Tilkunviilaaja

Ompelin purppuranpunasävyisen vetoketjupussukan valmiiksi eilen illalla, vaikka oikeastaan olisi pitänyt ahertaa lapsekkaan tilkkupeiton parissa. Kas tässä - Ruusunpunaisten lasien läpi –vetoketjupussukka: Pussukka on tehty 25cm pitkän vetoketjun mukaisesti ja se on parikymmentä senttiä korkea. Siinä on kummallakin puolella isokuvioista Kaffe Fassett –kangasta, mutta erilaiset palat: Toinen puoli vuorista on kaunista, japanilaistyylistä (ja ehkä jopa japanilaista) kukkakangasta. Toinen puoli on vaatimattomampaa, pilkullista kangasta. Muistin myös sisätaskun: Taskuun muistin kiinnittää Tilkunviilaaja-kangasmerkin, mutta sivusaumoihin kiinnittyvät pito-, kanto- tai ripustuslenksut unohtuivat jälleen. Minulla on aina kova kiire päästä kokoamaan näitä töitä, ja jotkut osat jäävät silloin valmistamatta. Lapsettaa-haastetyö Ahkeroin väsymättä, jotta saan jotain näytettävää Helsingin tilkkukilta Syyringin kauden avajaisiltaan, joka on ensi torstaina. Meillähän on käynnissä haaste

Helsingin tilkkukilta Syyringillä on kesän ajan ollut meneillään haaste. ”Lapsettaa” –nimisen haasteen puitteissa meidän on määrä valmistaa lasten-, vauvan- tai nukenpeitto. Kohta on syyskauden avajaiskokous, enkä ennen viime viikonloppua ollut pannut tikkua ristiin haasteen eteen! Olin kyllä ajatellut asiaa, mutta ideat loistivat poissaolollaan. Nyt on idea ja olen jopa aloittanut työn. En ole enää siinä ”aloittamista vailla valmis” –vaiheessa projektia. Toteutan peiton ”nopeasti valmistuneen tilkkupeiton” tavalla, mutta blokkien asetteluun minulla on toisenlainen idea (kuin harsimassani tilkkupeittoaihiossa ), ja blokkien väliin sijoitan isompia, yhtä kangasta olevia ruutuja. Värimaailma on pinkki-puna-vihreä: Leikkasin neliöitä ja kaitaleita lauantai-iltana ja sen jälkeen silitin ne kohentamani silityslaudan päällä. Hyvin toimi! Ei ollut nahkea, ei rypistynyt, ei seurannut mukana. Jätin silitykset laudalle jäähtymään ja kävin television ääressä. Palasin jonkin ajan kulut

Silityslautani alkuperäinen päällinen oli siinä määrin kulunut, että mainitsin asiasta ääneen jo Miehellekin. Hän käyttää mielellään hyödyksi Lidlin yllättävää tarjontaa ja toi minulle kerran kauppareissulta tuliaisiksi uuden silityslaudanpäällisen. Koosta hän ei ollut varma, mutta ”ei se paljon maksanutkaan”. Päällinen oli hieno ja hyvän oloinen, mutta pakkauksen ”käy kaiken kokoisiin lautoihin” –lupauksesta huolimatta aivan liian iso. En millään saanut kuristetuksi sitä tiukalle laudan ympärille, joten se näytti aika kummalliselta ja seurasi mukana, kun nostelin vähänkään isompia silitettäviä reunalta laudalle. Innostuin hankkimaan lautaan paremmin sopivan uuden päällisen, ja löysin Lidl-päällistä kivamman kuosinkin. Olin ehkä kaksi viikkoa erittäin tyytyväinen uuteen päälliseeni, joka kiristyi laudan ympärille moitteettomasti. Sitten havaitsin ärtyneenä, että päällisen alla oli ryttyjä. Silityskerta toisensa jälkeen ryttyjä tuntui tulevan lisää. Tarkastelin päällisen rakennett

