Tilkunviilaaja

Vantaan Tilkkutiiraajat juhlistavat killan 15-vuotisjuhlaa järjestämällä tilkkutyönäyttelyn Tikkurilan kirjastotalon Pisto-galleriassa. Avajaisia vietettiin maanantaina 3.9., ja vein tilkkuystäväni Soilen kanssa heille tervehdyksen Helsingin tilkkukilta Syyringiltä.   Varsinkin pääkaupunkiseudulla asuvien kannattaa tietysti käydä näyttelyssä! Esillä on isoja töitä, jotka ovat aina vaikuttavia, mutta vitriineissä on myös pieniä tilkkujuttuja. Erilaisia ja inspiroivia! Esimerkiksi Maarit Kinnusen "Onnesta soikeana" –laukku on näyttelyssä ja esillä vitriinissä, missä sitä voi tarkastella realistisemmin kuin Maikin tilkut –blogin kuvasta, tai tästäkään kuvasta: Kaksi poimintaa näyttelyssä esillä olevista isoista töistä. Otin kuvan Pia Eklundin työstä "Mars ja muut planeetat," koska siinä oli kiva idea. Ympyrät oli applikoitu peitteeseen risareunaisina, ja spiraalimainen tikkaus kruunasi kaiken. Näyttelyssä tämän työn näkee kokonaisuudessaan! R

Pussukka valmistui niin, että juuri ja juuri ehdin vielä valoisahkoon aikaan ulos ottamaan siitä viralliset valmistujaiskuvat. Pussukka on nimeltään Ruusuntippa. Nimeen sain idean tämän toisen puolen kuviosta, joka muistuttaa vähän verenpisaraa (mutta vain vähän). Siitä jotenkin ajatus meni pisaran kautta tippaan, ja muistin vanhan Ruusuntippa-nimisen kirjan. Päähenkilön nimi oli Ruusa Ksantippa, mutta häntä kutsuttiin Ruusuntipaksi. (Mitään muuta kirjasta en muistakaan.) Seuraava kuva ei varsinaisesti ole hauska, mutta siihen liittyy huvittava juttu: Tähtäilin pihassa kännykkäkamerallani ja olin juuri ottamassa tämän pussukkapuolen virallista kuvaa, kun Kissa kävi puskemassa minua. Tietenkin kuvasta tuli tärähtänyt! Onneksi sain rauhassa ottaa loput kuvat. Pussukka avonaisena. Sisätaskusta tuli aika kiva; tein sen tosi monesta tilkkupalasta. Tällaiselta tasku näytti ennen ompelemista: Pohjasta tein tavallista leveämmän – leikkasin kulmista 6cm:n neliöt p

Juopon polku-blokkien ompelemisen lomassa sain niin paljon aikaiseksi, että menin siistiin vinttiimme (se on siisti, kiitos Tyttären ja hänen Ystävänsä, jotka järjestivät sen oivalliseen ja käytännölliseen järjestykseen jo melkein vuosi sitten)  otin esiin paksun tikkausvanun ja  leikkasin vanusta vetoketjua hieman leveämmät ja vetoketjun korkuiset palat.  Ja miksi tein tämän kaiken? No, on vihdoinkin aika ommella taas pussukka. Vetoketjun mittojen mukaan leikkaamani vanun alle leikkasin tukikankaan tapaisen. Käytin vanhaa pussilakanakangasta, joka on paikoitellen niin ohutta, ettei sitä voi käyttää tilkkutöissä. Juuri näitä ohuita osuuksia voi käyttää välikerroksina. Tilkkutyöt alkoivat seuraavaksi. Asetin kuviokankaan vanun päälle ja aloin ommella tilkkuja sen ympärille. Tässä tilkkupinta tikkautuu sitä mukaa kuin se kasvaa. Seuraava pala pannaan aina edellisen päälle oikea puoli oikeaa vasten, ommellaan sauma ja käännetään pala oikein päin. Kuvassa mittailen, riittä

