Tilkunviilaaja

Jäännöspaloista ja lisävaaleasta kokoamani ja jo aikaa sitten vanutikkaamani tilkkupinnat ovat vihdoin saamassa laukun muotoa: Tasoitin palat laukkukappaleiden muotoisiksi ja mallasin, eikö vain vetoketjulipare sovikin hyvin väreihin. Totta kai sopii! Kaikki sopii aina kun vain pannaan sopimaan. Olen myös ommellut laukun vuorikappaleet melkein valmiiksi. Seuraavaksi täytyy vissiin ruveta valitsemaan laukkuun sankakangasta, huokaus. Valintoja! Minulla kun on yleensä monenlaisia töitä tekeillä, niin aloitin tällaiset jouluiset lasinaluset: Kuponkikangas on tilkkukilta Syyringin kankaidenvaihtoillasta kotoisin, mutta en millään pysty muistamaan, keneltä tilkkuystävältäni sen kaappasin. Vaalea vihreä tuo näihin lisää valoisuutta. Ensimmäistä kertaa kokeilen ommella ensimmäisen kehyskaitalekerroksen näin, että leikkaan palat erilleen vasta tämän ommeltuani. Tuumin, että näin ehkä säästän hieman kaitalekangasta. Arvostelen tilkkukirjan Kirjastosta löytyi pitkästä aikaa t

Olen epäilemättä esitellyt näitäkin tilkkupintoja teille lukijoille aiemmin, mutta ehkette muista näitä ulkoa. Minä yllätyin jonkin verran, kun nämä putkahtivat esille siivoillessani ompeluhuoneen makkarin vaatetelinettä. Sinisen tilkkupinnan muistan hyvin. Punaisia muistelin tehneeni yhden, mutta näitähän oli huomattava määrä (siis neljä). En ole tasoittanut näitä, mutta pystyn kuvittelemaan, miltä nämä voisivat näyttää, jos lisäisin näiden väliin ja ympärille vaaleaa kangasta. Näin syntyvän suorakaiteen ympärille vähän kehysmäistä tilkkupintaa ja ehkä hiukan lisää vaaleaa, ja tässähän olisi tilkkupeitto valmiina. Hämmästyttävää. Melkein valmis tilkkupeitto piileskeli huoneessa enkä edes tajunnut. Melkein valmis vetoketjulaukku on saamassa vetoketjulipareen. Nyt joudutte käyttämään mielikuvitustanne, laukku ei ihan vielä näytä itseltään. Ompelen laukkuun seuraavaksi vuorikappaleen ja siihen sisätaskun. Ja sangat täytyy valmistaa. Ehkä laukku täytyy kootakin.

Ompelin vetoketjupussukan Marimekon Raanu-kankaasta. Tämän pussukan nimi on nyt "Raanukas". Tilkkutyönä ommellun pinnan sijaan pussukka on siis yhtä ainoata kangasta ja etu- ja takakappale kumpikin yhtä palaa (olisin tietysti voinut ommella pussukan nyt yhdestä ainoasta palasta, mutta silloin minun olisi pitänyt muuttaa ompelusysteemiäni, ja se aiheuttaa yleensä vain ongelmia). Vuorikankaana on isoruutuista verhopuuvillaa Tyttären toiveesta. Ompelin Raanu-kankaan hulpiomerkinnät sisätaskun yläreunaan koristeeksi. Muistin asetella toisen ja toisen kappaleen niin, että raidat juoksevat pohjassa samoin päin. Mutta unohdin taas kiinnipito-/roikotuslenksun sivusaumasta. Voi minua! Raanukas-pussukka on kooltaan seuraavanlainen: Leveys yläreunasta 25 cm Korkeus noin 15 cm Pohjan leveys noin 8 cm. Käytin 25-senttistä vetoketjua, jonka päihin ompelin kangastilkut. Tikkasin Raanu-kankaan kiinni ohueen tikkausvanuun ja välikerrokseksi lisäsin froteekangaspal

Ompelen Tyttärelle vetoketjupussukkaa ihkaihanasta Raanu-kankaasta. Olen suunnitellut työtä aika pitkään, ja vihdoin sain aikaiseksi tikata kangaspalat kiinni vanuun ja välikankaaseen (tälläkin kertaa vanun ja päällikankaan väliin tuli kerros froteeta). Sain palat tasoitetuiksi ja valitsin päällikankaaseen mahdollisesti sopivia vuorikankaita tarjolle. Näistä neljästä vaihtoehdosta Tytär valitsi viidennen: Voisi luulla, että lievästi sanottuna laajahkosta kangasvarastostani löytyisi heittämällä sopiva vuori mihin tahansa tarpeeseen, mutta ehei! Raanu-kangasta komppaamaan ei tahtonut löytää mitään mieleistä. Onneksi sentään löytyi kelvollinen. En ollut aikonut, mutta aikomuksistani huolimatta ompelin vetoketjun päihin kangaspalat. Niin, ja tämähän ei ole varsinainen tilkkutyö, koska käytän yhtenäistä kangasta, jonka vain tikkaan. Poikkeuksellista minulle. Paljon hauskempaa on tehdä tilkkupintaa ja tikata se (vaikka tikkauskuvion keksiminen on aina tosi vaikeaa).

