Tilkunviilaaja

Töölön Tilkkupajassa on tästä päivästä (14. huhtikuuta 2015) alkaen myynnissä Helsingin tilkkukilta Syyringin järjestämät erikoistarjouskankaat. Soile ja minä paketoimme eilen 30 kilon tilkkukangaserän houkutteleviksi ja ennen kaikkea huokeiksi nyyteiksi, jollaisia saa vain rajoitetun ajan Töölön Tilkkupajasta, Vänrikki Stoolin katu 10:stä. Kankaat ovat uusia siinä mielessä, että ne ovat suoraan pakalta, mutta niistä on ostamisen jälkeen tullut lähes vintagea – suurin osa on varmaan 1990-luvulta. Valitsimme joka kankaalle sitä hyvin komppaavat kaverit ja teimme kaveruksista nyytin. Erityisesti murrettujen ja maanläheisten sävyjen ystävät löytävät nyyteistä varmasti mieluisia. Huokeimmat nyytit maksavat vain viisi euroa. Muutama erityisen upea setti löytyy 15 euron hintaan ja loput ovat hinnaltaan sillä välillä. Tuotto menee lyhentämättömänä Helsingin tilkkukilta Syyringin hyväksi. Tämä tarjous kannattaa tulla katsastamaan! Voit tehdä elämäsi löydön! Soile ja minä p

Vähiin käy ennen kuin loppuu, mutta valmistumassa kuitenkin on tämä palapelikuvioinen, punainen tilkkutyöni. Huomaan aloittaneeni sen vuonna 2013 ja yhdessäkin blogipostauksessa kirjoittaneeni tämän olevan ”slow quilt”. Hidasta minulla on tämän kanssa ollutkin. Kuvassa ovat joka tapauksessa vihoviimeiset työhön tarvittavat nirkkokappaleet: Nyttemmin olen saanut kaikki ommelluksi paperipalaansa, joten ne ovat vain kiinnittämistä vailla valmiit. Hohhoijaa, seuraavaksi saankin taas etsiskellä sopivia taustakappaleita! Ompelin aika monta pitkää suoraa ”saumaa” tänään: Siis siksakkasin verkkokauppa PeeKaasta ostamani kankaat vihdoinkin, jotta ne ovat valmiit pestäviksi ennen käyttöä. (Kuvassa ne odottavat, että nakkaan ne seuraavaksi pesukoneeseen.) Vähän kuin olisin tehnyt oikein ompelutyötä pitkästä aikaa. Käsinompelu ei tunnu ihan samanlaiselta tilkkutyöltä kuin jos ompelen koneella. Eilen ja tänään vietetään Raumalla Tilkkupäiviä. Olen kovin laiska lähtemään kotoa, jo

Toisen roska voi olla toisen aarre, niinpä! Minulta ei tietysti jää roskia, koskapa en pysty heittämään oikein mitään pois, mutta pystyn sujuvasti ihastelemaan toisten roskia. Töölön Tilkkupajan Soile ei esimerkiksi tarvitse pieniä vanupaloja, ja mihin hän niitä tarvitsisikaan, kun hän ei pysty tekemään pienempää tilkkupintaa kuin 2,5 m x 2,5 m tai niillä main! Satuin onnekseni olemaan paikalla, kun hän setvi hyllyään ja hänelle epäkäytännöllisen kokoiset vanupalat ovat minulle perin sopivia, kun rakentelen Tilkunviilaaja-pussukoita. Sain vielä kankaankin kaupan päälle! Jos joudun tekemään lisää violettisävyisiä tilkkublokkeja, leikkaan takuulla tästä ensimmäiset palat!  Äkkiseltään arvioin, että näistä vanuista saan topakkuudet ainakin viiteen tilkkupussukkaan. Ehkä useampaankin. Mikä säästö minulle! Jotenkin tuntuu myös järkevämmältä leikata tilkkupussukan vanut pienehköistä paloista eikä pakkakokoisesta vanupalasta. Roskien kierrättäminen hienoiksi lopputuloksiksi on

