Tilkunviilaaja

Valmiin ”Enemmän on enemmän” –tilkkupeiton lisäksi minulla on melkein valmiina kaksi muuta. Ruskea-pinkkiä, vipperäkuvioista tilkkupintaa esittelinkin jo tässä kirjoituksessa, mutta tässä on nyt yksityiskohta kolmannesta tikatusta: Ompelin tilkkupinnan kivasta batiikkikaitalepakkauksesta, johon lisäsin omia neutraaleita kankaitani. Tilkkupinnan valmistumisen kalkkiviivoilla jouduin vielä vaihtamaan yhden blokin paikan, sillä se osui silmääni liian tummana. Tyytyväisenä havaitsin jälleen, että paikanvaihto kannatti. Rastikuvioinen peittoni on mallia harvinainen, sillä löysin sille sopivan taustakappalekankaan. Siis yhden kankaan! Ostin aikanaan Karnaluksista tätä kivaa, Martha Negleyn suunnittelemaa saniaiskangasta, ja nyt löytyi sille oikein hyvin sopiva projekti. Kaksi tilkkupeittoa pitäisi siis tehdä valmiiksi asti, mutta sen sijaan teen jotain ihan muuta. Leikkaan Tula Pinkin kankaista neliöitä ja ompelen niitä tilkkublokeiksi. Eivätkö nämä näytäkin tosi herkullis...

Osallistun mielelläni Tilkkuyhdistyksen näyttelyihin ja kilpailuihin aina kun voin. Tämänvuotinen The Festival of Quilts –näyttelyn teema ”Rajat – Boundaries” oli kyllä niin vaikea ja mielikuvituksen lamauttava, että melkein jätin osallistumisen väliin. Sain kuitenkin yhden ajatuksen: piikkilanka. Valmis työni sai nimen ”Pehmeää piikkilankaa” . Se on kooltaan vaaditut 35 cm x 50 cm, eikä siinä ole risareunoja eikä näkyvää reunakaitaletta. Aloitin rakentamalla piikkilangalle taustan. Muuri, hiekka tai maisema olisi voinut olla hyvänä taustana, mutta päädyin ompelemaan minulle ominaisen tilkkupinnan. Ompelin sinisiä kaitaleita värit liukuen tummasta vaaleaan, leikkelin ja ompelin uudelleen yhteen. Sininen halusi mukaan vähän violettiakin. Tilkkupinta oli nopeasti valmis. Sitten olisi pitänyt ruveta rakentelemaan piikkilankaa tilkkupinnalle. Se tuntui vaikealta, joten lykkäsin tehtävän tuonnemmaksi ja tikkasin ensin spiraalikuvion pelkän vanun kanssa. Sain työllen...

Tämän tilkkupeiton kanssa tuli kyllä kiire ja viime tinka vastaan! Sain peiton tikattuna Töölön Tilkkupajan Soilelta tiistaina ja luovutin sen valmiina ja ripustuskujalla varustettuna torstai-iltana Syyringin postitusvastaavalle, joka toimittaa sen sopivana ajankohtana Vaasaan, valtakunnalliseen tilkkutyönäyttelyyn. Tilkkupeittonihan oli valmis heti kun olin saanut sen kantatuksi, joten näppäsin siitä valmistujaiskuvat. Ensin tilkkutaidekuva – Enemmän on enemmän –tilkkupeittoni ja upeasti kukkiva omenapuu: Seuraavaksi varsinainen valmistujaiskuva: Tykkään kirjavasta peitostani tosi paljon! Siitä tuli vielä kivampi kuin toivoin! Käytin valtavan määrän erilaisia jäännöspaloja, mutta tilkkulaatikkoni ja –kassini ovat yhä täpötäydet. Pitää varmaan tehdä vielä toinen tällainen! Enemmän on enemmän –tilkkupeiton reunakantti on tietenkin sinisen- ja punaisenkirjava. Valmistettuani reunakantin rullasin sen lankarullan sisuksen ympärille. Rullan voi sitten tyrkätä ompelukoneen t...

Sain taitavasti longarm-tikatut tilkkutyöni Töölön Tilkkupajan Soilelta ja pysähdyin ihailemaan hänen työnsä jälkeä hetkeksi. Työt eivät siis vielä ole valmiit, vaan minun pitää vielä tasoitella ja nimetä ne sekä ommella nimilaput ja reunakanttaus. Siksi näytän niistä vain yksityiskohtia – toistaiseksi. Löysimme tähän tähti- tai vipperäkuvioiseen työhön juuri sopivan, terävän-pehmeän tikkauskuvion: Kuvio täydentää hienosti tilkkupinnan kuviota. Tietenkin tikkauskuvio erottuu paremmin taustapuolella: Kuvan pyörylä on applikaatio, jonka ompelin kankaasta löytämäni reiän kohdalle. Olin jo ommellut kankaan osaksi taustakappaletta, kun yhtäkkiä näin siinä reiän. Jos olisin nähnyt sen aikaisemmin, olisin ehkä pystynyt leikkaamaan kankaan sopivammalta kohdalta. Toisaalta paikka on hauska yksityiskohta! Kun paljastan valmiin työn (sitä saatatte joutua tovin kyllä odottamaan), näette, miten paikkakangas nivoutuu mukavasti osaksi taustakappaletta. Entä split nine patch –tilkkutyön...

