Tilkunviilaaja

Kävin viemässä jäännöspalaneliöiden ympärille rakentamani tilkkupeiton Töölön Tilkkupajan longarm-tikkauspalveluun keskiviikkoiltana. Tikkaus- ja alalangan valinta kävi Soilen avulla käden käänteessä ja löysimme nopeasti uuden, hauskan tikkauskuvionkin (”Falling Leaves”). Ehdin seurata, kun Soile pingotti tilkkupinnan ja taustakappaleen koneeseen. Jätin hänet harjaamaan pinnasta langanpätkiä ja kissankarvoja (hänen kätensä ja tarraharja viuhtovat kiivaasti kuvan vasemmassa ylänurkassa). Heti seuraavana iltana oli Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailta, ja Soile toi kokoukseen tilkkupeittoni, jonka hän oli ehtinyt tikata valmiiksi! Silmiä piti hieraista – suoritus vaikutti aivan maagiselta. Kyllä kelpasi esitellä peittoa todella tuoreeltaan Show and Tell –osiossa. Suoraan Tilkkupajalta näimme myös Soilen oman solmiotilkkutyön ja Vapun ihanan tähtikuvioisen työn. Vapun työ taisi olla Perinnettärien mysteerityö. Itselläni ei ole maagisia kykyjä, joten värikäs tilkkupeitto

Nyt on monta rautaa tulessa (kuulostipa jännittävältä). Teen sitä ja tätä ja tuota työtä vuorovedolla. Esimerkiksi epämääräinen jäännöspalatilkkupino on nyt muovautunut tilkkupinnaksi. Tällaiseksi: Toinen tilkkupinta on vielä ompelematta. En ole päättänyt, tuleeko siihen vain pinkkejä paloja vai onko mukana enemmän kirkkaanpunaista tai oranssia. Tviit-tviit-pussukassa tykkäsin siitä, että toinen puoli oli vihertävä ja toinen selvästi sinertävä. Ehkä tykkäisin tässäkin, että puolet olisivat selvästi eri väriset. Näin kaoottiselta näyttää jäännöspalaneliöistä syntyvä tilkkupinta: Kuvassa on meneillään mustien tilkkujen tasoittaminen värineliöiden kanssa samalle tasalle. Seuraavaksi ompelen mustan kaitaleen kiinni tämän tilkkupötkön reunaan. Tietenkin minulla on edelleen tekeillä hauskoja, monimutkaiselta näyttäviä mutta mielestäni helppoja tilkkublokkeja, joiden ompelumenetelmän opin viime lauantaina Helsinkin tilkkukilta Syyringin ompelukurssilla. Ritva oli tuonut va

Musta-valko-harmaa-tyyppinen vetoketjupussukka sai nimekseen Kissanpolkka. Jos minulla olisi ollut rajaton valinnanvara, olisin ommellut pussukkaan mustan vetoketjun – ja olisin ollut NIIN väärässä. Punainen vetoketju on täykky. Kissanpolkka-vetoketjupussukka ei kapene näin paljon alaspäin, vaan kuva liioittelee. Sen mitat ovat Leveys ylhäältä noin 24cm  Korkeus noin 20cm  Pohjan leveys noin 10cm.   Kaapista löytyi mustaa, pallokuvioista kangasta vuoriksi. Miehen mielestä vuorikangas muistutti tähtitaivasta. Huolittelin jälleen vetoketjujen päät kangaspaloilla, mutta pihistelin tilkkupinnan koon kanssa eivätkä kangaspäät jääneet näkyviin kuin aivan vähän. Enemmän olisivat voineet, ja nurkistakin olisi silloin tullut siistimmät. Tästä lumisimmasta kuvasta voi hiukan erottaa, että osa tikkauksista on punaisia. Minulle kävi tikatessa myös niin, että kangasta kääntäessäni osuin vahingossa ompelukoneeni hipaisuikkunaan, ja tikki muuttui kesken kaiken lyhyemm