Olen puolittain ylpeä itsestäni, kun pystyin olemaan ostamatta kankaita tammikuun ajan ja vähän matkaa helmikuunkin puolelle. (Olisin kokonaankin ylpeä, jos kuuri olisi tuntunut helpommalta.) Viime perjantaina kuitenkin retkahdin päätin, että laihdutuskuuri saisi päättyä ja tilasin PeeKaa-verkkopuodista muutamat kankaat. Sain ne jo tänään postilaatikkoon! Ostin monta erilaista pilkkukangasta. Olen huomannut, että pilkkukankaat ovat käytännöllisiä. Järkiostokset! Täydensin ostoskoriani muutamalla kuviokankaalla: Punainen kukallinen oli tarjouksessa. Vaaleansininen ja oikeasti aika mintunvihreä ovat hyviä vaaleita kankaita, joita minulla on vain vähän. Ja tummansininen, hopealla silattu kuviokangas vain oli niin upea, ettei sitä voinut ohittaa. Järkiostokset nämäkin! Kuuri päättyi, mutta onneksi pysyin järkevänä. Tikkasin sinisistä jäännöspalojen jäännöspaloista kokoamani tilkkupinnan suosikeillani eli suorilla ommelviivoilla: Näette ehkä, että vanu on aika muh

Tein tehokkaan tuotantolinjamaisesti useamman tilkkublokin niin, että katsoin koko ajan mallia valmiista neljän blokin yhdistelmäblokista. Blokkeja oli valmistumassa tarpeeksi neljään yhdistelmäblokkiin. Mitä tapahtui? Ei tullut takkia neljää yhdistelmäblokkia, tulikin vain liivit kaksi yhdistelmäblokkia. Kunnostauduin taas alisuorittamaan. Tein yhden blokin väärin, silitin ja kaikkea. Tein sitten toisenkin blokin väärin. Silitin ja kaikkea. No, ei tässä tarvitse kuin tehdä kaksi blokkia uudelleen. Vialliset voi taas käyttää tilkkupeiton taustakappaleessa. Onneksi ompelin hauskimmasta kankaasta oikeanlaiset blokit! Siitä tulikin mieleeni. Hieno muotipiirrosaiheinen kangas on epätasainen laadultaan! Kangas on tasalaatuista, ei siinä mitään, mutta kuvat ovat yhtäällä tyylikkäitä – kuten tämä iltapukuinen nainen tässä: Tai tämä Dior-henkisesti pukeutunut neitokainen tässä: Toisaalla piirrokset ovat hiukan tökeröitä, kuten näiden neitosten kasvot. Heidän

Sain jouluksi oikean superyllätyksen, nimittäin paketin Uudesta-Seelannista. Tutustuin jo viime vuonna Shush... I’m Quilting –blogin Liziin blogosfäärissä ja lähetin tänäkin vuonna hänelle pienen joululahjan. Sain kuitenkin häneltä paljon hienomman lahjan! I was super surprised on Christmas, by a package from New Zealand. I got to know Liz from the Shush... I’m Quilting blog in the blogosphere and like last year, I sent her a small Christmas present. This year, she sent me something way finer and better than she got from me! Hän lähetti minulle tekemänsä Sew Together Bag –vetoketjupussukan!! Se on aivan ihana! She sent me a Sew Together Bag that she’d made. It is fabulously lovely! Joulupäivänä meitä siunattiin aurinkoisella pakkassäällä ja tuulikaapin ikkunaan muodostui kauniita jääkukkia. Halusin kuvata pussukan tilanteessa, joka on varmasti aivan toisenlainen kuin Uudessa-Seelannissa juuri nyt. Siellähän on kesä! Vastavalossa pussukka ei ole parhaimmillaan, mutta kuva o

