Tilkunviilaaja

Tykkään Villit kuviot –tilkkupeitostani, vaikka sen itse sanonkin. Minulla on tykkäämiseeni viisi parasta syytäkin. 1. Kissakin tykkää peitosta. Tämä on paras syy. Kissa on armoton makutuomari. Jos ei peitto ole hyvän pehmeä ja sopivan kuvioinen niin että kissankarvat näkyvät siinä edukseen, Kissa ei viihdy. Mutta tällä peitolla se viihtyy. 2. Paljon katseltavaa. Joku muu voi ajatella, että peittomme on ai-van ä-lyt-tö-män kirjava, iik, ja niin onkin, mutta siinäpä onkin katseelle paljon pureskeltavaa (jos katse osaisi pureskella). 3. Lukuisia muistoja. Paitsi että Villit kuviot –tilkkupeitto on tymäkän monivärinen, siinä käyttämiin kankaisiin liittyy muistoja (joita jaoin tässä blogipostauksessani). Tai siis ei tietenkään muistoja, vaan niitä nykymaailmassa niin tärkeitä ja joka välissä mainittuja tarinoita. 4. Kauniit tikkaukset. Tilkkupeitto ei varmaan olisi edes valmistunut, ellei minulla olisi tikkauspalvelua käytettävissäni! Töölön Tilkkupajan longarm-tikkauspalve

Kävin viemässä jäännöspalaneliöiden ympärille rakentamani tilkkupeiton Töölön Tilkkupajan longarm-tikkauspalveluun keskiviikkoiltana. Tikkaus- ja alalangan valinta kävi Soilen avulla käden käänteessä ja löysimme nopeasti uuden, hauskan tikkauskuvionkin (”Falling Leaves”). Ehdin seurata, kun Soile pingotti tilkkupinnan ja taustakappaleen koneeseen. Jätin hänet harjaamaan pinnasta langanpätkiä ja kissankarvoja (hänen kätensä ja tarraharja viuhtovat kiivaasti kuvan vasemmassa ylänurkassa). Heti seuraavana iltana oli Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailta, ja Soile toi kokoukseen tilkkupeittoni, jonka hän oli ehtinyt tikata valmiiksi! Silmiä piti hieraista – suoritus vaikutti aivan maagiselta. Kyllä kelpasi esitellä peittoa todella tuoreeltaan Show and Tell –osiossa. Suoraan Tilkkupajalta näimme myös Soilen oman solmiotilkkutyön ja Vapun ihanan tähtikuvioisen työn. Vapun työ taisi olla Perinnettärien mysteerityö. Itselläni ei ole maagisia kykyjä, joten värikäs tilkkupeitto

Mustanpuhuvalla ja harmaalla kankaalla reunustamani tilkkupinnat saivat täydennystä vaaleanpunaisesta ja keskisinisestä kankaasta, näin: Tulossa on siis taustakappale tilkkutyöhön, jonka kokosin jäännöspaloista ompelemistani blokeista. Viisi saumaa –otsikko viittaa siihen, että ompelin eilen viisi saumaa ja tässä on niiden saumojen ompelun jälkeinen tilanne. Soile kirjoitti Töölön Tilkkupaja –blogissaan varoittavaan sävyyn taustakappaleiden kokoamisesta enkä voi välttyä ajatukselta, että hän osoitti sanansa lähinnä minulle… Uskon kyllä, että pinta olisi tasainen ja yhdenmukaisesti venyvä/joustava, jos malttaisin leikata taustakappaleet yhdestä kankaasta! En vain malta! Tähänkin oli pakko saada mukaan aiempia tilkkupintoja, vaikka minulla olisi kaapissa ollut melko hyvin sopiva yhtenäinen kankaanpala, josta olisin voinut suoraan leikata taustakappaleen.

Mies nimesi hienon silmukoita ja lenksuja juoksuttavan tikkauskuvion humalaisen kotimatkaksi. Soile Töölön Tilkkupajasta tikkasi geometrisen tilkkupintani hienolla longarm-koneellaan. Hän suositteli peittoon juuri tätä tikkausmallia. Kummallista, että listoilla sen nimi ei ollut mitään humalaisen kotimatkaan viittaavaakaan. Soile suositteli myös tikkauslangan värin tilkkupinnan puolelle. Loistavan onnistunut kokonaisuus, lanka ja tikkauskuvio yhdessä tilkkupinnalla! Jos haluat tehdä samanlaisia geometrisia tilkkublokkeja, ohje löytyy blogistani, täältä. Peiton taustakankaassa on kahta eri vihreää. Taustapuolella tikkauslanka on myös vihreä. Tässä kuvassa humalaisen kotimatka erottuu vielä paremmin. Eikö olekin hauskat kiemurat!? Olen keksinyt peitolle jo nimen, ja nimeksi ei tosiaan ole tulossa humalaisen kotimatka. Sentään jokin raja huumoriin! Tämä työni saattaa hyvinkin tulla näytteille Syyringin tilkkutyönäyttelyyn, joka pystytetään Helsingin Taide-Laaksoon

