Tilkunviilaaja

Vuosi 2016 on edennyt viimeiseen päiväänsä ja on jälleen aika tehdä tili kuluneesta vuodesta. Tilkkuvuoteni 2016 on ollut todella työteliäs, vaikka te blogini seuraajat olette ehkä eri mieltä. Luettelen laiskana ihmisenä nyt kaikenlaiset tilkkutyöni: Ompelin vuoden 2016 aikana 23 pussukkaa eli yhden enemmän kuin viime vuonna! Punatulkku-tilkkupussukka Hei, hirsimökki -pussukka Fiftari-pussukka tilkuista Eläinten vallankumous -pussukka Hempeät leidit -tilkkupussukka Kehrä-vetoketjupussukka Sininen aalto -tilkkupussukka Aaltoileva-tilkkupussukka Toivo-serkku-tilkkupussukka Onnellinen serkku -pussukka Iloinen serkku -pussukka Nupullaan-vetoketjupussukka Merenneito-tilkkupussukka Ystävänpäivä-tilkkupussukka Jekku-vetoketjupussukka Ruusunpuna-tilkkupussukka Afrikasta itään -pussukka Hymy-tilkkupussukka Vinkeä-vetoketjupussukka Loppiaisaatto-tilkkupussukka Piilossa-vetoketjupussukka Jipii-tilkkupussukka Kätevä-tilkkupussukka Kaksi tilkkulaukkua Aikamoinen-

Joulukalenterihommelini hyytyi kalkkiviivoille, kun en 22. päivän jälkeen saanut tehdyksi yhtään päivitystä ennen kuin nyt. Olkoon tämä nyt viimeinen joulukalenteriluukku. Olemmehan aikuisia ja voimme joustaa. Näyttääkö tämä kuva aidolta? Se on kyllä valokuva, mutta tavallisessa huonevalaistuksessa otetuista kuvista tulee korjattunakin kummallisen värisiä. Tässä on joka tapauksessa osa Island Batiks –kaitalepaketista nimeltä London Fog ompelemistani tilkkublokeista. Tässä on pienempi osa ompelemistani blokeista, mutta kuvattuna päivänvalossa. Joulukuun päivänvalokin on pimeää ja sinistä. Valmiista kaitaleista on tosi nopea ommella näin yksinkertaisia tilkkublokkeja! Leikkasin tavoistani poiketen valmiit palat näihin hirsimökkimäisiin blokkeihin, joten ompeleminen oli vielä nopeampaa. Leikkasin ensimmäiset keskineliöt 12.12. ja toissailtana viimeinen erä blokeista oli jo tässä vaiheessa: Sain kaikki kaitaleista syntyneet tilkkublokit valmiiksi eilen illalla. Mittailin

Eilen oli vuoden lyhin päivä – talven selkä on katkennut, ja olemme taas menossa kevättä kohti. Eilisen pimeys näkyy ottamassani kuvassa batiikkinipusta, jonka olin leikannut ja järjestellyt valmiiksi. Vaikka kuvasin kankaat päivänvalossa ja ikkunan ääressä pöydällä, jouduin silti sytyttämään lisävalon. Valon vähyyden takia tilkkutyövaiheista ei oikein saa edustavia kuvia. Teidän täytyy vain kuvitella, miten kauniita kuvassa näkyvät batiikit oikeasti ovat. Ompelutyöt ovat kyllä jääneet vähemmälle nyt, kun minulla on ollut kiireellisempää tekemistä: Olen lahjoja paketoidessa tilkkutöitä tekevän minäni hengenheimolainen. Käytän edellisvuotisia joulupapereita ja vain harvoin leikkaan paperia uudelta rullalta. Rullia on aika monta varastossa – myös avaamattomia! Kuvassa näkyvät paperit ovat sattumalta ”pakalta,” mutta vastapainoksi olen uusiokäyttänyt nimilappuja. Koska säästän paperit ja myös pisimmät pakettinarut, minulla on varastoissa myös entisiä nimilappuja, joissa on s

