Tilkunviilaaja

Olen menneisyydessäni kirjoittanut ohjeen siitä, miten reunakaitaleen kulma ommellaan sen toisella kierroksella, mutta ensimmäisen kierroksen ohje näyttäisi puuttuvan blogistani (totesin postauksessani, että ohjeita on blogosfäärissä pilvin pimein, ja onkin, mutta silti). Korjaan puutteen. Tässä siis kuvaus siitä, miten itse ompelen reunakaitaleen kulman teräväksi. Huolehdin ensin siitä, että peiton reunat ovat suorat. Katson, että peiton nurkat ovat suorakulmaiset. Jätän itselleni työskentelyvaraa siksi, kun yhdistän kaitaleen päät toisiinsa. (En kirjoita tästä ohjetta, sillä en usko saavani siitä ymmärrettävää.) Käytän kahtia taitettua 6cm leveää vinokaitaletta. Valmis reunakanttaus on hyvin kapea ja jäpäkkä. Kaksinkertainen kangas on kestävämpi kuin yksinkertainen, ja vinokaitale kestää kulutusta suoraan leikattua kaitaletta paremmin. Asetan kaitaleen risareunan peiton risareunan kanssa tasan. Ompelen kaitaleen ensin kiinni peiton nurjalle puolelle. Ompelen tavallisen

Kivoista neliö-ruutu-vinoraitablokeista ompelemani tilkkupeitto valmistui eilen ja sai nimekseen ”Tuulen viemää”. (Hahaa, peiton reunat eivät sentään ole luprulöpröt, vaan peitto makaa ulkorappusillamme ja siksi reunat näyttävät aaltoilevan.) ”Tuulen viemää” tuli mieleeni Soilen peittoon tikkaamista kiehkuroista, jotka näyttivät vanhan ajan karttoihin piirretyiltä meripuhureilta. Tuulen viemää –kirja on lisäksi yksi lempikirjoistani. Ah, Scarlett! Ah, Rhett! Tilkkupeitostani piti ensimmäisen ideani mukaisesti tulla sini-vaalea, mutta erkanin ruodusta ja leikkasin työhön lopulta kaikenlaisen värisiä tilkkuja. Kun blokkeja alkoi olla sopivan näköinen määrä, mittailin, että juu, riittää peitoksi. Jouduin sitten laajentamaan peiton kokoa ompelemalla tähän kehyksen. Olen iloinen, että viitseliäisyyteni riitti leikkaamaan ja ompelemaan kehyskappaleet niin, että pienet vinoruudut jatkuvat kehyksen puolelle. Peittoni olisi paljon pöhkömmän näköinen muuten. Taustakappaleessa on

Kalteri-/säleikköblokeista ompelemani riemunkirjava tilkkupeitto on nimeltään ”Villit kuviot”. Raidallisia, villikuvioisia blokkeja kehystää ensin kapeampi, vaaleanvihertävä kaitale ja sen ulkopuolella leveä tummansininen reuna. Jouduin kokoamaan tummansinisen kehyksen monesta eri palasta. Mielestäni raidallinen kehyskangas komppaa hyvin keskiosan raidallisia tilkkublokkeja. Kokosin peiton taustakappaleen myös monesta palasta. Tällä kertaa palat olivat onneksi aika isoja kukin. Tässä taustakappale näkyy kokonaan. Värit ovat vähän mitkä sattuu, vaikka kuvasin ulkona!  Taustakappaleessa on yksi varsinaiseen työhön liian levottomaksi osoittautunut blokki sekä tummansinistä, kehyksessä käyttämääni kangasta. Lisäksi hyödynsin Kvilttaajalta saamani kankaan, jota hän inhosi, ja toisenkin palan, jota hän ei tainnut sentään inhota. Jostain syystä tässä kuvassa on paljon luonnollisemmat värit kuin noissa, missä tilkkupeitto lepää ruohikolla. Vahinko vain, ettei peit