Plus-kuvioisista tilkkublokeista kokoamani tilkkupinta on jo ehtinyt odotella, että leikkaisin ja ompelisin siihen jatkopaloja, joiden avulla pinnasta tulee sängynpeiton kokoinen. Tänään sain homman valmiiksi. Ehkä tilkkupinta näyttää kuvassani vajaamittaiselta, mutta en levittänyt sitä sängyn päälle kunnolla. Kunhan sen verran levitin, että sain pari kuvaa otetuksi. Tästä kuvasta näkee ehkä, miten tilkkupinnan toinen pää on rytyssä. Kehyskaitaleiden tai muuten tilkkupintaan ommeltavien lisäreunojen tekeminen ei ole minulle mieluisinta tilkkutyötä! Olen aivan uupunut, vaikka ompelin vain neljä pitkää saumaa (ja muutamia lyhyitä kootessani pätkistä tarpeeksi pitkiä kaitaleita). Olen tänään myös pessyt eilen ihanasta Menitan Outlet-myymälästä ostamiani kankaita, joita en ole teille esitellytkään. Jotenkin tuntui tärkeämmältä näyttää, miten hauskat kangaspakkavalikoimat liikkeessä oli! Otin seuraavaksi suurin odotuksin esiin tähän työhön aikomani taustakappalekankaan. Mi

No niin, nyt löytyi Suur-Helsingin alueeltakin ihana kangaskauppa eli Menita Outlet Soukan ostoskeskuksessa Espoossa! Korviini oli kyllä kantautunut jotain Menitan liikkeestä, mutta myymälä yhdistyi mielessäni niin voimakkaasti neule- ja muihin lankoihin, etten uskonut sieltä löytyvän minulle mitään. Olin väärässä! Myymälän alemmassa kerroksessa oli kangaspakoille omistettu hyllykkö, josta löytyi vaikka mitä ihanaa ja houkuttelevaa: Kaffe Fassettin kankaita oli tarjolla lukuisia ja Amy Butlerin kuoseja myös. Ihania värejä! Upeiden, kirjavien kankaiden lisäksi tarjolla oli myös hillittyjä kuoseja (seuraavassa kuvassa hillitysti kuvioidut harmahtavat näkyvät taemmalla hyllyllä). Itse asiassa osa kankaista oli niin hillittyjä kuosiltaan, että ihmiset sanovat niitä yksivärisiksi. Minä en oikein tunnista sanaa yksivärinen, tunnen vain sanat kirjava, monivärinen ja kuviollinen. Kuulin kassalla, että myymälään oli juuri tullut uusia kankaita (tarjonta, josta minäkin siis

Minun on varmaan pakko julistaa marraskuu älä-osta-kangasta-kuukaudeksi, sillä olen taas retkahtanut ostamaan kaikenlaisia kuviollisia kankaita. Ainakin marraskuun pitäisi olla osta-korkeintaan-yksivärisiä-kankaita-kuukausi. Töölön Tilkkupaja möi Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltaillassa torstaina upeita kuviokankaita, enkä ollut ainoa ostoksia tehnyt. Jokainen kangas on huippuhieno erikseen, mutta en sentään minäkään ihan ensimmäiseksi rupeaisi yhdistämään kaikkia samaan työhön. Menin myös käymään Signorinan verkkokaupassa, kun olin Tiinatein Tilkkutie-blogista huomannut siellä olevan alennusmyynnin. Totta kai alehinnalla löytyi kivaa ja tilasin poikkeuksellisesti kangasta postitse.  Signorina oli paketoinut kankaani nätisti silkkipaperiin, ja nyytissä oli nauhakin ympärillä: Silkkipaperin sisältä löytyivät ostokseni: Kuviollisimpia eli perhos- ja kukkakuvioista kangasta ostin metrin kumpaakin ja pilkullisia kankaita ostin puoli metriä kumpaakin. Taas sattu

