seinävaatepinta. Farkkuketo-pussukka.
Täytyy kirjoittaa tänään, sillä bloggaamiseen tulee todennäköisesti viikon tauko. Lähden työmatkalle, jonka aikana ei taatusti synny käsitöitä. Jos ilmenee jotain aiheeseen liittyvää, voin tehdä päivityksen, mutta sekin on epätodennäköistä. Yleensä työmatkoilla kaikki aika menee työssä eikä kangaskauppoja ole lähimailla.
Kukkaneliöihin voimakkaasti tukeutuva seinävaate on edistynyt tosi hyvin! Sain yhdistetyksi blokkeja toisiinsa ja pystyin kuvittelemaan, miltä neliöiden välissä olevat tähtikuviot näyttäisivät.
Totesin tässä yhdistämisvaiheessa, että vaikka blokkien tekeminen oli ollut melko vapaata, jouduin lopulta sovittamaan neliöitä toisiinsa tosi tarkasti. Olin luullut, että tässä oli vasta-alkajalle sopiva kuvio, mutta ehkä ei sittenkään. (En kyllä laske itseäni vasta-alkajaksi.)
Sain kuin sainkin blokit yhdistetyksi toisiinsa kunnialla. Jossain kohdissa saumat eivät aivan osu kohdakkain, mutta yleisvaikutelma on kyllä riittävän tarkka.
Kuva on taas vähän mitä sattuu. Kännykkäkamera ei oikein taivu näin vaativiin aiheisiin.
No, nyt pitäisi päättää, miten kehystän tämän pinnan. Vähän arveluttaa, pitääkö tehdä vielä muutama sakara lisää, etteivät reunojen tähdet jää vajaiksi. Mutta kehyskangas ei tule olemaan samaa mustanpuhuvaa. Sen täytyy olla jotain muuta väriä.
Välillä valmista
Jotta välillä kokisin aikaansaavuuden tunteen, päätin valmistaa vetoketjupussukan kankaista, joihin katse osui vaatehuoneessa käydessäni. Tyttären pieneksi jääneistä farkuista oli pari palaa jäljellä. Siihen näytti sopivan kukallinen verhoilukangas, jolla olen päällystänyt yhden työtuolin. Näiden kanssa panin sopimaan pienen tilkun muuta verhoilukangasta. Äidiltä perimäni, paikoitellen ohueksi hipunut pussilakana sopi vuorikankaaksi.
Vetoketju on 15cm pitkä. Pussukkakappaleet olivat 16cm syvät leikkuuvaiheessa. Tein pussukkaan pienen pohjan.
Vetoketjun vetimeen ompelin lenksun vanhasta tyynyliinakankaasta (käyttämätöntä kangasta, vaikkakin ikivanhaa). Pussukan nimi on ”Farkkuketo” – Tyttären keksimä nimi.
Muistin ommella merkin vuorikankaaseen jo ennen kappaleiden ompelemista! Jeii!
Kukkaneliöihin voimakkaasti tukeutuva seinävaate on edistynyt tosi hyvin! Sain yhdistetyksi blokkeja toisiinsa ja pystyin kuvittelemaan, miltä neliöiden välissä olevat tähtikuviot näyttäisivät.
Totesin tässä yhdistämisvaiheessa, että vaikka blokkien tekeminen oli ollut melko vapaata, jouduin lopulta sovittamaan neliöitä toisiinsa tosi tarkasti. Olin luullut, että tässä oli vasta-alkajalle sopiva kuvio, mutta ehkä ei sittenkään. (En kyllä laske itseäni vasta-alkajaksi.)
Sain kuin sainkin blokit yhdistetyksi toisiinsa kunnialla. Jossain kohdissa saumat eivät aivan osu kohdakkain, mutta yleisvaikutelma on kyllä riittävän tarkka.
Kuva on taas vähän mitä sattuu. Kännykkäkamera ei oikein taivu näin vaativiin aiheisiin.
No, nyt pitäisi päättää, miten kehystän tämän pinnan. Vähän arveluttaa, pitääkö tehdä vielä muutama sakara lisää, etteivät reunojen tähdet jää vajaiksi. Mutta kehyskangas ei tule olemaan samaa mustanpuhuvaa. Sen täytyy olla jotain muuta väriä.
Välillä valmista
Jotta välillä kokisin aikaansaavuuden tunteen, päätin valmistaa vetoketjupussukan kankaista, joihin katse osui vaatehuoneessa käydessäni. Tyttären pieneksi jääneistä farkuista oli pari palaa jäljellä. Siihen näytti sopivan kukallinen verhoilukangas, jolla olen päällystänyt yhden työtuolin. Näiden kanssa panin sopimaan pienen tilkun muuta verhoilukangasta. Äidiltä perimäni, paikoitellen ohueksi hipunut pussilakana sopi vuorikankaaksi.
Vetoketju on 15cm pitkä. Pussukkakappaleet olivat 16cm syvät leikkuuvaiheessa. Tein pussukkaan pienen pohjan.
Vetoketjun vetimeen ompelin lenksun vanhasta tyynyliinakankaasta (käyttämätöntä kangasta, vaikkakin ikivanhaa). Pussukan nimi on ”Farkkuketo” – Tyttären keksimä nimi.
Muistin ommella merkin vuorikankaaseen jo ennen kappaleiden ompelemista! Jeii!
Kommentit
Suloinen pussukka.
Hyvää työmatkaa.