Hyvää uutta tilkkuvuotta! En tehnyt tälle vuodelle Tilkunviilaajan vuosikalenteria, joten tämän vuoden postauksissa ei tule esiintymään kalenterikuvia. Ehkä ensi vuonna taas. Vuosi vaihtui tilkkujen merkeissä. Minulla oli jännittävää uuden ompelukoneeni kanssa (katso video siitä, kun avaan koneeni paketista, ellet ole tätä jo nähnyt)! Ompelin ensimmäiset pistot sillä viime vuoden viimeisenä päivänä (siis eilen) ja olen nyt aivan myyty, vaikken ole ommellut sillä juuri muuta kuin suoraa ommelta. Vanha kuje  Uusi konekaan ei silti estä ihmistä tekemästä samoja virheitä uudestaan ja uudestaan. Mitä vikaa tässä kuvassa on? Jälleen kerran ompelin palat huolellisesti yhteen ja tasoitin sauman, ennen kuin huomasin ommelleeni ne nurja oikeaa puolta vasten. Ei siis kannata tehdä näin. Ei ole kiva, kun saumat näkyvät kappaleen oikealla puolella. Muutamia tilkkupintoja olen sentään osannut ommella asiaankuuluvasti oikea puoli oikeaa vasten. Kokoan jäännöspaloistani neliöitä, jotka

Vuosi lähenee loppua ja näihin aikoihin tehdään yhteenvetoja kuluneesta vuodesta. Tilkkuvuoteni 2013 on ollut erinomainen, ja toteutin uudenvuodenlupaukseni: lupasin, että ”nauttisin tilkkuilusta täydestä sydämestäni”. Laiska töitään luettelee  Viime vuoden katsauksessani harmittelin, miten vähän olin saanut aikaiseksi verrattuna vuoteen 2011, jolloin olinkin ylettömän aikaansaava. Silti sain vuoden 2012 aikana valmiiksi yhteensä 33 ompelutyötä! Esimerkiksi 13 pussukkaa ja kuusi tilkkupeittoa (joista yksi tosin oli nuken- ja yksi vauvanpeitto). Tänä vuonna sain valmiiksi vain 19 ompelutyötä (ja 24 matkalaukun nimilappua, jotka lasken yhdeksi kokonaisuudeksi). 12 tilkkupussukkaa:  Pariisittaria-pussukka   Seurapiirit-pussukka   Kaavamainen-pussukka   Raanukas-pussukka   Varjoon - suojaan -pussukka   Kissanpäiviä-pussukka   Aaltoliikettä-pussukka tilkuista   Iltateellä-pussukka   Tilkkugeometriaa-pussukka   Kiemurantti-pussukka   Tilkkusirkus-pussukka   Auringons

Tilkkutyöt ovat edelleen saaneet erittäin vähän huomiotani, voi voi! Geometrisia tilkkublokkeja on sama määrä valmiina ja kesken kuin toista viikkoa sitten. Lohduttauduin asettelemalla niitä suunnitteluseinälle lattialle, että saisin vähän käsitystä siitä, millainen peitto mahdollisesti valmiina on. Tällä etenemisvauhdilla peitto on valmis joskus 2030-luvulla. Eikö ole muuten kivoja vihreitä ja liiloja kankaita? Olen katsellut näitä paloja nyt parina päivänä tuolloin, tällöin, ja tunnustan kyllä vähän ihmetteleväni, millä perusteella olen luokitellut yhden kankaista liilaksi. Siinä ON liilaa vähän, mutta enemmän turkoosia. Ja valkoista. Ei tämä minua haittaa, mutta esitän jälkiviisasta. Tilkku ja Tilkku kyseli minulta, mitä palapelipeitolleni kuuluu. Sille kuuluu hyvää! Olen kiinnitellyt palapelinirkkoja tilkkuruutuihin ompelemista odottamaan. Kärsivällisesti odottavat. En edes muista, milloin viimeksi edistin tätä työtä. Pitäisi varmaan, että nuppineuloja vapautuisi

