Tilkunviilaaja

Vuoden kolmas valmistunut on tilkuista ompelemani vetoketjupussukka nimeltä Saa hengittää. Nimeä mietin useita minuutteja. Lopulta ymmärsin, että pussukassa on punaista ja vihreää väriä, kuin liikennevaloissa. Jos olisin nimennyt pussukan liikennevalojen mukaan, mieleen tulisivat hyvin erilaiset vihreä ja punainen, joten se ei käynyt. Missä muualla on kyse siitä, että odotetaan tai mennään? Siitä tuli mieleen röntgenissä kehotus "Hengittämättä! Saa hengittää." Käytin pussukkaan osan merkillisestä tilkkukuvasta, jonka tein Syyringin järjestämällä ja Maija Brummerin ohjaamalla kurssilla. Halusin tehdä tilkuista pionin ja minulla oli valokuvakin mallina, mutta epäonnistuin surkeasti. Ehkä kuvasta olisi kovalla työstämisellä tullut jonkunlainen, mutta tuo tekniikka ei tuntunut olevan minua varten, joten en halunnut nähdä vaivaa. Sen sijaan leikkasin päkäleestäni pari palaa tähän pussukkaan. Noukin jäännöspalalaatikostani palojen väreihin jotenkin sopivia tilkkuja,

Otin valkoisen keittiöpyyhkeen ja koristelin sen toisen lyhyen reunan nurjalta puolelta Marimekon kuviokankaasta leikkaamallani suikaleella. (10cm leveä, taitoin pitkiltä reunoilta noin sentin nurjalle.) Solmiamisnauha: Leikkasin samasta kuviokankaasta 10 cm leveää kaitaletta ja ompelin kaitaleita lyhyistä päistään yhteen niin kauan, että käsissä oli noin 240 cm pitkä pätkä. Kummassakin päässä oli hulpioreuna. Taitoin pitkiltä reunoilta silittämällä noin sentin nurjalle ja silitin sitten kaitaleen keskeltä taittaen. Ompelin pitkältä reunalta puolikkaat yhteen. Itse essu: Taitoin koristelemani pyyheliinan kahtia nurja puoli sisäänpäin, mutta en keskeltä, vaan niin, että koristelemani reuna jäi pidemmäksi. Siksi koristelu on pyyheliinan nurjalla puolella. Silitin taitteen ja ompelin solmiamisnauhan siihen kiinni. Suoralinjainen, kätevä essu oli valmis. Koska koristekaitaleessa on jotain ihme syötäviä, aioin antaa tälle nimeksi ”Etelän hetelmät,” mutta kun oikeasti osaan lausua

Ompelin eilen niin nopeasti kuin pystyin, mutta pussukka ei vain valmistunut ennen kuin piti ryhtyä viettämään uutta vuotta. Tänään sen viimeistelin ja nyt on mahtava fiilis, kun vuosi alkaa heti uuden vetoketjupussukan esittelyllä. Tässä Iltojen kimallus –tilkkupussukka: Toinen puoli on tätäkin sinertävämpi: Käytin muutama päivä sitten jäännöspalalaatikosta löytämäni, Milla Magia –pussukkaa varten kokoamani tilkkupinnan tähän mahdollisimman tarkoin kokonaan. Pussukasta tuli mitoiltaan siis seuraavanlainen:  25-senttinen vetoketju   Leveys ylhäältä noin 31 cm   Korkeus noin 17,5 cm   Pohjan leveys noin 6 cm   Kantolenksu ommeltu 6 cm leveästä, 43 cm pitkästä kaitaleesta. Iltojen kimallus –vetoketjupussukka on Street-mallistoa ja siihen liikeni vielä Tilkunviilaaja-kangasmerkkikin. (Ei, en vieläkään ole saanut aikaiseksi tilata lisää merkkejä. Voi minua!) Täydensin löytämääni tilkkupintaa parilla sinisävyisellä kaitaleella ja sain käytetyksi tähän pari farkk

