Tilkunviilaaja

Käyn ties monennettako kertaa läpi jäännöspalalaatikkoani ja etsin  projektiini tilkkuja, joista voin leikata 6cm x 6cm neliöitä ja/tai 6cm x 11cm suorakaiteita. Perkasin melkein koko (yhden) laatikon ja tein keltaisen, punaisen, vihreän ja violetin pinon. Nostin erikseen isommat mustat, harmaat ja ruskeat palat sekä tein erillisen kasan tosi pienistä kaikenvärisistä tilkuista: Nostin pikkutilkkukasasta pienen pinon ompelupöydälle ja ompelin aina pari tilkkua yhteen siinä vaiheessa, kun piti saada tilkkublokin osia irti koneesta lankaa katkaisematta. Tuota pikaa minulla oli taas tilkkupaloja, joista voi ommella vaikka pussukan tai tilkkulaukun tai melkein mitä vain. Periaatteessa tämä on ihan järkevää, totta kai! Jäännöspalat on hyvä käyttää hyödyksi! Mutta onko järkevää tehdä aina vain samasta ja kerta kerralta (kumma kyllä vain vähän) köyhtyvästä jäännöspalakasasta ja pyöritellä ties monennettako kertaa samoja kankaita, kun yksi (ei ainoa) kangaskaappi näyttää tällaisel

Edellisessä eli tuhannennessa blogipostauksessani näytin punasävyisen tilkkublokin osat, ja tässä näette, millainen siitä tuli: Punainen ja vihreä sopivat hyvin keskenään. Niiden kanssa sopii seuraavaksi sininen. Etsin jäännöspalalaatikosta keskisävyisiä ja tummia sinisiä ja yksivärisyydeksi valitsin kankaan, jota minulla on ollut tilkkuaikojeni alusta ja jota riittää ja riittää aina vain. Siinä on farkkusinisellä, miedosti leveäruudullisella pohjalla kelta-punaisia omenoita ja se on minusta todella rumaa kangasta. (Ostin sitä todella halvalla enkä kuvitellut sen olevan näin riittoisaa.) Mutta kuten olen kuullut sanottavan: jos kangas näyttää edelleen rumalta, sitä ei ole leikattu kyllin pieneksi. Leikkasin neliöihini eli hanhien kulmia varten pelkkkää farkkusinistä. Keltaiset omenat saivat rauhassa jäädä jäljelle ja osa joutui ylijäämän mukana roskiin. Ja kas, valmiissa blokissa ruma kangas esiintyy todellakin kyllin pienenä palana: Sininen, punainen, vihreä – mill

Nyt seuraa tuhannes blogipostaukseni! Saatuani Mummola-tilkkupeiton kunnialla valmiiksi kanttauksia myöten pohdin pari päivää, minkä tilkkutyöprojektin sitten aloittaisin. Melessäni olin päättänyt, että siinä työssä käyttäisin myös neutraalin värisiä kankaitani, joita minulle on kertynyt. Siis harmaita ja/tai vaaleita. Pinterestiä selatessani osui silmiin uusi malli Geese Migration Quilt, johon oli ilmainen teko-ohjekin. Katsoin ohjeesta lentävien hanhien osien mitat ja päättelin loput. Mallissa tuntui olevan paljon hyvää: Pääsisin taas hyödyntämään jäännöspalatilkkuja (vaikka niitä taas tarvitaankin aika vähän) Malliin käytetään myös neutraalia kangasta Vaikka blokki toistuu, sen väritys ei toistu. En siis joudu tekemään monen samanlaisen tilkkublokin sarjaa. Malli on minulle uusi. En ole tehnyt lentäviä hanhia tällä menetelmällä, kolmio-neliöistä yhdistämällä kyllä. Onnistuin ensi yrittämällä valmistamaan aidon oloisen tilkkublokin: Vihreäsävyisestä tilkkubloki