Päätin tehdä geometrisia tilkkublokkeja tietyn määrän ja ommella niistä tilkkupeiton. Mikä mahtoi olla se tietty määrä? Joka tapauksessa minulla on nyt kaikki paitsi kahdeksan blokkia ommeltuna. Viimeisistä blokeista puuttuu 4cm leveä kaitale oikeasta ja 6,5cm leveä kaitale vasemmasta reunasta, siis kuvassa näkyvistä reunoista. Blokit ovat odottaneet minua ompelupöydällä: en ole päässyt ompelemaan viikkoon! Lähikuvaa: Joihinkin vihreä-violettiyhdistelmiin olen erittäin tyytyväinen, toisiin en aivan. Tästä peitosta ei tule sellainen, jonka jokainen blokki saisi huokailemaan ihastuksesta. Ehei! Tämä työ tuntuu olevan loppusuoralla (vaikka tietysti paljon vielä on tehtävää, ennen kuin peitto on oikeasti valmis). En kuitenkaan ole jäämässä tyhjän päälle, sillä minulla on jo idea seuraavaan tilkkupintaan! Olen tästä aivan innostuksissani, sillä sain taas (mielestäni) ihkaoman idean nähtyäni kaksi eri kuvaa Pinterestissä. Olen Tilkunviilaajana perustanut pari Pinterest-ilmoi

Ompelin vetoketjupussukan valmiiksi jo muutama päivä sitten, mutta olen odottanut pääsyä ottamaan valmistujaiskuvat päivänvalossa. Keinovalossa otetut kuvat ovat surkeita! Valmis: vetoketjupussukka nimeltään ”Pariisittaria”: Katseen kiinnittävin kangas ”Pariisittaria”-pussukassa on tietysti harmaapohjainen kuviokangas, jossa jälleen poseeraa tyylikkäitä naishenkilöitä. Kuvasta ei näy, että he olisivat Pariisissa, mutta kankaassa on ranskankielistä tekstiä. Siksi he saavat nyt olla pariisittaria. Yhdistin kuviokankaaseen lähinnä tilkkuja, joita satuin löytämään jäännöspalalaatikon päällimmäisistä osista ja ompelupöydältäni. Vetoketjupussukassa on vaaleanharmaa vuori ja pussukan päälliosassa esiintyvillä tilkuilla somistettu sisätasku, johon ompelin kiinni Tilkunviilaaja-merkin. Satunnaisesti löytämieni tilkkujen lisäksi valitsin pussukkaan myös harmaata kangasta, jota ostin Ranskan tilkkumatkaltani. Raaskin käyttää sitä pienen palan! Ensin ajattelin vielä säästellä,

2 vuotta sitten olin ompelemassa musta-harmaasävyistä vetoketjulaukkua. Samassa postauksessa vastasin kysymykseen ”mistä ideoita tilkkutöihin”. Postauksessani linkitin kahteen blogosfääristä löytämääni tilkkutyöhön, joiden näköisiä töitä itsekin tykkäisin ehkä tehdä. Toisessa oli plussia ja toisessa kolmio-neliöitä. Olin jo unohtanut nämä nimenomaiset ideat, mutta äskettäinhän kerroin plussakuviokokeiluistani, ja tumma-vaalea kolmio-neliötähtipintani on vähän samaa henkimaailmaa kuin tuo toinen idea. Tänään ajattelen, että Pinterestistä saa ideoita kaikkein helpoimmalla, ainakin kun on päässyt nuppineulottamisessa vähän alkuun. Tilkunviilaajalla on Pinterestissä pari muistitaulua, joista yhteen olen kerännyt kuvia teemalla ”Ideat / Voisin tehdä”. Toinen ajatukseni on kokeilla ”katoavia neljiä neliöitä” eli ”disappearing four-patch” –tekniikkaa. Sitten joskus. Shush I’m Quilting teki tästä aika hauskan variaation. Kolmanneksi, vastustuskykyni on olematon, jos vink