Töölön Tilkkupajan Soile tikkasi musta-vaalean kolmio-neliö-tähtitilkkupinnan tikkauspalvelussaan. Olen taas erittäin tyytyväinen tulokseen! Tilkkupeitto on vielä kanttaamatta, koska hain sen Pajalta juuri äsken, joten en esittele sitä isommin, mutta pari kuvaa kuitenkin. Soile ehdotti, että tikkaisi peiton ylä- ja alareunoissa olevan lentävät hanhet –tilkkurivin päälle köynnöskuvion. En olisi sellaista osannut pyytääkään! Erinomainen idea! Muualla peitossa on köynnöskuvioon hyvin sointuvaa kukkakiemurakuviota. Näyttää hyvältä! Otin sisätiloissa vielä yhden kuvan, mutta valaistus oli vähän niin ja näin. Ehkä tästä saa jotain käsitystä tikatun pinnan kivuudesta. Nyt pitäisi ruveta mittailemaan peiton ylä- ja alareunoja sekä sivuja ja tasoittelemaan niitä kanttausta varten. Toivottavasti tällä kertaa muistan ottaa apuun erikoispitkän eli kolmemetrisen mittanauhani! Arvoitus-tilkkupeittoahan mittasin nysänauhallani, vaikka minulla olisi pitkäkin jo ollut.

Ompelin elokuun 2012 lopulla kokeeksi juoponpolkublokin tekniikalla, jonka opettelin tästä She Can Quilt -blogin videosta. Riemastuin, miten nopeasti ompeleminen sujui ja innostuin kokoamaan blokeista modernimman näköisen kuvion, joka tunsi nimen Mod Pop (tai kutsuin sitä alkuun myös Op Art -vaikutteiseksi blokiksi). Tilkkupeitto on jo nyt, vaatimattoman reilun vuoden aherruksen jälkeen vihdoin valmis ja se sai nimekseen ”Arvoitus”. Minulla on nimelle oikein hyvät selitykset, ainakin omasta mielestäni. Olen toisinaan ottanut tilkkutyölle nimen ajankohtaisesta kirjasta tai elokuvasta, esimerkiksi Oliver Twist –pussukka oli tällainen ja myös Keisarinna Ramandu –tilkkupeiton nimi juontui hiljattain näkemästäni elokuvasta. Tällä kertaa olin juuri saanut luetuksi Robert Harrisin kirjan ”Enigma” (kolmatta kertaa), joten Arvoitus-nimi on ajankohtainen. Peiton väritys tuo lisäksi mieleeni 1960-luvun Batman-sarjakuvalehdissä seikkailleen Arvuuttajan. Hänellä oli vihreä puku, j

Lopetin viime postaukseni huokaukseen siitä, miten juoponpolku-tilkkutyö pitäisi kantata. Kyllä kannatti mainita asiasta julkisesti! Henkinen paine vai mikä mahtoi johtaa siihen, että tartuin vihdoin toimeen! Tasoitin ensin reunat ja nurkat suoriksi. Mittasin peittoteelmän sivut ja huomasin, että yläreuna oli selvästi alareunaa kapeampi. Onneksi siis mittasin! Sain tasoitettua kappaleesta kutakuinkin suorakaiteen mallisen. Ai niin, ja nyt vasta huomaan työskennelleeni vanhan mittanauhani varassa. Minullahan on nyt kaksi kertaa niin pitkä eli kolmemetrinen mittanauha, kiitos Soilen. Sillä minun tietenkin olisi kannattanut mitata tämäkin pala. Töölön Tilkkupajassa tikatut kuviot erottuivat komeasti päivänvalossa: Kuvassa taustakangaspuoli peitosta. Kokeilin kirkkaanvihreää kanttauskangasta. Sopi. Leikkasin kantit, ompelin ja silitin sekä kerin vyyhdiksi. Hienolta näytti. Vertailun vuoksi nostin Ranskan tilkkutapahtumasta ostamiani vihreitä kankaita samaan kuvaan