Tilkunviilaaja

Olen ahertanut tilkkupalapelini parissa ja päällystänyt nirkkopaloja työssä käyttämilläni kankailla.  Hidastahan tämä on, kuten jokainen esimerkiksi heksagoneja värkännyt varmasti tietää, mutta silti näitä syntyy nopeammin kuin olin luullut. Vähän kuin olisivat lumella! Ei sentään. Päivänvalo oli jo vähissä, ja silityslauta oli huoneen ainoa valoisa paikka. Silityslaudan suojus oli liian värikäs näille taustaksi, joten nostin alustaksi keskeneräisen tilkkukassipinnan. Eli tämän tikkaamani kappaleen parin: Olen silittänyt tilkkupinnan kiinni tukevaan tukihuopaan. Silittämisen aikaan näytti siltä kuin kaikki olisi hyvin, vaikka jouduin kokoamaan toisen tukikappaleen kahdesta palasta. Nyt silittämisestä on kulunut pari viikkoa (hehheh) ja sauma näkyy selvästi. Voi hitsiläinen! Samaten huomaan kankaan kiinnittyneen tukihuopaan jotenkin epätasaisesti. Ihme juttu! Käytin tikkaamiseen vaaleaa Aurifil-tikkauslankaa, ja se on kyllä kaunista.

Sisustuskangastilkun inspiroimana ompelemani pussukka on nyt valmis ja sen nimi on Varjoon – suojaan. Tämäkin on Street-mallistoa, eli tässä on pitkä kantolenksu sivusaumassa. Nimen innoittajana oli pieni ompelumoka, jota en edes korjannut. Otin pussukkaan mukaan pari ompelupöydällä oleillutta kuviotilkkua ja tajusin vasta saumat ommeltuani, että naishahmon pää jäi kokonaan näkymättömiin. Tämä on ihan noloa ja onnetonta sommittelua, mutta silti en malttanut ruveta saumoja purkamaan, kun olin jo niin hyvässä vauhdissa. Olin jo nimetä pussukan Päättömäksi, mutta ajattelin kuitenkin lieventää. Nyt olen päättänyt ajatella kuvasta niin, että naisella sittenkin on pää, joka vain jää edessä olevan mustan palkin taakse. Vähän onnetonhan tämä toteutus kuitenkin on. Tai tragikoominen. Noo, tässä paraatipuolelta näkymää, ja sisustakin pilkistää. Vuori on kokonaisuudessaan samaa kangasta ja taskun reunassa on vain kaistale eri kangasta. Tässä näkyy (jotenkin) vetoketjun pä

Nopeasti ompelemani ja jo tikkaamani tilkkupinnat ovat lähempänä valmistumista pussukaksi. Leikkasin ne tasaisiksi. Kylläpä tikkaukset näkyvät hyvin tässä valaistuksessa! Kerrankin pinnat olivat riittävät, jotta saatoin leikata ne alaspäin leveneviksi. Silloin valmis pussukka on melko suorakaiteen mallinen, vaikka siihen ompeleekin pohjavekin. Yleensä ompelen pussukat suorakulmaisista kappaleista, jolloin pohjavekin ompelemisen takia valmis pussukka kapenee vähän pohjaa kohti. Tällä kertaa piilotin vetoketjun päät kangaspalojen alle. Viimeksi ompelemassani Iltateellä-pussukassa taittelin vetoketjun päitä ommelviivojen alle, mutta se on kyllä turhauttavaa nyhertämistä. Tämä on varmasti helpompi tapa.

Ymmärsin, miten voi nopeasti valmistaa tilkkupinnan, joka on tarpeeksi iso esimerkiksi pussukkaa varten. Vinkki: Nopean tilkkupinnan salaisuus on, että ompelee silloin tällöin pienehköjä tilkkublokkeja ei erityisesti mitään tarkoitusta varten. Sitten tilkkublokit pitää siirtää katseelta syrjään, esimerkiksi laatikkoon "kaikenlaista keskeneräistä". Silloin tällöin täytyy avata laatikko ja kas, sieltä saattaa löytyä tarpeeksi monta blokkia, jotka kolmannella/seitsemännellätoista yrittämällä vihdoin näyttävät sopivan keskenään yhteen. Sitten ne voi ommella kiinni toisiinsa, kenties täydentäen niitä parilla lisätilkulla. Lopputulos: noin 15 minuutissa syntyneet kaksi pussukkakappaleen kokoista tilkkupintaa: (Anteeksi, että ottamani kuva on epätarkka. Otin tilanteesta kolme kuvaa! Toinen toistaan epäterävämpiä.) Nopea ja päättäväinen henkilö (tänään olin sellainen) ottaa vielä samaan syssyyn esiin tikkausvanua ja (esimerkiksi) froteepalasen välikerrokseksi ja tikkaa

