kehykset tilkkupinnalle.
Geometrinen tilkkupinta sai tänä viikonloppuna katkoviivamaiset kehykset ympärilleen.
Tein katkoviivasta vähitellen väriä vaihtavan. Alareunassa on tummimmat viivat ja ne vaalenevat yläreunaa kohti. Yläreunan katkoviiva on vaaleaa.
Kuvassa yläreunan katkoviivaa ennen sen ompelemista tilkkupeiton jatkoksi.
Kehyksen nurkat ovat vain mustat, jotta minun ei tarvinnut laskeskella päätäni puhki, miten saan katkoviivat menemään tasan.
Tilkkupintani tarvitsee enää taustakappaleen, ja voin taas viedä tilkkupeiton Töölön Tilkkupajan tikkauspalveluun!
Mihin mahtaa tämä tilkkupeitto matkustaa, kun se on valmis? Minulla ei ole siitä aavistustakaan, mutta aika tavaran kaupitsee.
Viikolla oli Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailta ja ihailin siellä tilkkuystäväni Armin ompelemaa laukkua. Hän kertoi ottaneensa siihen mallia tästä Crazy Mom Quiltsin laukusta.
Eilen otin siniset ja vihreät jäännöspalapinot vielä kerran esiin (tiedättekö, vähän on alkanut kyllästyttää samojen tilkkujen selaaminen uudelleen ja uudelleen!) ja ompelin samanlaista tilkkupintaa eli noin 10-senttisiä kapeahkoja kaitaleita päällekkäin yhteen. Jälleen kerran en pitänyt lukua siitä, sopisivatko kuviot toisiinsa vai eivät, vaan ompelin vain menemään.
Tänään minulla oli tarpeeksi sinisiä pötköjä, jotta sain ommelluksi niistä tilkkupussukan toisen puolen, kas tällä tavalla:
Turkoosi vetoketju on Tyttären joululahja: hän antoi minulle valikoiman erivärisiä vetoketjuja. Huomaavainen lahja!
Kissa!
Kitarakuvioinen tilkkutyöni on edelleen ripustamatta seinälle. (Tunnen valtavaa häpeää!) Kissan mielestä sitä on kyllä turha ripustaa minnekään – se on paljon kivampi alusena.
Tein katkoviivasta vähitellen väriä vaihtavan. Alareunassa on tummimmat viivat ja ne vaalenevat yläreunaa kohti. Yläreunan katkoviiva on vaaleaa.
Kehyksen nurkat ovat vain mustat, jotta minun ei tarvinnut laskeskella päätäni puhki, miten saan katkoviivat menemään tasan.
Tilkkupintani tarvitsee enää taustakappaleen, ja voin taas viedä tilkkupeiton Töölön Tilkkupajan tikkauspalveluun!
Mihin mahtaa tämä tilkkupeitto matkustaa, kun se on valmis? Minulla ei ole siitä aavistustakaan, mutta aika tavaran kaupitsee.
Viikolla oli Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailta ja ihailin siellä tilkkuystäväni Armin ompelemaa laukkua. Hän kertoi ottaneensa siihen mallia tästä Crazy Mom Quiltsin laukusta.
Eilen otin siniset ja vihreät jäännöspalapinot vielä kerran esiin (tiedättekö, vähän on alkanut kyllästyttää samojen tilkkujen selaaminen uudelleen ja uudelleen!) ja ompelin samanlaista tilkkupintaa eli noin 10-senttisiä kapeahkoja kaitaleita päällekkäin yhteen. Jälleen kerran en pitänyt lukua siitä, sopisivatko kuviot toisiinsa vai eivät, vaan ompelin vain menemään.
Tänään minulla oli tarpeeksi sinisiä pötköjä, jotta sain ommelluksi niistä tilkkupussukan toisen puolen, kas tällä tavalla:
Turkoosi vetoketju on Tyttären joululahja: hän antoi minulle valikoiman erivärisiä vetoketjuja. Huomaavainen lahja!
Kissa!
Kitarakuvioinen tilkkutyöni on edelleen ripustamatta seinälle. (Tunnen valtavaa häpeää!) Kissan mielestä sitä on kyllä turha ripustaa minnekään – se on paljon kivampi alusena.
Kommentit
Kiva että tyttäresi on myös oivaltanut mistä äiti tykkää:)
Pussukkaan saakin tuolla konstilla käytettyä jäännöspaloja, hmmm, taidanpa laittaa muistiin tämänkin idean:)
Kyllä viisas ja söpö kissa tietää, missä on tilkkupeiton oikea paikka.