Thursday, 28 February 2013

kirja-arvostelu.

Joka kerta kirjastossa käydessäni tarkistan tilkkutyö- ja ompeluaiheisten kirjojen osaston. Harvoin sieltä löytyy uutta – olen nähnyt tavallisimmat valikoimassa olevat kirjat jo moneen kertaan – mutta viime lauantaina tärppäsi. Löysin hyllystä minulle ennestään tuntemattoman Kaffe Fassettin tilkkutyökirjan Simple Shapes Spectacular Quilts. (Siis Kaffe Fassett ei ole minulle ennestään tuntematon, vaan tämä kirja oli.)


Pidän Kaffe Fassettin suunnittelemien tilkkutöiden värikkyydestä. Kirja on kauttaaltaan täynnä värejä, ja siinä on paljon kuvia näkymistä, jotka ovat varmaankin inspiroineet Kaffea suunnittelemaan tietyt kuviot ja värit.

Kirjassa on ohjeet 25 erilaisen työn tekemiseen. Ohjeet ovat tavallaan selkeät, mutta vaikuttavat monimutkaisemmilta, koska värejä käytetään niin paljon. Ainakin minä uuvahdan, kun ohjeen alussa on parin sivun luettelo tarvittavista kankaista (no liioittelen, eivät luettelot ihan niin pitkät ole).

Minulle ohjeita ja tarkkaan selostettuja malleja tärkeämpiä ovat ideat. Arvioinkin tämän kirjan erinomaiseksi, sillä löysin heti ensiselailulla kolme ideaa.

Idea 1 - Upea tähtikuvio:


Malli taidetaan toteuttaa vinosuunnikkaista. Ei erityisesti hotsita, mutta ooh, mikä kuvio! Tällainen olisi upea sänkypeitto!

Idea 2 – Neliötilkuista muodostuva, ympyrältä vaikuttava kuvio:


Kun neliötilkun kulmat tylpistää ompelemalla niihin kolmiot, silmä luulee kuviota ympyräksi. Mallipeitteen keskusta ei innosta minua, mutta reunoilla näkyvä kuvio on kiva. Pinnan voisi hyvin toteuttaa jäännöspaloista!

Idea 3 – Neliöitä ja vinoneliöitä:


Tämä oli hauskin kuvio! Optisesti mielenkiintoinen eikä lainkaan vaikea toteuttaa (en ainakaan usko).

Siis, erinomainen kirja! Harmi vain, ettei Kaffe Fassettin kankaita tahdo löytyä enää mistään.

Tuesday, 26 February 2013

tilkkuparatiisi.

Olimme jokin aika sitten kävelyllä, kun Mies huomasi kangaskaupan ikkunassa mielenkiintoisen ilmoituksen:


Näyteikkunan kyltissä lukee: Tilkkuhelvetti irti – auttakaa!

Minun oli pakko pistäytyä liikkeeseen – Ompelimo & Kangaskauppa Norteva & Vuorento Helsingissä, Pohjolankadulla – ja kysyä, millaiseen tilanteeseen he pyytelevät apua. En voinut ymmärtää, miten tilkkuihin saattoi yhdistää noin ikävän sanan!

Selvisi, että heillä on jäännöspaloja joka puolella ja he haluaisivat päästä niistä eroon paljon nykyistä tehokkaammin. Ymmärrän tietysti tämänkin tuskan. Uusia kankaita on ostettava, mutta jäännöspalat vievät tilaa uusilta.

Onneksi minulla on kotona tilkkuparatiisi. Eräänäkin aamuna kangaskaappini kylpi seesteisessä valossa:


(Tämä on pienin ja siistein kankaidensäilytyspaikkani. Niitä on useita, mutta tämä on ainoa, jota kelpaa esitellä.) Oven takaa paljastui rauhoittava pino kankaita.


Ompelupöydällä on pino vaaleita tilkkuja, joista kokoan keskineliöitä tähtikuvioihini.


