Tilkunviilaaja

On onni, että minulla on a) kivoja työkavereita ja b) sopiva harrastus. Kiva työkaverini Päivi oli lomamatkalla, mutta hän muisti minut ja tilkkuharrastukseni nähdessään hauskat kangasnyytit. Sain siis tuliaisia! Kiitos, Päivi! Söpöt kankaat! Olen hiljattain onnekkaasti saanut toisenkin lahjoituksen – Instagram-kaverini Sigrid lähetti minulle laatikollisen 5 cm x 5 cm kangasneliöitä, joista ompelin äskettäin kivan 16-patch-blokin: Mielessäni on malli, jossa on näitä 16-patch-blokkeja sopivasti tumma-vaaleilla kolmio-neliöillä ryyditettynä. Minulla ei tietenkään ole siihen kaavaa, joten joudun tekemään omia laskelmia ja kokeiluja. Voi kestää hetken! Onnekasta on myös, että minulla on hyvä suhde Töölön Tilkkupajaan, missä Soile paitsi tikkaa tilkkupeitoistani kauniit, myös tilaa upeita kankaita myyntiin. Ostin viikolla esimerkiksi tämän Tula Pinkin Pinkerville-nyytin. Onnenpotku, että juuri minä ehdin lunastaa paketin! Tällä kertaa en hillonnut ihanaa pinoa vuosiksi ka

Sain juuri valmiiksi pienen vetoketjupussukan, joka poikkeaa tyypillisistä luomuksistani viidellä tavalla. Valitsin tilkkupintaan poikamaisemmat värit kuin yleensä. Ompelin tilkkupinnan pitkästä aikaa quilt-as-you-go-menetelmällä. Kiinnitin pussukan vetoketjun käsin ompelemalla. Toto-pussukalla on pyöreä yläreuna – se on siis uutta, Dumpling-mallistoa. Tiheä tikkaus teki pussukasta erikoisen jäpäkän. Se on niin jäykkä, että luulisi minun esimerkiksi käyttäneen jonkinlaista reunan jäykistettä. Ompelin pienemmistä paloista pitkiä kaitaleita, jotka kiinnitin tikkausvanuun quilt-as-you-go-tekniikalla. Olin kiinnittänyt jo kolme kaitaletta siististi, kun muistin, että minunhan piti ottaa mukaan myös tilkkupinnan taustakappale (siis pussukan vuoriksi jäävä pala)! Quilt-as-you-go jäi siis puolittaiseksi. Jouduin tikkaamaan tilkkupinnan vielä erikseen. Intouduin tikkaamaan pinnan tosi tiheästi, ja siitä tuli jäykän tuntuinen. Poikamaisen (no, melko poikamaisen) värisen tilkku

Käyttelin viikolla Quick Curve Ruler -työkaluani sinnikkäästi ja keskityin leikkaamaan ensin neliöitä ja sitten kaaripaloja pinkeistä, keltaisista, vihreistä ja vaaleista kankaista. Ompelin ahkerasti! Vihdoin minulla oli kuusi valmista blokkia. Olin onnistunut korjaamaan blokkien väritystäkin niin, että taustan vaaleat neliöt todella olivat vaaleita, eivät kirjavia. (Näytin viikko sitten esimerkin kirjavataustaisesta blokista, jollaisen olin erehtynyt tekemään.) Siivoilin leikkuualueen, jotta sommittelulattia tuli esiin ja sommittelin. Olivathan blokit melko kivoja, mutta hyvänen aika! Miksi tilkkupinta oli jotenkin blaah? Otin avuksi Internetin ja tutkailin minua innoittaneita kukkapeittoja. Ahaa! Kukkablokkien välissä ei ollutkaan mittaamatonta, vaaleaa avaruutta, vaan ne olivat paljon lähempänä toisiaan. Ompelin siis muutaman kukkablokin, joissa ei ollut täyttä vaaleaa neliökehystä ja kokeilin, miltä tiheämpi pinta näyttäisi: Kukkapinta alkoi heti miellyttää minua

