Tilkunviilaaja

Ompelin viime vuonna modernin tilkkupeiton vihreistä ja violeteista kankaista, jotka pääsivät hehkumaan mustalla pohjalla. Tilkkupeittoni sai nimen ”Kuusten kuiske” ja löysin sille sopivan paikankin saman tien, mutta vasta eilen saimme Miehen kanssa sen ripustetuksi seinälle. Parempi silti myöhäänkin kuin ei milloinkaan! (Jos kuvan oikeaa reunaa katsoo oikein tarkasti, näkee oviaukosta pilkistävän naapurihuoneen kukkatapetin. Tapetin, johon ihastuin ja jota en kuitenkaan uskonut koskaan tohtivani valita seinälle!) Mies oli yllättävän tyytyväinen tilkkutyöhön tässä seinällä. Sitten tajusin, että suurimpana syynä on tietenkin akustiikan paraneminen huoneessa. Ei niinkään se, että tilkkutyö miellyttäisi hänen silmäänsä jotenkin erityisesti!! Toisaalta on ihan sama, miksi Kuusten kuiske pääsi paraatipaikalle seinälle! Siinä se on ja jos se ilahduttaakin Miestä eri syystä kuin minua, niin ilahduttaa joka tapauksessa! Huoneessa useimmin palava jalkalamppu seisoo tilkkutyön

Olen puolittain ylpeä itsestäni, kun pystyin olemaan ostamatta kankaita tammikuun ajan ja vähän matkaa helmikuunkin puolelle. (Olisin kokonaankin ylpeä, jos kuuri olisi tuntunut helpommalta.) Viime perjantaina kuitenkin retkahdin päätin, että laihdutuskuuri saisi päättyä ja tilasin PeeKaa-verkkopuodista muutamat kankaat. Sain ne jo tänään postilaatikkoon! Ostin monta erilaista pilkkukangasta. Olen huomannut, että pilkkukankaat ovat käytännöllisiä. Järkiostokset! Täydensin ostoskoriani muutamalla kuviokankaalla: Punainen kukallinen oli tarjouksessa. Vaaleansininen ja oikeasti aika mintunvihreä ovat hyviä vaaleita kankaita, joita minulla on vain vähän. Ja tummansininen, hopealla silattu kuviokangas vain oli niin upea, ettei sitä voinut ohittaa. Järkiostokset nämäkin! Kuuri päättyi, mutta onneksi pysyin järkevänä. Tikkasin sinisistä jäännöspalojen jäännöspaloista kokoamani tilkkupinnan suosikeillani eli suorilla ommelviivoilla: Näette ehkä, että vanu on aika muh

Ennen kuin Marimekko-kankaasta ompelemani tilkkupussukka oli tässä vaiheessa, olin joutunut vakaviin taisteluihin konetikkauskuvioinnin äärellä. Tikkasin ensin normaalilla suoralla tikkauksella vasemmanpuoleisen tilkkupinnan punaraidat. Käytin jouluaiheisiin tikkauskuvioihin hankkimaani kauniin punaista tikkauslankaa. Oikein somat tikkaukset sain tehdyksi! Siirsin ompelukoneeni asentoon ”vapaa konetikkaus”. Uudessa koneessani tämä onnistuu napin painalluksella. Edellinen kone tarvitsi jousitetun konetikkausjalan, minkä vaihtaminen tuntui minusta aina kovin työläältä. (Oikeasti vaihto kävi parissa minuutissa. Henkinen kynnys vain oli korkea.) Mutta mitä tapahtui?! Ompelin helppoa silmukkakuviota, mutta ei tullut kuin sutta ja sekundaa! Tuli hyppytikkejä ja lopulta katkesi tikkauslankakin. Langoitin koneen kaksi kertaa, käänsin lankarullatapin pystyasentoon ja taas takaisin vaakaan ja vaihdoin kerran alalangan. Vaihdoin neulan. En saanut kuin pari silmukkaa valmiiksi ja sen

Aloitan viimeisimmästä ihan vain vaihtelun vuoksi. Otin esiin suomalais-englantilaista kangasvaihtoa varten hankkimaani Marimekko-kangasta ja leikkasin siitä palat tilkkupussukkaa varten. Olin ovela ja  ostin sitä enemmän kuin Englantiin piti lähettää, jotta itselleni jäi samaa kangasta! Olisi niiiin helppoa tehdä vetoketjupussukka yhdestä ja samasta kankaasta, joten totta kai ompelin Marimekko-palojen reunoille pari lisäkaitaletta. Ensin ajattelin, ettei mikään varastokankaistani sopisi Marimekon jyrkkään kuosiin, mutta hahaa! Melkein mikä tahansa sopii, kun pannaan sopimaan. Kun olen aiheessa vetoketjupussukka, näytänpä jäännöspaloista kokoamani pussukkapinnat: Tartuin neliöblokkipaloja leikatessa syntyneihin vielä pienempiin jäännöspaloihin, leikkasin jokaisen vähänkin pitkähkön palan 2,5cm leveäksi ja tein niistä pienen tilkkulasagnen. Sitten ompelin lyhyistä paloista suorakaidepötkylät tilkkulasagnepalojen viereen. Täydensin parilla kaitaleella. Kun ensin leikkaa j