Ompelin vihdoin viimeistelevät osuudet Töölön Tilkkupajan jo ajat sitten tikkaamaan tilkkupeittoon, joka sai nyt nimen Mummola. Pidän peiton väritystä ja sommitelmaakin modernina, en mummolamaisena, mutta jostain syystä tilkkupeiton tikkauskuvio toi yhtäkkiä mieleeni pilvet. Sitten saman tien tuli mieleen vanhan laulun säe ”Mummolaan kun pyöräilemme, pilvenhattaraa ei näy”. Tilkkupeiton neliökuvio ei tuntunut sopivan nimeen ”Pilvenhattara,” joten nimeksi tuli sitten Mummola. Osasin kirjoittaa nimen sopivan mummolamaisesti tilkkupeiton nimilapulle. Nurmikko on nyt niin jäpäkkänä, että Mummola-tilkkupeitto näyttää melkein leijailevan nurmen pinnan yläpuolella. Jos olisin nähnyt tämän kuvan ennen peiton nimeämistä, olisin ehkä lähtenyt kehittelemään jotain akselilta ”Lentävä matto”! Reunakanttikankaan valinta on yleensä vaikeaa, mutta tällä kertaa tein päätöksen nopeasti. Halusin, että reuna on keskiosan kanssa samaa sarjaa eli että siinä on useampaa eri kangasta. Sitt

Minulla ei juuri nyt ole meneillään vääjäämättömästi etenevää tilkkutyötä, pikemminkin välitöitä tai silloin tällöin edistettäviä töitä. Esimerkiksi nämä kavalasti helpoilta vaikuttavat tilkkublokit etenevät välillä, pari blokkia kerrallaan: Paloja on tosi helppo ommella, mutta pitää olla tarkkana, että kolmiot tulevat palasiin juuri oikein päin. Siksi blokkimalli on kavala. Niin sitä löytyy Tilkunviilaajankin kangasvarastoista vaikka minkälaista ruskeaa tai ruskeaksi luokiteltavaa kangasta. (Esimerkiksi ylemmässä kuvassa yksi kankaista on selvästi violetti, mutta olen luokitellut sen ruskeaksi.) Osan näistä voitin FinnQuiltin tilkkutyökilpailussa ( Tilkkutexin lahjoittama sarjan toinen palkinto ), mutta olen näköjään ostanut itsekin ruskeita ja/tai ruskehtavia kankaita. Ihmettelen tätä kyllä! Luontevimmin ostan kirjavia ja kirkasvärisiä kankaita, niin kuin ehkä olette jo huomanneet. Kuvassa kaikki paitsi kaksi tähän mennessä valmistamaani eräänlaista tähtiblokkia. Pi

Kannustuksistanne ja epäilyistänne huolimatta ompelin violettien ja punaisten jäännöspalatilkkuneliöitteni väliin tummanharmaan kaitaleen. Silmäni sanoi, että kaitale sopi näiden neliöiden joukkoon ihan hyvin. Olisin kyllä halunnut oikein syvän tumman sinisen kaitaleen, mutta sellaista kangasta ei vain ollut. Kummallista! Kangasvarastoni on melkoinen, mutta niin vain en läheskään aina löydä sopivinta, vaan minun on tyydyttävä suunnilleen sopivaan. Kaitale on pitkällä sivulla kapeampi kuin lyhyellä, jotta sain tilkkupinnalle hiukan enemmän pituutta suhteessa leveyteen. Valmiista tilkkupinnasta tuli lopulta kelvollisen kokoinen eli 149cm x 210cm. Levitin tilkkupinnan kuvausta ja myös mittaamista varten sängylle. Ulkoa tuli vähän valoa, niin että sain uuden tilkkupintani kuvatuksi. Punaiset neliöni ovat todellakin aika lämpimän värisiä, varsinkin kun niitä vertaa kylmiin sinisiin ja viileisiin violetteihin. Taas kuva lempiblokistani, vasemmalla alhaalla. Onkohan se s

Siniset ja violetit jäännöspaloista ompelemani tilkkuneliöt sopivat samaan tilkkupintaan näin sointuisasti: Muistin sentään pienen ideanpoikaseni eli ompelin tummimmat violetit siihen päähän, missä siniset neliöt olivat vaaleimpia ja vaaleimmat violetit tummaan siniseen päähän. Lisäksi sommittelin sinisimmät violetit toiseen reunaan ja punavioletit toiseen. Tällä puolella on punaisempia violetteja tilkkuja: Kaikkein söötein tilkkuneliö on tilkkutyön tässä kulmassa: Ompelin neliöitä pötköiksi ja jotta minun ei tarvinnut katkaista lankaa niin usein, ompelin väliin punaisia tilkkuja. Niinpä sain tilkkupinnan kokoamisen aikana kaupantekijäisiksi monta melkein valmista tilkkupalaa: Näitä täytyy vielä toki vähän tasoitella ja jatkaa sieltä täältä, mutta näette varmasti yhtä selkeästi kuin minä, että tilkkupussukkahan näistä syntyy alta aikayksikön! Hyvää uutta tilkkuviikkoa!

