Tilkunviilaaja

Tekaisin toissailtana pari improvisoitua tilkkublokkia: yhden vihreäsävyisen, kaksi sinisävyistä ja kaksi punasävyistä. Silitin ne ja sommittelin vierekkäin, miettien, sopisivatko ne yhteen ja jos sopisivat, niin miten. Mieleen ei tullut yhtään ajatusta, kun katselin blokkeja omin silmin, mutta kännykkäkamerasta sain avun. Vinkki: Sen näytöllä erityisesti tummuusvaihtelut erottuivat hyvin! Huomasin jo näytöllä, että vasemmanpuoleinen yhdistelmä toimii paljon paremmin kuin oikeanpuoleinen toimisi, vaikka leveää vihreää kaitalettan kaventaisikin. Kaksi vertailukuvaa lisää nyt kun olen tehnyt muutaman uuden jäännöspalablokin. Ei tarvitse muuta kuin tasoittaa palat, niin saa paremman käsityksen palojen mahdollisuuksista: Vasemmalla puolella olleet vihreät blokit näyttivät erityisen epätasapainoisilta, sillä olin ommellut niihin ylisuuret tilkut. Oikeanpuoleisessa kuvassa blokit ovat tasapainossa. Suunnilleen oikean muotoisissa blokeissa ero ei ole niin suuri, mutta silti

Ymmärsin, miten voi nopeasti valmistaa tilkkupinnan, joka on tarpeeksi iso esimerkiksi pussukkaa varten. Vinkki: Nopean tilkkupinnan salaisuus on, että ompelee silloin tällöin pienehköjä tilkkublokkeja ei erityisesti mitään tarkoitusta varten. Sitten tilkkublokit pitää siirtää katseelta syrjään, esimerkiksi laatikkoon "kaikenlaista keskeneräistä". Silloin tällöin täytyy avata laatikko ja kas, sieltä saattaa löytyä tarpeeksi monta blokkia, jotka kolmannella/seitsemännellätoista yrittämällä vihdoin näyttävät sopivan keskenään yhteen. Sitten ne voi ommella kiinni toisiinsa, kenties täydentäen niitä parilla lisätilkulla. Lopputulos: noin 15 minuutissa syntyneet kaksi pussukkakappaleen kokoista tilkkupintaa: (Anteeksi, että ottamani kuva on epätarkka. Otin tilanteesta kolme kuvaa! Toinen toistaan epäterävämpiä.) Nopea ja päättäväinen henkilö (tänään olin sellainen) ottaa vielä samaan syssyyn esiin tikkausvanua ja (esimerkiksi) froteepalasen välikerrokseksi ja tikkaa

Täydensin puuttuneen palan vajaaksi jääneeseen neljän palan blokkiin (jota en siis ole vielä ommellut kokoon) ja ompelin 3 x 4 vinoraitapalaa lisää: Tilkkupinta on siis 3 x 4 "blokin" kokoinen. Tässä kuvassa kaikki valmiit palat näkyvät: Marja ja Lea P kysyivät kommenteissaan, eikö liian suuresta palasta voisi tehdä pienemmän. Periaatteessa tietysti voisi, mutta vinoraitaneliö kootaan neliöistä, joista ompeleen jälkeen viistetään nurkka pois. Jos puran palan tekijöihinsä, en voi käyttää samaa, kätevää kohdistustapaa. Olen laiska, joten en jaksa paneutua kohdistamaan paloja eri tavalla. Jätän palan siis käytettäväksi esimerkiksi työn taustakappaleessa. Kissa!  Kissa tilkkupeiton kaunistaa:  Kissa makasi sängyllä ja näytti aivan kuin olisi halunnut painollaan kaivautua tilkkupeiton (ja patjankin) sisään. Peitosta tulikin mieleeni vinkki/varoitus. Ei kannata käyttää silkkitilkkuja peittoon, jota aktiivisesti käytetään - silkki ei kestä. (Tietenkään! Minun ol