Juoponpolku-tilkkutyöni on Töölön Tilkkupajan longarm-tikkauspalvelussa, ja Soile lähetti tällaisen yksityiskohtakuvan: Valitsimme mahdollisimman vähäeleisen tikkauskuvion, jotta juoponpolut erottuisivat paremmin. Tilkkupajalla vielä viimeksi hämmästelin, miten isokokoisen tilkkutyön olinkaan tullut tehneeksi. Ihan valtava (vaikkei sentään vielä parisängyn peitteen kokoinen). Luulisi, että muutaman ison tilkkutyön jäljiltä kankaani olisivat silmin nähden huvenneet, mutta eivät vain ole. Ihme juttu! Muuta tilkkutyöhön liittyvää en olekaan ehtinyt tehdä muutamaan päivään. Leikkasin ”kalterityöhöni” reunakanttauskaitaleet. Tässä vaiheessa lämmin kiitos kaikille, jotka kommenteissaan vinkkasivat kanttauskuosivaihtoehtoa! Sain erinomaista tukea omalle puolittaisvalinnalleni! Kiva, että autoitte minua tässä! Niin, siis leikkasin kaitaleet ja ompelin pätkiä yhteen, mutta en ehtinyt ommella paloja yhtenäiseksi pötköksi, vaan työ jäi tähän vaiheeseen moneksi päivää: En vo

Juoponpolku-kuvioinen tilkkupeittoni on askeleen lähempänä valmistumista, sillä sain sille ommelluksi taustakappaleen. Tilkkupinta ja taustakappale ovat tässä lähtövalmiina Töölön Tilkkupajan tikkauspalveluun. Tilkkupinta oli minun mittakaavallani iso – noin 203cm x 278cm ! Kun taustakappaleen täytyy olla noin 10cm tilkkupintaa isompi joka suunnassa, siitä tuli melkoinen jättiläinen. Eihän se mahtunut lattialle suorana ollenkaan. Kuvassa näkyvät rypyt eivät siis johdu epätarkoista saumoistani, vaan en vain pystynyt silottelemaan pintaa kokonaan suoraksi lattialle. Muuallakaan talossa ei ole tarpeeksi isoa tanssilattiaa, että jättikokoiset työni niille suorana mahtuisivat. Puhumattakaan seinäpinnoista! Sommitteluseinä on unelmaa vain. Suora tai ei, minulla on vahva usko, että taustakappale on kuitenkin suunnilleen oikean kokoinen. Rakensinhan sen mittojen mukaan. Söpöysammattilainen  Tein eilen työ-töitä kotoa käsin, ja samassa huoneessa kanssani ahkeroi söpöysammattilai

Arvelin löytäväni sopivan reunakanttauskankaan helpommin kukkakuviotikattuun säleikkö-/kalterityöhöni, ja noin sen seitsemä n kymmenen vaihtoehtoa tarkasteltuani ja hylättyäni kaksi oli loppukilpailussa. Kumpi on parempi? Etualan selkeästi sinisempi kuviollinen: Vai tämä (epätarkassa) kuvassa näkyvä, riemunkirjava kangas? Vaihtoehdot ovat nämä. Tummansinistä ei kannata ehdottaa, sillä mitään tummansinistä ei ole tarpeeksi, enkä periaatteesta lähde ostoksille, kun lukuisia kelvollisia vaihtoehtoja löytyy kotoa. Olen kallistumassa sinisävyisen kannalle. Kangas on ollut minulla pitkään, joten siitä on helpompi luopua. Se on myös hillitympi – peiton keskiosassa on niin paljon väriä, ettei kanttauksissa välttämättä tarvita niin paljon lisää. Toisaalta värikäs kangas sopisi erityisen hyvin Soilen ja minun valitsemaan tikkauslankaan, joka on vaihtuvavärinen puna-kelta-vihreä-sininen. Ihan samoja värejä kuin kankaassa. Silti – se on ehkä minullekin liian värikäs juuri täh

Niin, minun kyllä pitäisi valita ja leikata reunakanttauskaitaleita kiemuratikattuun tilkkupeittooni ja kukkakuviotikattuun tilkkupeittooni, mutta en heti jaksanut ajatella päätösten tekemistä. Sen sijaan ompelin jäännöstilkkublokeistani pinnat tilkkulaukkua varten. Tilkkupinnat ovat tarkoituksella epämääräiset ja epäsymmetriset. Tässä toinen puoli, johon käyttelin sinisiä ja punaisia blokkeja: Vihreäsävyisellä puolella on myös pieni punasävyinen tilkkublokki. Nämä kieltämättä omituisilta näyttävät palani ovat valmiit tikattaviksi. Jälleen kerran innostukseni hyytyy, kun pitää a) hakea varastoista huopavanupalat ja b) keksiä, mitä tilkkupintoihin tikkaisi. Hohhoijaa. En sitten lainkaan osaa pitää itseäni kurissa! Rupesin nimittäin tilkkulaukun jatkotöiden (niin, ja reunakanttitöiden) sijaan rakentamaan taustakappaletta seuraavaa tilkkupintaa varten. En voi kovin torua itseäni, sillä taustakappaleen rakentaminen on kovaa työtä! Ompeluhuoneessa Makkarissa on näillä