Olen pystynyt pitäytymään melkein pelkissä sinisissä tilkuissa, kun olen ommellut neliömäisiä tilkkublokkeja jäännöspaloistani. Harvinaista minulle! Mukaan hiipii yleensä muita värejä, vaikka kuinka estelisin. Tilkkublokki tuntuu olevan muidenkin mielestä sopiva jäännöstilkkujen hävittämiseen, joten kerron nyt, miten itse ompelen tämän neliömäisen tilkkublokin: Ensin täytyy leikata valtava määrä 5cm x 9cm kokoisia paloja tummista ja vaaleista jäännöspalatilkuista. Tai vähempikin riittää - jos ompelet kaksi tilkkublokkia kerrallaan kuten minä, tarvitset vähintään 8 kpl sekä vaaleita että tummia paloja. Kokoan ompelupöydälleni tilkut kahteen blokkiin, joista toisessa on tumma, toisessa vaalea keskusta. Kokoaisin ehkä enemmänkin blokkeja, mutta ompelupöydälle mahtuu juuri ja juuri kaksi, joten ompelen vain kaksi kerrallaan. Ensin ompelen keskipalat pidemmistä sivuistaan yhteen. Silitän sauman kynnellä toiselle puolelle ja lyhennän juuri ompelemaani palaa vähän. Tässä kuv

Leikkaan sinisävyisistä jäännöstilkuistani paloja, jotka ompelen kivoiksi neliöblokeiksi. Työ etenee joutuisasti. Ompelen nämä tilkkublokit paloista, jotka ovat kaikki samankokoisia eli 5cm x 9cm. Aika pienistäkin jäännöstilkuista saa leikatuksi ainakin yhden tällaisen palan... ..mutta melkein jokaisesta jäännöspalasta jää jäljelle vielä pienempi jäännöspala. Katso seuraavan kuvan yläreunassa näkyvä sinisenkirjava kasa. Vaikka kuinka päättäväisesti tuhoan jäännöspalojani, niitä siis jää yhä jäljelle! Koska pitäydyn vain sinisävyisissä paloissa, jäännöspalalaatikkoni on edelleen piripintaan asti täynnä muun värisiä tilkkuja! Pitäisi varmaan tehdä vastaavanlaisia neliöitä myös muista väreistä. Ommeltuani vasta muutaman blokin ajattelin, että sinisistäni tulisi rumansävyinen tilkkupinta – kadutti ihan - mutta onneksi ei! Nyt kun blokkeja on enemmän, tilkkupinta on ihan nätti. Tässä pinnassa ei ole yhtään palaa, joka olisi leikattu pitkästä kankaasta. Ja olen käyttä

Tein Helsingin tilkkukilta Syyringin sivustolle koosteen Tilkut piknikillä –näyttelyn töistä, tai niistä joista Lea P lähetti minulle kuvat. Huomasin jälleen kerran, että tykkään tilkkuneliöistä. Maijan ompelema Kutulampi-tilkkupeitto näytti niin mieluisalta, että kokeilin tehdä samanlaisen tilkkublokin. Varmasti Maija olisi kertonut minulle tilkkublokin mitat, mutta en malttanut ruveta kyselemään, vaan kokeilin ompelemalla. Arvasin mitat ensimmäiseen yritykseen (vasemmanpuoleinen ”neliö”). Epäonnistunut neliö eli siis suorakaide auttoi minua kuitenkin päättelemään mitat, joilla syntyi neliö (oikeanpuoleinen neliö) eli siis tavoittelemani tilkkublokki. Kaitaleet ovat kaikki 5cm leveitä ja keskellä olevat palat noin 8.75cm korkeat. Keskiön voi ommella vaikka kahdesta yhdeksänsenttisestä kaitaleesta ja muotoilla sitten neliöksi. Loput palat voi leikata myös yhdeksänsenttisiksi ja valmiin palan taas tasoittaa neliöksi. Neliö on valmiina noin 16cm kanttiinsa. Ei ole auringon