Musta-valko-harmaa-tyyppinen vetoketjupussukka sai nimekseen Kissanpolkka. Jos minulla olisi ollut rajaton valinnanvara, olisin ommellut pussukkaan mustan vetoketjun – ja olisin ollut NIIN väärässä. Punainen vetoketju on täykky. Kissanpolkka-vetoketjupussukka ei kapene näin paljon alaspäin, vaan kuva liioittelee. Sen mitat ovat Leveys ylhäältä noin 24cm  Korkeus noin 20cm  Pohjan leveys noin 10cm.   Kaapista löytyi mustaa, pallokuvioista kangasta vuoriksi. Miehen mielestä vuorikangas muistutti tähtitaivasta. Huolittelin jälleen vetoketjujen päät kangaspaloilla, mutta pihistelin tilkkupinnan koon kanssa eivätkä kangaspäät jääneet näkyviin kuin aivan vähän. Enemmän olisivat voineet, ja nurkistakin olisi silloin tullut siistimmät. Tästä lumisimmasta kuvasta voi hiukan erottaa, että osa tikkauksista on punaisia. Minulle kävi tikatessa myös niin, että kangasta kääntäessäni osuin vahingossa ompelukoneeni hipaisuikkunaan, ja tikki muuttui kesken kaiken lyhyemm

Töölön Tilkkupajan Soile tikkasi musta-vaalean kolmio-neliö-tähtitilkkupinnan tikkauspalvelussaan. Olen taas erittäin tyytyväinen tulokseen! Tilkkupeitto on vielä kanttaamatta, koska hain sen Pajalta juuri äsken, joten en esittele sitä isommin, mutta pari kuvaa kuitenkin. Soile ehdotti, että tikkaisi peiton ylä- ja alareunoissa olevan lentävät hanhet –tilkkurivin päälle köynnöskuvion. En olisi sellaista osannut pyytääkään! Erinomainen idea! Muualla peitossa on köynnöskuvioon hyvin sointuvaa kukkakiemurakuviota. Näyttää hyvältä! Otin sisätiloissa vielä yhden kuvan, mutta valaistus oli vähän niin ja näin. Ehkä tästä saa jotain käsitystä tikatun pinnan kivuudesta. Nyt pitäisi ruveta mittailemaan peiton ylä- ja alareunoja sekä sivuja ja tasoittelemaan niitä kanttausta varten. Toivottavasti tällä kertaa muistan ottaa apuun erikoispitkän eli kolmemetrisen mittanauhani! Arvoitus-tilkkupeittoahan mittasin nysänauhallani, vaikka minulla olisi pitkäkin jo ollut.

Nillitin yhyy-postauksessani, miten mokasin pitkän sauman ommellessani taustakappaletta musta-vaalealle kolmio-neliö-tähtitilkkupinnalleni. Nillitys on menneen päivän lumia. Taustakappale on nyt valmis ja lähti tilkkupinnan kanssa Töölön Tilkkupajaan tikattavaksi saman tien. Ihanaa, että voin käyttää tikkauspalvelua! En halua edes kuvitella, millaista olisi tikkailla näin isoa pintaa kotikoneella. Jo taustakappaleen suorien ompeleiden kanssa tuli hiki ja ahdistus – miten mahtaisi laitani olla, jos joutuisin ompelemaan vapaata konetikkausta? Niin, enkä pystyisi edes harsimaan työtäni! Meillä ei kotona ole riittävän suurta vapaata lattiapinta-alaa, jolle levittäisin taustakankaan, vanun ja tilkkupinnan. Ilman Töölön Tilkkupajaa olisin tämän työn kanssa todellisessa pulassa. Jeii, tuntui siis tuplakivalta, että pääsin valitsemaan tikkausmallia ja –lankaa, eikä minun tarvinnut hankkia vanuakaan erikseen, vaan ostin sen Soilelta. Tämähän etenee! Vielä kun saisin ommellu