Jos juoponpolkublokeista ompelee kukkakuvion, onko syntynyt kukka juoppo? (Muistan hyvin, että äidillä oli välillä riesanaan juoppoja kukkia.) No, olivat mitä tahansa, niin olen ommellut tällaisia jättikokoisia blokkeja nyt jo kolme. Tässä ensimmäinen kokeiluni: Huomasin tietenkin vässä vaiheessa, että kukan ”vaaleasta” taustasta tulikin liian kirjava. En malttanut valita pelkkiä vaaleita neliöitä, ja näin kävi. Ompelen juoponpolkublokkejani Quick Curve Ruler -työkalun avulla. Työkalun mukana tuli lyhykäinen ohje, jonka lukaisin ja ymmärsin. Arvelin kuitenkin ymmärtäneeni vähän väärin, ja tein ensimmäiset blokit vähän eri tavalla kuin ohje neuvoi. Blokin kaareva sauma ei siis tullut aivan oikeaan kohtaan. Jos katsoo tarkasti ensimmäistä kukkaani, voi huomata, ettei keskustasta tullut täydellisen pyöreä. Minua ei tällainen paljon haittaa. Menköön! Seuraavassa kukassa on kuitenkin tasaisemmin pyöreä keskusta. Sen taustakin on vähemmän levoton. Leikkasin kaksi ta

Tuntuupa kivalta, kun sain ommelluksi karkkiväriset blokkini ehjäksi tilkkupinnaksi. Tässä se on kaikessa makeassa värikkyydessään: Aloitin näemmä karkkivärisen projektini vuoden 2018 kesäkuussa. Löysin vuosia sitten ”Where the Orchids Grow” -blogista kivan tilkkupeiton ja siinä käytetyn blokin tutoriaalin. Kokeilinkin blokin ompelemista vuonna 2016, mutta siitä tuli jotenkin liian iso enkä onnistunut muutenkaan ompelemisessa kovin hyvin, sillä valmis blokkini ei ollut neliö. Malli ja erityisesti sen rytmikkyys jäivät kuitenkin vaivaamaan minua, ja lopulta löysin paper-piecing-kaavat samanlaiselle, pienemmälle blokille Sunny Steinkuhlerin kirjasta ”Blocks, Borders, Quilts”. Kirjassa blokin nimeksi oli mainittu Rolling Stone, mutta nettimaailmassa blokki tunnetaan nimellä Boy’s Nonsense. Käytin blokkien paperiompelussa tilkkuystäväni Arjan minulle opettamaa menetelmää, missä saman paperimallin voi käyttää monta kertaa. Paperia taitellaan sopivasti, jolloin sen läpi ei

Suomalaiselle tilkkuharrastajalle räätälöidyt tilkkupäivät – tänä vuonna nimeltään Tilkkukampus – pidettiin viime viikonloppuna 16.-17.3.2019. Tapahtuma oli mahtava! Päällimmäisenä jäi tietenkin mieleen vuosikokouksen luja luottamus: tulin valituksi uudelle kaudelle Tilkkuyhdistyksen hallitukseen ilman äänestystä. Kiitos kaikille minua kannattaneille! Hauskinta oli jutella muiden harrastajien kanssa! Miehitin Tilkkuyhdistyksen myyntipöytää ja siinä sain vaihtaa kampuslaisten kanssa sanan jos toisenkin. Kivaa oli myös tapaaminen yhden Instagram-ystäväni kanssa IRL (in real life). Riensin viikonlopun aikana tapaamisesta ja tehtävästä toiseen, mutta ehdin sentään kangaskaupoille. Tässä järkevät hankintani: Koska olin tilkkupäivillä töissä, en voinut osallistua kursseille. Opin kuitenkin yhden uuden asian non-stop-pajassa. Kävin nopeasti opiskelemassa japanilaisittain taiteltujen kangaskukkasten valmistamista Ritva Klenbergin johdolla. Tykkäsin! Olin vähän kiireinen, joten vi

Saanko esitellä: pelastusoperaation tulos numero kaksi, Wolfe-vetoketjupussukka. Ensimmäinen pelastettuhan oli Annie-pussukka, jonka pinnassa on myös koira. Pussukan paraatipuolta koristaa jo tovi sitten hajonneen alkuperäisen pussukan toinen kappale. Taustapuoli on silkkaa Tilkunviilaja-tyyliä: Vuorikankaaksi valikoitui lähes yksivärinen, sinivihreä kangas, johon tuntui sisätaskuksi sointuvan kettukuvioinen kangas. Käyttelin jälleen Noodleheadin mainiota Open Wide Zippered Pouch -menetelmää, jolloin tuloksena on erittäin hyvin avautuva vetoketjupussukka. Wolfe-tilkkupussukka on siis Avoin-mallistoa. Wolfe sai nimensä Nero Wolfelta. En usko, että hän edes Rex Stoutin mielikuvituksessa näytti samalta kuin kuvan koira! Mielleyhtymäni oli hiukan mutkallinen. Muistan televisiosarjan ”Jake and the Fat Man” (Koira haudattuna), jonka henkilöasetelma muistutti etäisesti Archie Goodwinin ja Nero Wolfen etsivätoimistoa. Sarjan lihavalla miehellä oli muistini mukaan tällaine