Käyttelin Miehen minulle leikkaamia mini-leikkuualustoja ja sain tasoitetuksi kaikki siniset, jäännöspaloista kokoamani tilkkublokit. Asettelin ne sommittelu seinälle lattialle niin, että toisessa reunassa on tummimmat ja toisessa vaaleimmat blokit: Kyselin pari postausta sitten, mitä mieltä te olette punaisten tilkkublokkien yhdistämisestä näihin sinisiin ja vielä violetteihin neliöihin. Olitte tosi kiinnostavasti eri linjoilla! Toisaalta kommenteissa luki, että ”hyvältä näyttää,” toisaalta sain hyvin perusteltuja kommentteja punaisten sopimattomuudesta tähän työhön. Punaisissa tuntui häiritsevän niiden lämmin värisävy. Kiitos kommentoijille! Kiva, että kommenteissa oli hajontaa, sillä se teki vastauksista poikkeuksellisen mielenkiintoiset. Jätän teidät nyt jännityksen valtaan – mahdatteko saada illalla untakaan?! En nimittäin kerro vieläkään, mitä olen päättänyt punaisten tilkkublokkieni suhteen. Siinä jännittäessänne voitte vaikka katsoa Angela Waltersin, tuon kon

Laskin onneksi oikein ja ompelin kuin ompelinkin tismalleen tarvittavan määrän punaisia tilkkublokkeja sinisten ja violettien neliöideni ympärille. Päätin ommella ensin kaikki punaiset tilkkublokit ja sen jälkeen kokeilla, sopivatko ne täydentämään tilkkupinnan. Mitä mieltä olette? Sopivatko punaiset sinisten ja violettien kanssa? Minulla on näiden sopivuudesta oma mielipide, mutta kuulen mielelläni myös, mitä mieltä te lukijat olette!

Punainen on maaliskuun teema, ainakin minulle. Olen tehnyt punasävyisen, palapelikuvioisen tilkkupinnan miltei valmiiksi ja sen lisäksi olen valmistanut melkein 30 kpl punaisia neliöitä jäännöspalakankaistani. Tässä jäännöspalablokeistani ihan vain muutamia: Blokkien valmistamista on vaikeuttanut se, etten ole osannut ostaa tasaisesti kaikkia punaisen tummuusasteita. Minulla on toisaalta hyvin vaaleita punaisia kankaita ja toisaalta kirkkaita ja tummia, mutta keskiväriset punaiset ja tummemmat vaaleat lähes loistavat poissaolollaan. Olen kuitenkin mennyt niillä, mitä minulla on. En ole käynyt ostamassa lisää kangasta tätä työtä varten, mutta olen kyllä joutunut leikkaamaan lisäpaloja pitkistä kankaista. Jäännöspaloissa ei vain ole ollut tarpeeksi sopivan värisiä tilkkuja. Tässä ovat kaikki tähän mennessä ompelemani punaiset tilkkublokit: Olen nyt poiminut jäännöspalalaatikostani mahdollisimman tarkoin kaikki siniset, violetit ja punaiset tilkut ja käyttänyt ne tähän työh

Toisen roska voi olla toisen aarre, niinpä! Minulta ei tietysti jää roskia, koskapa en pysty heittämään oikein mitään pois, mutta pystyn sujuvasti ihastelemaan toisten roskia. Töölön Tilkkupajan Soile ei esimerkiksi tarvitse pieniä vanupaloja, ja mihin hän niitä tarvitsisikaan, kun hän ei pysty tekemään pienempää tilkkupintaa kuin 2,5 m x 2,5 m tai niillä main! Satuin onnekseni olemaan paikalla, kun hän setvi hyllyään ja hänelle epäkäytännöllisen kokoiset vanupalat ovat minulle perin sopivia, kun rakentelen Tilkunviilaaja-pussukoita. Sain vielä kankaankin kaupan päälle! Jos joudun tekemään lisää violettisävyisiä tilkkublokkeja, leikkaan takuulla tästä ensimmäiset palat!  Äkkiseltään arvioin, että näistä vanuista saan topakkuudet ainakin viiteen tilkkupussukkaan. Ehkä useampaankin. Mikä säästö minulle! Jotenkin tuntuu myös järkevämmältä leikata tilkkupussukan vanut pienehköistä paloista eikä pakkakokoisesta vanupalasta. Roskien kierrättäminen hienoiksi lopputuloksiksi on

