Tilkunviilaaja

Aloitin peitteen tekemisen tänä vuonna, joten tämä ei ole aivan oikeaoppinen ”Jotain valmiiksi joka kuukausi” –hössötysjuttu Maikin Tilkut -blogin tapaan, mutta valmis tämä kuitenkin on, elokuussa. Jäätelökesä-tilkkupeiton koko: Leveys 145 cm  Korkeus 200 cm.  Tilkkupeitto on toteutettu kotoa löytyneistä kankaista (kangasvarastosta, stash). Vaaleat välikaitaleet leikattu Turun Kontti-kirppikseltä parilla eurolla ostetusta (vintage-)pussilakanasta. Upeat köynnöskiehkuratikkaukset (jotka erottuvat ehkä selvemmin edellisessä postauksessani olevassa kuvassa) toteutti Töölön Tilkkupajan Soile. Suoralta näyttää! (Kerroin edellisessä postauksessani peiton tasaamisesta kanttausta varten.) Peiton taustakankaana käytetty Äidiltä saatua (vintage-)pussilakanaa, johon on lisätty kissa-tiikerikangasraita, kankaat omasta varastosta (stash). Peitto on siis oikeaoppinen scrap quilt. Kanttauksiin leikkasin täysvinoa kaitaletta Amy Butlerin iki-ihanasta kankaasta ja silitin

Asettelin triojäätelöä muistuttavan, Töölön Tilkkupajan upeasti Longarm-koneella tikkaaman torkkupeiton eilen ompeluhuoneen makkarin lattialle. Valo lankesi juuri sopivasti peitteelle, että tikkaukset näkyivät hyvin. Pakko oli ottaa vielä yksi kuva peitteestä ja tikkauksista: Ja toinenkin kuva, missä tikkaukset näkyvät vielä lähempää: Peite lepäsi lattialla syystä. Pinnistin kaiken aikaansaavuuteni äärimmilleen ja sain kuin sainkin tasoiteltua peitteen kanttaamista varten. Mittasin ensin oikeaoppisesti peitteen keskikohdan esiin ja piirtelin siitä laskettuna yhtä pitkiä matkoja toiseen ja toiseen reunaan. Katselin näin tekemiäni tussimerkintöjä hetken ja totesin sitten, että tässä kuvioinnissa on tärkeintä ommella kantti suunnilleen tasaisen välimatkan päähän suorakaiteitten ulkoreunoista. Jos kuvioinnin ulkopuolella oleva kapea ”kehys” on välillä leveämpi ja välillä kapeampi, veikkaanpa, että reunakantti näyttää mutkittelevan, vaikka se olisi peitteeseen itseensä verr

Konetikkaussyheröistä muodostuva e-kirjain ei uusimmassa pussukassa tarkoittanut mitään, koska kirjain oli vain kokeilu. Annoin sille merkityksen ”ee niin kuin epätavallinen”. Valmis Epätavallinen-vetoketjupussukka e-kirjaimineen tässä: Pussukan vuori on oranssi-keltasävyinen. Sisällä on aika iso tasku. Pussukan toinen puoli on vähemmän epätavallinen, vaikka väriyhdistelmät ovat edelleen aika erikoiset: Vielä sivukuva: Valmiin pussukan mittoja minulla ei ole, voi harmi. Vetoketju oli kuitenkin 25-senttinen ja leikkasin pussukkakappaleet 22cm korkeiksi. Tämän muistan tarkalleen, sillä leikkasin ensin toisen kappaleen mielestäni 22-senttiseksi ja sitten toisen, ja sen jälkeen huomasin, että ensimmäinen kappale olikin korkeampi. Miten näin voi käydä taas kerran? Kaksi hempeyttä eilisestä näyttelystä  Kävin siis eilen Jokioisissa, FinnQuiltin valtakunnallisessa tilkkutyönäyttelyssä. Eilisessä postauksessani esittelin minua viehättäneitä neliö- ja suorakaidetilkui