Ooh, aah, huokaus. Mikä ihana kangaskauppa Lahdessa onkaan! Tein tilkkuystäväni Soilen kanssa viikonloppuna toivioretken Lahden Wexler-kangaskauppaan. Olen vieläkin pyörällä päästäni. Ah, mitä keväisiä ihanuuksia, valtava määrä. Ja kylpevät valossa: Yleisnäkymä tarjoomasta: En ole tottunut tällaiseen. Missään helsinkiläisessä liikkeessä ei ole vastaavaa valikoimaa. Ylähyllyllä vaaleita, alempana kirkkaita ihanuuksia. Jopa paitakankaista löytyi houkuttelevuuksia. Sain puhua itselleni oikein ankarasti, etten olisi ostanut paitakangasta itselleni (en ole ommellut yhtään kangaspaitaa tällä vuosituhannella, trikoopaitoja sentään muutaman). Vaikka sain paitakankaat ohitettua, päässäni niksahti melko vakavasti. Ostin 17 erilaista kangasta. Huh, onneksi eilen oli tilipäivä. Kevättä mielessä: Ihanat kukat, mielenkiintoinen kuvio ja rauhoittava melkein yksivärinen pala. Onnistuin valitsemaan sellaisenkin. Lisää turkoosin sävyä, mutta erilaisia kuvioita. Linn

Tilkkutöitä aloitellessani minulle oli ehdottomasti vaikeinta värien käyttö. Minulla ei ollut mittavaa kangasvarastoa niin kuin nyt enkä oikein pitänyt ajatuksesta, että olisin varta vasten ostanut kankaat johonkin työhön. Eikä minulla siihen olisi välttämättä ollut varaakaan. Mainitsin viime postauksessani Spectacular Scraps –kirjan, josta opin kivan menetelmän ommella kolmio-neliöitä. Samasta kirjasta sain myös kaikkein hyödyllisimmän värioppini. Kirjan mallit perustuvat kolmio-neliöihin. Reseptiin kuuluu, että valitaan kaksi väriä, ommellaan koko joukko kaksivärisiä kolmio-neliöitä ja näistä tietynlaisia blokkeja, jotka sitten yhdistellään tilkkupinnaksi. Valmiissa tilkkupinnassa on sitten mielenkiintoisia kuvioita. Ensimmäinen värioppini oli siis, että valitsen kaksi väriä. Mitkä tahansa kaksi väriä, mutta vain kaksi. Esimerkkinä käyttämääni "Uhrauksia"-seinävaatteeseen valitsin punaisen ja vihreän. Taisin valita värit katselmoituani kangasvarastoni – eh

Mainitsin viime postauksessani kangasvarastossani vallitsevasta neutraalien kankaiden puutteesta ja arvelin lähteväni kohta kangaskaupoille. Sittemmin olen käynyt läpi varastojani. Neutraaleja, yksivärisiä ja erityisesti tummia kankaita minulla ei tosiaankaan juuri ole, mutta yleensä ottaen omistan valtavan määrän kangasta, joten päätin toistaiseksi tulla toimeen sillä, mitä minulla on. Päätin lähteä kehittämään blokkikokeiluani numero 1 ja ajattelin tehdä työhön punaiset keskineliöt: Leikkasinkin jo muutamia neliöitä, mutta nyt täytyy ehkä sittenkin ruveta tekemään toista työtä (keksimistäni helpoista tilkkublokeista ). Niin, ja kun olin päättänyt tulla toimeen niillä kankaillani, joita minulla jo on, menin käymään Itiksen Eurokankaassa ja poimin käsityöpuuvillalaarista mukaani tumman, neutraalin värisen kangaspalan. (Kyllä maksoin sen myös.) Hohhoijaa minun päätöksiäni. Merkillinen viivaimeni  Vanha viivaimeni kului pyöreäreunaiseksi ja lähti halkeamaan, ja hankin sil

Aivan ensimmäiseksi kiitän Irmaa, Tiinateitä ja Vekkiä hyvän joulun toivotuksista! Toivotukset tuntuivat erityisen hauskoilta, kun en teitä tunne muuta kuin blogosfäärissä. Mutta täällä olemme kaverit. Ihmeellinen on blogimaailma! Tilkkuasiaan Veljentyttö osoitti sormella pussukkatarjonnassani esiintyvää ammottavaa aukkoa: valikoimassani ei ole koira-aiheisia pussukoita. Otin melkein saman tien esiin yhden tosi kivan koirakankaan, jota minulla sattumoisin on varastossa. Leikkasin kankaasta epämääräisen muotoisia paloja, joihin tulisi mahdollisimman ehjät koirat, ja yhdistelin erilaisiin musta-valkoisiin ja pinkkeihin kankaisiin. Vinkki: Jäännöspaloista voi järjestellä kahta eri väriä sisältävän pinon, jossa olevista paloista voi edelleen koota kaksivärisen tilkkupinnan. Esimerkiksi jos monivärisen pinnan kokoaminen tuntuu liian haastavalta värien sovittelemiselta, kahteen väriin rajoittuminen voi helpottaa sommittelua. Löysin pinkki-musta-valkoiseen pussukkaan nätisti s

