Tilkunviilaaja

Oi, yhteen luukkuun oli aivan pakko nostaa Robert B. Parkerin Spenser-kirja, ja valitsin ”The Judas Goat” -teoksen, jota ei ole suomennettu. Päähenkilö Spenser toimii Bostonissa yksityisetsivänä. Hän sanailee kirjoissa nokkelasti ja selviää tilanteesta kuin tilanteesta - vaarallisistakin. Hänen sanailunsa on niin nenäkästä ja osuvaa, että saatan nauraa ääneen. Robert B. Parkerin ja Spenserin ajatteleminen tuo yleensä mieleen myös hetken, jota kadun. Olin käymässä Yhdysvalloissa ja poikkesin isohkoon kirjakauppaan. Heillä oli myynnissä jokin Spenser-kirja kovakantisena, ja siinä oli Parkerin nimikirjoitus! Enkä ostanut kirjaa, sillä ajattelin typerästi vain sen vievän tilaa matkatavaroistani. Mitä väliä sillä olisi ollut?! Tilaisuus ei ole toistunut eikä varmaan ikinä toistukaan. Ette ehkä tunnista kirjailijaa tai Spenser-nimistä päähenkilöä, mutta kenties Kovaa peliä Bostonissa -televisiosarjasta on muistikuva. Teoksistani ei löydy kovaa peliä, mutta Reilua peliä -tilkkupeitto löyty

Yhdennessätoista luukussa on kuninkaallista tunnelmaa. Walter Tevisin Musta kuningatar ansaitsi myös viiden tähden arvion. Kirjan tarina oli kiinnostava, vaikka olin hiljattain nähnyt suoratoistopalvelusta siihen perustuvan minisarjan. Tarina kulki loistavasti ja kaikki tuntui uskottavalta. Olipa upeaa, miten vangitsevan jännittävältä shakkipelin kuvauksen saa kuulostamaan! Minunkin mielestäni, vaikka en koskaan ole pelannut shakkia enkä ole ollut siitä järin kiinnostunut.  Kirjassa oli mahtavaa myös se, että toisin kuin useissa uudemmissa kirjoissa, suurin osa henkilöhahmoista oli pohjimmiltaan kunnollisia. Heidän vikansa ja vajavuutensa eivät olleet keskiössä, vaan kirjassa hyvä oli pahaa isommassa roolissa.  Tietenkin esittelen Värikuningatar-tilkkupeiton, koska kuningatar ja koska se on yksi lempiteoksistani. Vinkki. Blokkimallin ei tarvitse olla tätä monimutkaisempi, ja silti työ voi olla vallan mainio. Toinen vinkki. Tilkkupeiton reunakantin kiinnittäminen. Kirjoitin pari

Hyvää joulukuun kahdeksatta! Tämänkertainen kirja sopii talviseen kuukauteen nimeltään mainiosti. Nostan esiin Lisa Seen kirjan Lumikukka ja salainen viuhka. Sain kirjan lahjaksi parhaalta ystävältäni Janellilta ja lukukokemus yllätti. Aloittaessani en odottanut tarinalta mitään erityistä, mutta se veikin minut mukanaan! Oli kuin kaikki hahmot olisivat olleet todellisia. Upea kirja!  Lumikukka-nimistä tilkkutyötä en ole keksinyt tehdä, mutta etsimättä tulee mieleen toinen, kukka-aiheinen työni: Kangasvuokko-tilkkupeitto. Ompelin sen vuonna 2020 ostettuani tarkoitukseen suunnitellun erikoisviivaimen. Tilkkupinnasta tuli kiva, mutta paloja leikatessa syntyi jonkun verran tosi paljon haaskua, eikä osaa leikatuista paloista edes käytetty kukkiin. Ompelin hukkapaloista sitten reunukset työlleni.  Vinkki: Tiesitkö, että kaarevat palat voi ommella toisiinsa ilman, että käyttää yhtään nuppineulaa? Katso video, joka todistaa väitteen.  Katso tästä She Can Quilt -blogin video-ohje. Video kes