Sinisten, jäännöspaloista ompelemieni tilkkublokkien ympäröiminen violeteilla tilkkublokeilla on alkanut: Ladoin siniset tilkkublokit lattialle tummuusjärjestyksessä: kuvan oikeassa reunassa näkyvät kaikkein tummimmat tummat ja vaaleat blokit. Vasempaa reunaa kohden yleisväritys vaalenee. (Uskokaa pois, näin siinä käy!) Käännän näkökulman toisin, niin jo erottuu paremmin: Ihan selvästi toisen reunan (tässä kuvassa siis oikean reunan) tilkkublokit ovat yleisvaaleampia kuin toisessa reunassa olevat. Violetit tilkkublokkini eivät vielä läheskään riitä ympäröimään sinistä tilkkupintaa, mutta asettelin ne silti mukaan. Keksin myös, että kunhan violetteja blokkeja on tarpeeksi, kokeilen asetella tummimmat vaaleamman siniseen päähän ja päinvastoin. Voi olla, ettei ideani toimi, mutta ainakin keksin sen ja voin kokeilla! Sinisiä tilkkublokkeja on tosiaan 61 kappaletta. Merkillinen lukumäärä! Miten olen pystynyt tekemään niin merkillisen määrän? Violetteja tilkkublokkeja on

Sunnuntaina syntyi valmiita kaksin ja kymmenin kappalein. Ompelin tilkkupussukan Marimekko-kankaista ja Tytär antoi sille nimen Vekkula: Perhe hämmästeli, miten vähistä paloista olin raaskinut tämän Vekkula-tilkkupussukan rakentaa. Tässä sen toinen puoli, jonka kuviot tuovat mieleeni ruusukimpun. Olisin antanut pussukalle nimen ”Ruusupensaan viisaat,” mutta Tytär toivoi kerrankin saavansa nimetä jonkun töistäni. Hän ehdottaa aika usein nimiä, mutta valitsen silti jonkun itse keksimäni (hänen mielestään paljon huonomman). Vekkula-tilkkupussukka on Street-mallistoa eli siinä on pitempi kantolenksu. Sen mitat ovat seuraavat: Yläreunan leveys noin 25cm  Korkeus noin 19cm  Pohjan leveys noin 9 cm. Toinen sunnuntaina valmistunut tilkkupussukka sai minulta nimen ”Sininen matriisi”. Tämä tilkkupussukka on paljon tyypillisempi Tilkunviilaaja-malli! Noin tsiljardi eri palaa ja suoria tikkauksia. Huoh, niin olen ennalta-arvattava. Vaihteeksi en ommellutkaan tästä S

Aloitan viimeisimmästä ihan vain vaihtelun vuoksi. Otin esiin suomalais-englantilaista kangasvaihtoa varten hankkimaani Marimekko-kangasta ja leikkasin siitä palat tilkkupussukkaa varten. Olin ovela ja  ostin sitä enemmän kuin Englantiin piti lähettää, jotta itselleni jäi samaa kangasta! Olisi niiiin helppoa tehdä vetoketjupussukka yhdestä ja samasta kankaasta, joten totta kai ompelin Marimekko-palojen reunoille pari lisäkaitaletta. Ensin ajattelin, ettei mikään varastokankaistani sopisi Marimekon jyrkkään kuosiin, mutta hahaa! Melkein mikä tahansa sopii, kun pannaan sopimaan. Kun olen aiheessa vetoketjupussukka, näytänpä jäännöspaloista kokoamani pussukkapinnat: Tartuin neliöblokkipaloja leikatessa syntyneihin vielä pienempiin jäännöspaloihin, leikkasin jokaisen vähänkin pitkähkön palan 2,5cm leveäksi ja tein niistä pienen tilkkulasagnen. Sitten ompelin lyhyistä paloista suorakaidepötkylät tilkkulasagnepalojen viereen. Täydensin parilla kaitaleella. Kun ensin leikkaa j