Jipii, sain reilu viikko sitten ihania syntymäpäivälahjoja! Esimerkiksi superkauniin huivin, josta ei ole kuvaa, ja kolme Marimekon kangasta, joista sen sijaan on: Mies oli ostanut palat minulle Marimekon myymälästä, jossa ei tunnistettu termiä ”fat quarter,” eikä niin muodoin osattu myydä sellaista palaa. No, sain enemmän! Sitten toinen kangas, jonka ostin itse. Kangas oli yksi lukuisista Tula Pink –kuoseista fat quarter –nipussa. Katselin kuvioita ja mieleen tuli 1970-luku, jolloin väritin mielelläni tusseilla. Taisin yhtenä jouluna saada sekä 24 värin pakkauksen että vielä laajemman valikoiman, ja tällaisia värejä niissä oli. Lisäksi minulta jäi nimenomaan tästä kuosista huomaamatta, että siinä on kuvioina pöllöjä. Huomasin sen vasta kun otin kuvan!

Olen pitänyt näille Tula Pinkin ihanasta fättäripinosta aloittamilleni blokeille työnimeä ”varjostetut neliöblokit”. Tula Pinkin kankaiden lisäksi kaikki muutkin kirkkaat kuviokankaani ovat päässeet mukaan, ja osa ei niin kirkkaista kuviokankaistakin. Tässä asetelmassa tykkään siitä, että yläkulma näyttää selvästi valoisammalta kuin alakulma. Seuraavaan asetelmaan löysin muutaman kankaan, jotka luulin käyttäneeni jo kokonaan – eli nuo gerberakankaat. Mahdoinkohan ostaa ne 10 vuotta sitten vai vielä pidempäänköhän ne ovat olleet varastossani? Kaikki kuviot ja värit sopivat keskenään, kuten kuvasta näkyy: Tässä viiden blokin koosteessa on yksi Tula Pink –kangas, ja sekin on varastostani. Sain sen joululahjaksi uusiseelantilaiselta internet-ystävältäni. Olen nyt ommellut yli 60 tällaista tilkkublokkia, kaikki eri kuviokankaasta. Hmmm, pitäisikö tästä olla huolissaan?! Varsinkin kun en ole käyttänyt läheskään kaikkia varastoni kankaita, vaan vain kirkaan värisiä, kunn...

Ostin äskettäin upean fat quarter –nipun suurikuvioisia kankaita (kiitos, Töölön Tilkkupaja! ) ja niin minulla oli edessä haaste: millaiseen projektiin kankaita käyttäisin, jotta kuviot pääsisivät edes hieman oikeuksiinsa? Selailin ideapankkini kuvia pitkään ja päädyin lopulta yksinkertaiseen blokkiin, jota olen harkinnut toteuttaa jo pitkään. Näin sen kirjassa, jonka nimen olen jo unohtanut, enkä muista, kuka blokkiohjeen oli kirjoittanut. Mutta siis en keksinyt blokki-ideaa itse. Kehitin toki blokille omat mittasuhteet. Viiden tuuman neliö tuntui riittävän isolta, jotta kankaan kuviot näkyisivät siinä edustavasti. Se ei toisaalta tuntunut liian isoltakaan! Halusin, että työssä olisi aika monta blokkia, jotta se ei valmistuisi liian nopeasti. Upeiden kankaiden parissa työskentelyä haluaa pitkittää! Tein ensin yhden koeblokin, jolla testailin palojen mittoja. Uudet kankaat odottavat innokkaina, että nekin pääsisivät tilkkublokeiksi. Fat quarter –pakkauksen avaaminen oli vaik...

Jo talvella katseeni kiinnittivät epätasaiset tähtiblokit, joiden keskipala oli aina ommeltu sikinsokisista tilkkupinnoista. Instagramissä näitä vilisi, ja melkein kaikissa taustana oli valkoinen tai vaalea kangas. Inspiroiduin blokeista, mutta ajattelin käyttää tummaa taustakangasta. Töölön Tilkkupajasta löytyi upea, mustikansininen batiikkikangas, jota ostin pitkähkön pätkän ihan tätä tarkoitusta varten. Kuvassa näkyvät hetki sitten valmiiksi saamani tähdet. Kahden keskiosassa on aivan minipieniäkin palasia, jotka näyttävät kivalta, mutta jotka tekevät sakarapalojen saumoista aika haastavat. Viikko sitten tarkastelin silloista tilannekuvaa levittämällä siihen mennessä valmistamani blokit lattialle. Yllättäen blokit kiinnostivat Kissaa. No, se tietysti on itse oikea tähti! Vai olinkohan sen mielestä silittänyt ne huonosti, koskapa sen täytyi prässätä niitä lisää? Kyllä harmitti eilen aamulla jättää tähtiblokki edelleen odottamaan, että pääsen töistä ja ompelemaan s...

Ompelin helmikuussa pari kivan oloista tilkkupintaa sinisistä, turkooseista, vihreistä ja keltaisista jäännöspaloista. Kerroin tässä blogikirjoituksessani, miten tilkkupinnat syntyivät improvisoimalla. Tilkkupinnat olivat sen verran isot, että ompelinkin niistä pitkästä aikaa pienen tilkkulaukun. Jaoin keskeneräisen laukun kuvan Instagramissä ja sain hyvän nimiehdotuksen Tilkuista totta -Irmalta. Saanko esitellä: Kissanhäntä kainalossa –tilkkulaukku valmiina: Kas, kun en itse tullut ajatelleeksi tuota hauskaa nimeä! Totta kai se on sopiva nimi, koskapa yhdestä kissasta näkyy vain peräpää ja häntä. Olipa hyvä, että olen kirjoittanut tilkkulaukulle teko-ohjeen blogiini. Katsoin mitat sieltä! Muuten olisin ollut taas ihan öönä, että minkä pituinen ja levyinen sangan pitäisi olla, ja minkä levyisen reunakaitaleen leikkaisinkaan. Noudatin omia ohjeitani ja niinpä tästä tulikin hyvin tutun oloinen. Kuvakin piti tietysti ottaa perinteisellä paikalla eli kulahtaneilla ulkorappusil...