Ystävälleni Viet-Anhille ompelemani Tilkkupantteri-pussukka on jälleen nähnyt maailmaa: Tässä kuvassa se tutustuu Venariaan, joka on Italiassa. Minä en ollut moisesta paikasta kuullutkaan, mutta Viet-Anhin kertoman mukaan kyseessä on Italian Versailles. Mitä mahtoi Pantteri siellä eniten ihailla? Applikointipinnan pelastusoperaatio on edennyt. Tässä valmis tilkkupinta, jonka olen kiinnittänyt välikerroksena käyttämääni froteekankaaseen sekä puuvillavanupalaseen hakaneuloilla. Kuvassa aito tilanne. Ompeluhuoneen Makkarin lattia on osa työtasoani. Tikkasin lehtikuvioihin lisää lehtimäisyyttä ja lisäsin lehtimuotoja myös taustalle: Käytin vihreää konetikkauslankaa ja lisänä ohutta metallilankaa. En käyttänyt vapaata konetikkausta, vaan kieputtelin ja kääntelin kangaspalaa normaalin paininjalan alla. Vetäisin samalla vihreä-metalliyhdistelmällä vielä siksak-ompeleet naapuritilkun puolelle, ihan vain huvikseni. Lisäsin aaltoilevaa tikkausta kangasosuuksiin. Vali

Riemunkirjavat pussukkapinnat saivat vuoriksi sinisävyisiä kankaita, ja vuorin sisätaskuun valikoitui mukaan myös kahta vihreäsävyistä kangasta: Aika rajut kuvioyhdistelmät tässä, mutta siitä huolimatta tykkään erityisesti taskukappaleesta. Tässä vielä lähikuva toisen pussukkapinnan säteittäisestä tikkauksesta, jossa on nyt mukana vaihtuvavärisellä langalla tikkaamani ompeleet: Sitten sain vetoketjun kiinnitetyksi pussukka- ja vuorikappaleisiin. Tässä näkymä siinä vaiheessa, kun olen päällitikannut toisen mutta en vielä toista puolta. (Päällitikkaus ei näy tässä kuvassa.) Päällitikkaus näkyy tässä kuvassa: Otin lähikuvan näyttääkseni, että ompelin vetoketjun viereen päällitikkauksen samalla vaihtuvavärisellä langalla jota käytin pussukan tikkauksiin. Ei taida oikein erottua/näkyä kuvassa.

Leikkasin riemunkirjavien tilkkupintojen kokoiset palat tikkausvanua ja vaaleaa froteeta ja kiinnitin pinnat yhteen hakaneuloilla. Hakaneuloja ei kannata sulkea. Pinta on niin pieni, että avonaisen hakaneulan pito riittää, ja tikkauksen aikana hakaneula on helpompi poistaa, kun sitä ei tarvitse erikseen avata. Hakaneulottamisen jälkeen olisin voinut vältellä tikkaamisvaihetta vielä hetken, esimerkiksi etsimällä pussukkaa varten sopivan vuorikankaan. Ja olisin voinut ommella taskun valmiiksi. Mutta tällä kertaa otin pinnat urheasti tikkauskäsittelyyn saman tien. Mitään ideaa ei ollut mielessä. Avasin tikkauslankapurkin ja otin esiin, pelkän fiiliksen perusteella, turkoosin ja sinivihreän langan. Langoitin koneen kahdella langalla ja ompelin muutaman viivan farkkualueen poikki: Halusin korostaa tilkkupinnan farkkuosuuksia ja pysyttelin siis tummalla ja farkkualueella. Tikkauksista tuli tavallista tukevamman oloiset, ja koska ne näyttivät tältä, päätin tikata pelkällä turkoo

Ompelin eilen sini-vihreän pussukan melkein valmiiksi, mutta virallisesti pussukka valmistui tänään, kun ompelin ja solmin vinonauhalenksun sen vetoketjun vetimeen. Tässä valmis pussukka nimeltään Vihreä aukko: Pussukassa on pari farkkutilkkua ja puuvillakangastilkkuja, ja käytin tikkauksen välikerroksena tällä kertaa froteeta. Collegejerseypalani olivat vähentyneet niin pieneen, että jouduin etsimään muun ratkaisun, ja tällä kertaa valintani kohdistui luonnonvalkoiseen froteepalaan. Järjestelen tikkauskerrokset aina niin, että ensin on tietysti tilkkupinta, sitten lisäjäykistystä varten käyttämäni välikerros, tässä tapauksessa siis frotee, yleensä collegejersey ja sen nukkapuoli tilkkupinnan nurjaa puolta vasten; ja tikkausvaiheessa alimpana on tikkausvanu. Tällaisen järjestyksen olen huomannut käteväksi. Uskon vakaasti, että välikerros paitsi lisää pussukan jämäkkyyttä, myös estää vanun nöyhtääntymisen tilkkupinnan lävitse (englanniksi tästä ilmiöstä käytetään nimitystä &

