Äiti, kato!
Uuden vuoden ensimmäisenä päivänä esittelen edellisen vuoden viimeisinä päivinä valmistuneen tilkkupussukan, jonka tein tilaustyönä Tyttärelle. Hän antoi sille nimen ”Äiti, kato!”
Nimen hän keksi siitä, että hän pienenä sanoi usein juuri ”äiti, kato!” Tiedämme tämän hyvin, sillä olimme amerikkalaisystäviemme vieraana hänen ollessaan viisivuotias, ja eräänä päivänä perheen poika kysyi minulta: ”What does äiti kato mean?”
Välillä tuntui hankalalta olla koko ajan katse tytössä, mutta ajattelin silloin aina Miehen kommenttia: ”ellei toinen muuta tarvii kuin että katsoo, niin kyllähän sen mielellään tekee”.
Nyt kehotan kuitenkin, että ”lukija, kato!” Olipa kiva auringonpaiste kuvaushetkellä!
Tytär pyysi hiukan tavanomaista isompaa pussukkaa, jossa olisi oranssia ja sinistä, mutta tästä taisi tulla vähän turhankin iso. Niin siis kuinka iso?
En valitettavasti pysty kertomaan pussukan strategisia mittoja, sillä unohdin mitata sen ennen kuin se lähti uuteen kotiinsa.
Selvää kuitenkin on, että ”Äiti, kato!” -pussukka on Avoin-mallistoa.
Tähän vetoketjupussukkaan liittyy toinenkin tarina. Tytär ja Mies olivat lähteneet keskustaan, ja minä päätin käyttää aurinkoisen tuokion hyväkseni ja ottaa pussukasta valmistujaiskuvat. Koska pihalla ei ole hyvää kuvauspaikkaa eikä sinne talvisin paista juuri aurinkokaan, päätin mennä taas läheiselle metsälämpäreelle. Otin ylleni fleecevuorisen takin, näpsäytin uuden ovemme uuden lukon asentoon, jossa se ei mene lukkoon, suljin oven ja laskeuduin raput pihaan. Muistin saman tien, että tarvitsisin pussukkaan vähän täytettä ja palasin takaisin kuistille.
Mitä?!?! OVI OLI LUKOSSA!
Toinen ja kolmaskin ovi olivat lukossa. Vara-avainta ei ole missään jemmassa vielä, joten en todellakaan päässyt sisään.
No, onneksi yllä oli takki ja taskussa käsineet. Laitoin perheelle viestiä ja he olivatkin lähdössä takaisin päin. Menin metsälämpäreelle ottamaan kuvat ja pääsin vielä naapuriin odottamaan lämpimässä, kunnes ovet jälleen aukenivat minulle.
Äiti, kato! -tilkkupussukka oli kyllä 26. viime vuonna ompelemani pussukka, vaikka eilisessä yhteenvedossa lukema oli yhden pienempi.
En nyt kuitenkaan lähde korjaamaan laskelmiani – yksi sinne tai tänne ei tunnu missään.
Millainenkohan on ensimmäinen TÄNÄ vuonna valmistuva tilkkutyöni?!? Aika näyttää, mutta veikkaan, että jotain valmistuu aika pian.
Nimen hän keksi siitä, että hän pienenä sanoi usein juuri ”äiti, kato!” Tiedämme tämän hyvin, sillä olimme amerikkalaisystäviemme vieraana hänen ollessaan viisivuotias, ja eräänä päivänä perheen poika kysyi minulta: ”What does äiti kato mean?”
Välillä tuntui hankalalta olla koko ajan katse tytössä, mutta ajattelin silloin aina Miehen kommenttia: ”ellei toinen muuta tarvii kuin että katsoo, niin kyllähän sen mielellään tekee”.
Nyt kehotan kuitenkin, että ”lukija, kato!” Olipa kiva auringonpaiste kuvaushetkellä!
Tytär pyysi hiukan tavanomaista isompaa pussukkaa, jossa olisi oranssia ja sinistä, mutta tästä taisi tulla vähän turhankin iso. Niin siis kuinka iso?
En valitettavasti pysty kertomaan pussukan strategisia mittoja, sillä unohdin mitata sen ennen kuin se lähti uuteen kotiinsa.
Selvää kuitenkin on, että ”Äiti, kato!” -pussukka on Avoin-mallistoa.
Tähän vetoketjupussukkaan liittyy toinenkin tarina. Tytär ja Mies olivat lähteneet keskustaan, ja minä päätin käyttää aurinkoisen tuokion hyväkseni ja ottaa pussukasta valmistujaiskuvat. Koska pihalla ei ole hyvää kuvauspaikkaa eikä sinne talvisin paista juuri aurinkokaan, päätin mennä taas läheiselle metsälämpäreelle. Otin ylleni fleecevuorisen takin, näpsäytin uuden ovemme uuden lukon asentoon, jossa se ei mene lukkoon, suljin oven ja laskeuduin raput pihaan. Muistin saman tien, että tarvitsisin pussukkaan vähän täytettä ja palasin takaisin kuistille.
Mitä?!?! OVI OLI LUKOSSA!
Toinen ja kolmaskin ovi olivat lukossa. Vara-avainta ei ole missään jemmassa vielä, joten en todellakaan päässyt sisään.
No, onneksi yllä oli takki ja taskussa käsineet. Laitoin perheelle viestiä ja he olivatkin lähdössä takaisin päin. Menin metsälämpäreelle ottamaan kuvat ja pääsin vielä naapuriin odottamaan lämpimässä, kunnes ovet jälleen aukenivat minulle.
Äiti, kato! -tilkkupussukka oli kyllä 26. viime vuonna ompelemani pussukka, vaikka eilisessä yhteenvedossa lukema oli yhden pienempi.
En nyt kuitenkaan lähde korjaamaan laskelmiani – yksi sinne tai tänne ei tunnu missään.
Millainenkohan on ensimmäinen TÄNÄ vuonna valmistuva tilkkutyöni?!? Aika näyttää, mutta veikkaan, että jotain valmistuu aika pian.
Kommentit