Palaan miinukseen tuonnempana: nyt kuitenkin jotain muuta. Kauniista turkooseista ja punaisista kankaista ompelemani tilkkupinta ei miellytä silmääni, mutta tästä oli se hyvä puoli, ettei tikatessa tarvinnut pelätä pilaavansa mitään. Niinpä sain itsestäni irti aivan uusia kuvioita, esimerkiksi tämän: Merkillisen näköinen pöytä/portti sai sisäänsä kiemuroin ympäröidyn sydämen. Punaisella tikkauslangalla rohkeasti tikkasin turkoosin kankaan päälle! Sydänten viereen ja yläpuolelle tikkailin teräväkärkisiä aaltoja. Tikkasin vielä pikkuruiset sydämet pieniin punaneliöihin. Kaksi kierrosta tikkauksia vetelin. No sitten tämä toinen tilkkupinta. Uskaltauduin tikkaamaan tutun spiraalikuvion kehälle ensin pyöreitä terälehtiä tai pilvenreunoja, sitten vähän liekkimäistä riviä, toisen pilvenreunakaistaleen, jälleen liekkejä,… Kuvion näkee tästä vähän paremmin: Tasoitin tilkkupinnat ja tässä he poseeraavat tulevan vetoketjunsa kanssa: Tikkasin näitä muutamana iltana j

Ensin pohjustusta havainnolleni. Aiemmin tässä kuussa olin juhlamielellä, koska Miehen 50-vuotispäivälahja (tekemäni tilkkutyö, jonka annoin hänelle marraskuun alkupuolella 2012) oli vihdoin päässyt seinälle. Juhlamieleen sekoittui kuitenkin harmistumista, sillä tähän asti hyvin palvellut Villit kuviot –tilkkupeitto riiteli kurjasti tilkkuseinävaatteen kanssa. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvää. Joudun tekemään uuden tilkkupeiton sängylle. Kuvion ja värien pitää tietysti nyt kompata seinävaatetta ja mielellään myös verhoja, jotka nekään eivät ole vielä ikivanhat. Päätin, että kokeilen ommella plus-kuvioisia tilkkublokkeja kitaratilkkutyön kanssa sävy sävyyn. Ja nyt vihdoin pääsen yllättävään havaintoon. Olen värikkään ystävä enkä ajatellut, että varastoistani löytyisi kovinkaan monta ruskeasävyistä kangasta. Tarvitsen ensinnäkin vaaleita kankaita plussien taustalle, mutta onneksi niiden ei tarvitse kaikkien olla rusehtavia. Yllätys 1: Ruskeasävyisiäkin vaaleita/vaale

Ompelin siis toisenkin traktorinjälkitilkkublokin retrokankaasta, jota kovasti ihailin tässä postauksessani. Vasemmanpuoleinen blokki on ihailemani, oikealla on tämä uusi. Kankaan kuvio on erittäin vaihtelevaa, eikä uuteen blokkiin osunut punaisia kukkia ollenkaan yhtä hauskasti kuin ensimmäiseen. Jos olisin tehnyt tämän uuden ensimmäiseksi, en olisi ehkä ruvennut ompelemaan toista samasta kankaasta. Tämä on kiva, muttei niin kiva. Heille on kuitenkin ehkä seuraa toisistaan, kunhan pääsevät tilkkupinnalle asti. Kovin monta tällaista blokkia en pysty ompelemaan lisää, sillä kangas vetelee viimeisiään. Joskus käy niinkin, vaikka olen tyypillisesti kankaiden säästelijä, en loppuun käyttäjä. Tein neljää muutakin blokkia samaan aikaan kun ompelin retrokankaista tilkkublokkia. Ne ovat huomattavasti hillitympiä. Ihan voisi tylsiksi sanoa, mutta hekin heräävät varmasti eloon, kun heitä on iso tilkkupinta. Tarkkaan katsova huomaa lisäksi, etten ommellut oikean alakulman blokkia