Koneessani on valmiiksi ohjelmoituna niin sanottu tilkkutyötikki eli aaltoileva tikkaus. Kokeilin sitä velvollisuudentuntoisesti useampaankin tilkkutyöhöni, mutta olin siihen aina tyytymätön. Ensiksikin, valmiiksi koneeseen määritelty tikkaus on liian lyhyttä tikkiä. En pidä lyhyestä tikistä tilkkutöissäni, minusta se näyttää kuin en olisi oikein osannut. Osasin tietysti pidentää ompeleet parin ensimmäisen pettymyksen jälkeen, mutta en silti tajunnut ompeleen ideaa. Aaltoileva tikkaus näytti yksinään ihan tyhmältä. Huomasin heti, ettei toista täsmälleen samanlaista riviä mitenkään pystynyt tekemään ensimmäisen tikkauksen viereen. Kerran sitten päätin tikata isomman pinnan aaltoilevalla valmistikilläni välittämättä sen typeryydestä. Ensimmäinen rivi oli ookoo, mutta tylsä. Toinen rivi ei tietenkään aaltoillut samalla tavalla kuin ensimmäinen, eikä kolmaskaan rivi. Mutta kun olin tehnyt 20 riviä suunnilleen tasaisin välimatkoin, huomasin, että valmis tikkauspinta näyttikin kiv

Tilkkutöiden konetikkaus voi olla melkein millaista tahansa. Olen laiska vaihtamaan paininjalkaa (ja vartta) vapaata konetikkausta varten, joten tikkaan esimerkiksi pussukoihin tulevat tilkkupinnat yleensä suorin tai suorahkoin ompelein. Suoran ompeleen hauska variaatio on tällainen ympyrätikkaus: Kvilttaaja oli loihtinut omille tilkku- ja kangaspinnoilleen täydellisiä ympyröitä koneensa harppia käyttäen. Minulla ei ole harppia, mutta intouduin silti ompelemaan ikään kuin ympyröitä. Ohje: ympyrämäinen tikkaus koneella  Näin voit ommella ympyrämäisen sarjan ilman harppia ja ilman vapaata konetikkausta: Etsi pinnasta sopiva aloituskohta eli keskikohta ympyröillesi. Aloituskohta kannattaa suosiolla sijoittaa selvästi sivummalle, ei keskelle. (Koska ellet sitten ommellessa saakaan ympyrää osumaan ihan keskelle, se voi häiritä silmää.)  Piirrä liidulla tai häviävällä tussilla ompeleellesi alku. Mutta älä piirräkään ympyrää, vaan spiraali. Piirrä pari ensimmäistä, pienintä

Tänään on vihdoinkin aika näyttää kuva valmiista tilkkutyöstä, jonka aihetta lähditte sankoin joukoin arvuuttelemaan, apunanne vain tämä mitätön vihje: No, Mies pitää kitaroista ja kitaroinnista, joten tein hänelle syntymäpäivälahjaksi kitaran, siis tilkkutyönä – enkä mitä tahansa kitaraa, vaan suomalaisen Kari Niemisen käsityönä valmistaman  Versoul Henry Gold Leaf Custom –kitaran. Pyysin ja sain Kari Niemiseltä luvan käyttää hänen Versoul-nettisivuiltaan löytämääni kuvaa tilkkutyön mallina, joten tekijänoikeudetkin ovat kunnossa. Töölön Tilkkupajan Soile otti viime viikolla eli viime tingassa ennen syntymäpäiviä valmistuneen kitaratyöni Longarm-tikattavaksi pika-aikataulussa. Soile myös löysi tähän työhön täydellisesti sopivan tikkauskuvion, jossa on nuotteja ja nuottiavaimia. Ohje: Näin voit toteuttaa pikselikuvan tilkkutyönä 1.  Tee ensin haluamastasi aiheesta pikselöity mallikuva. Tiedän kolme tapaa toteuttaa pikselikuva: Adobe PhotoShopin Pixelate-toiminto (hel