kuntoisuutta
Sain tässä taannoin aikaiseksi viimeistellä tilkkuiluaiheisen lehtijutun, joka oli ollut kesken melkein kaksi vuotta (!). Onneksi aihe oli ajaton.
Lähetin jutun Tilkkulehteen (Finnquilt ry:n jäsenlehti) ja jäin jännittyneenä odottamaan, julkaistaisiinko se. Kyllä vain! Söpö meikkipussukka -juttu oli kelvannut toimitukselle kuvineen kaikkineen.
Olen tehnyt pussukoita varmaan lähemmäs viisikymmentä. Niitä on varmaan kaikilla sukulaisillani ja ystävilläni, ja työkavereillakin tosi monella. Itselläni on kaksi käytössä koko ajan ja tyttärellä vielä yksi. Kaukaisin tiedossani oleva omistaja asuu Chicagossa.
Tämä on minulla meikkipussina.
Ruutukangas pussukan pohjassa on mummun esiliinakangasta.
Isokuvioinen kangas on 70-luvulta, minulla oli tästä oman huoneen verhot. Muistaakseni nämä olivat ensimmäiset verhot, jotka sain itse valita. Sittemmin, viimeistään 80-luvulla mieleni muuttui, enkä silloin olisi voinut kuvitella, että vielä jonain päivänä tykkäisin tästä. Mutta aika kultaa muistot (ja maun?).
Lähetin jutun Tilkkulehteen (Finnquilt ry:n jäsenlehti) ja jäin jännittyneenä odottamaan, julkaistaisiinko se. Kyllä vain! Söpö meikkipussukka -juttu oli kelvannut toimitukselle kuvineen kaikkineen.
Olen tehnyt pussukoita varmaan lähemmäs viisikymmentä. Niitä on varmaan kaikilla sukulaisillani ja ystävilläni, ja työkavereillakin tosi monella. Itselläni on kaksi käytössä koko ajan ja tyttärellä vielä yksi. Kaukaisin tiedossani oleva omistaja asuu Chicagossa.
Tämä on minulla meikkipussina.
Ruutukangas pussukan pohjassa on mummun esiliinakangasta.
Isokuvioinen kangas on 70-luvulta, minulla oli tästä oman huoneen verhot. Muistaakseni nämä olivat ensimmäiset verhot, jotka sain itse valita. Sittemmin, viimeistään 80-luvulla mieleni muuttui, enkä silloin olisi voinut kuvitella, että vielä jonain päivänä tykkäisin tästä. Mutta aika kultaa muistot (ja maun?).
Kommentit