Olen ottanut esiin muutaman vaaleahkon kankaan, ne ovat siististi pinossa. Aah, mikä paratiisi tässä on.

Kun kuvaa katsoo tarkemmin, tästä näkee, että seesteisyys ulottuu vain pöydän vasemmalle reunalle. Oikeaan reunaan on taas kasautunut merkillinen epäsiisteysröykkiö. Olen epäsiisteysröykkiöiden erikoisasiantuntija.

Sunday, 24 February 2013

hyödyllisin värioppini.

Tilkkutöitä aloitellessani minulle oli ehdottomasti vaikeinta värien käyttö. Minulla ei ollut mittavaa kangasvarastoa niin kuin nyt enkä oikein pitänyt ajatuksesta, että olisin varta vasten ostanut kankaat johonkin työhön. Eikä minulla siihen olisi välttämättä ollut varaakaan.

Mainitsin viime postauksessani Spectacular Scraps –kirjan, josta opin kivan menetelmän ommella kolmio-neliöitä. Samasta kirjasta sain myös kaikkein hyödyllisimmän värioppini.

Kirjan mallit perustuvat kolmio-neliöihin. Reseptiin kuuluu, että valitaan kaksi väriä, ommellaan koko joukko kaksivärisiä kolmio-neliöitä ja näistä tietynlaisia blokkeja, jotka sitten yhdistellään tilkkupinnaksi. Valmiissa tilkkupinnassa on sitten mielenkiintoisia kuvioita.


Ensimmäinen värioppini oli siis, että valitsen kaksi väriä. Mitkä tahansa kaksi väriä, mutta vain kaksi.


Esimerkkinä käyttämääni "Uhrauksia"-seinävaatteeseen valitsin punaisen ja vihreän. Taisin valita värit katselmoituani kangasvarastoni – ehkä näitä värejä kankaita oli eniten.

Toinen värioppini tästä kirjasta oli pyrkimys käyttää suurta määrää hyvin erilaisia kankaita (mutta vain kahta väriä). Isokuvioisia, geometrisia, kukallisia, batiikkia, vaaleaa, tummaa, keskiväristä, pienikuvioisia, pilkullisia,… (mutta vain kahta väriä).


Todellakin valitsin työhöni monenlaisia kankaita!

Kolmas värioppini, edelleen tästä kirjasta oli kehotus välttää yhdistämästä kahta keskiväristä kangasta kolmio-neliöiksi. Keskiväriseen kannattaisi mieluummin yhdistää vaalea tai tumma, jotta kolmiokuvio erottuisi kunnolla.


Osassa neliöistä tosiaan oli vaaleaa ja keskiväristä ja osassa tummaa ja keskiväristä – kaikki tilkut eivät olleet keskivärisiä.

Tällä väriopilla olen pärjäillyt siitä asti. Pussukoissani käyttelen mitä tahansa värejä, mutta isot tilkkupeitot teen käytännössä kahden värin sääntöä noudattaen.

Minkä värisiä ovat moniväriset kankaat?

Melkein kaikista kankaista pystyy löytämään hallitsevimman värin, mutta joskus värejä on niin tasaisesti ja/tai niin monta, että kankaan "väri" on vaikea määrittää. Etsin silloin jonkun hallitsevan värin ja päätän, että "tämä kangas on nyt vihreä" (tai minkä värinen onkaan). Sen jälkeen kohtelen sitä vihreänä.


Uhrauksia-työn nimi perustuu tositapahtumaan.


Tikkasin seinävaatteen "keskineliöihin" merkillistä, satunnaista mutta ei vapaata konetikkausta, ja kesken kaiken otin ja tikkasin sormeni läpi.

Sellaista sattuu! Tein nopean kyselyn Helsingin tilkkukilta Syyringin yhdessä kiltaillassa tässä taannoin, ja melkein kaikki olivat ommelleet sormeensa ainakin kerran. Joillekin oli käynyt niin useamminkin kuin vain kerran.