Innostuin tekemään tilkkutyötä FinnQuiltin Tilkkutanssit-kilpailuun, kun kuulin toisen tilkkuilijan tekevän kilpailutyötä. (Olin ajatellut, etten ehdi mihinkään kilpailuihin enää mukaan.) Kilpailutyötä ei saa esitellä etukäteen, joten näytän vain työskentelytilaani. Työskentelytilani eli lattia. Musta tilkku vasemmassa yläreunassa on työprosessiin kiinteästi liittyvä, tärkeä mitta. Enempää en tohdi näyttää. Olin jo henkisesti luopunut ajatuksesta osallistua tilkkutyökilpailuihin, kun viime kerralla minulle kävi niin harmillisesti, että työni nimi luettiin ja kerrottiin tuomaristolle väärin. Kirjoitin harmituksestani tässä postauksessa. Satuin kuitenkin saamaan jonkunlaisen idean, joten kerta kiellon päälle. Olen keksinyt työlleni jo nimenkin, enkä usko sitä luettavan väärin. Ja vaikka luettaisiinkin, siinä ei ole sanaleikkiä hävitettäväksi.

Asettelin leikkaamani suorakaiteet peittopinnaksi sommitteluseinälle lattialle ja tarkastelin, syntyisikö paloista ajattelemani näköistä tilkkupintaa. Periaatteessa ok, mutta muutama pala näyttää liian epätasaisen väriseltä. Ne pois. Leikkasin lisää vaaleita ja keskivärisiä punaisia ja sommittelin pintaa uudelleen. Äh, miten harmittaa, kun päivänvalo ei enää tahdo riittää. Kattovalojen loisteessa kuvista taas tulee sumeita ja epämääräisen värisiä. Tässäkin kuvassa valoa riitti vain osaan palapintaa. Vaaleammassa yläreunassa näyttää tältä: Peiton alareunasta puuttuu vielä tummia punaisia paloja, mutta onneksi minulla sentään on, mistä leikata. Sattumalta olen hamstr ostanut varastoon myös tähän sopivia kankaita. Vieläkään en kerro tulevasta peitosta enempää. Teen kyllä punaisen pinnan, mutta se ei tule olemaan aivan näin yksinkertainen. Pysykää kanavalla, niin jossain vaiheessa kerron!

Keskeneräiset tilkkutyöt ympäröivät minut. Juoponpolku-tilkkutyö on ihanasti longarm-tikattu Töölön Tilkkupajassa, mutta edelleen ilman viimeistelevää reunakanttia. Kolmio-neliö-tähtikuvioinen, musta-vaalea tilkkutyöni on vailla kokonaista taustakappaletta – palaset katsovat minua syyttäen. Ei puutu paljon, että taustakappale olisi valmis. Olen silittänyt tilkkulaukun palat kiinni tukihuopaan ja ne odottavat tikkaamista. Tilkuista koottuja paloja löytyy sieltä täältä ompeluhuoneen makkarin kangas- ja vaateröykkiöiden alta. Mitä teen? Aloitan jotain ihan uutta. Sain pari päivää sitten inspiraation uuteen tilkkupeittoon ja leikkasin melkein kaikki palatkin siihen. Palat ovat punaisia ja punasävyisiä, tähän tapaan: Enempää en kerro vielä. Tilkkutaiteilijaa ei ymmärretä Tytär on kärttänyt uutta penaalia, mutta en periaatteessa suostu OSTAMAAN penaalia, kun osaan sellaisen ommella itsekin. Jostain merkillisestä syystä hän ei halunnut Tilkunviilaajan tekemää tilkkupe