Koneessani on valmiiksi ohjelmoituna niin sanottu tilkkutyötikki eli aaltoileva tikkaus. Kokeilin sitä velvollisuudentuntoisesti useampaankin tilkkutyöhöni, mutta olin siihen aina tyytymätön. Ensiksikin, valmiiksi koneeseen määritelty tikkaus on liian lyhyttä tikkiä. En pidä lyhyestä tikistä tilkkutöissäni, minusta se näyttää kuin en olisi oikein osannut. Osasin tietysti pidentää ompeleet parin ensimmäisen pettymyksen jälkeen, mutta en silti tajunnut ompeleen ideaa. Aaltoileva tikkaus näytti yksinään ihan tyhmältä. Huomasin heti, ettei toista täsmälleen samanlaista riviä mitenkään pystynyt tekemään ensimmäisen tikkauksen viereen. Kerran sitten päätin tikata isomman pinnan aaltoilevalla valmistikilläni välittämättä sen typeryydestä. Ensimmäinen rivi oli ookoo, mutta tylsä. Toinen rivi ei tietenkään aaltoillut samalla tavalla kuin ensimmäinen, eikä kolmaskaan rivi. Mutta kun olin tehnyt 20 riviä suunnilleen tasaisin välimatkoin, huomasin, että valmis tikkauspinta näyttikin kiv

Blogiarvonta Tilkunviilaaja-blogin täyttäessä 3 vuotta: osallistu tämän postauksen ohjeiden mukaan. **Blogiarvonta päättyi 3.11.2012** (Voit mielellään kommentoida tätäkin blogiviestiä, vaikka se kommenttisi ei osallistukaan arvontaan.) Koska teen kaiken liikenevän tilkkuaikani ruskeita 3 x 3 –paloja arvoitukselliseen tilkkupalapeliin, uutta on kehissä säälittävän vähän. Otin kuitenkin kuvia vanhoista töistäni. Tässä siis kaksi aikaa sitten tekemääni tilkkutyötä upouusissa kuvissa. Ensin tosi vanha tilkkutyö Kissa tykkäsi tänään lepäillä sohvalla, ensimmäisen valmistamani täyskokoisen tilkkutyön päällä. Koska valitsin raukeimman ottamani kuvan, siinä ei näy, miten Kissan silmät ovat melkein saman väriset kuin peiton vihreä. Nimettömäksi jäänyt tilkkupeittoni valmistui noin vuonna 1995. Se on mielestäni liian kontrastiton, mutta se on ollut erilaisissa käytöissä koko ajan valmistumisestaan saakka, joten ei sitä voi pitää täysin epäonnistuneena. Peiton valmistamisesta

Tällä tavalla voit toteuttaa kivan, väriä vaihtavan raidallisen tilkkublokin, jonka lopullinen koko on noin 32cm x 26cm. Tähän tilkkublokkiin voi käyttää jäännöspalakankaita, sillä menekki per kangas on pieni/pienehkö. Erityisesti pienimmät osuudet syntyvät pienistäkin paloista. Kangasmenekki Kahta kangasta tarvitaan kumpaakin vain 3 palaa, 3,5cm x reilu 15cm palat. Kolmatta kangasta tarvitaan 4 palaa, 5cm x reilu 15cm palat. Neljättä kangasta tarvitaan 4 palaa, 5cm x reilu 15cm + 2 palaa, 7cm x reilu 26c palat. Olen itse leikannut sopivan kokoisista jäännöspaloista sekä pieniä että keskikokoisia paloja, kaiken värisiä. Kun niitä on kertynyt muutamia, olen poiminut aina kaksi pientä pinoa ja yhden keskikokoisen pinon kokonaisuudeksi ja etsinyt niihin sopivan isomman palan, tai leikannut kangasvarastokankaista kaksi kaitaletta, toisen 7cm leveän ja toisen 5cm leveän. Mittatarkkuudesta huomio Blokkiin tulevat palat tasoitetaan korkeussuunnassa. Palojen pituuden ei tarv