Saturday, 23 February 2013

tähtikuviota lahjatilkuista.

Vaalea jäännöspalakasani elävöityi pari päivää sitten, kun sain tilkkututultani Tilkku & Tilkku –bloginpitäjältä hänelle tarpeettomaksi käyneitä kankaita.

Tähtikuvioiden keskineliöitä tuloillaan:


Nämä palat on ihan silitettykin jo, eli ne näyttävät melko siisteiltä.

Näistä taas kiirehdin ottamaan kuvan, vaikka saumat ovat kovin pyöreät vielä.


Isommissa paloissa on useita saatuja kankaita, pienimmän väkersin omista pikkupaloistani. Tilkku & Tilkku –blogiin lämpimät kiitokset hauskoista jäännöspaloista!

Laittelen ompelemiani paloja esille design-seinälle -lattialle.


Kuvassa näkyvät myös Tyttären pallosortsit, jotka olivat edellisessä elämässään hame. Hän teetti minulla välityönä hameen muodonmuutoksen. On varmaan hyvä, että välillä saan jotain valmistakin aikaiseksi. Väkerrän tähti- ja neliökuvioista työtäni ja tuntuu, ettei mitään valmistu!

Friday, 22 February 2013

ohje: näin ompelen kolmio-neliöt.

Ompelen kahdesta kolmiosta muodostuvan neliön (HST, half-square triangle) aina samalla tavalla. Opin systeemin vuonna 2002 Judy Hooworthin ja Margaret Rolfen kirjasta Spectacular Scraps – A Simple Approach to Stunning Quilts. Kirjassa menetelmän hyväksi puoleksi mainitaan, että se on kankaankulutusmielessä taloudellinen. Tuolloin minulla oli vaatimaton kangasvarasto, joten menetelmä vetosi minuun.

Ompelen kahdesta kolmiosta muodostuvan neliön näin.

1. Leikkaan kankaista haluamani kokoisia neliöitä.

2. Valitsen kangasparit ja piirrän vaaleamman nurjalle puolelle viivan kulmasta kulmaan esimerkiksi lyijykynällä.

3. Asetan kangasparin neliöt tarkasti päällekkäin, oikea puoli oikeaa vasten.

4. Ompelen sauman neliöiden poikki, paininjalan reuna piirretyn viivan mukaisesti.

5. Ompelen toisen sauman, toiseen suuntaan neliöiden poikki, taas paininjalan reuna piirretyn viivan mukaisesti.


Kuvassa on neliöitä, joiden poikkisaumat olen ommellut. Yleensä teen useamman kappaleen kerralla, eli merkitsen ja asettelen useamman neliön ja ompelen poikkisaumat sitten ketjussa.

6. Leikkaan neliöt halki piirtämääni viivaa pitkin. Yhdestä neliöparista syntyy siis kaksi samanlaista kolmio-neliötä, jotka tietysti ovat hieman pienempiä kuin alkuperäiset kangasneliöt.


7. Leikkaan vielä kolmioiden kärjet tylpiksi, siis ompeleiden kohdalta (en tietenkään tylpistä suoraa kulmaa):


Lopuksi silitän saumanvarat tummemman kolmion puolelle.


Pidän tästä menetelmästä, koska:
  • neliöitä on paljon yksinkertaisempi leikata kuin kolmioita
  • yhdellä ompelukerralla (vaikka surautankin kaksi ommelta per neliö) syntyy kaksi valmista kappaletta.
  • kolmioiden yhdistyssauma on helppo ommella venymättä, vaikka ompelenkin täysvinoon
  • lopputuloksena syntyvät neliöt ovat hyvin tasaisia, säntillisiä neliöitä.
Kissan mielestä lepääminen on kyllä paljon mukavampaa kuin esimerkiksi kolmio-neliöiden ompeleminen:

Tuesday, 19 February 2013

vaihteeksi muuta kuin tilkkutyötä.