Ilokseni huomasin olleeni viime vuoteen verrattuna tavattoman aikaansaava. Viime vuoden saldo oli vain 19 ompelutyötä. Tänä vuonna sain valmiiksi yhteensä 33 ompelutyötä (lasken joukon lasinalusia ja matkalaukun nimilappuja yksiksi kokonaisuuksiksi) eli saman verran kuin vuonna 2012. Pussukoita syntyi lukumäärällisesti eniten eli ompelin yhteensä 18 vetoketjupussukkaa: Mitä kettu sanoo? -pussukka tilkuista Tyyneys-pussukka tilkuista Positiivinen-tilkkupussukka Lokakuu-tilkkupussukka  Koiranpoika-vetoketjupussukka tilkuista Avosydän-vetoketjupussukka Karnevaali-tilkkupussukka Pieni midinetti -tilkkupussukka  Jee-jee-tilkkupussukka  Madison-pussukka tilkuista Ei pöllömpi -tilkkupussukka Lennä, lennä! -tilkkupussukka Satunnainen -pussukka tilkuista Roosan nimi -vetoketjupussukka Kissankielet-vetoketjupussukka Kissanpolkka-vetoketjupussukka Tviit-tviit-pussukka tilkuista Ompelin lisäksi yhden vetoketjulaukun tilkuista: Hellekesä-vetoketjulaukku tilkuista

Aloitan tällä kertaa kuva-arvoituksella. Kuvassa näkyy tärkeä työvaihe, mutta mikä? Työvaihe edeltää applikointia. Opin Sarah Fielken YouTube-videosta, miten tehdään ympyröitä applikoitavaksi ilman, että tarvitsee yhtään harsia. Piirsin ensin ympyränmuotoisen pahvimallin, leikkasin vähän sitä isomman alumiinifolioympyrän ja aloin tehtailla. Valmiita kangasympyröitä on vaikka millä mitalla. Vähän aikaa askarreltuani alkoi kyllästyttää. Valmiissa ympyrässä näkyvän koiran asenne alkoi vaikuttaa minullekin sopivalta, mutta ryhdistäydyin ja siirryin kokeilemaan, miten tekaisemani ympyrä applikoituu. Leikkasin sille taustaneliön, merkkailin summittaisesti keskikohdan ja kiinnitin nuppineuloilla. Sitten ompelin ympyrän ympäri koneen pykäpisto-ommelta käyttäen. Joissain kohdissa näkee, ettei ympyröintini ole onnistunut aivan tasaisesti. Tai oikeastaan kangas ei asetu täydellisen tasaisena. Menetelmä on kuitenkin sen verran helppo ja nopea, etten ala tästä kärs

Uusin vetoketjupussukka sai kauniin talvisään ja ikkunaan huurtuneiden jääkukkien innoittamana nimen Jääkukkia.  Sain kuvatuksi sen päiväsaikaan talvisessa puutarhassamme, hihhei! Onneksi kirjomani kukka osui jotenkuten sopivalle kohdalle. En taaskaan muistanut, että pussukan alareunasta kuluu aikamoinen siivu pohjan muotoon. Toinen puoli Jääkukkia-tilkkupussukasta näyttää melko erilaiselta, mutta samoja värisävyjä sentään löytyy ja musta tilkku samoin. Löysin varastoista juuri vuorikankaaksi sopivaa vihertävää kangasta. Sitä olikin aika paljon jäljellä. Tilkunviilaaja-kangasmerkkejä sen sijaan ei ole jäljellä kuin muutama, enkä ole vieläkään muistanut tilata niitä lisää. Ettei vain ompeluuni tulisi taukoa kangasmerkkien puutteen takia! Lumiset pihamaisemat olivat niin hienot, että otin kuvia useammassa paikassa. Tähän kuvaan halusin saada mukaan lumen valkoiseksi kuorruttamia oksia. Kuvasin nämä sireenipensaiden juurella. Ei tarvitse olla kovin iso kuvauksell

Olen joissain blogeissa nähnyt aakkosaiheisia postauksia ja kirjoitin nyt oman versioni. Tässä näet tämän tilkkuilijan aakkoset. Nämä eivät ole ohjeita eikä näistä kannata ottaa esimerkkiä. Ehkä kuitenkin saat tekstistäni vinkin tai pari! Applikointia olen tehnyt moneen paikkaan, esimerkiksi  Syyringin hyväntekeväisyysprojektiin, joka on mittava. (Kuvassa kuitenkin ihan itse keksimäni malli.) Blokki on melkein jokaisen tilkkutyön perusrakennuspalikka ja aina välillä täytyy kokeilla joku uusi tilkkublokki. Viimeisin uusi kokeilu oli helpohkosti syntyvä Delectable Mountain –blokki.  (Blokkia ei kannata sekoittaa blogiin, jollaisessa julkaistua kirjoitusta luet juuri nyt.) Crazy-tilkkupinnat eivät oikein ole minun juttuni. Vaikka kokoaisin improvisoiden, tykkään mieluummin käyttää neliöitä ja suoria kaitaleita. Yleensä. Dollareissa ja euroissa mitaten kangasvarastoni on melko kamalan kallis. Sille ei kuitenkaan voi määritellä hintaa, koska siellä on paljon Tärkeitä ja Merkit