Juuri kotiuduin tilkkutyönäyttelymatkalta. Kävin Jokioisten näyttelyssä tilkkuystäväni Soilen kanssa ja paluumatkalla poikkesimme vielä Humppilassa syömässä ja tutustumassa ostosmahdollisuuksiin. Koko päivä tässä vierähti, mutta kannatti käydä! Oma Pehmeää ja possunpunaa –vauvanpeittoni oli ripustettu toisen lapsekkaan peitteen lähelle. Työni oli vallan hyvin esillä. Kuvassa rouva tutkii peitettä, jossa oli laskostettuja neliöitä. Hieno työ, ja myöhemmin kuulimme vielä, että tilkut oli leikattu tekijän bussinkuljettajamiehen työpaidoista. (Ehkäpä kuitenkin käytöstä poistetuista paidoista.) Suosikkini  Huomasin, että minuun vetoavat erityisesti työt, joissa on paljon erilaisia kankaita  neliöistä tai suorakaiteista rakennettu pinta  selkeitä värejä.  Marja-Liisa Ikamon Värikkyys – Vividness –työ olisi ollut suosikkini, jos ulompi kehys olisi sopinut neliöistä rakennettuun pintaan vielä paremmin: Työ oli ihana ja siinä oli hyvät, riittävät tikkaukset. Helsinkiläis

Konetikkaus on periaatteessa kivaa ja yleensä olen aika tyytyväinen saavuttamiini tuloksiin, mutta ennen tikkaamisen aloittamista täytyy keksiä tikkauskuvio. Siinä vaiheessa pää lyö tyhjää tai sitten mietin tekeväni loivasti aaltoilevia (orgaanisia) suoria tikkauksia. Tänään poistuin sen verran mukavuusalueeltani, että vaihdoin ompelukoneeseeni paininjalan, jolla pystyn tekemään vapaata konetikkausta. (Valtava suoritus: toimitus kestää ainakin kaksi minuuttia.) Niinpä musta-valkoisen vetoketjulaukkuaihion tilkkupinnassa onkin mutkittelevaa muurahaisenpolkutikkausta, näin: Lisäksi tilkkupinnassa on eri suuntaan kiertyviä silmukoita ja enemmän kuin loivasti aaltoilevia ompeleita (aaltoilevat ompeleet näkyvät aivan kuvan alareunassa): Tulossa kummallinen pussukka  Konekirjotuista syheröistä muodostuva e-kirjain on pääosassa kummallisen näköisessä tilkkupinnassa, josta olen ompelemassa kummallisen väristä vetoketjupussukkaa: Kummallisen näköisellä tilkkupinnalla on yhtä

Yli kahden viikon ompelutauon aikana ehdin melkein unohtaa, mitä minulla oli matkalle lähtiessäni meneillään. Onneksi olin jättänyt keskeneräisiä töitä pöydälleni. Ilmiselvin keskeneräinen oli musta-valkoinen tilkkulaukku, johon ennätin ommella toisen kappaleen jo valmiiseen kokoon. Katselin tilkkupintaa nyt ja päätin kääntää sen, jotta pienistä paloista kokoamani ruudut tulevat paremmin esiin kuin alkuperäinen, palikkamainen rivi: Toisessa laukkukappaleessa päätin käyttää palikkarivin pystyasennossa. Sitä täytyy hiukan lyhentää, mutta ei haittaa. Annan mieluummin tilaa sekavammalle pinnalle: Ehdin eilen leikata tukihuopakappaleet 46cm x 35cm ja silittää tilkkupinnat niihin kiinni, mutta tikkaamista en ole vielä aloittanut. Laukun toista tilkkupintaa kasatessani yhdistelin muutamia jäännöstilkkuja. Ajattelin käyttäväni näitä laukun vetoketjulipareessa ja sisätaskussa: Ristipistot esille  Ehdottomasti eniten aikaa minulla kului eilen ja jo toissapäivänäkin risti

Tilkunviilaajan elokuun 2012 kalenterikuva: Voi voi! Pussukat näyttävät ryhmäkuvassa kivoilta, mutta tänä vuonna en ole tehnyt vielä kuin kaksi vetoketjupussukkaa. Vain kaksi!! No, lohduttaudun sillä, että olen tehnyt useamman ison tilkkupinnan, ja jo kaksi peittoa valmiiksi asti. Tuliainen itselle  Bostonin turistialueelta löysin hauskan laukun, jollaista en ollut ennen nähnyt. Laukku näyttää ensin tältä: Kun vetoketjun sulkee loppuun saakka, Zip-It-laukku näyttääkin tältä: Elokuun ensimmäinen käsityö  Vielä viime töikseni New Yorkin lentokentällä sorruin ostamaan Desigualin mekon, joka oli muuten sopiva ja kiva, mutta siinä oli järjettömän syvään uurrettu kaula-aukko. (Monessa heidän paidoistaan ja mekoistaan on sama vaiva, ja olenkin ihmetellyt, miten suunnittelijat ovat ajatelleet vaatteitaan käytettävän oikeassa elämässä. Onko tarkoitus pitää jotain muuta vaatetta alla?) Jouduin siis ensi töikseni lisäämään v-kaula-aukon pohjalle kangaskolmion. Varastoistani