Kivoista neliö-ruutu-vinoraitablokeista ompelemani tilkkupeitto valmistui eilen ja sai nimekseen ”Tuulen viemää”. (Hahaa, peiton reunat eivät sentään ole luprulöpröt, vaan peitto makaa ulkorappusillamme ja siksi reunat näyttävät aaltoilevan.) ”Tuulen viemää” tuli mieleeni Soilen peittoon tikkaamista kiehkuroista, jotka näyttivät vanhan ajan karttoihin piirretyiltä meripuhureilta. Tuulen viemää –kirja on lisäksi yksi lempikirjoistani. Ah, Scarlett! Ah, Rhett! Tilkkupeitostani piti ensimmäisen ideani mukaisesti tulla sini-vaalea, mutta erkanin ruodusta ja leikkasin työhön lopulta kaikenlaisen värisiä tilkkuja. Kun blokkeja alkoi olla sopivan näköinen määrä, mittailin, että juu, riittää peitoksi. Jouduin sitten laajentamaan peiton kokoa ompelemalla tähän kehyksen. Olen iloinen, että viitseliäisyyteni riitti leikkaamaan ja ompelemaan kehyskappaleet niin, että pienet vinoruudut jatkuvat kehyksen puolelle. Peittoni olisi paljon pöhkömmän näköinen muuten. Taustakappaleessa on

Juoponpolku-tilkkutyöni on Töölön Tilkkupajan longarm-tikkauspalvelussa, ja Soile lähetti tällaisen yksityiskohtakuvan: Valitsimme mahdollisimman vähäeleisen tikkauskuvion, jotta juoponpolut erottuisivat paremmin. Tilkkupajalla vielä viimeksi hämmästelin, miten isokokoisen tilkkutyön olinkaan tullut tehneeksi. Ihan valtava (vaikkei sentään vielä parisängyn peitteen kokoinen). Luulisi, että muutaman ison tilkkutyön jäljiltä kankaani olisivat silmin nähden huvenneet, mutta eivät vain ole. Ihme juttu! Muuta tilkkutyöhön liittyvää en olekaan ehtinyt tehdä muutamaan päivään. Leikkasin ”kalterityöhöni” reunakanttauskaitaleet. Tässä vaiheessa lämmin kiitos kaikille, jotka kommenteissaan vinkkasivat kanttauskuosivaihtoehtoa! Sain erinomaista tukea omalle puolittaisvalinnalleni! Kiva, että autoitte minua tässä! Niin, siis leikkasin kaitaleet ja ompelin pätkiä yhteen, mutta en ehtinyt ommella paloja yhtenäiseksi pötköksi, vaan työ jäi tähän vaiheeseen moneksi päivää: En vo

Juoponpolku-kuvioinen tilkkupeittoni on askeleen lähempänä valmistumista, sillä sain sille ommelluksi taustakappaleen. Tilkkupinta ja taustakappale ovat tässä lähtövalmiina Töölön Tilkkupajan tikkauspalveluun. Tilkkupinta oli minun mittakaavallani iso – noin 203cm x 278cm ! Kun taustakappaleen täytyy olla noin 10cm tilkkupintaa isompi joka suunnassa, siitä tuli melkoinen jättiläinen. Eihän se mahtunut lattialle suorana ollenkaan. Kuvassa näkyvät rypyt eivät siis johdu epätarkoista saumoistani, vaan en vain pystynyt silottelemaan pintaa kokonaan suoraksi lattialle. Muuallakaan talossa ei ole tarpeeksi isoa tanssilattiaa, että jättikokoiset työni niille suorana mahtuisivat. Puhumattakaan seinäpinnoista! Sommitteluseinä on unelmaa vain. Suora tai ei, minulla on vahva usko, että taustakappale on kuitenkin suunnilleen oikean kokoinen. Rakensinhan sen mittojen mukaan. Söpöysammattilainen  Tein eilen työ-töitä kotoa käsin, ja samassa huoneessa kanssani ahkeroi söpöysammattilai