Jaa-a, mistähän tuo Mod Pop –nimi (luulin, että se oli Mod Op, mutta ei ollutkaan) on peräisin? Olen nyt muutaman illan ahkeroinut neljännesympyröiden parissa. Leikkaan mahdollisimman erilaisista, vihreäsävyisistä ja musta-valko-harmaista kankaista satunnaisesti kaaria ja neljännesympyröitä, kuitenkin muistaen, että yhteen kuvioblokkiin tarvitaan 8kpl vihreäkaarista ja vain 4kpl vihreä-neljännesympyrällistä juopon polku –neliötä. Olen leikannut myös joukon musta-valko-harmaita ja vihreitä neliöitä, joita kuvioblokkiin tarvitaan. Niitäkin olen leikannut satunnaisesti, ja sen huomaa: Mustanpuhuvia neliöitä ei ole tarpeeksi, jolloin vihreän kaariympyrän keskelle muodostuu liian hallitseva kuvio. Takaisin leikkuupöydän äärelle siis! Kokeilin rakentaa myös vaaleamman kuvioblokin: Kasarikuvioinen, muka musta-valkoinen kangas kaariympyrän sisällä (2. vasemmalta, keskimmäinen rivi) häiritsee, eikä sen vieressä oleva ”vihreä” kangaskaan näytä sopivimmalta. Paljon parempi!

Etenen neljännesympyröiden tai juopon polku –blokkien tekemisessä "Mod Op" -malliseen peittoon ilman melkein mitään suunnitelmaa. Olen laskenut, montako minkinlaista kappaletta tarvitsen yhteen ”varsiympyrään,” mutta leikkaan paloja jäännöskankaistani ilman, että lasken niiden lukumäärää. Paremman suunnitelman puutteessa kerään valmiit kappaleet kuuteen pinoon, joissa on vaaleita, keskivärisiä ja tummia blokkeja ja joko vihreä tai musta-valkoinen/harmaa neljännesympyrä. Vaaleita paloja näytti olevan nyt tarpeeksi yhteen ”varsiympyrään” eli varsinaiseen Mod Op –kuvioon. Läiskin palat suunnilleen muotoon ja täydensin satunnaisesti neliöpinoista (ai niin, leikkaan kankaista myös neliöitä, koska niitäkin tähän malliin tarvitaan) ottamillani paloilla. En tietenkään ommellut näitä vielä yhteen, koska tämä oli vain kokeilu. Vielä täytyy hioa sekä tausta- että kuviovärejä, mutta kaksiväristä isoa kuviota näyttäisi kuitenkin muotoutuvan näinkin erilaisista paloista.

Pitkä sana! Tilkkukukkatyynynpäällinen! No, pääsin tympimisen yli, vaikken edelleenkään ole innostunut tästä työstä. (Pitääkö minun muuten sanoa, ”ettei tymmi enää,” vai miten tympiä-verbi oikeasti taipuisi?) Tilkkukukka on kunnialla kiinni taustakankaassa ja tein taustalle kullanväriset konetikkaukset. Palan ympärillä on kangaskaitaleet kehyksinä ja kokonaisuus on riittävän suuri, jotta voin ommella tästä 40cm x 40cm tyynynpäällisen.   Kullanväriset tikkaukset lähikuvassa: Olen tykännyt tosi paljon käsin ompelemistani etupistoista, joilla olen koristellut muistaakseni kaikki tilkkukukkakupongit tähän asti, mutta tähän kirjavaan taustakankaaseen en saanut etupistoja sopimaan. Vasta konetikkaus erottui taustasta tarpeeksi. Voisin ommella tyynynpäällisen valmiiksi – minulla vain ei ole sopivan kokoista sisätyynyä. Kummallista! Tuntuu kuin olisin ostanut noin 15 miljoonaa sisätyynyä viimeisen kahden vuoden aikana, mutta yhtään kappaletta ei nyt ole jäljellä. (Paitsi ne lukui

Tekemäni tilkkukukka ei sopinut sille ensiksi ajattelemalleni taustakankaalle, koska en halunnut tehdä niin kirkasväristä tyynynpäällistä. Tempaisin vaihtoehdoksi ensimmäisen käsiini osuneen tumman kankaan ja tyydyin siihen. Olihan siinä selkeitä kuvioita, vaikka edelliset taustat ovat olleet yksivärisiä. No ookoo, menköön. Luin jostain, että tilkkuilija sejase vannoo kahden yhtaikaa juoksutettavan konetikkauslangan nimeen ja totta kai uskoin ajatuksen hyvyyteen. Tavallisen tikkauslangan ja karheahkon metallihohtolangan yhdistelmä ei minusta kyllä ollut parhaalla mahdollisella tavalla toimiva. Tein pienimpien terälehtien ympärille siksakkaukset näillä kahdella langalla ja ompeleesta tuli epätasainen, täynnä lankalenksuja. Tyydyin ommeljälkeen kahdessa terälehdessä ja vaihdoin sen jälkeen tikkaamaan pelkällä metallihohtolangalla. No, ainakin kukan terälehdet olivat kiinni taustakankaassa. Olisin tietysti voinut silittää taustakankaan ennen kuin otin sen käyttöön. Vähän