Tilkunviilaaja

Eivät etene pussukkani eivätkä tilkkupeittoni, kun kaikki käytettävissä oleva ompeluaika tärvääntyy kuluu brittiläis-suomalaisen kangasvaihtotyön kyhäämiseen ompelemiseen. Vetoketjupussukka on tällä mallilla: Toinen kappale on sentään tikattuna, mutta toinen vasta odottaa tikkaamista. Vetoketju on myös valittuna ja olen jopa ommellut vetoketjun päihin kauniskankaiset huolittelupalat. Solmioista tuleva tilkkupeitto on vielä epämääräisemmässä jamassa: Vasemmanpuoleisessa kasassa näkyy osa puretuista ja valmiiksi pestyistä ja silitetyistä solmioista. Niitä on oikeasti paljon enemmän kuin tästä näyttäisi! Vasemmanpuoleisessa, pienessä läjässä on keskipaloihin ajattelemiani kankaita. Kaikista paitsi yhdestä olen leikannutkin jo keskipaloja. Kangasvaihtotyöni on tikkausvaiheessa. Onneton vaihe! Minusta tuntuu aina tässä vaiheessa, että tikkaukseni ovat typeriä – eivät siis niinkään rumia tai epätasaisia, vaan typeriä. Tällöin ei auta muu kuin puurtaa eteenpäin, vaikka kui

Alkaja kysyi punaisiin tikkauksiin liittyvässä kommentissaan, olisiko tasaisiin tikkauksiin oikotietä vai onko ainoa keino vain harjoitella kovasti. Olipa mielenkiintoinen kysymys! Jäin pitkäksi aikaa pohtimaan tätä ja pystyn nyt paljastamaan tasaisen tikkauksen salaisuudet. Ompelukone on avainasemassa. Jos kone kaikista ompeleentasapainottamispyrkimyksistäsi huolimatta kiskoo alalangan yläompeleen puolelle tai päinvastoin, tikistä ei tule tasaisen näköistä. Samoin käy, jos kone syöttää kangasta epätasaisesti tai jos se ei oikein osaa pitää suoraa reittiä. Ompelija on ohjaksissa. Jos kone tuottaa moitteettoman tikin ja osaa helposti kulkea suoraan, mahdolliset mutkat ovat kyllä ompelijan syytä. Yleisin ohjausvirhe syntyy, kun ompelija yrittää ohjata neulaan katsomalla. Kannattaa katsoa paininjalkaan ja mieluiten vielä paininjalan etureunaan. Neula ei siirtyile suhteessa paininjalkaan, joten sitä ei tarvitse vahtia. Kannattaa vahtia ompelulinjaa. Kiire kostautuu. Ompelija voi k

Salaisen englantilais-suomalaisen kangasvaihtoprojektini ohessa tikkasin tilkkupinnan, josta on tulossa vetoketjupussukan toinen puoli. Tämä tilkkupinta on punaisempi ja toinen on vaaleanpunaisempi. Olin melkein jo punainen tikkauslanka kädessä, kun muistin kirjoittaneeni hiljattaiseen blogipostaukseenikin, että vaalea lanka tummemmalla pohjalla näyttää paremmalta kuin tumma lanka vaalealla pohjalla. Vaihdoin siis taktiikkaa ja valitsin vaaleamman langan. Lanka näytti rullalla merkilliseltä vaaleanoranssilta ja siinä oli siellä täällä tummempia pilkkuja, varmaankin tarkoituksella. Jos käyttäisin lankaa tiuhaan siksakkiin (satin stitch), tummat täpät näkyisivät ehkä hauskasti, mutta suorissa ompeleissa efektiä ei synny. Salainen, englantilais-suomalainen kangasvaihtoprojektini etenee ja minulla on nyt neljä ja puoli blokkia valmiina. En ole uskaltanut kovin tarkkaan laskea, montako blokkia työhön menee. Jos toteutan alkuperäisen suunnitelmani niin noin 50 blokkia, mutta taid

