Tekstit

Näytetään tunnisteella vinkit merkityt tekstit.

todistetusti nopea juopon polku.

Kuva
Juopon polku –tilkkublokeista tekemäni op art –vaikutteinen pinta on valmis, ja nyt pitää peittoon loihtia taustakappale. Aloitin kokoamalla yhden "varsiympyräblokin". Kun olin leikannut kaikki blokkikappaleet, kellotin kaarevien kappaleiden ompeluun käyttämäni ajan. Ompelin kahdeksassa minuutissa kymmenen blokkia, siis kymmenen kaarevaa saumaa. (No ne olivat lyhyitä saumoja, mutta silti!) Ei nuppineuloja, ei keski- ja välipisteiden kohdistamista, ei kaarevien reunojen loveamista ennen kuin blokki on ommeltuna. Käytin vain metodia, jonka näin tällä videolla She Can Quilt -blogissa. Amy Butlerin laukkuohjeisiin lisävinkki  Ihmettelin tässä postauksessani, miten ihmeellisen paljon tukikankaita ja muita tukimateriaaleja pitää ohjeen mukaan käyttää Amy Butlerin laukkuihin, esimerkiksi Blossom-laukkuun. Ehkä voisin tukea laukkukappaleet tutulla tavallani. Elizabeth Green-Hartman nimittäin kertoo Oh, Fransson –blogissaan tässä postauksessa, miten hän toteutti Amy Bu

tilkkukukkatyynynpäällinen ja uusi alku.

Kuva
Pitkä sana! Tilkkukukkatyynynpäällinen! No, pääsin tympimisen yli, vaikken edelleenkään ole innostunut tästä työstä. (Pitääkö minun muuten sanoa, ”ettei tymmi enää,” vai miten tympiä-verbi oikeasti taipuisi?) Tilkkukukka on kunnialla kiinni taustakankaassa ja tein taustalle kullanväriset konetikkaukset. Palan ympärillä on kangaskaitaleet kehyksinä ja kokonaisuus on riittävän suuri, jotta voin ommella tästä 40cm x 40cm tyynynpäällisen.   Kullanväriset tikkaukset lähikuvassa: Olen tykännyt tosi paljon käsin ompelemistani etupistoista, joilla olen koristellut muistaakseni kaikki tilkkukukkakupongit tähän asti, mutta tähän kirjavaan taustakankaaseen en saanut etupistoja sopimaan. Vasta konetikkaus erottui taustasta tarpeeksi. Voisin ommella tyynynpäällisen valmiiksi – minulla vain ei ole sopivan kokoista sisätyynyä. Kummallista! Tuntuu kuin olisin ostanut noin 15 miljoonaa sisätyynyä viimeisen kahden vuoden aikana, mutta yhtään kappaletta ei nyt ole jäljellä. (Paitsi ne lukui

valmis moderni tilkkupeitto

Kuva
Mahtava fiilis! Sain viimeistellyksi modernin tilkkupeitteen, ja niinpä olen saanut valmiiksi kaksi isoa torkkupeittoa VIIKON SISÄLLÄ! Tässä uusin valmis: moderni tilkkupeite nimeltään ”Iloinen yllätys”. Nimi heijastelee paria asiaa. Ensiksikin oli iloinen yllätys, että rakas Siskoni mielistyi peitteeseen saman tien niin, että varasi sen itselleen ennen kuin olin edes ehtinyt tikkausvaiheeseen. Toinen iloinen yllätys oli, miten hienoksi tilkkupinta muuttui valittuani kahden blokin kokonaisuuksille vuoroin mustat, vuoroin vaaleat kehykset. Vielä voi jotakuta yllättää peitteen hauska gekkoja vilistelevä tikkaus, jonka toteutti Töölön Tilkkupajan Soile. Tikkaus kruunaa kaiken! Peitto on kooltaan: 147cm x 227cm.  Kapean sängyn päiväpeitteeksi tämä riittäisi, mutta parisängyn peitoksi ei. Luulen, että Sisko kuitenkin käyttää tätä torkkupeittona, ja siihen tarkoitukseen se on mukavan iso! Nurja puoli on kiva, mutta edelleenkään en sanoisi, että ”tykkään nurjasta puolest

pari sanaa ompelukoneista.