Tytär innostui vaatteiden muokkaamisesta ja värväsi minut toteuttamaan applikaatiokuviota puseronsa etukappaleeseen. Ensin hän katsasti jokaisen kangasvarastoni kankaan ja totesi ne kaikki sopimattomiksi hänen tarkoituksiinsa. Kangaskaupasta hän sentään löysi mieluisan kuvion ja toi palan minun työpöydälleni varmasti pari kuukautta sitten. En ole tehnyt sen eteen mitään ennen kuin viikonloppuna.

Tyttären ostama kangas oli ohutta trikoota, joten leikkasin applikoitavan palan muotoisen tukikangaskappaleen ja silitin kankaan nurjalle. Olin jo nuppineulottanut hänen kaavakappaleensa kankaalle, kun tulin ajatelleeksi, olikohan kankaassa suunta.



Siinä ei ollut täysin selvää suuntaa, mutta kuvio (jota en ole kuvan kappaleesta vielä kokonaan leikannut) näytti silti kulkevan enemmänkin ylösalaisin. Hohhoijaa. Joudun siis leikkaamaan ja silittämään tukikankaan uudelleen. No, onneksi huomasin asian ennen kuin olin applikoinut kuvion valmiiksi.

Niin ja hameeni 

Kiiltävä, ruskeasävyinen hameeni on valmis, tai ainakin melkein. Kuvassa "vyötärökaitaleen" kiinnittäminen on vielä kesken.

 

Mutta sittemmin sain kaitaleen kiinni ja ompelin vetoketjun yläpuolelle myös silmun ja hakasen. Paha vain, että kiinnitin silmun piiloon, jolloin jouduin kiinnittämään hakasen jonkun matkan päähän ulkoreunasta. Eli vetoketjun yläpää jäikin ärvöttämään. Silmu ja hakanen täytyy siis ommella uudestaan, käytännöllisempään paikkaan. Toinen hohhoijaa.

Vielä kun uskaltaisin lähteä leikkaamaan hametta ihanasta, punaisesta ruutukankaasta! Ja tällä kertaa kiinnitän vetoketjun keskitakasaumaan, en sivusaumaan!

Sunday, 17 February 2013

lisää kolmioita ja neliöitä.

Viime postauksen jälkeen olen kärsinyt vakavasta ompeluajan puutteesta. Siksi tulosta on syntynyt niin vähän, ettei minulla ole ollut mitään kuvin kerrottavaa ennen kuin tänään. Eikä tämäkään mitään uutta ole.

Lisää kolmioita ja neliöitä vain:

 

Eli tähti- ja neliökuviota on koossa nyt kaksi kokonaista riviä (ainakin kuvittelen, että tekisin näistä juuri tämän levyisen tilkkutyön).

Näkymä hieman kauempaa:

 

Alareunassa kummittelee pala, jonka ompelin muihin blokkeihin sopimattomaksi. Sitä on joko täydennettävä tai ratkottava, jotta se rakentaa kuviota niin kuin sitä olen nyt lähtenyt rakentamaan.

Tällaisesta silpusta syntyy keskineliöitä:



Esittelin tähti- ja neliöblokkejani Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltaillassa viime torstaina ja yllätyin, että useamman mielestä keskineliöiden kokoaminen jäännöspaloista oli hyvä idea. Kiltakaverini Kvilttaaja taisi vielä ehdottaa, että tekisin seuraavaan Tilkkulehteen ohjeen tai vinkkikirjoituksen siitä, miten jäännöspaloista voi rakentaa tilkkupintaa, ja missä sellaista esimerkiksi voi käyttää.

Ehkä teenkin sellaisen jutun. Tässähän on hauskaa se, ettei tarvitse mitata eikä juuri suunnitellakaan, vaan voi vain ommella palasia satunnaisesti yhteen. Suunnittelu tai sommittelu tapahtuu ennen ompelemisen aloittamista eli siinä vaiheessa, kun kokoaa itselleen jäännöspalakasan.

Saturday, 9 February 2013

ratkojaa on tarvittu.