Kissamme "Sakke" tässä naukuu minulle, etten ole muistanut/ehtinyt päivittää blogiini uusinta tilkkupintaa, jonka kokosin vaihteeksi melko isoista paloista. Päätin käyttää kolmioviivaihtani, koska sellaisen olin kerran hankkinut, ja ommella kolmioista kuusikulmioita, jotka ompelisin yhteen ilman yhden yhtäkään Y-saumaa. Esittelin alkavaa projektia ja hassusti miniatyyrikokoon leikkaamaani koepalaa blogikirjoituksessani kolme tilkkutyöprojektia. Pian sen jälkeen olin kerännyt oransseja, pinkkejä, persikanvärisiä, vaalean ja tummemman punaisia ja erilaisia keltaisia kankaita ja leikannutkin niistä leveitä kaitaleita. Ompelin leveän kaitaleen pitkiin reunoihin mustasta ja valkoisesta yhdistämäni kaitaleen, silitin ja vasta sen jälkeen leikkasin kolmiot. Sain kolmion ”alareunaan” kaksivärisen kehyskaitaleen. Sitten kun yhdistin kolmiot kuvan osoittamalla tavalla, kuusikulmioiden ympärille muodostui musta ääriviiva ja valkoinen välikaitale. Vaikka pinkki-oranssi-keltaiset kuus

Sain pari viikkoa sitten valmiiksi taas yhden tilkkupussukan ja annoin sille nimeksi Lintukoto. Kas tässä hän on: Poikkeuksellisesti pystyn esittelemään pari kuvaa hänen valmistusvaiheistaan. Ensiksi pelkät tilkkupinnat. Ylemmässä on Trixter-tilkkupeiton  X-blokkien bonus-kolmio-neliöistä ommeltu kuvio ja suunnilleen kuittiompeluna toteutettu alareunan pala. Alemmassa palassa on kolme Noususuhdanne-tilkkupeitosta yli jäänyttä scrap-in-a-box-blokkia ja muutama kuittiommeltu pötkö. Sileät tilkkupinnat näyttävät usein jo aika hauskoilta, mutta kyllä tikkaus sentään tekee ihmeen joka kerta. Seuraavaa kuvaa on edeltänyt vaikka kuinka monta työvaihetta, mutta silti siinä näkyy kaksi tekeillä olevaa juttua. Olen vasta neulottanut kuusikulmiolipareen vetoketjun päähän kiinni, ja vetoketjun vetimeen tuleva kangaslenksu on solmimatta. Lintukoto-nimen kehitin, kun huomasin toisen puolen tilkkupinnassa lintuja ja myös jotenkin kalteri-ikkunalta näyttävän muodon sen vieressä. Mieleen tuli s

Olen näköjään työskennellyt pari, kolme viikkoa kolmen eri tilkkutyöprojektin parissa - saatuani Amity-kaavan valmiiksi ja siirrettyäni Käpylä-blokit vähäksi aikaa vaihtopenkille. Ensimmäiseksi tartuin työläimpään eli Blue North Strong and Free -blokkimallilla ompelemaani FPP-työhön. Blokkiin tarvittavien palojen leikkaaminen sujuu melko hitaasti ja ompeleminen vielä hitaammin. Lopputulos on kyllä näyttävä: Tässä on blokkiompelun aikaista tilannekuvaa. Leikkuri suihkii tämän tästä. Blokkiin tehdään kolmenlaisia neliöitä, joihin jokaiseen tulee monta palaa. Silitetyt ja tasoitetut palat ommellaan yhteen, jolloin saadaan yksi blokki. Se on aina juhlallinen hetki. Epätasaisuus vaihtuu litteydeksi. Sileistä ja tasaisista blokeista voi sitten koota mallipinnan. Vielä joudun ompelemaan aika monta blokkia! Mutta eihän näitä blokkeja oikein jaksa kovin monta tehdä peräkkäin. On pakko siirtyä johonkin helpompaan välillä. Tällä kertaa lähdin kokeilemaan, millaisia kuusikulmiokuvioita saisi

Joku teistä ehkä muistaa vuonna 2019 ompelemani peiton nimeltä Pellervontie? Kehitin siihen blokkimallin, jonka pystyin yhdistämään isompiin kangasneliöihin. Olin silloin ostanut Tula Pinkin kangaspakkauksen, jossa oli mukana yksisarviskuviollisia kankaita. En halunnut leikellä yksisarvisia palasiksi, mutta he pääsivät tilkkupintaan näiden sopivan kokoisten blokkien kavereiksi isoina neliöinä. Tula Pink ja muutkin kangassuunnittelijat luovat edelleen isokuvioisia kangasmalleja, joten ajattelin kehittämälleni blokkimallille olevan kysyntää. Kirjoitin tuolloin itselleni sopivan, suunnilleen mitatun ohjeen, mutta kaavaa varten minun piti tehdä tarkempi koeblokki. Ompelin sen Tilkkuvestivaalien aikana. Seuraavan viikonlopun sain taas viettää tilkkutyön parissa, ja ompelin muutaman blokin lisää. Leikkasin isokuvioisista kankaista neliöitä, jotta blokki-idea tulisi selväksi. Kuvauksissa minulla oli välillä avustajakin! Hivenen silittämättömiltä vaikuttavat blokit, vähän noloa! Soile o