Kuva
Minulta kysyttiin mielipidettä ompelukoneista. Mielipiteeni perustuvat rajoittuneeseen ompelukonemaailmankuvaan - minullahan ei ole hiljattaista kokemusta muista kuin omasta koneestani, joka on Husqvarnan elektroninen malli suunnilleen vuodelta 1995. Ostin noin 10 vuotta sitten koneeseeni vapaata konetikkausta varten käytettävät lisäosat eli tikkauspaininjalan, tikkauskehyksen, yläsyöttäjän ja suuremman ompelutason. Näistä tarpeellisin on tikkauspaininjalka. Jos olisin ostamassa uutta konetta ja jos lisäksi haluaisin käyttää konetta vapaaseen konetikkaukseen, tarkistaisin seuraavat asiat käytännössä: Miten helposti/vaikeasti vaihdan tikkauspaininjalan ja tavallisen ompelupaininjalan välillä.  Eihän tikkauspaininjalan paine vain ole liian kova? Olen kuullut, että joissakin koneissa jalan vieteri vain on liian tiukalla, eikä sellaisella paininjalalla ikinä pysty tekemään kauniisti kaartuvia tikkauksia. Ei, vaikka olisi miten guru konetikkaaja.  Onhan kankaan syöttäjät (paininj

taittelua. tilkkutaiteilua.

Kuva
Kankaantaitteluvinkki! Osuin sattumalta Jenin kankaantaittelu-tutoriaaliin, jota joku muu blogosfääriläinen kehui. Heti kiinnostuin! Ei sillä että kaipaisin lisää puuhia, mutta tässä taittelutavassa oli jotain hyvin zen-mäistä. Päätin kokeilla yhden säilytyshyllyllisen taittelemista näin. Hyllyllä oli jostain syystä sekä punaisia että keltaisia kankaita. Ensin taittelin punaiset kankaat: Minun taitoksistani ei tullut täysin samanlaisia kaikista! Riittävän saman kokoisia kuitenkin. Siirryin keltaisiin kankaisiin ja taittelin samalla periaatteella kaikki kangaspalat, olivatpa ne tasaisia, standardimittaisia tai eivät. Taittelutapa toimi hyvin! Jouduin työskentelemään lattialla (se on ainoa sopiva pinta koko ompeluhuoneessa makkarissa), ja keltaisia taitellessani aloin väsyä. Siksi pino on epämääräisempi kuin punainen pino. Olen aikaisemmin välillä taitellut kankaita säilytyshyllyyni sopivan pahvimallineen mukaan, mutta malli on aika iso ja kankaani enimmäkseen pieniä.

valmis iPad-kotelo.

Kuva
Annan kotelolleni nimeksi ”Tähdehkö”.   Se olisi itseoikeutetusti Tähti, jos se olisi onnistunut paremmin. Koska se jäi toteutukseltaan vähän mutta harmillisesti vajaaksi, sen nimi on Tähdehkö. Avaruudellinen ja topologinen hahmottamiskykyni on vaatimaton. En oikein osaa hahmottaa valmiista tuotteista enkä aina ohjeistakaan, miten pitäisi tehdä. Siksi teen kokeiluja, jotka eivät aina onnistu mahtavasti. Tässä näkyy, että menin vähän vikaan: Sinänsä oikea lähestymistapa: päällinen ja vuori kumpikin erikseen ommeltu läpälliseksi pussiksi. Kappaleet oikeaoppisesti oikea oikeaa vasten. Helpompi ommella, kun päällikappale on päällimmäisenä. Vuorikappaleen sivusaumaan jätetty – aivan oikein ja tarpeellisesti – kyllin leveä kääntöaukko. Mutta sekä päälli- että vuorikappaleen pussin sivusauma olisi pitänyt jättää yläreunasta ompelematta noin 3cm:n matkalta. Ompelu olisi ollut paljon helpompaa niin!   Puutteet Ihan hyvä, etten vielä tällä kokeilukappaleella tehnyt

huhtikuu, juhuu!

Kuva
Tilkunviilaajan huhtikuun kalenterikuvassa on tällä kertaa pikkulaukku nimeltä ”Viidakon jalokivi”. En olekaan pitkään aikaan tehnyt yhtään tällaista! Pitäisiköhän? Tikkausrupeama lähestyy Ensiksikin, sain mansikka- ja suklaajäätelön sävyisen tilkkupeitepinnan laajennetuksi peiton kokoon, joten siirsin työn orrelle odottamaan tikkaamista. Ennen sitä peite lepäili vuoteella silitettynä. Olin vähän huolissani, että Kissa huomaisi puhtaan pinnan ja ehtisi maata peittoon kissan muotoisen ja melko karvaisen syvennyksen. Ei sentään, epäilin turhaan. Pinta sai jäähtyä rauhassa. Tästä lähtee Jotta saan huhtikuussa jotain kauemmin kesken ollutta valmiiksi Maikin tilkkujen ”jotain valmiiksi joka kuukausi” –hössötyksen merkeissä, on ryhdyttävä toimeen. Otin siis esiin kukkaneliöt-työni, johon olen ommellut jo taustakankaankin valmiiksi. Vinkkejä American Patchwork and Quilting –lehden huhtikuun numerossa oli juttu, joka kertoi yksityiskohtaisesti, miten tilkkutyökerrokset valmi

hemmottelupäivä ja työteliäs päivä.

