vanhat tilkkublokit pussukaksi.
Kerroin edellisessä postauksessa löytäneeni ikivanhoja tilkkutöitäni. Tartuin heti paper-piecing-tekniikalla toteuttamiini viiriblokkeihin ja ompelin niistä tilkkupussukan. Annoin tälle Avoin- ja Street-malliston pussukalle nimen Muistatko, sillä siinä esiintyy lukuisia muistojen kankaita.
Tummemmalta puolelta löytyy esimerkiksi vanhaa verhokangasta, kansakoulussa ompelemaani esiliinaa ja 1990-luvun kesämekkokangasta. Kas näin:
Vaaleammalla puolella on vielä ihanammat muistokankaat.
Pieni kangaspala oman lapsuusaikani kesämekosta on ihana. Tykkäsin mekosta tosi paljon!
Seuraavaksi pari askelta taaksepäin. Tästä kuvasta näkyy, miten olen jatkanut blokkikappaleita. Niiden alapuolelle lisäsin tilkkurivit, jotka suunnilleen ensimmäiseksi osuivat käteen ompelupöydällä. Olisin voinut tarkemminkin sovitella, mutta näin tämä nyt meni.
Yläpuoliset kappaleet olivat kaksi kaitaletta, jotka myös löytyivät ompelupöydän liepeiltä. Sen sijaan alimmaisten palojen piti olla sen verran isot, että jouduin käymään kangasnyyttivarastossani. Otin ensimmäisen kuosin, joka sopi edes jotenkuten.
Ylemmässä kuvassa olen tikannut blokkiosuudet suorin, terävin tikkauksin. Kuten viirit.
Tässä kuvassa näkyvät muut tikkaukset. Yläreunaan ja blokkirivien alle ompelin mäkimutkaommelta, jonka ompelukoneeni tarjoaa. Kun ompelee useamman rivin, tikattu pinta näyttää vähän kuin poimutetulta (mutta se ei näytä poimuttuneelta).
Pussukan alareunan kankaaseen ompelin muurahaisenpolkua. Se on yksinkertainen tikkauskuvio, ja silti minulle nousi tuskanhiki päätettyäni asian. Kyllä on vapaa konetikkaus minulle vaikea asia henkisesti!
No sitten kurkistetaan pussukan sisälle, missä näyttää omituiselta.
Siivoilin myös vaatehuonetta ja löysin reikäiseksi kuluneen keittiöpyyhkeen, johon todennäköisesti isänäiti on kirjonut isäni nimikirjaimet. Leikkasin kirjonnan irti ja istutin sen värikkäiden tilkkujen keskelle tämän pussukan vuoriin. Myönnän: vuori näyttää omituiselta! Siinä toinen syy, miksi aion pitää pussukan itse.
Vetoketju on kiinnitettu Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch –tutoriaalin mukaisesti ja Muistatko-tilkkupussukka on siis Avoin-mallistoani.
Huolittelin vetoketjun häntäpään pienellä kangaspalalla. Siitä ei tullut maailman siistein, mutta kukaan ei katso sitä tarkasti (tämän jälkeen).
Vielä yksi kuva. Pussukan pohja on aika aran värinen. Näytin valmista tuotosta Miehelle, ja hän kysyi heti, voiko näitä pussukoitani myös pestä. Miksi hän mahtoi sellaista kysyä?
Ai niin, rakenteellisia tietoja pitää kertoa myös. No, tikkasin tällä kertaa tilkkupinnat pelkkään villavanuun eli collegejerseykerrosta ei nyt ole.
Muistatko-tilkkupussukka on kooltaan seuraavanlainen:
Kantolenkki on pitkä, joten pussukka on Street-mallistoa.
Tummemmalta puolelta löytyy esimerkiksi vanhaa verhokangasta, kansakoulussa ompelemaani esiliinaa ja 1990-luvun kesämekkokangasta. Kas näin:
Vaaleammalla puolella on vielä ihanammat muistokankaat.
Pieni kangaspala oman lapsuusaikani kesämekosta on ihana. Tykkäsin mekosta tosi paljon!
Seuraavaksi pari askelta taaksepäin. Tästä kuvasta näkyy, miten olen jatkanut blokkikappaleita. Niiden alapuolelle lisäsin tilkkurivit, jotka suunnilleen ensimmäiseksi osuivat käteen ompelupöydällä. Olisin voinut tarkemminkin sovitella, mutta näin tämä nyt meni.
Yläpuoliset kappaleet olivat kaksi kaitaletta, jotka myös löytyivät ompelupöydän liepeiltä. Sen sijaan alimmaisten palojen piti olla sen verran isot, että jouduin käymään kangasnyyttivarastossani. Otin ensimmäisen kuosin, joka sopi edes jotenkuten.
Ylemmässä kuvassa olen tikannut blokkiosuudet suorin, terävin tikkauksin. Kuten viirit.
Tässä kuvassa näkyvät muut tikkaukset. Yläreunaan ja blokkirivien alle ompelin mäkimutkaommelta, jonka ompelukoneeni tarjoaa. Kun ompelee useamman rivin, tikattu pinta näyttää vähän kuin poimutetulta (mutta se ei näytä poimuttuneelta).
Pussukan alareunan kankaaseen ompelin muurahaisenpolkua. Se on yksinkertainen tikkauskuvio, ja silti minulle nousi tuskanhiki päätettyäni asian. Kyllä on vapaa konetikkaus minulle vaikea asia henkisesti!
No sitten kurkistetaan pussukan sisälle, missä näyttää omituiselta.
Siivoilin myös vaatehuonetta ja löysin reikäiseksi kuluneen keittiöpyyhkeen, johon todennäköisesti isänäiti on kirjonut isäni nimikirjaimet. Leikkasin kirjonnan irti ja istutin sen värikkäiden tilkkujen keskelle tämän pussukan vuoriin. Myönnän: vuori näyttää omituiselta! Siinä toinen syy, miksi aion pitää pussukan itse.
Vetoketju on kiinnitettu Noodleheadin Open Wide Zippered Pouch –tutoriaalin mukaisesti ja Muistatko-tilkkupussukka on siis Avoin-mallistoani.
Huolittelin vetoketjun häntäpään pienellä kangaspalalla. Siitä ei tullut maailman siistein, mutta kukaan ei katso sitä tarkasti (tämän jälkeen).
Vielä yksi kuva. Pussukan pohja on aika aran värinen. Näytin valmista tuotosta Miehelle, ja hän kysyi heti, voiko näitä pussukoitani myös pestä. Miksi hän mahtoi sellaista kysyä?
Ai niin, rakenteellisia tietoja pitää kertoa myös. No, tikkasin tällä kertaa tilkkupinnat pelkkään villavanuun eli collegejerseykerrosta ei nyt ole.
Muistatko-tilkkupussukka on kooltaan seuraavanlainen:
- Leveys ylhäältä noin 28 cm
- Korkeus noin 17 cm
- Pohjan leveys noin 6 cm.
- Ompelin kantolenkin 6 cm leveästä ja 36 cm pitkästä kaitaleesta.
Kantolenkki on pitkä, joten pussukka on Street-mallistoa.
Kommentit