valmis tilkkupussukka.
En varmaan ole pitkään aikaan saanut pussukkaa näin nopeasti valmiiksi! Edellisenä päivänä tikkaus oli vielä vaiheessa ja jo seuraavana pussukka poseerasi pihan kulahtaneella puutarhapenkillä. Tässä hän on: ”Ei pöllömpi” –tilkkupussukka:
Käänsin seuraavaa kuvaa varten pussukan toinen puoli eteen ja laskin sen kulahtaneille betonilaatoille, joiden saumoista puskee kovaa vauhtia voikukkaa esiin:
(Kuvistani voi yleensä päätellä, että teen mieluummin tilkku- kuin puutarhatöitä.)
Vähän vetoketjua avaamalla näkee vihertävään tilkkupintaan kivasti soinnahtavan vuorikankaan, jossa on jälleen Tilkunviilaaja –kangasmerkki:
Koska vuorikappaleet eivät näy valmistujaiskuvissa, näytän ompeluaikaisen kuvan:
Taas olivat tilkkutöiden taustakappaleista leikatut jäännöspalat hyödyllisiä! Silitin kolme erilaista kaistaletta, suoristin reunoja ja ompelin yhteen. Leikkasin vuorikappaleet kaksinkertaiseksi taittamastani kappaleesta. Siksi ne ovat näin samanlaiset.
Kerronpa vielä, että pussukka valmistui vähän liiankin kiireellä. Ompelin nimittäin yhden kaitale-kaitaleen pöllökuvioiseen kankaaseen ylösalaisin siihen nähden kuin olin ajatellut.
Kuvan oikeaan reunaan sijoittuvassa alakulmassa oli mielestäni mielenkiintoisempia kangassommitelmia ja olisin halunnut sijoittaa sen vetoketjureunaan. Jossain vaiheessa pala kuitenkin kääntyi näin päin. No, ihan ookoo se on näinkin.
Sitten zoomaillaan ylhäältä alas:
Ja alhaalta. Pohjaan osui tällaisia kankaita:
Sivukuvasta näkee, että tällä kertaa pussukan kumpikin puoli on suunnilleen saman värinen.
Oikeasti pussukka ei ole vino, vaan penkki on vino!
Yksi vielä.
Ompelin Ei pöllömpi –tilkkupussukan samaan tapaan kuin Lennä, lennä –pussukan eli tilkkupinta on tikattu kiinni flanellipala-tikkausvanukerroksiin.
Tilkkupussukallani on hiukan kielteiskaikuinen nimi, mutta en voinut edes harkita sille muuta nimeä. Ainoa nopeasti mieleen tullut vaihtoehto oli ”Huhuu,” eikä se kuulostanut oikealta. Pussukka kun ei vielä edes ole pöllömpi! Se on kivan kokoinen ja mukavan jäpäkkä ja ah, miten kiva katseenvangitsijakangas siinä on, kiitos Töölön tilkkupajan Soilen, joka antoi kankaan minulle.
Ei pöllömpi –pussukka ei siis ole pöllömpi mitoiltaan, nimittäin
Vetoketjuna käytin 25-senttistä ketjua, jonka kumpaankin päähän ompelin kangaspalat,
Hieno tar kysyi, myisinkö pussukan ja kyllä vain myyn, jos 28 euron hinta kuulostaa sopivalta. (Jos pussukka täytyy lähettää postitse, lisään postikulut päälle.)
Käänsin seuraavaa kuvaa varten pussukan toinen puoli eteen ja laskin sen kulahtaneille betonilaatoille, joiden saumoista puskee kovaa vauhtia voikukkaa esiin:
(Kuvistani voi yleensä päätellä, että teen mieluummin tilkku- kuin puutarhatöitä.)
Vähän vetoketjua avaamalla näkee vihertävään tilkkupintaan kivasti soinnahtavan vuorikankaan, jossa on jälleen Tilkunviilaaja –kangasmerkki:
Koska vuorikappaleet eivät näy valmistujaiskuvissa, näytän ompeluaikaisen kuvan:
Taas olivat tilkkutöiden taustakappaleista leikatut jäännöspalat hyödyllisiä! Silitin kolme erilaista kaistaletta, suoristin reunoja ja ompelin yhteen. Leikkasin vuorikappaleet kaksinkertaiseksi taittamastani kappaleesta. Siksi ne ovat näin samanlaiset.
Kerronpa vielä, että pussukka valmistui vähän liiankin kiireellä. Ompelin nimittäin yhden kaitale-kaitaleen pöllökuvioiseen kankaaseen ylösalaisin siihen nähden kuin olin ajatellut.
Kuvan oikeaan reunaan sijoittuvassa alakulmassa oli mielestäni mielenkiintoisempia kangassommitelmia ja olisin halunnut sijoittaa sen vetoketjureunaan. Jossain vaiheessa pala kuitenkin kääntyi näin päin. No, ihan ookoo se on näinkin.
Sitten zoomaillaan ylhäältä alas:
Ja alhaalta. Pohjaan osui tällaisia kankaita:
Sivukuvasta näkee, että tällä kertaa pussukan kumpikin puoli on suunnilleen saman värinen.
Oikeasti pussukka ei ole vino, vaan penkki on vino!
Yksi vielä.
Ompelin Ei pöllömpi –tilkkupussukan samaan tapaan kuin Lennä, lennä –pussukan eli tilkkupinta on tikattu kiinni flanellipala-tikkausvanukerroksiin.
Tilkkupussukallani on hiukan kielteiskaikuinen nimi, mutta en voinut edes harkita sille muuta nimeä. Ainoa nopeasti mieleen tullut vaihtoehto oli ”Huhuu,” eikä se kuulostanut oikealta. Pussukka kun ei vielä edes ole pöllömpi! Se on kivan kokoinen ja mukavan jäpäkkä ja ah, miten kiva katseenvangitsijakangas siinä on, kiitos Töölön tilkkupajan Soilen, joka antoi kankaan minulle.
Ei pöllömpi –pussukka ei siis ole pöllömpi mitoiltaan, nimittäin
- Leveys ylhäältä 26,5 cm
- Korkeus 20,5 cm
- Pohjan leveys noin 9,5 cm.
Vetoketjuna käytin 25-senttistä ketjua, jonka kumpaankin päähän ompelin kangaspalat,
Hieno tar kysyi, myisinkö pussukan ja kyllä vain myyn, jos 28 euron hinta kuulostaa sopivalta. (Jos pussukka täytyy lähettää postitse, lisään postikulut päälle.)
Kommentit