Ehdin sunnuntaina ommella pussukkaani vain kaksi saumaa. Kiinnitin ensin vetoketjun pussukka- ja vuorikappaleiden väliin (yksi sauma) ja sen jälkeen tikkasin saumanvarat pussukan puolelle (toinen sauma). Voi raukkaa, se ei nyt edisty! Kuvassa näkyy, että pussukkapinta olisi voinut olla vielä hieman leveämpi, mutta ihan ok leveys tämäkin. Samaten kuvassa näkyy kiva pilkullinen ruskea kangas, jonka löysin vuoriksi. Vaaleat tikkaukset näyttävät paremmilta kuin kankaan väriä tummemmat. Ja vielä huomaan kvuasta, että ruudullinen kangas sopii suoriin tikkauksiin erinomaisesti, kun sen leikkaa täysvinoon. Olipa tämä kuvarääpäleeni kuitenkin havainnollinen. Unohdin edellisessä postauksessani mainita, että käytin tilkkupinnan päällitikkauksissa vaihtuvaväristä lankaa. Lankani on vaihtuvaväristä ruskeaa ja kiillotonta lankaa. En muista, miksi ostin sitä. Ei jotenkin vaikuta langalta, jolle minulla olisi paljonkaan käyttöä! Joku ajatus minulla on täytynyt olla. Voi kun muistaisin!

Toinen musta-valko-harmaista tilkkupinnoista pääsi eilen tikkauspöydälle asti. Yksi kommentoija ehdotti punaisia tikkauksia, mutta ainakin aloitin mustilla. Voi olla, että puolet tikattuani lisään pari punaista tikkausriviä näiden jatkoksi. Aloitan pienissäkin töissä tikkauksen keskeltä. Silloin on pienempi mahdollisuus, että tilkkupinnan alla olevat kerrokset kääntyilevät vinoon tikkauksen edetessä. Musta tikkauslanka sopii tähän hyvin, mutta ei näytä sen kummemmalta kuin tavallinen ompelulanka. Ehkä tarkkaan katsoen huomaa kauniimman kiillon. En usko ostavani toista rullaa erikoislankaa mustana, vaan mustaa tikkausta tarvitessani käytän tavallista lankaa. Tikkaan ompeleen ylhäältä alas, jätän neulan työhön ja teen 90 asteen käännöksen. Kolme pistoa (tähän valitsemani pituisia pistoja tietysti), pysähdys, jälleen 90 asteen käännös ja ommel takaisin alhaalta ylös. Paininjalan leveyden etäisyydellä edellisestä ompeleesta. Lankaa ei tarvitse katkaista kuin ihan reunassa.

Uusi, ihanaksi mieltämäni Husqvarna-ompelukone on vähän kuin koeajalla. Ompelen sillä sujuvasti ja mielelläni, mutta tarkkailen koko ajan, pettääkö se luottamukseni. * * Edellisestä virkkeestä tulikin mieleeni, että opiskeluaikana kävin suullisessa ruotsin kuulustelussa, jonka läpäisin. Opettaja luonnehti kielitaitoani: ”du talar så flytande och SÅ GÄRNA, att…” Niinpä, sujuvasti ja mielelläni, samalla mennään. * * Pussukkapinnan tikkaamisessa Husqvarnani suoritus on mallikelpoinen. Piston pituus säädetty 3.5:ksi, ylälankana konekirjontalanka ja alalankana tavallinen ompelulanka. Pistot ovat tasaisia. Alalanka ei näy työn oikealla puolella pistojen väleissä eikä ylälanka tule näkyviin työn nurjalle puolelle (tästä ei ole kuvaa, mutta jos olisi, se olisi mustaa täynnä – musta koltsarikangas on alimpana ja alalanka on mustaa). Uudessa koneessani paininjalka nousee automaattisesti ylös, kun lakkaan polkemasta kaasua. Kun säädän neulan jäämään ala-asentoon, minun ei tarvitse mu