Avattuani hienon batiikkikaitalepaketin olen ommellut lukuisia tilkkublokkeja. Pitkään harkittuani päädyin yksinkertaisista yksinkertaisimpaan eli leikkasin ensin neliön ja ympäröin sen kaitaleilla. Olisin ehkä mieluummin ommellut nämä hirsimökkiperiaatteella, mutta päätin käyttää kaitaleet mahdollisimman tarkoin. Niinpä ompelin neliön kummallekin puolelle kontrastikankaiset neliöt, mittasin syntyneen palan pituuden ja leikkasin sen mittaiset kaitaleet samasta kontrastikankaasta. Näin ei tule yhtään hävikkiä. Paketissa oli kaksi täysleveää kaitaletta kahtakymmentä eri batiikkia ja toisesta kahdenkymmenen setistä sain ommelluksi neljäkymmentä tällaista blokkia. Koko paketista syntyy siis kahdeksankymmentä blokkia. Näytin ensimmäisiä blokkeja tyttärelle ja hänen mielestään oli outoa nähdä, että minulla oli tekeillä jotain ”näin toisiinsa sointuvista väreistä”.

Joulukuu on yllätysten aikaa. Yllätin itseni jo toistamiseen lyhyen ajan sisällä, sillä maltoin avata Elizabeth Hartmanin kangasnipun, jonka ostin Töölön Tilkkupajasta vasta muutama viikko sitten. Avaamiseen oli järkevä perustelu. Vaikka nippu on ihana ihailtava, minua alkoi huolestuttaa, että kankaat jäävät pysyvästi ryppyyn. Varsinkin päällimmäinen ja alimmainen kangas ovat nippusiteen (haha) syleilyssä kovilla. Tai olivat, mutta eivät ole enää. Avasin nipun ja ehdin jo siksakata sekä pestä ensimmäiset kuusi palaa. Pesty, tuore kangas on parasta mahdollista silitettävää! Mitähän yllätyksiä mahdan vielä kokea tässä kuussa? Toivottavasti vaikka arpavoiton. (Se lienee lähes mahdotonta, kun en osta arpoja.) Ilahtuisin myös sellaisesta, että tässä joulunalusviikolla jossain päivässä olisi yhtäkkiä enemmän tunteja.

Hyvin alkanut joulukalenterini rupesi yskimään siinä vaiheessa, kun kodin ulkopuolisia joulunalusjuttuja alkoi olla vähän joka päivä. En ole ehtinyt tehdä oikein mitään käsitöitä, joten ei ole mitään kerrottavaakaan. Tänään sentään jotain. Olen saanut valmiiksi useita matkalaukun nimilappuja. Asettelin nimilaput etäisesti jouluiselle taustakankaalle, joka oikeasti on Miehen paita. Silityslaudalla ikkunan ääressä oli parhaat valaistusolosuhteet, ja olin juuri alkamassa silittää paitaa. Tässä kuvassa nimilaput esiintyvät paljon kovemmalla alustalla – kivilattialla: En usko matkalaukun nimilappujen herättävän yhdessäkään lukijassa mitään vau-tuntemuksia. Siksipä jaan lopuksi yhden yksityisen vau-tuntemukseni. Katso kuva: Aika luokaton kuva, mutta ah, niin järisyttävä! AVASIN vuosi sitten itselleni joululahjaksi ostamani batiikkikaitalepakkauksen (London Fog) ja leikkasin kaitaleista ensimmäiset palat! Nyt jo! Kohta varmaan tapahtuu sellainenkin ihme, että tartun viime v

Tekeillä olevissa matkalaukun nimilapuissa ei ole mitään outoa: Tai no, myönnän - onhan tässä jotain outoa. Leikkelin nimilappuja nimittäin selvästi yli oman tarpeen. Ompelin jo melkein 40 lappua, jotka ovat tietysti vielä kiinnityslenkkiä ja nimilapun muovitaskua vailla. Vaikka kiinnittäisin tällaisen jokaiseen taloutemme matka- ja muuhun laukkuun, näitä jäisi useita ylitse. Toivon tietysti jonain päivänä saavani nämä myydyksi. Jos haluat itsekin valmistaa matkalaukun nimilappuja, kerron tässä blogikirjoituksessani, miten se onnistuu. Ensisijaisesti kuitenkin outo tunteeni liittyy koneeseen, jolla olen ommellut nämä. Vein nimittäin ihanan Quilting Edition –Husqvarnani lauantaina huoltoon ja käyttelen sen poissa ollessa vanhaa uskollista konettani. Olin kaukaa viisas ja huollatin tämän ensin. Niinpä tämä oli valmis astumaan kehään heti kun nykykoneeni lähti. Tuntuipa omituiselta! Ääni kuulosti aivan kummalliselta, ompelukonevalo oli heikompi ja koneen kurkku on tässä