Arvelin, ettei kannattaisi tehdä ommelta varta vasten ratkottavaksi, vaan saisin kokeilla uutta blogivoittoani eli design-ratkojaa jossain todellisessa yhteydessä. Olin oikeassa. Katsokaa nyt:


Luulisi, että näin paljon tilkkutöitä tehneenä muistaisin tarkistaa ennen ompeleen surauttamista, että palat ovat menossa oikein päin, mutta ei.

Tässä korjattu blokki:


Nyt olen huomannut, millaisia paloja tarvitsen seuraavaan blokkiriviin ja olen myös päässyt sovittelemaan, miltä tilkkupinta tulee näyttämään sitten kun sitä on enemmän:


Tätä on tosi kiva tehdä! Minulla oli aikamoinen määrä vaaleita tilkkusilppupintoja, ja olen nyt voinut keskittyä tekemään kolmioneliöitä ja ompelemaan niistä isompia palasia. Tavoitteena on tehdä oikein paljon näitä isompia paloja ja sitten sovitella, miten vielä isompi pinta rakentuisi kivoimmin. Tässä kestää kyllä tovi vielä.

Tässäkin tarvitsin ratkojaa 

Sain taas viettää yhteisen ompelupäivän Töölön Tilkkupajassa Soilen kanssa. Hän on tehtaillut hameita. Hampaidenkiristys: hän voitti hamehaasteen ja sai punaisen ruutuhameen valmiiksi minua ennen.

Otin oman punaisen ruutukangaspalani mukaan tänään, mutta aloitin kuitenkin ruskeasta, kiiltäväpintaisesta kankaasta, jonka olen hankkinut iät ja ajat sitten. Ei auttanut enää pinnistellä, kun olin jo hävinnyt haasteen! Ruskea hame onkin nyt melkein valmis:


Kaava oli sinänsä kerralla sopiva, mutta vetoketjua jouduin sovittelemaan kauan ja ratkoinkin muutaman sauman uudella, hienolla ratkojallani. Onpa hyvä, että minulla on teräväkuntoinen sellainen!

Hameesta puuttuu enää vyötärökaitale tai muu huolittelu; vetoketju täytyy kiinnittää hieman tukevammin; vuorin vetoketjuhalkio on ommeltava siististi vetoketjuun; kumpikin helma täytyy päärmätä. Vuorin helma on lisäksi paikoitellen aivan liian pitkä. Mutta siis, tosi vähän tästä puuttuu enää!

Minun tehtaani käy paljon Soilen hametehdasta hitaammin. Mutta seuraavaksi teen punaisen ruutuhameen itselleni! Sen jälkeen voisin tehdä siniharmaan ruutuhameen, jonka kangasta ihastelin jo lokakuussa 2011.

Thursday, 7 February 2013

tähtiblokki. olen valmis purkamaan.

Olen aloittanut tähtikuvioista tilkkupintaa kahdesta erilaisesta blokista kooten. Kumpikin rakentuu samanlaisista paloista, mutta ne asetellaan vähän eri tavoin.

Toinen blokki on edellisessä postauksessani esitelty, jossa keskineliö näyttää isommalta. Toisessa blokissa on tilkkusilpusta tehty keskineliö, jonka ylä- ja alapuolella on sakarapalat.


Olen asetellut näitä vierekkäin.


Kohta on koossa tarpeeksi näitä isompia paloja, että voin ruveta miettimään, millaisista paloista seuraava kerros tehdään. Varmaan tähän malliin on joku kätevä kikka, mutta tilkkupinta tuntuisi rakentuvan ihan ookoo näinkin.

Tytär oli sitä mieltä, etteivät tämän rivistön värit oikein sovi yhteen. Itsestäni taas tuntuu, ettei tässä oikein mitään muuta väriä olekaan kuin mustaa ja jotain vaaleaa, ja tekisi mieleni järjestää tähän lisää väriä!