Rupesin taas kokoamaan vetoketjupussukkaa uusista ja vanhoista kankaista. Uusista kankaista leikkasin palat ja jäännöspalalaatikosta otin esiin muita, mielestäni mukaan sopivia kangastilkkuja. Tilkkupintojen koon arviointia helpottamaan keksin jo nyt, noin 100 pussukkaa tehtyäni leikata ”kaavan”. Kyseessä on upea kaava ironisessa mielessä (katso kuva). En ole käyttänyt enkä tarvinnut erityistä kaavaa, koska mittaan pussukan koon aina vetoketjun pituuden mukaan. Tällä kertaa ajattelin, että Lidlin tarjouslehtisestä leikkaamani ”kaavan” avulla pystyisin parhaiten minimoimaan hukkaan menevät osuudet. No, lisäsin toiseen pussukkakappaleeseen korkeutta ja sitten palat olivat valmiit tikattaviksi. Kummassakin kappaleessa on loivasti aaltoilevia tikkauksia. Käytin harmaata, kauniisti silkinhohtoista tikkauslankaa. Nyt pussukkaan täytyy valita vuorikangas (vaikeaa!) ja leikata vuorikappaleet. Sisätaskun tekoon menee toinen tovi, ja sitten pääsenkin kokoamaan jälleen uutta ve

Ompelen Tyttärelle vetoketjupussukkaa ihkaihanasta Raanu-kankaasta. Olen suunnitellut työtä aika pitkään, ja vihdoin sain aikaiseksi tikata kangaspalat kiinni vanuun ja välikankaaseen (tälläkin kertaa vanun ja päällikankaan väliin tuli kerros froteeta). Sain palat tasoitetuiksi ja valitsin päällikankaaseen mahdollisesti sopivia vuorikankaita tarjolle. Näistä neljästä vaihtoehdosta Tytär valitsi viidennen: Voisi luulla, että lievästi sanottuna laajahkosta kangasvarastostani löytyisi heittämällä sopiva vuori mihin tahansa tarpeeseen, mutta ehei! Raanu-kangasta komppaamaan ei tahtonut löytää mitään mieleistä. Onneksi sentään löytyi kelvollinen. En ollut aikonut, mutta aikomuksistani huolimatta ompelin vetoketjun päihin kangaspalat. Niin, ja tämähän ei ole varsinainen tilkkutyö, koska käytän yhtenäistä kangasta, jonka vain tikkaan. Poikkeuksellista minulle. Paljon hauskempaa on tehdä tilkkupintaa ja tikata se (vaikka tikkauskuvion keksiminen on aina tosi vaikeaa).

Perjantain kunniaksi katse tiukasti menneeseen. Kolme vuotta sitten olin juuri saanut valmiiksi vetoketjupussukan, jolle annoin nimeksi ”Kumma”. Sitä sommitellessani minun väri- ja tyylitajuni on kyllä pahemman kerran nyrjähtänyt. En voi muuta sanoa kuin ”mitä ihmettä ajattelin?!” Kolme vuotta sitten valittelin aivan samaa asiaa kuin tänään – en millään keksi, miten tikkaisin työni. Tikkauskuvioiden hahmottumattomuus esiintyy myös kaksi vuotta sitten kirjoittamassani postauksessa, jossa väläyttelin Keisarinna Ramandu –tilkkupeiton tikkauksia. Olen huomannut unohtavani merkillisiä asioita, mutta niin oli muistini reikäinen jo kaksi vuotta sitten. Löysin kaapista tilkkuja, joita en ollut muistanut kaivata. Reilut kymmenen vuotta sitten taisin voittaa oman unohduskisani. Näin yhtäkkiä vaatehuoneen tangolla tuulitakin, joka ei tuntunut tutulta. Mietin, kenen se on, ja miten se on vaatehuoneeseen päätynyt, mutta tutkittuani sitä tarkemmin, takki osoittautui omakseni. Olin käyttän