Kuva
Hemmottelin eilen itseäni käymällä kangaskaupassa. Minun ei (tällä kertaa) tarvinnut edes keksiä tekosyytä käynnilleni, vaan Tytär ehdotti sitä. Hän tarvitsi kangaspalan, jotta voisi tehdä siitä taianomaisesti ainakin 20 eri olomuotoon taipuvan vaatekappaleen (idea löydetty netistä). Ensin piti tietysti löytää vaatekangaspala, mutta sen jälkeen ja oikeastaan etsinnän aikanakin pääsin tutustumaan myymälän puuvillakangastarjontaan. Amy Butler –kankaita en tälläkään kerralla pystynyt ohittamaan. Näitä on metri kumpaakin: Olkoonkin, että ovat tuhottoman kalliita! Kangaspakkojen näkeminen on vain monin verroin terapeuttisempaa kuin mallien selaileminen netissä. En voi mitään. Kangaskauppakäynnin jälkeen vierailin vielä tavaratalon lehtiosastolla, mistä mukaan tarttui kaksi lehteä, 101 nya idéer ja American Patchwork and Quilting. Idealehtiä on hauska selailla, vaikken yleensä toteuta mitään ideoita. Tämän lehden ehdottomasti mieleenpainuvin idea liittyi selleriin: Jos sellerin k

kumpi? (tai mikä?)

Kuva
Pääsin tilkkutyössä nyt siihen vaiheeseen, että saatoin järjestellä blokit design-lattialleni (toisilla meistä on design wall, minulla on design floor), jotta päättäisin niiden keskinäisen järjestyksen. Vinkki: Kännykkäkamera on todella kätevä apuväline blokkien sommittelussa. Otan kuvan – näps – ja katson pieneltä ruudulta, miten blokkien väritys soljuu poikki tilkkupinnan. Blokkien järjestys jää näin myös muistiin. Minä ainakaan en muutaman järjestelykierroksen jälkeen enää muista, millainen idea minulla alussa oli! Mutta kuvissa ideat säilyvät. Kehitin eilen kolme vähän erilaista järjestystä ja päätin silmämääräisesti jo, että ompelen blokit yhteen näin: Kun nyt olen katsellut ensimmäistä järjestelyä vierekkäin tuon ”lopullisen” kanssa, olen tullut toisiin ajatuksiin. Tässä ensimmäisessä järjestyksessä on parempi vaihtelu: Ymmärrän, että Mari-blokki näyttää vieraalta verrattuna näihin muihin! En silti poista sitä, vaan jätän sen paikalleen. Se tuo tilkkupintaan jänni

valmiit sydäntikkaukset.

Kuva
Vapaan konetikkauksen pisteleminen torkkupeiton kokoiseen tilkkupeitteeseen on aika hidasta ja raskastakin se on. Pystyin tikkaamaan aika lyhyen ajan kerrallaan, joten sydänköynnöksen valmistuminen vaati monta rupeamaa ompelukoneen ääressä. Nyt kuitenkin on sydänköynnös tikattuna. Eihän tästä kuvasta saa mitään selvää köynnöksestä. Joten lähikuva: Nurjalla puolella köynnös on tämän näköinen: Haa, sain otetuksi muutaman kuvan valoisaan aikaan! Pari vinkkiä Vapaassa konetikkauksessa minua on auttanut jostain netistä lukemani konetikkausharrastajan huomautus, että riittää, kunhan paininjalan ympärillä on kerrallaan noin lautasen kokoinen alue suoristettua/pingotettua työtä. Alussa varsinkin tuntui, että kangas meni aina pussille joko oikealta tai nurjalta puolelta. Tämä lautasellisen ajatteleminen on helpottanut tikkaamista! Toinen helpottava ajatus on, etten katso tikkauksia läheltä ja tarkasti, vaan kauempaa. Jos rupean yhtä kuviota katsomaan, masennun varmasti, k