Nyt kun olen esitellyt vinoruutu-raitakuvioisen peiton tikkaukset, on aika näyttää myös toisen tilkkupinnan ihanat longarm-tikkaukset, jotka Töölön Tilkkupajan Soile on loihtinut: Tilkkupinta on kulkenut työnimellä "kalterit," mutta sain blokkikuviosta toisenkin mielleyhtymän: köynnöskasvien kiipeilysäleiköt. Koska työssä oli säleiköt valmiina, valitsin tikkauskuvioaiheeksi kukat, vaikka yleensä tykkään enemmän muista kuvioista. Nämä ovat kyllä mainioita kukkia! Soile myös mitoitti kuvion koon niin, ettei peitosta tullut kuoliaaksi tikattu ja tönkkö, vaan juuri sopivan taipuisa. Kyllä hän on taitava! Onneksi voin käyttää peittoni hänen tikkauspalvelussaan. Tikkauskuvio erottuu tosi hyvin peiton nurjalla puolella, josta tuli lopulta oikein kiva, vaikka en ensin ollut millään löytää siihen sopivia kankaita. Reunakaitaleita saakin kiinnittää tässä oikein urakalla! Kahteen isoon peittoon. Vielä kun muistaisin, miten kaitaleiden päät kannattaa yhdistää toisiin

Tilkkupeitto kera vinoruutujen ja –raitojen on nyt taidokkaasti tikattu Töölön Tilkkupajan tikkauspalvelussa. Valitsin kuvioksi kiemurat, joiden ajattelin sopivasti komppaavan tilkkumallin ruutu-raidallista ilmettä. Kyllä on ihana! En voisi olla lopputulokseen tyytyväisempi! Ah, miten sujuvasti peiton värit näyttäisivät sulautuvan toisiinsa tässä kuvassa! Soilen tikkauspalvelussa on sekin hyvä puoli, että tilkkupeitto palaa kotiin käytännössä kanttausta vailla valmiina. Ennen vanhaan minulla oli piiiitkä tikkausrupeama edessä, kun sain tilkkupinnan valmiiksi. Nyt ei tarvitse muuta kuin ommella ja silittää tilkkupinnalle taustakangas, toimittaa Soilelle ja sillä aikaa kun odottaa tikkauksen valmistumista voi vaikka leikellä peittoon reunakaitaleet. (Ihan kuin olisin niin kaukaa viisas. Reunakaitaleista ei ole vielä edes aavistusta, vaikka peitto on ollut kaksi päivää kotonani.) Ihanat kiemuratikkaukset näkyvät taustakappaleessa hyvin. Taustakappale tikkauksineen o

Vihreä op art –vaikutteinen juoponpolku–tilkkublokkiin perustuva tilkkutyöni on ollut kauan kesken. En edes muistanut enää, missä vaiheessa se on. Tilkkupinta oli minulta hetken aikaa kateissa, mutta löysin sen viime viikolla vinttihuoneesta eräästä paperikassista ja näin pieneksi yllätyksekseni, että pintahan on käytännössä valmis. Se osoittautui lisäksi minun mittapuullani kovin isoksi! Olin harkinnut, että purkaisin sen paloiksi, jotka kehystäisin erilleen. En nimittäin ole tyytyväinen sen kontrasteihin. Oikeassa alakulmassa on hyvin kontrastia, mutta muualla ei. Minua vaivaa tämä! Mutta kuten kuvista näkyy, olen ommellut tilkkutyöhöni jo kahdet kehykset – ohuet vihreät ja leveät tummat. Tässä vaiheessa on vaikea ruveta purkutöihin ilman, että niistä tulee todella mittavat. Ehkä sittenkin tyydyn tähän. Jos peitto olisi kauttaaltaan vähäkontrastinen… …se toimisi paremmin. Mutta sen alakulmassa on paljon kirkasta vihreää sekä mustaa ja tummanpuhuvaa, jolloin kokona

This is Tilkunviilaaja's entry to the Bloggers' Quilt Festival hosted by Amy's Creative Side. My readers have already seen this wall hanging in November 2012. Full name: "Pasin Versoul Henry Gold Leaf Custom" Finished size: ~ 130cm x 170cm Quilted by: Soile Kivinen from Töölön Tilkkupaja I created this quilt for Husband, who plays the guitar and loves the Versoul guitars that are custom made by Finnish Kari Nieminen. In other words, I made him a guitar. (This photo was taken before the quilt was mounted on the wall, and I prefer this picture because it shows pretty much the whole of the quilt and nothing else.) The quilt is based on a photo that I found on Kari Nieminen's Versoul website. So that I would not infringe on his copyright, I requested and got the permission to use the photo for this purpose. Soile Kivinen from Töölön Tilkkupaja longarm quilted this using a specially purchased quilting motif with a musical notes and keys pattern.