Niin, minun kyllä pitäisi valita ja leikata reunakanttauskaitaleita kiemuratikattuun tilkkupeittooni ja kukkakuviotikattuun tilkkupeittooni, mutta en heti jaksanut ajatella päätösten tekemistä. Sen sijaan ompelin jäännöstilkkublokeistani pinnat tilkkulaukkua varten. Tilkkupinnat ovat tarkoituksella epämääräiset ja epäsymmetriset. Tässä toinen puoli, johon käyttelin sinisiä ja punaisia blokkeja: Vihreäsävyisellä puolella on myös pieni punasävyinen tilkkublokki. Nämä kieltämättä omituisilta näyttävät palani ovat valmiit tikattaviksi. Jälleen kerran innostukseni hyytyy, kun pitää a) hakea varastoista huopavanupalat ja b) keksiä, mitä tilkkupintoihin tikkaisi. Hohhoijaa. En sitten lainkaan osaa pitää itseäni kurissa! Rupesin nimittäin tilkkulaukun jatkotöiden (niin, ja reunakanttitöiden) sijaan rakentamaan taustakappaletta seuraavaa tilkkupintaa varten. En voi kovin torua itseäni, sillä taustakappaleen rakentaminen on kovaa työtä! Ompeluhuoneessa Makkarissa on näillä

Tekaisin toissailtana pari improvisoitua tilkkublokkia: yhden vihreäsävyisen, kaksi sinisävyistä ja kaksi punasävyistä. Silitin ne ja sommittelin vierekkäin, miettien, sopisivatko ne yhteen ja jos sopisivat, niin miten. Mieleen ei tullut yhtään ajatusta, kun katselin blokkeja omin silmin, mutta kännykkäkamerasta sain avun. Vinkki: Sen näytöllä erityisesti tummuusvaihtelut erottuivat hyvin! Huomasin jo näytöllä, että vasemmanpuoleinen yhdistelmä toimii paljon paremmin kuin oikeanpuoleinen toimisi, vaikka leveää vihreää kaitalettan kaventaisikin. Kaksi vertailukuvaa lisää nyt kun olen tehnyt muutaman uuden jäännöspalablokin. Ei tarvitse muuta kuin tasoittaa palat, niin saa paremman käsityksen palojen mahdollisuuksista: Vasemmalla puolella olleet vihreät blokit näyttivät erityisen epätasapainoisilta, sillä olin ommellut niihin ylisuuret tilkut. Oikeanpuoleisessa kuvassa blokit ovat tasapainossa. Suunnilleen oikean muotoisissa blokeissa ero ei ole niin suuri, mutta silti

Tilkunviilaajan elokuun kalenterikuvassa on tilkkulaukku, jonka pinnat kokosin parin kuvatilkun ympärille. "Ajatus kantaa hedelmää" -laukku on tosi jäpäkkä ja siitä tuli mielestäni hauska. Siksi ihmettelin kovasti, ettei se mennyt kaupaksi viime myyntitilaisuudessani. No, se on siis sulostuttanut varastoani valmistumisestaan asti. Sitten otsikon lupamaan hitaaseen. Hohhoijaa, neliö-tähtikuvioisen pinnan jatkaminen lentävät hanhet –riveillä vei paljon enemmän aikaa kuin etukäteen ajattelin. Olen puurtanut työn parissa kokonaisen tilkkuilupäivän – siis päivän, jonka aikana teen paljon muutakin kuin vain tilkkutyötä – ja nyt vasta sain pinnan valmiiksi. Tässä ensin näytiksi erikseen valmistamani tummat hanhet. Eniten aikaa meni palojen ja pinnan silittämiseen. Työssä on noin tsiljardi saumaa. Se on taustapuolelta melko siisti, mutta ei täydellinen. Vaikka kuinka varoin ja mielestäni käänsin saumat oikeaan suuntaan, risteyksiä tuli – eli niitä saumoja, jotka on toi