Ratkoja 

Hahaa, ehkä joku luuli postauksen otsikon perusteella, että ajattelen purkaa tähtiblokkejani. En aio, vaikka tunnustan joutuneeni purkamaan useammankin sauman näistä blokeista ennen kuin onnistuin. Ompelen välillä ihan höperöitä. Asettelen esimerkiksi nuo kolmio-neliöt (HST eli half-square triangles) äärimmäisen huolellisesti päällekkäin, siis todella todella huolellisesti, nurja oikeaa puolta vasten.

Olisinkin vastikään tarvinnut terävää ratkojaa, mutta tyydyin ompelusaksiin. Vaan ei tarvitse tyytyä enää – sain She Can Quilt –blogin arvonnasta voittamani upean ratkojan eilen! Mahtikiitokset Leannelle!


Varsinaisen arvontavoiton lisäksi kuoressa oli kortti (valkoinen kuori näkyy tuolla alimpana) ja koko joukko erittäin houkuttelevia tilkkuja! Ihanaa! Kun on tällainen kangasaddikti, kangaspalat ovat melkein parasta mitä voi olla.

Minulla ei ollut ennestään yhtään näissä tilkuissa olevaa kangasta, mutta tuo alimmainen turkoosi on samaa kuviota, mutta eri väriä kuin vastikään Töölön Tilkkupajasta ostamani fat quarter (katso kuva, jossa tuo kangas näkyy).

Olen tosi täpinässä voitostani. On aivan ihmeellistä, että ihmisenä tuntematon (bloggaajana tietysti tuntemani) lähettää jotain näin ilahduttavaa minulle Kanadasta saakka!

Olen siis valmis ratkomaan. En ajatellut varta vasten tehdä ratkottavaa ommelta, mutta itseni tuntien, ei kestä kauan kun ratkojaa taas tarvitaan.

Sunday, 3 February 2013

helmikuu! uudenlaista tilkkupintaa.

No niin, innostuin kokeilemaan, saisinko aikaiseksi vastaavanlaista kolmio-neliöpintaa kuin Muriël (hänen työnsä mainitsin postauksessani viidestä tilkkutyöstä, jotka haluaisin tehdä).


Alkuperäisessä mallissa keskineliö oli ommeltu pienistä neliöistä, mutta päätin heti, että tekisin kuvion keskelle "tilkkukangasta" vaaleista ja vaaleahkoista jäännöspaloista. Olenkin ommellut merkillisiä paloja usean päivän ajan. Minulla oli melkoinen kasa vaaleita tilkkuja ja olin päättänyt, etten rupea ompelemaan blokkia, ennen kuin kasa olisi huomattavasti huvennut.


Muuta sääntöä kokoamiselle ei ollut kuin käyttää vain löytämiäni jäännöspaloja, ja että tekisin pintoja, joista pystyisi leikkaamaan 15cm x 15cm neliön.


Vaaleita neliöitä pystyn kokoamaan kankaista, joita löytyy kotoa valmiina, mutta jää nähtäväksi, löydänkö tarpeeksi paljon mustanpuhuvaa kangasta, jotta saan ommelluksi riittävän määrän kolmioneliöitä. Mustat tilkkukankaani ovat huvenneet tosi vähiin, kun olen toteuttanut ensin "Iloinen yllätys" –tilkkupeiton, sitten kitaratyön ja nyt viimeksi "Vanhat ystävät" –tilkkupeiton.

Otinkin esiin tummimpia tummansinisiä ja violetteja kankaita muutamien löytämieni mustien palojen lisäksi. Ehkä niiden kontrasti riittää.

Hyvää helmikuuta 

Tilkunviilaajan helmikuun kalenterikuvana onkin kolme kuvaa Pehmeää ja possunpunaa –vauvanpeitosta.


Pystymallisesta peitteestä ei saanut hyvää vaamamallista kalenterikuvaa muuta kuin täydentämällä sitä parilla pienemmällä kuvalla.

Tämä onkin pitkästä aikaa A-luokan postaus, koska mukana on myös Kissa!

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails