Tekstit

hiljaa hyvää tulee.

Kuva
En ainakaan hätäillyt viimeisimmän projektini valmistamisessa, sillä kokosin Viisi kesää sitten -tilkkupussukan koristeellisimman osuuden yli viisi vuotta sitten. Tässä on valmis pussukka: Palataan vuoden 2017 heinäkuuhun. Olin mökkilomalla ja askartelin paperiommeltuja kukkakuvioita, kuusikulmioita ja jännittävämpiä muotoja. Pystyin mukaan ottamistani tilkuista leikkaamaan aika kivat kuviot, jotka asettuivat EPP-palojen päälle sopivasti. Mikähän oikosulku oli päässäni, kun päädyin ottamaan kuvan melko tummankirjavaa taustaa vasten? Pihasta olisi löytynyt myös toisenlaisia taustoja, jos olisin yhtään etsinyt. Ei uskoisi, että minä saarnaan kontrastin tärkeydestä!!! Kuvio erottuu taustasta hivenen paremmin, mutta ei nytkään loistavasti: Siihen tilaan palaseni jäi – odottamaan, että valmistaisin siitä jonkinlaisen tilkkuteoksen. Se olisi varmaan saanut odottaa maailman loppuun asti, ellen olisi osallistunut Helsingin tilkkukilta Syyringin aktiviteettiin Kässäfestareilla. Syyringill

Pikkupussi.

Kuva
Tässä eräänä päivänä huomasin taas valmistaneeni pienen tilkkupussukan. Löysin uudelleen kivat Volkswagen-kangaskupongit käydessäni läpi resurssilaatikoita pari viikkoa sitten ja sain kuin sainkin niistä syntymään ensin tilkkupinnat, sitten pussukkapinnat ja nyt sitten tilkkupussukan. Sen nimi on Pikkupussi. Käytin samanlaisen kupongin jo Hippi liikkeellä -pussukkaan. Tällä kertaa kovetin luontoni ja tikkasin kuvioiden poikki. Koko pinnasta tuli ruudullinen. Kokeilin, saisinko järkevän muotokuvan Pikkupussista niin, että taustalla näkyisi ihanaa syksyistä maisemaa sumeasti. Maisema on sumea, mutta vastavalo ei toimi. Jaan kuvan silti. Valitsin vuorikankaaksi violetihtavan, hillitysti kuvioidun kuosin. Vuorin koristeena on tilkkupala, jonka ompelin tilkkuystäväni Soilen minulle lahjoittamista pikkukolmioista. Valo ei aivan ylettynyt kuvioon, voi voi! Olin viime torstaina pyöräilemässä kiltailtaan, kun tajusin auringon paistavan. Minulla oli Pikkupussukka mukana Show and Tell -osi

Omega-tilkkupinta! tikattu!

Kuva
Aloitan uneliaan oloisella kuvalla, sillä blogini on uinunut miltei kuukauden. Blogin jähmettyneisyys johtuu muun elämäni kuvioista, ei muusta! Tässä tuli suunnilleen juonipaljastus heti ensimmäisessä kuvassa – toki osasitte sitä odottaa, jos luitte kirjoituksen otsikon.  Mennään kuitenkin ajassa hieman taaksepäin. Tietenkin mallailin valmistuneita blokkeja keskenään aina kun oli muutama uusi taas käsillä. Tätä kuvaa katsoessani harmittelen vähän, että asettelin blokit järjestykseen enkä sallinut värien virrata vapaasti. Kuvassa on niin ihana väritys! No, kangistuin normaaleihin kaavoihini ja ladoin blokit jokseenkin värijärjestykseen. Melko hyvä taktiikka sekin on, eivätkä kaikki värit ole toistensa kanssa kimpassa näinkään: Esimerkiksi keltaisia ja violetihtavia alueita on siellä täällä. Sommitteluseinä ei ollut vielä käytössäni, kun rakensin Omega-tilkkublokeista pintaa. Kyykin ja konttailin lattialla. Silloin ei tee mieli kokeilla useita erilaisia asetelmia, vaan riittävän hyvä

kolme tilkkutyöprojektia.