Onnistuin tekemään toiselle tilkkukassin puolelle siistinpuoleiset tikkaukset, ainakin toistaiseksi:  Värikkäitä ruutuja en ole vielä tikannut mitenkään. Toiselle tilkkukassin puolelle, isoimpaan väriruutuun tein spiraalitikkauksen. Teen tätä nykyä tilkkutöitä siivottomassa tilassa. Tämä kauhea ryöhnäkasa on kasvanut ompelupöydän nurkkaan aivan itsekseen. Minä en ole osallistunut tähän mitenkään! En ole voinut. Ihan kauhea. Eikä ompelukoneen takana ja vasemmalla puolella ole niin tyhjää kuin pitäisi. Tilkkulaukun puolia tikatessani minua ärsytti, kun pala koko ajan osui takana oleviin tavaroihin ja alkoi kanittaa. Pitäisikö seuraavan ompelutehtäväni ollakin ompelupöydän siivoaminen? Ompeleminen on vain niin paljon kivampaa.

Olen ahertanut tilkkupalapelini parissa ja päällystänyt nirkkopaloja työssä käyttämilläni kankailla.  Hidastahan tämä on, kuten jokainen esimerkiksi heksagoneja värkännyt varmasti tietää, mutta silti näitä syntyy nopeammin kuin olin luullut. Vähän kuin olisivat lumella! Ei sentään. Päivänvalo oli jo vähissä, ja silityslauta oli huoneen ainoa valoisa paikka. Silityslaudan suojus oli liian värikäs näille taustaksi, joten nostin alustaksi keskeneräisen tilkkukassipinnan. Eli tämän tikkaamani kappaleen parin: Olen silittänyt tilkkupinnan kiinni tukevaan tukihuopaan. Silittämisen aikaan näytti siltä kuin kaikki olisi hyvin, vaikka jouduin kokoamaan toisen tukikappaleen kahdesta palasta. Nyt silittämisestä on kulunut pari viikkoa (hehheh) ja sauma näkyy selvästi. Voi hitsiläinen! Samaten huomaan kankaan kiinnittyneen tukihuopaan jotenkin epätasaisesti. Ihme juttu! Käytin tikkaamiseen vaaleaa Aurifil-tikkauslankaa, ja se on kyllä kaunista.

Sisustuskangastilkun inspiroimana ompelemani pussukka on nyt valmis ja sen nimi on Varjoon – suojaan. Tämäkin on Street-mallistoa, eli tässä on pitkä kantolenksu sivusaumassa. Nimen innoittajana oli pieni ompelumoka, jota en edes korjannut. Otin pussukkaan mukaan pari ompelupöydällä oleillutta kuviotilkkua ja tajusin vasta saumat ommeltuani, että naishahmon pää jäi kokonaan näkymättömiin. Tämä on ihan noloa ja onnetonta sommittelua, mutta silti en malttanut ruveta saumoja purkamaan, kun olin jo niin hyvässä vauhdissa. Olin jo nimetä pussukan Päättömäksi, mutta ajattelin kuitenkin lieventää. Nyt olen päättänyt ajatella kuvasta niin, että naisella sittenkin on pää, joka vain jää edessä olevan mustan palkin taakse. Vähän onnetonhan tämä toteutus kuitenkin on. Tai tragikoominen. Noo, tässä paraatipuolelta näkymää, ja sisustakin pilkistää. Vuori on kokonaisuudessaan samaa kangasta ja taskun reunassa on vain kaistale eri kangasta. Tässä näkyy (jotenkin) vetoketjun pä

Nopeasti ompelemani ja jo tikkaamani tilkkupinnat ovat lähempänä valmistumista pussukaksi. Leikkasin ne tasaisiksi. Kylläpä tikkaukset näkyvät hyvin tässä valaistuksessa! Kerrankin pinnat olivat riittävät, jotta saatoin leikata ne alaspäin leveneviksi. Silloin valmis pussukka on melko suorakaiteen mallinen, vaikka siihen ompeleekin pohjavekin. Yleensä ompelen pussukat suorakulmaisista kappaleista, jolloin pohjavekin ompelemisen takia valmis pussukka kapenee vähän pohjaa kohti. Tällä kertaa piilotin vetoketjun päät kangaspalojen alle. Viimeksi ompelemassani Iltateellä-pussukassa taittelin vetoketjun päitä ommelviivojen alle, mutta se on kyllä turhauttavaa nyhertämistä. Tämä on varmasti helpompi tapa.

Ymmärsin, miten voi nopeasti valmistaa tilkkupinnan, joka on tarpeeksi iso esimerkiksi pussukkaa varten. Vinkki: Nopean tilkkupinnan salaisuus on, että ompelee silloin tällöin pienehköjä tilkkublokkeja ei erityisesti mitään tarkoitusta varten. Sitten tilkkublokit pitää siirtää katseelta syrjään, esimerkiksi laatikkoon "kaikenlaista keskeneräistä". Silloin tällöin täytyy avata laatikko ja kas, sieltä saattaa löytyä tarpeeksi monta blokkia, jotka kolmannella/seitsemännellätoista yrittämällä vihdoin näyttävät sopivan keskenään yhteen. Sitten ne voi ommella kiinni toisiinsa, kenties täydentäen niitä parilla lisätilkulla. Lopputulos: noin 15 minuutissa syntyneet kaksi pussukkakappaleen kokoista tilkkupintaa: (Anteeksi, että ottamani kuva on epätarkka. Otin tilanteesta kolme kuvaa! Toinen toistaan epäterävämpiä.) Nopea ja päättäväinen henkilö (tänään olin sellainen) ottaa vielä samaan syssyyn esiin tikkausvanua ja (esimerkiksi) froteepalasen välikerrokseksi ja tikkaa

Ystävälleni Viet-Anhille ompelemani Tilkkupantteri-pussukka on jälleen nähnyt maailmaa: Tässä kuvassa se tutustuu Venariaan, joka on Italiassa. Minä en ollut moisesta paikasta kuullutkaan, mutta Viet-Anhin kertoman mukaan kyseessä on Italian Versailles. Mitä mahtoi Pantteri siellä eniten ihailla? Applikointipinnan pelastusoperaatio on edennyt. Tässä valmis tilkkupinta, jonka olen kiinnittänyt välikerroksena käyttämääni froteekankaaseen sekä puuvillavanupalaseen hakaneuloilla. Kuvassa aito tilanne. Ompeluhuoneen Makkarin lattia on osa työtasoani. Tikkasin lehtikuvioihin lisää lehtimäisyyttä ja lisäsin lehtimuotoja myös taustalle: Käytin vihreää konetikkauslankaa ja lisänä ohutta metallilankaa. En käyttänyt vapaata konetikkausta, vaan kieputtelin ja kääntelin kangaspalaa normaalin paininjalan alla. Vetäisin samalla vihreä-metalliyhdistelmällä vielä siksak-ompeleet naapuritilkun puolelle, ihan vain huvikseni. Lisäsin aaltoilevaa tikkausta kangasosuuksiin. Vali

Riemunkirjavat pussukkapinnat saivat vuoriksi sinisävyisiä kankaita, ja vuorin sisätaskuun valikoitui mukaan myös kahta vihreäsävyistä kangasta: Aika rajut kuvioyhdistelmät tässä, mutta siitä huolimatta tykkään erityisesti taskukappaleesta. Tässä vielä lähikuva toisen pussukkapinnan säteittäisestä tikkauksesta, jossa on nyt mukana vaihtuvavärisellä langalla tikkaamani ompeleet: Sitten sain vetoketjun kiinnitetyksi pussukka- ja vuorikappaleisiin. Tässä näkymä siinä vaiheessa, kun olen päällitikannut toisen mutta en vielä toista puolta. (Päällitikkaus ei näy tässä kuvassa.) Päällitikkaus näkyy tässä kuvassa: Otin lähikuvan näyttääkseni, että ompelin vetoketjun viereen päällitikkauksen samalla vaihtuvavärisellä langalla jota käytin pussukan tikkauksiin. Ei taida oikein erottua/näkyä kuvassa.