pariisittaria.
Ompelin vetoketjupussukan valmiiksi jo muutama päivä sitten, mutta olen odottanut pääsyä ottamaan valmistujaiskuvat päivänvalossa. Keinovalossa otetut kuvat ovat surkeita!
Valmis: vetoketjupussukka nimeltään ”Pariisittaria”:
Katseen kiinnittävin kangas ”Pariisittaria”-pussukassa on tietysti harmaapohjainen kuviokangas, jossa jälleen poseeraa tyylikkäitä naishenkilöitä. Kuvasta ei näy, että he olisivat Pariisissa, mutta kankaassa on ranskankielistä tekstiä. Siksi he saavat nyt olla pariisittaria.
Yhdistin kuviokankaaseen lähinnä tilkkuja, joita satuin löytämään jäännöspalalaatikon päällimmäisistä osista ja ompelupöydältäni.
Vetoketjupussukassa on vaaleanharmaa vuori ja pussukan päälliosassa esiintyvillä tilkuilla somistettu sisätasku, johon ompelin kiinni Tilkunviilaaja-merkin.
Satunnaisesti löytämieni tilkkujen lisäksi valitsin pussukkaan myös harmaata kangasta, jota ostin Ranskan tilkkumatkaltani. Raaskin käyttää sitä pienen palan! Ensin ajattelin vielä säästellä, mutta sitten muistutin itseäni, että ostinhan kankaat käytettävikseni.
Osa kivoista kankaista jäi taas pussukan pohjan puolelle. Milloin mahdan oppia? Täytyy varmaan merkitä upeaan kaavaani, mistä pohjaosuus suunnilleen alkaa.
Pussukka on kooltaan seuraavanlainen:
Ei ehkä olisi osannut arvata, että rusehtava vetoketju sopi tähän pussukkaan oikein hyvin. Vai sopiiko?
Vaikka vetoketju oli normaalit 25cm pitkä, ompelin sen päihin aika pitkät siistimispalat. Olen varmaan aiemmin ommellut lyhyemmät palat, koska ne ovat valmiissa pussukassa jääneet melkein näkymättömiin. Tässä sain ne vihdoin näkymään kunnolla:
Vielä potretti sammaloituneen kiven äärellä:
Ompelin vetoketjupussukan nimeltä ”Pariisittaret” samalla tekniikalla kuin aina, eli tämän englanninkielisen ohjeen mukaan. Poikkesin ohjeesta vain siinä, että ompelin vetoketjun päihin lisätilkut. Ne eivät ole mitenkään välttämättömät.
Lukuisa joukko keskeneräisiä töitä saa nyt edelleen jäädä kesken, sillä rakentelen parastaikaa vihreä-violetteja blokkeja. Olen leikannut niihin uudehkoja kankaita – hyvä, että käytän niitä – mutta olen saanut materiaalia myös isoimmista jäännöspaloista.
Valmis: vetoketjupussukka nimeltään ”Pariisittaria”:
Katseen kiinnittävin kangas ”Pariisittaria”-pussukassa on tietysti harmaapohjainen kuviokangas, jossa jälleen poseeraa tyylikkäitä naishenkilöitä. Kuvasta ei näy, että he olisivat Pariisissa, mutta kankaassa on ranskankielistä tekstiä. Siksi he saavat nyt olla pariisittaria.
Yhdistin kuviokankaaseen lähinnä tilkkuja, joita satuin löytämään jäännöspalalaatikon päällimmäisistä osista ja ompelupöydältäni.
Vetoketjupussukassa on vaaleanharmaa vuori ja pussukan päälliosassa esiintyvillä tilkuilla somistettu sisätasku, johon ompelin kiinni Tilkunviilaaja-merkin.
Satunnaisesti löytämieni tilkkujen lisäksi valitsin pussukkaan myös harmaata kangasta, jota ostin Ranskan tilkkumatkaltani. Raaskin käyttää sitä pienen palan! Ensin ajattelin vielä säästellä, mutta sitten muistutin itseäni, että ostinhan kankaat käytettävikseni.
Osa kivoista kankaista jäi taas pussukan pohjan puolelle. Milloin mahdan oppia? Täytyy varmaan merkitä upeaan kaavaani, mistä pohjaosuus suunnilleen alkaa.
Pussukka on kooltaan seuraavanlainen:
- Leveys yläreunasta noin 27cm
- Korkeus noin 18cm
- Pohjan leveys noin 10cm.
Ei ehkä olisi osannut arvata, että rusehtava vetoketju sopi tähän pussukkaan oikein hyvin. Vai sopiiko?
Vaikka vetoketju oli normaalit 25cm pitkä, ompelin sen päihin aika pitkät siistimispalat. Olen varmaan aiemmin ommellut lyhyemmät palat, koska ne ovat valmiissa pussukassa jääneet melkein näkymättömiin. Tässä sain ne vihdoin näkymään kunnolla:
Vielä potretti sammaloituneen kiven äärellä:
Ompelin vetoketjupussukan nimeltä ”Pariisittaret” samalla tekniikalla kuin aina, eli tämän englanninkielisen ohjeen mukaan. Poikkesin ohjeesta vain siinä, että ompelin vetoketjun päihin lisätilkut. Ne eivät ole mitenkään välttämättömät.
Lukuisa joukko keskeneräisiä töitä saa nyt edelleen jäädä kesken, sillä rakentelen parastaikaa vihreä-violetteja blokkeja. Olen leikannut niihin uudehkoja kankaita – hyvä, että käytän niitä – mutta olen saanut materiaalia myös isoimmista jäännöspaloista.
Kommentit