Satuin eilen käymään keskustassa, ja koska olin käyttänyt kaiken jäljellä olleen tikkausvanuni viimeisimpään peittoon, päätin poiketa kangaskaupassa. Mikä uhraus! Hyvässä muistissa olivat myös vaikeuteni löytää varastoistani riittävää määrää peittoon sopivaa taustakangasta, joten oli järkevää aivan ensimmäiseksi katsastaa puuvillakangaspalalaari. Löysinkin kolme taustakangasmaista palaa: Nämä ovat minusta tosi kivat – näyttävät olevan Moda Fabrics –kankaita – ja jokaista on sellainen parin metrin pala. Eurokangas on viekkaasti asemoinut ihanat Amy Butler –kankaat tosi näkyvästi ja suoraan oven ja palalaarin väliselle reitille. Näin siellä uutta kangasta, enkä tietenkään voinut sitä vastustaa. Olen heikko! Eikä sitä mitenkään voi vain yhtä palaa mittauttaa. Kun on vaivattava henkilökuntaa, niin samalla vaivalla on hyvä ostaa vähintään kaksi palaa. Myyjä oli sopivalla asenteella mukana: ihaili kangasta ja kyseli mukavasti vähän siitäkin, miten olen ajatellut kangasta käyttä

Olisin mieluusti tehnyt jotain joutavampaa, mutta sain itseni ruotuun ja valmistelemaan ”nopeasti” tekemäni tilkkupeittopinnan tikkaamista. Ensiksi piti lattian olla riittävän tyhjä. Se oli. Sitten piti etsiä peiton väreihin edes jotenkuten sopivaa taustakangasta. Pidin ehdottomana tavoitteenani, etten ostaisi uutta kangasta tätä varten! Horjuin päätöksessäni, kun kangas toisensa jälkeen osoittautui - liian ohueksi/kuluneeksi - liian pieneksi palaksi - liian nätiksi, että raaskisin käyttää kaiken tähän - täysin epäsointuisaksi muihin mahdollisiin, puhumattakaan tilkkupinnasta. Lopulta löysin kolme eri kangasta: vaaleanpunaisen lakanakankaan, tummemman vaaleanpunaisen, pilkullisen tilkkutyökankaan ja Tampellan retrokuvioisen, mustapohjaisen kankaan. Ne sopivat siedettävästi keskenään ja täyttivät tekniset vaatimukset. Hyvä! En sittenkään ”joutunut” kangasostoksille. Käytin kaikki kolme kangasta pesukoneen kautta, kuivattelin ja silitin. Koko tämän ajan minulla oli tietenkin s

Ikivihreät-vetoketjupussukka edestä: Valo-olosuhteet olivat tällä pittoreskilla kuvauspaikalla hetken verran sellaiset, että kännykkäkamerani pystyi tarkentamaan pussukkaan ja pitämään tarkennuksensa terävänä. Olisin mielelläni ottanut kaikki kuvat samassa paikassa, missä olisin ehkä saanut pussukan lisäksi kuvaan mukaan - sammaloitunutta kalliota - krassin kukintoja - säiden patinoimia heinäseipäitä. No, löysin toisen aika kivan kuvauspaikan, missä pussukan taustalle ikuistui kiipeävä klematis. Pussukka avoimena, jotta vuorikangaskin näkyy: Kangasyhdistelmiä Olen heikkona kissakankaisiin (tämä varmaan tuleekin lukijoille yllätyksenä, hehheh), joten ostin tietysti palan minulle uutta kissakangasta, kun Tilkkutarhan Minna taannoin vieraili Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltaillassa. Kangas oli ja on mielestäni ihana, mutta vaikutti samalla sellaiselta, mihin on haastava löytää sopivia kanssakankaita. Haastoin Tyttären auttamaan, ja löysimme yhdessä ainakin neljä k

Ompelin myös toiset lehtikuviotilkut pussukkakappaleeksi. Käytin samoja kankaita kuin toiseen pussukkapuoliskoon, mutta kokosin yhden kappaleen useammasta osasta. Muuten kappaleet riittivät hyvin. Tarkastelin kappaleita, ja oli ilmiselvää, etteivät lehtikuviot olisi vaikuttaneet lehti- tai lehvämäisiltä ilman konetikkauskorostusta. Niin sitten ompelin lehden muotoiset tikkaukset joka palaan. Olin käyttänyt alkujaan taustakankaaksi ostamaani pallokuviokangasta vaaleammissa lehtikuviotilkuissa, ja päätin saman tien tehdä pussukan vuorin samasta kankaasta. Ilmeisesti kangas venyy helposti! Leikkasin vuorikappaleet täsmälleen päällikappaleiden kokoisiksi, mutta kun olin ommellut vetoketjun kiinni, kumpikin vuorikappale oli toisesta reunastaan paljon pussukkakappaletta pidempi: Tosi outoa! Päällikappaleet pysyivät oman kokoisinaan, mutta vuorikappale venähti! No, tasoitin kappaleet ennen kuin ompelin pussukan muotoonsa. Pussukka on periaatteessa valmis ja sillä on nimikin (o