En tietysti väitä käyneeni kangaskaupassa ensimmäistä kertaa enkä tehneeni ensimmäisiä heräteostoksiakaan, mutta mökkipihan kivellä oleva pino edustaa silti jotain ensimmäistä. En ainakaan muista, että olisin koskaan ennen onnistunut loihtimaan heräteostoskangaspinosta sellaista, jonka värit sointuisivat kaikki kauniisti yhteen! Mutta ah, kerrankin! Kävi niin, etten edes ajatellut nolostella kaupan kassalla tyyliin ”niin siis nämä kankaathan eivät tietenkään kaikki tule samaan työhön, niin kuin varmasti huomaakin”. Tein heräteostoksen Hämeenlinnan Eurokankaassa. Käsityöpuuvillat-palalaarista löytyi näin nätit kankaat! Ihme juttu, että melkein aina löytyy (Eurokankaiden palalaareista yleensä siis, ei vain H:linnan myymälästä), vaikka laari näyttää ensin tosi sekavalta. Vai olenko kritiikitön? (Tällä kertaa en varmasti ollut – näistäkin jokaisesta voi sanoa, että ”nätti kangas” – mutta olen toki ostanut aika rumeliinejakin.)

Yksi ruoto lisää siis – käytin samoja vaaleaa ja ”tummaa” kangasta kuin tässä postauksessa, mutta ompelinkin oranssihtavaruotoisen tilkkublokin, en turkoosiruotoista. Näistä kootaan vinha tilkkupinta, jossa ruodot menevät välillä sinne ja välillä tänne. Ompelen toivottavasti seuraavat ruodot Tallinnan-kankaistani eli vaaleat tulevat vaaleasta ruskeasta ja tummat melko tummasta harmaasta, tummemmasta kuin näissä blokeissa käyttämäni. Voi silti olla, että samaan tilkkupintaan tulee näitä melko-valko-harmaita mukaan. Värikaitaleet tulevat turkooseista ja oransseista, turkooseja enemmän. Etsin käsille monenlaista sopivaa kangasta – näistä leikkaan kaitaleita siten kuin sattuu huvittamaan. Ei ole taaskaan mitään erityistä suunnitelmaa tai visiota. Katson, mitä tulee, vai tuleeko mitään. Tilkkublokki on joka tapauksessa mielestäni hauska ja sitä on kiva tehdä. Niin… tai tänään oli kyllä aluksi vähemmän kiva ompeluhetki. Ensin etsin ainakin vartin uutta tilkkulehteäni, jota ilm

Vähän on huono omatunto – mutta onneksi vain vähän – sillä olen viikon sisällä toteuttanut kahta Tilkkutie-blogin Tiinatein hieman kadehtimaa suurkaupunkilaisuutta. Olen kävellyt lehtihyllylle ja valinnut sieltä kivan tilkkulehden ja olen myös pistäytynyt Tallinnassa. Anteeksi vähän. Olen käynyt Tallinnassa monta kertaa ja viipynyt siellä pistäytymistä pidempäänkin, mutta ohjelma on aina ollut sellainen, etten ole päässyt kangasostoksille Karnaluksiin. Enkä tietysti moneen aikaan edes tiennyt koko tarunhohtoisesta Karnaluksista. Minua valistettiin kyllä, että ennen täällä olivat hinnat paljon huokeammat, mutta aivan riittävän huokeilta ne minusta vaikuttivat ja niinpä voinkin näyttää kauniit kukkaterveiset Tallinnasta: (Niin, ja pilkkuterveiset.) Vasemmanpuoleista kukkakangasta ostin vieläpä niin paljon, että ehkä saan siitä melkein koko taustakankaan tilkkupeittoon. Joskus niinkin! Eiliseen tilkkublokkipohdintaani liittyen, tässä neutraaleita tummia ja vaaleita kankaita