Kuva
Edellisessä kirjoituksessani jäin vielä pohtimaan, millaiset kaitaleet valitsen neljäsosahirsimökkieni väliin – vai jättäisinkö välikaitaleet lisäämättä. Ehdin keksiä vastauksen: Valitsin mustat, erittäin kapeat välikaitaleet. Blokkien ympärillä näyttäisi olevan mustat ääriviivat, näin mietin. Projekti on nyt seisahtunut, sillä minun on ladottava blokit järjestykseen, jotta tiedän, mihin reunoihin ompelen kaitaleet. Sommittelulattialla kyykkiminen ei houkuttele juuri nyt. Sen sijaan olen ommellut huomattavan määrän uusia pikkublokkeja resurssipaloista. (Jo nyt hirvittää ajatella sitä hetkeä, jolloin joudun latomaan NE sommittelulattialle. Yksi blokki on 3,5-tuumainen neliö, joten kohtuullisen kokoiseen peittoon pitää järjestellä ainakin 720 blokkia.) Nyt olen ottanut käyttöön laajemmat resurssisäilöt. Pienessä vasussa olleet kaitaleet eivät enää riittäneet. Onneksi resursseja riittää! Ompelin vähintään 25 blokkia kerralla, silitin ja tasoitin. En miettinyt, minkä värisiä tarvitsisin

tilkkublokkeja suikaleista.

Kuva
Suikale ei ole ihan tarpeeksi säntillinen sana kuvaamaan tasan 1,5 tuumaa leveitä kaitaleita, mutta menköön otsikossa. Olen nyt ommellut yhteensä 92 neljäsosahirsimökkiblokkia kaitaleista, lähtökohtana kahden tuuman neliö, joka on ollut milloin minkäkin värinen. Vielä en ole levittänyt blokkeja lattialle – neljä kertaa neljä blokkia on ollut yksi suurimmista koosteista: Suunnittelen lisääväni blokkien väliin vielä yksiväriset, harmahtavat kaitaleet. Olen leikannut kaitaleita kankaista, jotka vain jollain tavalla tuntuvat oikeilta tähän projektiin. Valitsen kaitaleet blokkeihin samalla periaatteella. Mikä tuntuu sopivan. En pystyisi neuvomaan, miten joku muu voisi toteuttaa samanlaisen tilkkupinnan. Viimeisimpiin blokkeihin päätyi hieman tavanomaista enemmän keltaista väriä, ehkä. Olen ommellut suunnilleen kaikki jo leikkaamani kaitaleet blokeiksi. Nyt pitäisi vielä pinnistää sen verran, että kaitaleita riittäisi pariin kymmeneen blokkiin. Niin, ja tietenkin pitää leikata ne harmaat

Vaasan tilkkupäivät – TilkkuWaasa

Kuva
Terveiset Vaasasta! Suomen aurinkoisin kaupunki oli lauantain ajan maineensa veroinen ja sunnuntaina sateinen. Kumpikaan säätila ei haitannut, sillä tunnelma TilkkuWaasa-tapahtumassa oli lämmin ja iloinen. Minulla oli suuri ilo vihdoin pitää luentoni ”Värit – uhka vai mahdollisuus?” yleisölle, joka oli kanssani samassa tilassa. Olin päivittänyt sanomaani verrattuna Facebook Live -esitykseen, jotta se sopi uudempiin tilkkutöihini. Valitsin työt sillä perusteella, että saatoin näyttää ne yleisölle oikeasti enkä vain kuvina. En saanut itsestäni kuvaa luennoimassa, mutta lopetettuani otin kuvan yleisöstä. Olen huomannut, että esiintyvät muusikotkin ottavat kuvaa ja videota yleisöstään ja usein myös selfien, jonka taustalla yleisö näkyy. En mennyt aivan niin pitkälle. Ilahduttavan moni kuulija kertoi minulle myöhemmin saaneensa ideoita ja inspiraatiota luennoltani. Värit ovatkin tilkkuilijalle ihana mahdollisuus! Otin tapahtumassa sentään yhden selfien, kun löysin yllätyksekseni oman Lank