaleita, ompelin muutamaksi pötköksi ja kokosin kapeahkon kehyksen ympärille vähän leveämmän, myös kirjavan kehyksen. Ensimmäisen kirjavakerroksen asettelin aika huolellisesti ja symmetrisesti, mutta tällä kierroksella en piitannu

Kiitos eiliseen postaukseen laittamistanne kommenteista! On aina kiva, kun joku kirjoitukseni herättää ajatuksia. Imartelisin itseäni, jos laskisin töppäykseni sen lukuun, että teen paria erilaista tilkkublokkia yhtaikaa, niin kuin Hieno tar taisi arvella. Minulle sattuu kaikenlaista silloinkin, kun teen yhtä ja samaa. Ehkä ajatukset karkaavat johonkin muualle; joskus huomaan, etten muista, mitä olin ajatellut tehdessäni jotain aiempaa jonka otan esiin; teen liian helposti luottaen enkä tarkista; ja niin edelleen. Eilen ompelin valmiiksi kolme traktorinjälkiblokkia lisää. Yksi uusista on kuvassa alimman rivin toinen vasemmalta. Minun piti tehdä blokista tuollainen valko-harmaa-värikäs variaatio, mutta tartuin samaan melkein-mustaan ja niin siitä tuli tuollainen. Se on toistaiseksi ainoa blokki, jossa on nuo peruskaitalevärit. Ladoin kaikki blokit taas lattialle melko satunnaiseen järjestykseen. Säädyllisen kokoiseen tilkkupeittoon vaaditaan vielä toinen mokoma blokk

Katselin edellistä postaustani, jossa esittelin neljää viimeisintä mielenkiintoista tilkkublokkia. En yhtään ihmettele, etten ollut saanut yhtään kommenttia! Mitä siitäkin kuvasta voisi sanoa? ”Ihan hirveä yhdistelmä. Mitä ajattelit?” ”Oletko tosissasi?” ”Ai että hohtaisi vielä? Tämähän on kamala.” Mutta tilkkuväki on yleisesti ottaen niin ystävällismielistä, ettei ikäviä tai pilkkaavia kommentteja laiteta toiselle, vaikka ehkä joku nasevuus tulisikin mieleen. Korjaan kuitenkin tilanteen. Jos edellisen postauksen neljä tilkkublokkia eivät sopineetkaan yhteen, niin useamman blokin kanssa ne lakkaavat olemasta epäsopivia – vai mitä mieltä olette? Siellä ovat kaikki neljä jossain tilkkupinnassa. Yhtään eivät enää näytä kamalilta. Näytän tilkkupinnan vielä toiseltakin puolelta kuvattuna: Yhtä hohtavan hienolta näyttää, vaikka itse sanonkin. Ja sentään aika kamalia tilkkublokkeja tähänkin olen tullut ommelleeksi. Tilkkublokkeja on melkoinen pino – kuvan pinnassa ei ol